Yleistä höpinää

Meillä ei nousta vielä tukea vasten mut nukahtaminen kestää omassa sängyssä kyl aikaa ku pitää hyöriä ja konttausasentoa hakea (ei siis vielä konttaakkaa). Vähintää se puol h menee et alkaa rauhottua. Imetän ennen ku laitan omaan sänkyyn, nyt miettiny et pitäskö antaa korvikehörppy vielä ku on rauhottunu tarpeeks.. auttaskoha nukkuu pitemmän pätkän, ku edellee syö 0-4 krt yössä. Kuhan mies jää lomalle reilun kk päästä ni ollaan ajateltu siirtää esikon kans samaan huoneeseen.. ois helmi jos sais nukkumaa yön ilman syömistä.
 
Meillä on koko aikana nukuttu ainoastaan kaks kertaa nii n ettei oo yöllä herätty syömään :( ja viime aikoina on herännyt useammin kuin ihan pikku vauvana.. :(
 
Pirre heräilee nykyään huutelemaan pitkin yötä. En tiedä onko helteet syynä vai mitkä. Päästää pikku kiekasun ja nukkkahtaa sitten kun käy sängyn vietessä. Syö aamu neljän ja seiskan välillä.
 
Tuohon helteiden aikaiseen juomiseen liittyen löysin alkukesän helteillä netistä hyvän vinkin, mistä tietää vauvan tarvitsevan nestettä. Sen jutun mukaan päälaella oleva lakiaukile on normaalia enemmän kuopalla kun vauvalla on nestevajausta. Jutun lukemisen jälkeen meillä on aina välillä kokeiltu kuopan kokoa ja jos on kovin syvä niin on heti annettu juomista (vettä tai maitoa). Toki siinä oli muitakin merkkejä mutta tuo oli mielestäni selkein.
 
Meillä ei pojalla enää ole aukiletta, josta voisi asiaa tarkistella. Olen antanut pojalle MAM Trainer+ -nokkamukin vedellä täytettynä lattialle, ja se on aina saatavilla, juo siitä sitten itse kun hänestä siltä tuntuu. Haluaa monesti kesken ruokailunkin vesihuikat. En nyt tiedä, onko se kovin hyvä juttu, mutta tuntuu siltä, että poika osaa hakeutua juomaan silloin kun hänellä on jano, ei siis jatkuvasti ole siitä juomassa. Pojalla on nyt ikää n. 10,5kk.
 
Nestehukan oireet: sydämen tykyttely, tummat silmänaluset, aukile kuopalla, jos mahanahkaa nipistää kevyesti ja iho ei palaudu heti paikalleen eli kimmoisuus menee ihosta, iho on kuiva, pissaa pitää tulla 5-6 vaipallista päivässä, eli alle sen täytyy lisätä nesteytystä, yleinen voinnin lasku. Lisää vettä vaan, jos mamma ei maistu, ei osaa vielä vajaa vuotikas, ei ees isommat aina juoda sillon kun janottaa. Vanhemman kuuluu vaan nesteyttää. Meillä toimii urheilujuomapullot, niistä tykkää pienet juoda kun aikuiset näyttää mallia. Ja vessan lavuaarilla on kuppi, siinä räpii ja hörppii vettä kun vaan vie sinne leikkii :)
 
Nää on vähä hassuja tilanteita kun yrittää selvitellä onko lapsella nestevajetta ja saa ohjeeksi tarkkailla pissavaippojen määrää. Pirrellä ei ole ikinä, siis ikinä, tullut kuutta vaipallista pissaa vuorokaudessa. Edes silloin kun se pumpattiin aivan ääriään myöden täyteen maitoa nenämaha-letkulla.
Nyt olin yhteydessä sairaalan lastenosastolle kun huoli huonosta syömisestä ja juomisesta helteillä kasvoi. Sairaanhoitaja sanoi, että jos kuolaa, tulee kyyneleitä ja edes jonkin verran pissaa, lapsi on oma itsensä, niin ei syytä huoleen.
Pirren nesteytyksessä on semmonen ongelma, että se juo/syö vain sen tietyn määrän. Jos antaa maitoa, se ei juo vettä. Jos antaa vettä, se ei juo maitoa. Jos antaa vetistä ruokaa, se ei juo vettä eikä maitoa.
Jos tarjoaa aterioiden välillä vettä, niin se ei syö sitä seuraavaa ateriaa, vaan se siirtyy sitten parilla tunnilla. Elikkä jos ateriat olis vaikka klo 8, 12 ,16 ja 20. Sit menee antamaan vettä klo 14, niin klo 16, ateria maisuu vasta klo 18 ja se siirtää klo 20 aterian klo 22, mutta kun pitrrre nukkuu jo klo 21, niin se iltapala jää kokonaan syömättä. Sitten nesteen määrä jää entistä alhasemmaksi. On kyllä niin hermoja raastavaa, ettette kuule usko. Toivottavasti helteet nyt helpottaa nopsaan.

