Yleistä höpinää

Kyllä sen tarran äkkiä hoksaa:)

Mä yhdeltä puolitutulta kuulin jonkun vaippattomussgurun ohjeista, että otetaan joku rauhallinen ajanjakso, esim viikonloppu ja koko perhe juo paljon ja sitten kaikille tulee useasti paissahätä, niin lapsi otetaan aina mallin vuoksi mukaan vessaan ja sitten hurrataan ja taputetaan kun joku käy pissalla. Eli siis vaikka isälle tai äidille hurrataan yhdessä. Lapsi ite on kuulemma hyvä pitää ilman housuja ja potta helposti tavoitettavissa. On siis syytä pysytellä kotona rauhassa sen pari päivää juomassa runsaasti. Sitten seuraava kuukausi lapsi pitäis vaatettaa löysiin housuihin, ettei se luule, että sillä on vaippa.
Me päästiin tolla housuttomuudella parissa päivässä jujusta kiinni ja sitten pystyikin jo ulos laittamaan housut. Ja nyt on pikkarit koko ajan. Ei tarvittu kuukauden löysähoiusuaikaa. Jotenkin tuntui, että housut häiritsivät hoksaamista.
 
Voi kun hienoa HoosiAnna :happy093mekin aateltiin että voitais nyt tosissaan alkaa reenaamaan kun saatiin muutto hommat pois alta. Poika aloittaa viikon päästä perhepäivähoidossa ja hoitajalla on 30v kokemus näistä hommista niin uskon että sielläkin osataan kannustaa vaipattomuuteen.
 
Onpa hieno juttu HoosiAnna! Toivoin niin itsekin, että oltaisiin voitu nyt loma-aikana paneutua kunnolla tähän juttuun, mutta pojan jalkojen iho pitäisi saada kyllä kuntoon ennen sitä :(
 
Vitsit, pirre on kehittynyt puhumisessa tosi paljon. Nyt tulee kolmen sanan lauseita jo. Kirjaimista puuttu ainakin r, s ja l (f ja d varmaan myös, mutta sanastoon ei kuulu niitä sisältäviä sanoja) Pirre myöskin käyttää itsestää mä ja mulle -ilmaisuja. "Anna mujje toi!" Tai kun kysyy esim. kuka ottaa omenaa, niin vastaus tulee tomerasti "mä".
Meidän muut lapset on kyllä pitkään käyttänyt omaa nimeä. Siis "Maija ottaa leipää". Pierre sanoo: mä haluun leipää tai anna mulle leipää.
 
Oho, sielläpä on puhelias tyttö.. Meillä tulee vain joitakin sanoja,vaikka kovasti tuo yrittää toistella kuulemaansa..
 
Oltiin kaupassa ja pirre tuli sanomaan "pitta tuji houjuun". Osoitti vielä sormella vaaterekkien suuntaan ja sanoi "tuojja". Äkkiä piti katsella ympärille, ettei kukaan kuullut ja vähin äänin katsomaan jäikö lammikkoa. Onneksi pissa oli imeytynyt housuihin. Mutta siis aika monipuolista puhetta ja suht ymmärrettävääkin tulee jo. Meillä kaksi edellistä lasta on sanonut ekat sanansa vasta yli kaksivuotiaina, niin siihen verrattuna pirre on lahjakkuus :)
 
Voi toista :Heartred Hienosti kyllä osasi tulla kertomaan asiasta! Kyllä tuo varmasti helpottaa aika paljon elämää, kun lapsi osaa jo itse kertoa asioita.

Meillä ei poika puhu vieläkään kuin yksittäisiä sanoja vain. Osaa kyllä todella hyvin silti kertoa ja tehdä tiettäväksi, mitä on mielessä ja mitä haluaa, tai sitten isi ja minä ollaan mitä parhaimpia poika-suomi-poika -tulkkeja :D Meillä ei olla vielä lähelläkään vaipattomuuttakaan, mutta poika alkaa jo hiukan hoksata, mitä vessahätä on. Tarhassakin sanoi eräs hoitaja, että hänen mielestään poika ei ollut vielä keväällä ja kesän alussa oikein valmis pottailuunkaan, mutta nyt kesäsulun jälkeen on jo aivan toinen meininki.

