Yhden vanhemman perheet

  • Ketjun aloittaja Ketjun aloittaja khariNe
  • Aloituspäivämäärä Aloituspäivämäärä
Ssun, neiti "täytti" vuoden loppumetreillä 8kk - kaiken tuon kehityshässäkän keskellä :) Hienoa, että sinunkin pienokaisesi on jo ottanut noin merkittävän kehitysaskeleen! Melko varhain, mutta hienoa silti! Meillä käännyttiin selältä mahalleen "vasta" n. 3,5kk iässä... ja mahalta selälleen taisi olla sitten heti 4kk neuvolan jälkeen, kun siellä sanoin lääkärille, ettei ihan vielä onnistu niin päin, niin asiahan sitten "korjaantui" välittömästi... ;) Ja jo silloin tohtori "povaili", että hoikat & jäntevät lapset lähtevät varhain liikkeelle. (No, minuun jos likka tulee, niin kävelee n. 9kk iässä). Ekat hampaat tuli viikkoa ennen 5kk-päivää, sen jälkeen onkin tehty seuraavia hampaita niin hartaasti, että odotan jo vähintään puolta purukalustoa valmiiksi! ;) Ryömimään lähdettiin n. 6,5kk iässä ja nyt sitten tuo hirmuinen kehitysrutistus loppuvuoteen...  Tällä viikolla saatiin neuvolassa mitoiksi 8520g ja 70,7cm.

Harmillinen takaisku tapaamisten suhteen. Hyvä, että kuitenkin reagoit(te) asiaan nopeasti ja menette lastenvalvojan pakeille uudemman kerran. Toivottavasti pääsette molempia tyydyttävään ratkaisuun siellä. Tsemppiä!

Tuosta tulikin mieleen, että elatusvelvollinenhan on itse velvollinen ottamaan selvää ja huolehtimaan elastusmaksujen mahdollisesta vuosittaisesta indeksikorotuksesta. Itse muistutin exää tästä asiasta hyvissä ajoin ennen vuoden vaihdetta, ja tuolloin sanoi minulle tarkistaneensa sen ja huomioivansa seuraavissa maksuissa korotuksen. Vaan toisinpa kävi. Laitoin asiasta "muikkarin" hänelle, mutta ei ole suoranaisesti reagoinut asiaan mitenkään. Täytyypä ottaa puheeksi, kun tulee lähipäivinä tyttöä tapaamaan.
 
joo, toi oheishuolto on aika vähän mainostettu asia, mut tosi toimiva ratkaisu ainakin meillä ollut, kun ei toi mies yksinään saisi hoidettua pojan asioita ja nyt kun poika on koulussa on hyvä, että me molemmat saadaan tietoja opettajilta ja terkkarilta eikä aina tarvii sen yksinhuoltajavanhemman suostumusta kaikkeen, vaan mäkin voin allekirjoittaa papereita ja antaa suostumuksia :) ja khariNe olet tosiaan oikeassa, oheishuoltajalle ei lankea elatusvelvollisuutta, vaan se biologinen vanhempi, jonka luona lapsi ei asu, on velvollinen huolehtimaan lapsen elatuksesta. oheishuoltajan mielipide kysytään kyllä aina lasta koskevissa asioissa, joten sellaisia velvollisuuksia oheishuoltajalla kyllä tulee olemaan.

oheishuoltoa pitää hakea käräjäoikeudesta, meillä riitti se, että mies teki vapaamuotoisen hakemuksen kirjallisesti ja mä liitin siihen mukaan kirjallisen suostumuksen oheishuoltajaksi ryhtymisestä. oikeus kuulee yleensä asiassa myös lapsen toista vanhempaa (jos siis isyys on selvitetty/tunnustettu, äitiydestä on harvemmin epäselvyyttä :D ) riippumatta siitä, oli tämä huoltaja tai ei. meillä oli sikäli helppo tilanne, että toista vanhempaa ei ollut, joten oikeus teki päätöksen papereiden perusteella. jos tilanne vaatii tarkempaa selvittelyä esim. jos toinen vanhempi vastustaa oheishuoltohakemusta tms. oikeus pyytää selvityksen sosiaaliviranomaisilta ja tekee ratkaisun selvityksen saatuaan.

