Yhden vanhemman perheet

  • Ketjun aloittaja Ketjun aloittaja khariNe
  • Aloituspäivämäärä Aloituspäivämäärä
Hei,

khariNe, ymmärrän hyvin, että tuntuu ikävältä viedä 9 kk:n ikäinen vauva hoitoon ja palata töihin. Olisihan se kiva, että lapsi ehtisi oppia kävelemään ja sanoisi ehkä muutaman sanankin ennen kuin menee hoitopaikkaan. Saattaa silti olla, että päädyn samanlaiseen ratkaisuun kuin sinä. Vanhempainrahakauden jälkeinen tuki on niin olemattoman pieni, että sillä ei millään makseta asunnon yhtiövastiketta ja asuntolainan korkoja, saati sitten mitään muita laskuja ja ruokia. Aikaisemmat säästöt kuluivat lapsettomuushoitoihin, kun ei mitään suuria säästöjä ollut koskaan. Minulla tosin tulisi yhden vuoden vuosilomat ja päälle kesälomat pidentämään kotiaikaa.

Inna, olen kyllä ihan samaa mieltä, että lapsesi isä käyttäytyy tyhmästi, kun pimittää tyttöystävältään tietoa syntyvästä lapsesta. Salaisuudet pysyvät harvoin salaisuuksina etenkään pienillä paikkakunnilla. Harvemmin nostaa miehen pisteitä tyttöystävän silmissä, että noin tärkeää asiaa on salailtu, isyyttä vältelty ja jos vielä tieto tulee kolmannen käden kautta.

Täällä alkuraskaus etenee tasaisesti, ei mitään erityistä. Ensi viikolla olisi downin seula, mutta verikoe otetaan samana päivänä, joten kokonaistulos selviää vasta jälkikäteen. Mutta ultrassa näkee onneksi paljon muuta :)


Maaria
 
Maaria, totta... ne tuet on suorastaan mitättömän pieniä... Kai ne on sitten tarkoitettu nimenomaan vain tueksi, ei toimeentuloksi. Vaan väitänpä, että ei se kovin montaa äitiä kannusta jäämään kotiin, olipa perhetilanne mikä hyvänsä. Sen lisäksi, että ne ovat pieniä, niin Kelan logiikka voi tuntua melko vaikeaselkoiselta... Kotihoidontukihan koostuu hoitorahasta + (tulosidonnaisesta) hoitolisästä + mahd. kuntalisästä. No, jos jotain pientä lohtua, niin siihen hoitolisäänhän vaikuttavat koko perheen tulot, siis myös puolison... ja sitä "murhettahan" meillä yh-äideillä ei sentään ole! ;)

Mutta sitten päästään minun lempi-inhokki aiheeseeni, kuntalisä. Jota siis joissain kunnissa maksetaan ehdoitta kaikille, jossain tietyin ehdoin ja jossain ei makseta lainkaan. Esimerkki näistä ehdoista on ns. työssäoloehto eli äidin on täytynyt olla vähintään 1kk välittömästi ennen äitiyslomalle jääntiään ansiotyössä saadakseen sen. Näin oli aiemmin tässä kaupungissa. Nyt on työssäoloehto poistunut, mutta sen tilalle on sorvattu uusi konsti, jolla hiukan rajata kuntalisän nauttijien määrää: jos et saa lantin lanttia hoitolisää, et myöskään saa kuntalisää. Käytäntö on monenkirjavaa, kun käsittääkseni tämä kuntalisä on alunpitäen ollut kuntien sosiaalitoimen maksama lisä, jonka maksaminen on nyttemmin siirretty Kelan hoteisiin (?). Eli Kela ei niitä ehtoja tältä osin sorvaa. Mutta ihan kokemuksen syvällä rintaäänellä: kannattaa tarkistaa se kuntalisä-asia nimenomaan omasta paikallis-Kelasta, koska Kelan valtakunnallinen neuvontapuhelin neuvoi minulle ihan jotain muuta kuin paikallinen Kela-virkailija tai mitä käytäntö on osoittanut (eräs äiti-kollega koki ikävän yllätyksen juuri tämän asian tiimoilta).

Minä olin laskeskellut kaikesta huolimatta tulevani toimeen ensi vuoden säästöjeni, noiden vuosilomajärjestelyiden (palkallista aikaa siis) ja Kelan tukien turvin. Tarkoittaa siis kotihoidontuen lisäksi myös asumistukea, jota voi saada omistusasuntoonkin - muistaakseni vastikkeeseen ja ainakin osaan korkomenoista. Kyllähän sitä tarkalla taloussuunnittelulla olisi varmasti pärjännyt, sitä en epäile hetkeäkään... Varsinkin, kun jo aloin hiukan kärsiä "tarjoushaukan" oireista ;) eli aloin jo pikkuhiljaa tässä ostella pientä "varmuusvarastoa" omiin kaappeihin... Ja varsinkin kun kesäaikaan tykkään käydä marjastamassa, ja todennäköisesti saisin isoäitini luokse laittaa oman pienen ryytimaankin...