Poika siis tietää ja tiedostaa jollain tasolla hädäntunteen, tietää myös, mikä on pissa ja mistä ja miten se tulee, mutta ei aina välttämättä taida osata päästää sitä muualle kuin vaippaan. Sama on kakan kanssa, esim. sunnuntaina poika vaati päästä vessaan, ja istuikin hyvän tovin pytyllä, mutta ei tullut mitään tuotoksia. Sitten se kakka tuli 5-10 minuutin päästä puhtaaseen vaippaan. Ilmoittaa kyllä usein, että vaippaan tuli jotakin, tulee siis luokse, rutistelee vaipan etumusta ja hölpöttää jotakin omalla kielellään. Suihkussa pissa kyllä tulee, kun aina kysyn, että tulisko pissa, niin katsoo alas ja sen oikein näkee, että poika yrittää saada sitä pissaa tulemaan, joten osaa siis kyllä muuallekin kuin vaippaan pissata, mutta ei aina kuitenkaan pissaa tule muualle kuin sinne vaippaan.

Ehkä tämä vaippa-asiakin tästä vielä iloksi muuttuu, kun väkisinkin mietin yhdessä sun toisessa asiassa, että pojan pitäisi jo osata vaikka kuinka monta asiaa, mitä ei vielä osaa. Ei yhtään auta se tieto, että kaikki lapset kehittyvät niin eri tahtiin, ettei voi mitenkään verrata lapsia toisiinsa, aina sitä vaan ajattelee, että onkohan nyt jotain kuitenkin vähän vialla :sad001
 
Muokattu viimeksi:
Tulee itsekkin sorruttua tohon, että luulee kaikkien muiden lasten osaavan vaikka mitä ja oma lapsi on siinä rinnalla tyhmä kuin saapas. Vaikka mullakin on neljä lasta, ja kaikki oppinut asioita eri tahtiin oman kiinnostuksen ja tempperamentin mukaan, niin silti tulee vertailtua omien lasten huonompia taitoja muihin. Sitä tulee ehkä sokeaksi niille asioille mitkä lapselta sujuu ja tarttuu vaan niihin mitä kuvittelee, että lapsen pitäisi osata.
Nyt kun tarkastelee noita vanhempien lasten oppimisia ja tekemisiä, niin toinen osasi ja uskalsi tehdä jotain vaikka 5-vuotiaana, niin toinen ei ole tehnyt sitä vielä kakskymppisenäkään, koska ei osaa eikä asia kiinnosta. Toiselta sujui joku asia alle 4v, niin toinen räpiköi sen kanssa vielä koulussa.
 
Käyköhän täällä yleisellä puolella enää kukaan :) Jos käy, niin mitä kuuluu lokakuisille?
 
Moi!

Ajattelin tulla tervehtimään, kun aikalailla kokonaan hiljenin täällä (vale)lokakuisen synnyttyä. Mulla oli traumaattinen ja vaikea synnytys silloin, ja jotenkin ei tuntunut hyvältä lukea tai jutella täällä, kun yritin vaan selviytyä traumani kanssa ja toivoa, etten sairastu synnytyksen jälkeiseen masennukseen. Tuntui pahalta lukea muiden hyvin menneistä synnytyksistä ja vauvakuplailusta silloin ihan tuoreeltaan, ja sitten se vaan jäi. Enkä ollut salaisella puolella niin hiljenihän täällä yleisellä muutkin.

No en mä sitten sairastunut. Kaikki meni lopulta hyvin. Poika on nykyisin terve ja itsekin oon ihan hyvin eheytynyt, vaikka vielä onkin tekemistä.
"Maunolle" on syntymässä elokuussa pikkusisarus ja olen todella tehnyt töitä synnytyspelkoni kanssa, tällä hetkellä ihan hyvät fiilikset. :) Olen nykyisin taas foorumilla aktivoitunut, ensin viime vuonna tuolla kuumeilijoissa ja nyttemmin elokuisten -21 salaisella puolella.

Elämä on hyvää :Heartred Mentiin viime vuonna vihdoin naimisiin, korona tosin pilasi juhlat, joita ei sitten tullutkaan ja virallinen hääpäivä muuttui. Mut kyllä me vielä joskus ne juhlat saadaan :happy119 ja kunhan tää pienempikin kasvaa tarpeeksi, niin ehkä sitä sitten vaikka 5 vuoden päästä pääsis jo häämatkallekin :laughing002
 
Moi!

Ajattelin tulla tervehtimään, kun aikalailla kokonaan hiljenin täällä (vale)lokakuisen synnyttyä. Mulla oli traumaattinen ja vaikea synnytys silloin, ja jotenkin ei tuntunut hyvältä lukea tai jutella täällä, kun yritin vaan selviytyä traumani kanssa ja toivoa, etten sairastu synnytyksen jälkeiseen masennukseen. Tuntui pahalta lukea muiden hyvin menneistä synnytyksistä ja vauvakuplailusta silloin ihan tuoreeltaan, ja sitten se vaan jäi. Enkä ollut salaisella puolella niin hiljenihän täällä yleisellä muutkin.