me ollaan hieman suunniteltu jo perheen sisäistä adoptiota eli mä adoptoisin ton mieheni pojan ja hän saisi sitä kautta samanlaiset oikeudet mun perintöön jne. kuin tää meidän tuleva yhteinen lapsi. poika tuli siis meille ollessaan 3,5-vuotias ja mä oon toiminut hänelle vanhempana siitä lähtien. poika alkoi kutsua mua äidiksi n. 4,5-vuotiaana eikä juuri biologista äitiään muista. adoption myötä mulle tulisi sitten elatusvelvollisuus poikaan nähden (mitä mä oon kyllä jo nyt toimittanut, koska oon kuitenkin hankkinut hänelle vaatetusta ja ruokaa ja muuta välttämätöntä siinä missä isänsäkin)
 
Joopa. Selvitin tuota indeksikorotus-asiaa exän kanssa... Se oli hänen puoleltaan täysin tietoinen valinta jättää korotus maksamatta tammikuun elatusmaksuissa, koska maksun eräpäivä on aina edellisen kuukauden viimeinen pankkipäivä ja tässä tapauksessa se siis oli vuoden 2011 puolella ja indeksikorotus astui voimaan 1.1.2012. Että mitenkä että?!?! Kyse ei todellakaan ole mistään päätä huimaavista summista, mutta ihan periaatteellisella tasolla toivoin hänen suoriutuvan velvoitteistaan edes sopimusten mukaan. Ei pitäisi olla ylivoimaista, varsinkin kun samaan aikaan ostaa muille lapsilleen satojen eurojen joululahjoja. Ei käy järkeen, ei... ainoa tarkoitusperä lienee silkka kiusanteko minulle... Kiusa se on pienikin kiusa... Huoh.

No, sentään jotain positiivista: lapsen päivähoitoasiat ovat kunnossa hirmuisen puhelinrumban jälkeen. Ja mikä vielä positiivisempaa: pääsemme (tai siis lapsi pääsee...) ko. hoitopaikkaan tutustumaan useita kertoja tässä tulevien viikkojen aikana ennen kuin se "arki" oikeasti alkaa.
 
Moikka! En nyt tiedä ns. "kuulunko" tähän keskusteluun, mutta meillä periaatteessa odotan tässä yksin toista lasta LA. 25.8 ja esikoinen sit jo on isompi, mutta mieheni istuu tuomiota joten joudun nyt jatkossa pyörittämään arkea yksin ja käymään tätä uutta odotusta, ajatustenvaihtoa ois kiva kanssa jakaa.
 
khariNe No jopas nyt on ärsyttävää kun tuommoisesta asiasta pitää kiusaa tehdä. :/ Mutta niinkun sanoit, kiusa se on pienikin kiusa. Onneksi päivähoitoasiat sentään on kunnossa ja tutustuminen pääsee alkamaan :)

Emmi* Tervetuloa mukaan ! Joudutko koko odotusajan olla yksin? Mutta ilmanmuuta tänne vaan vaihtamaan ajatuksia :)

Täällä aika tasaista oloa, rakenneultrassa kaikki varsin hienosti ! Iso kivi vierähti sydämeltä kun näki että kaikki on okei ja Mini touhusi armotonta vauhtia masussa. :D Napanuoran piti tiukasti reisien välissä joten aika arvoitukseksi tuo sukupuoli jäi, kätilö kyllä sanoi ettei hän siitä nyt oikein poikaakaan saa mutta että mekkoja ei sovi vielä lähteä ostamaan. :D Mutta, eipä tuolla väliä, sen näkee sitten myöhemmin että kumpakos siellä kasvaa. :) Kunhan vain kasvaa :)
 