Pirren ruokailut on aiheuttanut koko tän 10 kk enemmän ja vähemmän huolta. Käytin sen lääkärissä alkuvuodesta kun pirrelle oli laskettu lääkärin toimesta maitoannos 750ml ja se söi 420-540ml. Pelkäsin kuivumista kun niitä vaippoja kastui 3-4. Lääkäri tuli huoneeseen ja alkoi hymyillä. Vähän sitä ihmettelin, niin se sanoi, ettei edes ala tutkimaan lasta kun se näyttää niin hyvin ruokitulta ja hyvävointiselta, että ei huolta.

Ja sitten tohon kuopallaan olevaan aukileeseen, niin meillä pallerolla oli aukile koko vauva-ajan kuopallaan ja ihan varmasti sai riittävästi ravintoa ja nestettä. Pirrellä ei ole aukiletta enää kuin pikkusen jäljellä, niin sitä ei voi oikein hyödyntää.
 
Meillä vähän myöhästy tutista luopuminen. Oli tarkoitus jo kesäkuussa ryhtyä toimeen, mutta nukuin niin huonosti itse, että en viitsinyt rumbaa aloittaa. Sitten tuli nuo helteet, jotka aiheutti pientä levottomuutta öihin. Mutta nyt! Mä aloin laittaa pirreä nukkumaan tavallista myöhemmin, jotta olis niin väsynyt, että nukahtaisi jo iltamaitojen aikaan. Noo, ei. Laitoin sen sänkyyn ja nyt se on 20 min leikkimyt naureskellen "pää tyynyyn" -leikkiä. Se on semmonen, että pirre nousee/yrittää nousta seisomaan ja mä sanon "pää tyynyyn", ja heilutan kädellä pinnojen välistä, ja sitten pirre syöksyy maihin käkättäen. Mulla ei siis ole hauskaa, eikä tarkoitus ole leikkiä. Katsotaan mitä tästä tulee.
 
No, mutta nyt pirre nukkuu. Jonkin aikaa itkeskeli ja kiekui aina välillä rauhoittuen. Eli voisi sanoa, että meni parikyt minsaa normaalia kauemmin nukahtamiseen. Ei ollu paha. Toivottavasti pirre ei herää yöllä.
Päikkärit meni kivasti ilman tuttia myös. Ekat unet nukkui rattaissa ja heijasin hetken ja tokat unet nukahti maitopullolle.
 
Ai, mutta toihan on loustavaa, että lapsi luopuu tutista ihan itse. Meillä näkyi siinä 8 kk kohdalla muutos tutin käytössä sillein että pirre halusi tuttia muihinkin tarkoituksiin kuin silloin vauvana. Se näytti olevan kivaa lussutella tuttia ja pirre otti sen suuhun hymy naamalla. Siihen kohtaan olisi ollut hyvä aika ottaa tutti pois mutta en hoksannut.

Meillä on nyt kaisi päivää ilman tuttia takana ja ihan kivasti menny. Yöt on menny jopa paremmin ilman tuttia kuin tutilla. Mytvenbenääbitevpomppaa pystyyn joka inahdukseen etsimään tuttia. Illalla oli vielä pientä raivoa havaittavissa, mutta nukahtaminen sujui kivastu kuitenkin. Ehkä tämä ilta on helpompi.
 
Tutti olis ehkä joissain kohdin ollut helpottava väline, mutta kun poika ei vaan sitten tahtonut sitä sitten käyttää. Mulla on viime marraskuun alusta kuva, jossa pojalla on tutti suussa, mutta taisi aika pian sen jälkeen hylätä sen kokonaan. Ei sitten enää edes tarjottu, kun poika sylki sen aina pois. Sinänsä varmaan ihan hyvä juttu, vaikka sitten pelättiinkin, että se peukku tulee sitten siihen tilalle, ja siitä vieroittaminen oliskin sitten eri juttu. Mutta vaikka peukalo välillä tiensä sinne suuhun löysikin, ei siitä ole tullut ollenkaan sellaista "ongelmaa" kuin pelättiin. Harvakseltaan ne näpit sinne suuhun menevät, ei ole ollenkaan sellaista kuin ajateltiin, että poika imeskelisi peukaloa koko ajan. Hyvä niin, en siis valita, ihmettelen vain :)
 
Miksi kaikki nyt yhtäkkiä on luopumassa tutista? Mulla ei ole mikään aikomusta vierottaa siitä mutta onko se sit tässä iässä neuvolan suositus vai mitä?
Meillä tahtoo tutin kun tarvii lohtua väsyneenä ja nukahtaa myös paremmin tutin kanssa. Sylkee sen kyllä sitten pois kun on nukahtanut kunnolla.
 