No en mä sitten sairastunut. Kaikki meni lopulta hyvin. Poika on nykyisin terve ja itsekin oon ihan hyvin eheytynyt, vaikka vielä onkin tekemistä.
"Maunolle" on syntymässä elokuussa pikkusisarus ja olen todella tehnyt töitä synnytyspelkoni kanssa, tällä hetkellä ihan hyvät fiilikset. :) Olen nykyisin taas foorumilla aktivoitunut, ensin viime vuonna tuolla kuumeilijoissa ja nyttemmin elokuisten -21 salaisella puolella.

Elämä on hyvää :Heartred Mentiin viime vuonna vihdoin naimisiin, korona tosin pilasi juhlat, joita ei sitten tullutkaan ja virallinen hääpäivä muuttui. Mut kyllä me vielä joskus ne juhlat saadaan :happy119 ja kunhan tää pienempikin kasvaa tarpeeksi, niin ehkä sitä sitten vaikka 5 vuoden päästä pääsis jo häämatkallekin :laughing002

Kiva kuulla susta. Mullakaan ei eka synnytys kovin hyvin mennyt, ja lokakuinen joutui vauvana muutamiin tutkimuksiinkin sen vuoksi ja varmasti vaikutti myös kiintymissuhteen syntyyn. Seuraava synnytys menikin onneksi paremmin, toivottavasti myös sulla menee niin.
 
Kiva kuulla susta. Mullakaan ei eka synnytys kovin hyvin mennyt, ja lokakuinen joutui vauvana muutamiin tutkimuksiinkin sen vuoksi ja varmasti vaikutti myös kiintymissuhteen syntyyn. Seuraava synnytys menikin onneksi paremmin, toivottavasti myös sulla menee niin.

Niin, on mulla vahva usko siihen, että toisella kertaa sujuu paremmin. En voi vaikuttaa asioihin joihin en voi, kaikki mitä mä voin tehdä on koittaa ottaa rennosti ja luottaa hoitohenkilökuntaan ja ottaa vastaan se mikä tulee.
 
Agnes, Onpa mukava kuulla että siellä kaikki hyvin ja onnea myös tulevasta perheen lisäyksestä! :)
Oletko päässyt puimaan esim pelkopolille edellistä synnytystä ja sen traumoja? Itse koin sen tosi hyödyllisenä.
Meille on siis vielä lokakuisen jälkeen syntynyt kolmas joulukuinen ja synnytys oli täysi 10! Voi vaan arvata että olin aivan kauhuissani koska -17 synnytys oli traumaattinen eikä mennyt oikein hyvin. Mutta näistä ei oikeasti koskaan tiedä mitä tuleman pitää. Paljon tsemppiä ja hyviä vointeja! :happy:
 
Agnes, Onpa mukava kuulla että siellä kaikki hyvin ja onnea myös tulevasta perheen lisäyksestä! :)
Oletko päässyt puimaan esim pelkopolille edellistä synnytystä ja sen traumoja? Itse koin sen tosi hyödyllisenä.
Meille on siis vielä lokakuisen jälkeen syntynyt kolmas joulukuinen ja synnytys oli täysi 10! Voi vaan arvata että olin aivan kauhuissani koska -17 synnytys oli traumaattinen eikä mennyt oikein hyvin. Mutta näistä ei oikeasti koskaan tiedä mitä tuleman pitää. Paljon tsemppiä ja hyviä vointeja! :happy:

Kiitos! Joo, kävin ensin silloin tuoreeltaan parin kuukauden jälkeen, ja nyt tässä kuussa kävin. Koin ihan hyödyllisiksi käynneiksi molemmat, vaik eihän ne kaikkee ratkaise ja pelkoa saa pois.

Kiva ku teillä on seuraavat synnytykset menneet paremmin. Onhan se aina suurempi todennäköisyys saada toisella kertaa onnistuneempi kokemus, kun kroppa muistaa mitä tehdä ja itse osaa asennoitua, toimia ja tietää enemmän asioita yms. Mulla oli aika paljon huonoa tuuria ekalla kerralla, ei oo kovinkaan todennäköistä, että taas menisi niin moni asia pieleen. :)
 
Haloo, onko täällä ketään?!
Mitäs kuuluu?
Vauvat on jo kohta eskarilaisia. Meille tuli tällä viikolla kutsu tutustumiskäynnille ja vanhempainiltaan. Kylläpä aika rientää.