Kiitos onnitteluista! Odottaminen muuttui hetkessä helpommaksi, kun ne kromosomitutkimukset tulivat. Ostin sunnuntaina mammafarkutkin, kun mitkään omat farkut eivät menneet enää päälle ja alkoi olla ikävä farkkuja. Olen ollut yllättynyt siitä, kuinka aikaisin vauvamaha tuli esiin. Olin kuvitellut, että ensiraskaudessa myöhemmin ja kun vatsalihaksetkin on hyvässä kunnossa. Kerroin jo töissä esimiehille, koska vatsa erottuu tosi hyvin joissain vaatteissa, vaikka toki sen saa vielä piiloonkin pukeutumisella. En vain haluaisi tarkoituksella miettiä joka aamu, mitä peittävää päälle. Ihanan lämpimästi suhtautui koko esimiesketju.

Inna, onnea hyvästä rakenneultratuloksesta. Tietysti olisi ollut kivaa kuulla vauvan sukupuoli, kun kyllä se minulla ainakin vaikuttaa mielikuviin vauvasta ja varmasti ostoksiinkin. Katselin viikonloppuna jo vauvanvaatteitakin, mutta en vielä sortunut otstoksiin. Milloin sulla alkoi tuntua selvästi liikkeet? Olen kovasti tunnustellut iltaisin ja aamuisin, jos jotain tuntuisi, mutta ei kyllä mitään. Toisaalta 16. viikko on tietty aika varhaista.

Emmi, tervetuloa mukaan!

khariNe, Ssun, vauvojen kehitysaskeleita on kyllä jännä lukea. Kivaa, että khariNen päivähoitokuviot järjestyivät lupaavasti, mutta aika naurettava tuo indeksikorotusjuttu. 

Tuo oheishuoltajuuskeskustelu oli kiinnostava. Emme ole vielä ollenkaan keskustelleet lapsen isän kanssa huoltajuuskysymyksestä, eikä asialla ole minun puolestani kiire. Toivon kyllä, että hän haluaa yhteishuoltajuutta, mutta katsellaan sitten lähempänä. Jos ei halua, oheishuoltaja tuntuisi hyvältä kuviolta siltä varalta, että itselle sattuu jotain. Olisi ainakin mietittynä tuttu luottoihminen, joka on mukana lapsen asioissa.

Olen kotona sairastamassa. Jo maanantaina alkoivat lievät ylähengitystieinfektion oireet, mutta vasta eilen tuli niin kipeä olo, että jäin saikulle. Tänään sitten yllättäen oksensin aamiaisen. En oikein tiedä, onko tässä päällä joku vatsatautikin vai palasiko raskauspahoinvointi hetkellisesti. Tosin en ole aikaisemmin oksentanut kertaakaan pahoinvoinnin vuoksi edes silloin, kun se oli pahimmillaan.
 
Maaria Tunsin ekat liikkeet juuri tuossa 16-17 viikon paikkeilla. Toki sitten meni pitkiäkin aikoja ettei mitään tuntunut.  Mulla on istukka takaseinämässä, joten potkut tuntuu tosi hyvin tuossa edessä ja vatsan päältäkin tuntunut jo hetken aikaa. Pikaista paranemista sinne, inhottavaa jos vatsataudinkin vielä pukkasi päälle ! :/
 
Moi jälleen! Mulla on ton kirjautumisen kanssa aina ongelmia tähän paikkaan :O ? onko muilla tehny samaa ? väittää aina että väärin salasana tai käyttäjätunnus vaikka ihan oikeen ne naputtelen, sit aina saa odotella pari timmaa ja antaa sit kirjautua taas..

