, oon 38-vuotias ja vauvakuumetta potenut yli 10 vuotta, mut vasta uuden parisuhteen myötä uskonut että ehkä vielä ehtisin saada toisen lapsen 
toivotaan että jo vihdoin loppuisi tämä epäonni tämän asian kanssa.. 
En tiedä menikö se juna jo. Menkat pärähtää vielä joka kk säännöllisesti. Just täytin 30 ja yhtäkkiä oonki 40. Kello tikittää viimesiä ja patteri varmaan loppuu pian mun biologisesta kellosta.
Täytän 42 loppukesästä.Minä hankin tämän pienen poikani yksin, eli hoidoissa ”itsellisenä”. Tämä pieni perhe sopii minulle tosi hyvin ja tukena myös vielä omaa lähisukua. Niin onnellinen tästä tilanteesta. :)
Täällä juuri 36 täyttänyt kuumeilija Itsellä 2 kouluikäistä lasta, miehellä ei omia lapsia. Mies kuumeili 3-4v takaperin, mutta itse ajattelin että onhan tässä vielä aikaa myöhemminkin. Nyt sitten kun oma kello rupesi huutamaan, niin mies ei enää ollutkaan samoilla linjoilla... Oli ajatellut että ei nyt sitten enää kun vuodet vieri ja suorastaan järkyttyi mun vauvakuumeesta:banghead: Aluksi todella jyrkkä ei, mutta nyt puolisen vuotta myöhemmin kun asiaa tässä olen kipuillut, niin olisi valmis tjottailulla menemään. Tajusi sen realiteetin, että nyt on vielä pieni mahis, jota ehkä myöhemmin ei enää ole ja ymmärsi miten tärkeää ois mulle edes kokeilla. Mies ei kuitenkaan halua yrittämällä yrittää, vaan saa tulla jos on tullakseen... Toki tästäkin mahdollisuudesta olen onnellinen, kun ottaa aiemman ”jyrkkä ei” tilanteen huomioon. Silti itsellä pelko että jos onkin jo liian myöhäistä tai miten tjottailulla mitään saa aikaiseksi Itsehän tietysti pystyn oviksia seuraamaan, mutta stressaan jo nyt etukäteen että kaikki hedelmälliset päivät menee joka kk ohi, enkä ehkä saa juuri silloin miestä petipuuhiin vokoteltua Ajattelin nyt kuitenkin turhia paineita/painostusta välttääkseni antaa miehen tjottailla vaikka itse rupeankin heti aktiivisemmin yrittämään... Ensimmäinen yk siis käsillä nyt
Jos teillä on kokemusta asiasta, olen kiinnostunut.
pian 37v yhden 5v lapsen äiti. Tuntuu että vasta selvitty hengissä edellisestä, niin alkanut herätä toiveet, että entä jos... pieniä vaatteita ei voi kuvata myytäväksi ilman kyynelten nieleksimistä, että eihän näistä raaski luopua, juurikin sillä ajatuksella että entä jos. Miehen kanssa kun juttelin taannoin, niin oli sitä mieltä, että olisi varsin tyytyväinen jo tähän tilanteeseen. 
Tässä meidän ikäisten sivut
Itsellä kävi niin onnekkaasti, että kun lopetimme keskeytetyn raskauduin ekasta kierrosta. Nyt rv 15+2 ja kaikki toistaiseksi hyvin. Toivotaan että kaikki menee hyvin myös loppuun asti Mieskin ihan täysillä mukana, vaikka aluksi ”järkyttyikin” että kävi näin nopeasti
Kiinnittymisen mahdollisia merkkejä tässä tutkien että tuleeko mitään..........