Taitaa suositukset tutista luopumiseen liittyä hampaisiin. Siis silloin, jos tutti on lapsella suussa ns. jatkuvasti, niin se aiheuttaa ongelmia purentaan pidemmällä aikavälillä. Eri asia varmaan silloin, jos lapsi käyttää sitä vain vähän, niin ei varmaankaan nyt ihan niin kiire ole vieroitukseen. Itse ajattelen myös sitä, että jos oma lapsi olisi hirveän riippuvainen tutista, niin mitä nuorempana sen vieroituksen aloittaa, sitä helpompaa se varmaankin olisi. Vois olla aika hankalaa parivuotiaalta koittaa saada tutin käyttöä loppumaan muutoin kuin kerrasta poikki, kun oma tahto on jo kehittynyt hurjasti. Tämä siis on vain mun mielipide, ja varmasti olisin tässä 10kk:n tietämillä ruvennut rajoittamaan tutin käyttöä enemmänkin, jos poika sitä käyttäisi. Ehkä jo siinä vaiheessa olisin miettinyt vähentämistä, kun ylhäälle ja alhaalle tuli etuhampaat.
 
Me käytiin pirren kanssa hammaslääkärissä, niin siellä suositeltiin, että viimeistään 2v pitäisi tutista luopua.

Pirre on meidän perheen eka (neljästä) joka käytti tuttia. Koin sen jotenkin hankalaksi kun piti muistaa ottaa tutti mukaan, varatutti jos varsinainen tutti putoaa jossain ällössä paikassa maahan. Pesua ja keittämistä ja sressiä hampaista ja onko tutti sopiva ja mikä muoto, koko, näkö on paras jne. Tutti piti antaa vähä niinku pakolla kun pirreä ei pystynyt imettämään, niin sai reppana jotain lussuttaa.
 
Meillä ei syödä tuttia eikä peukkua.. Mut tissistä pitää jossain kohtaa varmaan vieroittaa.. Toivoisin että se sujuisi itsestään, mut saan varmaan toivoa turhia.. :shifty:
 
Meillä vielä tuttia syödään silloin tällöin :happy:
Olin myös vieroittamassa tuossa 8kk paikkeilla, mutta sitten tuumin että edetään tässäkin vähän enempi lapsen ehdoilla. Toisinaan siis vaatii tutin ja toisinaan pärjää ilman, joten ollaan vain vähennetty ja vähän jääty kuulostelemaan sitä hetkeä että voisi luopua.

Esimerkiksi ennen nukahti vain tutin kanssa ja nykyään nukahtaa ilman, usein itsekin vaan viskoo tutin suusta pois, eikä kelpaa läheskään aina. :grin
Voisin siis kuvitella hyvin että saattaisi myös itse vieroittautua!
 
To-pe nukuin ensimmäisen yön ilman poitsua, eihän se heräämättä menny mut ei tarvinnu herätä niihin pikku kahinoihin. Poitsu huusi kyl n. Tunnin sillon to iltana, ei tiiä miks. Mies alotti nukuttamisen ni oisko siitä vai oliko sit kipuja ku annettii sit lopen särkylääkettä ni pian sen jälkeen nukahti vai oliko jo nii väsy et nukahti sikski jo. Ja perjantaina lähin yksin kaupunkii vaikka to olin kävässy lasten kans. Mut tekipä hyvää saaha vähä omaa aikaa.
Unet tolla edellee on mitä sattuu, ei kyl Päivällä oo saanu niitä nukuttaessa huutoraivareita mut unen pituus on edellee puol h - 2h. Perjantaina nukku hyvin, eilen taas vaa max tunti vaikka oli iha väsy.
Mies lähtee vielä tänään Lappiin, viimeinen viikko. Sit on 1.5v urakka ohi. Ja mä iha sippi, ent saisko tämmösiä tunteita edes tuntea mut ton poitsun kans "pelottaa" jäähä ilman apukäsiä.
 
Mä en myöskään tykkää jäädä vauvan kanssa yksin jos on jotain pientäkin hämminkiä. Esim. jos on vauva sairaana tai itkee "syyttä" tai jotain. Mua pelottaa myös. Se on jännä tunne kun haluaisi olla lapselleen tukena ja turvana ja tekeekin kaikkensa lapsen olon helpottamiseksi, mutta silti haluaisi livistää paikalta ja olla vapaa vastuusta. Noi hetket on semmosia, että alkaa miettimään miksiköhän näitä lapsia on edes halunnut kun on niin heikko ja arvoton olo.
Tilanne on ihan eri silloin kun on joku jakamassa vastuuta. Meillä on muutaman kerran lapsi ollut sairaalahoidossa, ja tietty myös syntyessään, niin silloin on paljon kivempaa kun voi kutsua vaan hoitajan paikalle jos epävarmuus iskee. Kotiinlähtö toipilaan kanssa on ihan hirveetä. Kotiinlähtöä odottaa ihan hirveästi, mutta sitten jo kotimatkalla haluaisi kääntyä takasin sairaalaan.
 
Oon tainnu aikasemminki kysyä.. mut kysyn nyt uudellee. Millasia päivärytmejä teillä joilla tää lokakuinen ainaki kotihoidossa?
Meillä toi poika tuntuu olevan väsy parin tunnin hereillä olon jälkeenki jo, nukkumiset silti mitä sattuu edelleen. Välillä ok ja välillä ei mitenkää nuku. Miettiny tässä et onko iha normaalia et tässä iässä on nii väsy kokoajan..
 
You must log in or register to reply here.
Takaisin
Top