Kiitoksia kaikille ketkä tervetuloa tuossa oli sanonu :) Tosiaan aika viimesilläni olen raskaana kun mies vapautuu, mutta lohduttavaa sinänsä että kerkee käydä tuomionsa istumassa ennenkun vauveli sitten syntyy ja ei stressiä sen osalta sitten, pääsee synnytykseen vaikka kait sieltä pääsis synnytykseen sitten mukaan vaikka joutuisiki istumaan, mutta tottakai näin päin aina parempi meidän tilanteeseen nähden. Itelläni tää alkuraskaus yllätti aika paljon pahoinvoinnin takia :O, esikoisen aikaan ei ollut mitään, mutta tämän kanssa kyllä hormonit poukkoillu ihan laidasta laitaan ja tuntuu että väsyttäis koko ajan, toki mulla nyt tekee kaikki tämä ylimääränen stressikin osansa. Pitää tässä rueta lueskelemaan vähän enempi teidän juttuja mitä ootte kirjotellu niin pääsee vähän sisään mitä kuvioita ite kelläkin on :)
 
Hei kaikille,

Haluaisin kysyä onko täällä kellään kokemuksia tai muuten parempaa tietoa pariin mieltä askarruttavaan kysymykseen.
Itse olen 16.vkolla nyt ja lapsen isä ilmoitti heti alkuun ettei halua olla lapsen kanssa tekemisissä. Laitoin tuossa alku viikosta hänelle viestiä josko on yhä samaa mieltä mutta ei ole vastannut mitään eli ilmeisesti kanta on yhä sama.
Jos vaadin miestä maksamaan elatusmaksuja niin onko hänellä oikeus vaatia yhteishuoltajuutta? Vai onko minun kannalta typerää alkaa vaatimaan elatusmaksuja ihmiseltä joka ei halua olla lapsen kanssa tekemisissä? Mietin vain, että voiko hän kiusallaan hankaloittaa meidän elämää noin juridisesti?
Lapsen kannalta haluan toki, että hänellä olisi yhteys isään mutta en taida olla valmis luopumaan yksinhuoltajuudesta. Eli jos teillä on jotain parempaa tietoa asiasta niin olisin kiitollinen vastauksista :)
 
elatusvelvollisuus ei edellytä yhteishuoltoa, mutta mies voi toki vaatia yhteishuoltoa (mihin sun ei tarvii suostua). se vanhempi, jonka luona lapsi ei asu on velvollinen osallistumaan lapsen elatuksesta aiheutuviin kustannuksiin, joten huoltomuodolla ei pitäisi voida kiristää. mies voi tietenki jättää elarit maksamatta, mutta se on sitten toinen asia, johon puuttuu ulosotto. jos mies kieltäytyy elatussopimuksen laatimisesta, voit hakea oikeusteitse päätöksen elatusmaksuista. onko miehesi muuten aikonut tunnustaa isyytensä? meinaan, mun käsityksen mukaan, jos isyyttä ei ole vahvistettu, ei voida huoltoa ja elareitakaan vahvistaa.

kannattaa kuitenkin vakavasti harkita, suostutko yhteishuoltoon tuollaisessa tilanteessa, missä lapsen isä ei halua/aio olla lapsen kanssa missään tekemisissä, koska yhteishuolto edellyttää vanhemmilta yhteistyötä lapsen asioissa ja joissain tapauksissa vaaditaan suostumus myös toiselta huoltajalta (esim. lapsen passi ja muut isommat lasta koskevat päätökset).
 
Kiitos vastauksesta. 
En ole ollut lapsen isän kanssa tekemisissä sitten alkuraskauden jälkeen jolloin hän ilmoitti ettei halua olla lapsen kanssa tekemisissä, joten tuskin tulee tunnustamaan isyyttään ainakaan vapaaehtoisesti.
Mietin vain sitä, että voiko mies noin vain sanoa ettei tule mitenkään auttamaan lapsen elatuksessa? Mielestäni se on niin väärin, kun oma elämäni tulee muuttumaan todella radikaalisti lapsen myötä. Tarkoittaako elatusmaksujen maksaminen sitä, että isällä tulee myös automaattisesti olemaan oikeus päättää lapsen asioista?
 