Taisin kutsua vauvaani "pirpanaksi", joten jatketaan sillä.
Pirpanalla oli syntyessään hieman ongelmia, eli pienikokoisuus ja suulakihalkio. Halkio korjattiin 11 kk iässä, eikä se ole sen jälkeen haitannut mitenkään. Ei korvatulehduksia tai liimakorvaa, ei puhe ongelmia tai kasvojen luuston kasvuhäiriöitä. Pituuskasvussa ei ole tapahtunut toivottu pyrähdystä, niin kasvuseuranta on edelleen ajankohtaista. Pirpanan oli 5-vuotiaana vain 102 cm pitkä. Jotain kasvuhormonihoidosta on ollut puhetta, muuta en usko, että siihen lähdetään, koska lapsi on ihan terve kuitenkin.

Meidän perheen isä kuoli vajaa 4 vuotta sitten. Pikkasen haasteta tuonut elämään, mutta ollaan nyt voiton puolella.

Hyvää jatkoa kaikille!
 
Haloo, onko täällä ketään?!
Mitäs kuuluu?
Vauvat on jo kohta eskarilaisia. Meille tuli tällä viikolla kutsu tutustumiskäynnille ja vanhempainiltaan. Kylläpä aika rientää.

Taisin kutsua vauvaani "pirpanaksi", joten jatketaan sillä.
Pirpanalla oli syntyessään hieman ongelmia, eli pienikokoisuus ja suulakihalkio. Halkio korjattiin 11 kk iässä, eikä se ole sen jälkeen haitannut mitenkään. Ei korvatulehduksia tai liimakorvaa, ei puhe ongelmia tai kasvojen luuston kasvuhäiriöitä. Pituuskasvussa ei ole tapahtunut toivottu pyrähdystä, niin kasvuseuranta on edelleen ajankohtaista. Pirpanan oli 5-vuotiaana vain 102 cm pitkä. Jotain kasvuhormonihoidosta on ollut puhetta, muuta en usko, että siihen lähdetään, koska lapsi on ihan terve kuitenkin.

Meidän perheen isä kuoli vajaa 4 vuotta sitten. Pikkasen haasteta tuonut elämään, mutta ollaan nyt voiton puolella.

Hyvää jatkoa kaikille!
Osanotto.
Minkäs kokoinen pirpana olikaan syntyessä? Yksityisellä puolella on edelleen keskustelua jonkin verran. Kovasti ovat kasvaneet ja esikoulu tosiaan syksyllä alkamassa. Meillä taistellaan nepsy oireiden ja raudan puutteen kanssa.
 
Kiitos!

Pirre painoi 2,2 kg, pituutta 45 cm. Oli kuitenkin ihan täysaikainen. Syntyi vain pari viikkoa ennen laskettua aikaa.

Mistäs tommonen raudanpuute johtuu? Ei ilmeisesti ole ruokavaliomuutos tai mikään normaali kotikonsti tuonut apua tilanteeseen.
 
Osanottoni! ❤️❤️

Tuolla salaisella puolella tosiaan jonkin verran kuulumisia vaihdellaan. 😊

Meilläkin on tuollainen mini että kasvaa siellä omilla miinus käyrillään, mutta eipä se menoa haittaa. 😁

Tuntuu kyllä hurjalta että nämä pian jo eskarilaisia! Hän tuntuu vielä toisinaan niin pieneltä kun saattaa ikäväänsä itkeä päiväkodissakin. Se voi olla isokin muutos ensi syksy mutta onhan siihenkin vielä aikaa. 😊

Kaikkea hyvää kaikille lokakuisille! ☀️
 
Kiitos!

Pirre painoi 2,2 kg, pituutta 45 cm. Oli kuitenkin ihan täysaikainen. Syntyi vain pari viikkoa ennen laskettua aikaa.

Mistäs tommonen raudanpuute johtuu? Ei ilmeisesti ole ruokavaliomuutos tai mikään normaali kotikonsti tuonut apua tilanteeseen.
Meillä on raudanpuute vasta todettu, mutta se on todennäköisesti ollut jo syntymästä asti koska mulla on ollut raudanpuute odotus aikana. On myös tosi nirso syömään eli rautavarastot ei luultavasti ole ikinä edes nousseet. Nyt syö rautalääkettä ja sillä toivottavasti arvot lähtee nousuun..
 
Siiru, Toivottavasti saisitte rauta-arvot nousuun. ❤️
Mietin että kyllä meilläkin olisi aihetta tutkia. Julkisen kanssa en kyllä lähde asiasta edes vääntämään...
 
Takaisin
Top