elareiden maksu ei tarkoita automaattisesti, että isä päättää lapsen asioista eikä mies myöskään voi päättää, miten käytät elatusmaksut, oletusarvona on kuitenkin se, että elarit on tarkoitettu lapsen elatuksesta aiheutuviin kustannuksiin ja elarit on niinkuin miehen osuus lapsen elatuksesta. ainoastaan huoltaja voi päättää lasta koskevista asioista. yhteishuolto vaatisi kuitenkin sen, että pystytte päättämään lapsenne asioista yhdessä. tapaamisoikeuskaan ei ole sidottu millään tavalla huoltajuuteen, vaikka mm. telkkarisarjat antaa sen ymmärtää. jos biologisen isän isyys on vahvistettu, on hänellä oikeus tavata lasta (ja lapsella isäänsä) huolimatta siitä, mihin huoltomuotoon päädytte ja maksaako isä elareita vai ei.

luulen, että mies voi kieltäytyä isyyden selvityksestä tai myös sinä voit kieltäytyä, mutta jos isyys vahvistetaan, hän ei oikein voi kieltäytyä elatusvelvollisuudestaan.
 
Meillä on edessä uudet sopimusneuvottelut - kaikki sai alkunsa näistä surullisen kuuluisista indekseistä, joista asiallisesti (ei mitään "korulauseita" tai "kohteliaisuuksia", puhtaat faktat vain) laitoin ensin muistutusviestin ja sittemmin pari huomautusviestiä samaan sävyyn. Ei vastausta. Ei niin mitään. Herra itse ei edes avannut keskustelua asiasta, ei missään vaiheessa. Kuten dellakin sen sanoi: elatusmaksut ovat ns. lapsen rahaa, ja juuri siksi pidinkin niin hanakasti lapseni puolia. (Miksi ihmeessä mies saa minut silti tuntemaan, että tein väärin?!?)

No, toisaalta hyvä niin, että uusi "istunto" on, koska tilanne todellakin kaipaa joitakin erittäin oleellisia tarkennuksia... ja minä teen "läksyni" hyvin tuohon tilaisuuteen ...jossa ilmeisesti on tarkoitus laittaa minut "kuriin" - ainakin herran itsensä mielestä. Sen enempää en tässä vaiheessa viitsi sanoa... muuta kuin olisi sitä parempaakin tekemistä juuri tässä kohtaa kuin miettiä juurta jaksain, mikä olisikaan lapsen kannalta se toimivin ratkaisu, kun nykyinen ei sitä selvästikään ollut.

^ Muoks. Niin... siis totta kai lapsen asioiden järjestäminen parhaalla mahdollisella tavalla on tärkeää, mutta haluaisin tehdä sen kaikessa rauhassa, paineettomasti enkä näin, että se kalvaa mieltä koko ajan...
 
Itse en millään halua tilanteeseen missä millään tavalla joudutaan riitelemään lapsen eduista. Meillä ei lapsen isän kanssa ollut kovinkaan pitkää historiaa raskaaksi tullessani, joten en voi varmasti sanoa mitä hän voisi saada päähänsä. Jos miehestä ei kuulu mitään niin luultavasti parasta etten myöskään väkipakolla vaadi häntä isyyttään todistamaan. Tottakai on harmi jos lapsikaan ei tule olemaan isänsä kanssa tekemisissä, mutta ajattelen sen olevan parempi vaihtoehto kuin mikään riita. 
 
Mumux, mun käsitys tuosta elatusmaksuista ja yhteishuoltajuudesta on sama kuin Della_79:n eli elatusmaksut ei oikeuta yhteishuoltajuuteen. Mutta tosiaankin miestä ei voi velvoittaa maksamaan elatusmaksuja, ellei isyyttä ole vahvistettu. Ensisijainen vaihtoehto on tietty, että isä tekisi sen vapaaehtoisesti. Ellei hän niin sitä tee, voivat viranomaiset vaatia sitä äidin pyynnöstä / aloitteesta. Tällöin yleensä kait tehdään isyystutkimukset, joiden perusteella sitten isyys vahvistetaan. Mies ei voi ymmärtääkseni näistä kieltäytyä, asia on lakisääteinen. En tiedä tarkkaan, miten äidin pitäisi aloite tehdä, mutta se selviää varmaan neuvolasta tai lapsen synnyttyä lastenvalvojalta. Mutta ymmärrän hyvin, ettet halua väkisin ryhtyä näistä asioista vääntämään.

khariNe, onpa ärsyttävää, että lapsen isä haluaa indeksikysymyksen takia uusia sopimukset ja luulee voivansa "laittaa sinut järjestykseen." Tuo on todellakin kiusan tekoa ja hankalaksi heittäytymistä. Onneksi olet uudessa istunnossa varmasti vahvoilla!
 
Vaihteeksi vähän jotain "iloisempaakin" kirjoitettavaa elikkäs vastausta Ssunille... neiti oli syntyessään 52cm ja painoa ei ollut kolmea kiloakaan, joten melkoinen hippiäinen tyttö oli tullessaan :) No, eipä tuo pulskaksi ole vieläkään päässyt, vaikka mielestäni syö käsittämättömän paljon!

Nyt meillä on käytössä 62-74cm vaatteet - laaja skaala, mutta vaatteiden sopivuus on täysin riippuvainen valmistajasta. Esim. Henkkamaukan 68cm bodyt olivat just jämptejä, kun likka oli sen 67-69cm. Tutta puolestaan on väljä mitoituksiltaan, joten eräskin rotinoiksi saatu 68cm body on ollut käytössä vasta reilun kuukaudenpäivät, kun se aiemmin oli liian väljä ja pitkä joka suunnasta (vaikka on "vain vauvasta" kyse, niin haluan silti, että vaatteet edes jotenkin istuvat). Tosin Tutan etu on se, että vaikka niitä pesee ja pesee, niistä ei tule kovin kärsineen näköisiä (minulla on siis uutena ja kirpparilta ostettuna Tuttaa jonkin verran). Cirafin 68cm velourhousut vaikuttavat myös melko väljiltä, joten niitä käytellään varmaankin hyvä tovi vielä, vaikka likka on jo kirkkaasti (reilut pari senttiä siis) tuon yli pituudessa. Veikkaisinpa, että viimeiset 62cm vaatteet poistuvat ihan tuota pikaa pyykkikoneen kautta kierrätyslaatikkoon, kun ainakin bodyt alkavat olla hihoista hiukan naftit.

Niin ja kiitos tsempityksestä, Maaria! Niin paljon kuin inhoankin korulauseita, niin täytyy silti yrittää pitää mielessä, että asioilla on taipumus järjestyä... :)
 
Hei pitkästä pitkästä aikaa ! :)
Täällä neiti on nyt reilu kuukauden ikäinen. Alku on sujunut hyvin, neiti oli alkuun todella rauhallinen tapaus. On toki vieläkin, lukuunottamatta nuota mahavaivoja :( Cuplaton on ollut kovassa käytössä ja on helpottanut jonkin verran. :)
Neiti saakin sitten nimen sunnuntaina, nimiäiset pidämme isäni luona.
Olen saanut todella hyvin apua äidiltäni ja isän perheeltäni. Äitini tulee kerran viikossa mun luo yöksi, jolloin pääsen viettämään vaikka omaa aikaa tai muuten vain sysäämään hänelle lapsenhoidon hetkellisesti :D
Isän luona käymme tosi usein kun asuvat tuossa parin kilsan päässä. Hekin ovat auttaneet lapsenhoidossa ja olleet lapsenammana jos on pitänyt käydä asioilla yms :)
Hieman väsymys alkaa nostaa päätään, eihän ihminen ole luotu siihen että heräillään yöllä tuon tuosta :p Neiti kyllä onneksi nukku yönsä hyvin yhdellä syötöllä, mutta herääkin sitte yleensä melko aikasin.

Sossussa olen käynyt ja sain sieltä lähetteet mulle ja neidille DNA-testeihin. Tiistaina sitten kävimme testeissä. Eli nyt vain odotellaan koska lapsen isä menee sossuun ja saa sen lähetteen testeihin.
Lapsen isä ei halunnut tulla mun kanssa mun paikkakunnan sossuun vaan käy omassaan. Olishan se nyt ollutkin että saman pöydän ääressä olis asioista puhuttu :D Noh, ihan sama se mulle on. Pitkittyy vain kaikki asiat elatuksen ja huoltajuuden suhteen.

Sellaista meille kuuluu :)
 
musicbox, kiva kuulla sinunkin kuulumisiasi! Hyvinhän teillä on alkanut asiat sujua, hienoa! Millainen se dna-testi on? --> Verikoe? Sylkitesti? Vai mikä?

Juu, siis jos tilanne on oikein haasteellinen, niin vanhemmathan voivat toki käydä eri aikaan lastenvalvojan luona, vaikka asuisivat samallakin paikkakunnalla. Mutta aikaa vievää ja hidasta hommaahan se on. Ja puhuu myös omaa, karua kieltään esim. yhteishuoltajuuden mielekkyydestä, jos yhteistyö ei edes sen vertaa luonnistu, että saman pöydän ääressä asioista voitaisiin sopia.
 
Verikoe otettiin musta ja neidistä :) Onneksi neidistä saatiin heti kerralla verikoe eikä edes pahoin huutanut. Nukahti saman tien verikokeen otettua.
Testien tulosten saamisessa kestää n. 2 viikkoa. Mutta se nyt toki tällä hetkellä riippuu siitä koska lapsen isä menee testeihin, toivottavasti mahdollisimman pian.

Mä olisin halunnut että asiat oltais lapsen isän kanssa saatu sovittua saman pöydän ääressä, mutta ehkä näin on parempi.
Noh, ehkä vieläkin painavimmin syin saan yksinhuoltajuuden kun ei kerta lapsen isä voi tulla mun kanssa asioista juttelemaan. Eikö sekin jo jotain kerro.
Ja epäilen että jätkä ei ees yhteishuoltajuutta halua, toivottavasti ei. : )
 
Moi !

Mä oon löytänyt mulle ja vauvelille uuden kodin :) Aivan ihana ja todella tilava rivitalokämppä, vuokra-asunto siis :) Suht edullinen vuokra siihen nähden että neliöitä on 57 ja on todella lapsiystävälliseltä ja rauhalliselta asuinalueelta. Oli kyllä todellinen löytö, käytin törkeästi raskautta hyväksi kun perustelin miksi juuri minä tarvin sen asunnon. ;) 1.3. saisi muuttaa, ihana päästä laittamaan vauvanjututkin omille paikoilleen !

Pinnasänky ja hoitopöytäkin on hommattuna, molemmat käytettynä mutta aivan uudenveroisina. :) Ja vaatteita vauvalle on jo iso kasa. Mun äitikin pääsi tuntemaan Minin potkut kun olin kyläilemässä äitin luona ja Mini oikein pisti ranttaliksi masussa. Tälläkin hetkellä varmaan heitellään kuperkeikkoja kun meno tuntuu olevan ylimmillään. :D

Vähän taloudellisia huolia taas vaihteeksi :/ Olen ollut henk. koht. avustaja mutta tämä henkilö menehtyi yllättäen joku aika sitten, eli vakituista työpaikkaa ei ole joten keikkahommien varassa mennään. Mielelläni tekisin kokopäiväistä hommaa mutta pahoin pelkään että tässä vaiheessa mua ei kovin äkkiä oteta töihin mihinkään :s No, eiköhän tästäkin selviä jotenkin :)
 
Takaisin
Top