Vaikka nyt olen päättänytkin palata töihin ja viedä tytön hoitoon, ei silti mitään ole vieläkään kiveen kirjoitettu - tilannehan voi elää ja muuttua tässä suuntaan jos toiseenkin. Joten onneksi sitä hoitovapaata voi tarvittaessa hakea myöhemminkin, kunhan lapsi on alle 3-vuotias. Ja senkin jälkeen on vielä mahdollisuus osittaiseen hoitovapaaseen kunnes lapsen 2. kouluvuosi päättyy... Mutta en siis varsinaisesti ole suunnitellut mitään - tiedostan vain eri mahdollisuudet jo tässä vaiheessa, jos työ- tai perhetilanteeseen tulee jokin muutos! ;D
 
Tyttö syntyi 8.12 klo 23:22. Painoa 3164 g ja pituutta 50 cm.
Syntyessään tytöllä hyvän kokoinen hammas alhaalla. :D Se sitten kylläkin poistettiin kotiinlähtöpäivänä kun heilui sen verran.
Eilen kotiuduttiin tytön kanssa ja tähän asti kaikki mennyt melko sujuvasti. : )
 
Onnea Musicbox!! :) En oo kyl kuullu, että ois hammas jo syntyessään. :)) Aina oppii uutta.

Mulla olis kysymys. Miten teidän vauvat nukkuu? Ja miten saatte heidät nukahtamaan? Mulla on poika joka ei nukahda sitten millään sisälle, eikä varsinkaan omaan sänkyyn. Vaikka nukahtaa tissille ja syliin ni sit kun laitan hänet omaan sänkyyn nii herää heti ja hirvee huuto. Ulkona nukkuu vaunuissa hyvin ja nukahtaakin sinne paremmin. Mutta sisälle ei. Nukkuukin yöt sitten mun vieressä ja joudun häntä sit ensimmäisen tunnin hytkyttään pyllystä vähän väliä ettei herää ja ala huutaa.
Kaiken maailman konsteja yrittäny mutta mikään ei tunnu auttavan. Poika haluis vaan olla sylissä tai valvoo. Hän on nyt 6 vkoo. Ja valvomisesta tulee niin yliväsyneeks, että sitten ei nuku kukaan vähään aikaan. :/
Neuvolassa ne ei sano mitään. Sanoo vaan, että hyvin kasvaa ja ompa tosi seurallinen poika. Mulla alkaa oleen käsivarret nii voimattomat pojan kanstamisesta että.. Tarttee varmaan ruveta reenaa.. :P
Että kaikki vinkit tänne vaan, kokeilen ilomielin. :)
 
Onnea, Musicbox!

khariNe, kiitos noista tukikokonaisuuksien selvittelyistä. Laskeskelin niitä eilen yhteen ja tajusin, ettei ole ihan mahdotonta pärjäillä vähän aikaa kotihoidontuella, kun laskee, mitä kaikkea siihen päälle voi tulla. Asumistuesta tosin lukee Kelan sivuilla, ettei sitä myönnetä lyhyeen tarpeeseen. Toisaalta tulorajat ovat niin korkeat jo yhden aikuisen ja yhden lapsen kanssa, että vanhempainrahakaudellakin saattaisi olla oikeutettu osaan asumistuesta.
 
Ai vitsi oon kade noille teijän yöunille. Meillä nukutaan vierekkäin koko yö ja herätään kahen tunnin välein syömään ja siihen kahteen tuntiinkin riittää ähellystä ja pörinää. Pientä koliikkia siis, toivottavasti sekin helpottaa sit viimestään kun ollaan sen 3kk. Voi sit noi yöunetki parantua ja pidentyä kun alkaa saamaan kiinteetä jo vähän. Toivotaan..
Haluisin kyl niin että toi poika nukkuis omassa sängyssään, ni mä saisin kans paremmin nukuttua ne välit..ehkä.. X)) Mut ehkä sekin sit joskus ku en tiä miten sen sais muutenkaan nukkuun hyvin ja nukahtaan hyvin. Toi nukahtaminen on sille nii pirun vaikeeta. Tunnin saa yleensä sitä nukutella ja ylikin jos poika on tillitys päällä. Tai sit on tullu äiteensä nois unenlahjois ni sit se on kyl ikuinen ongelma. :D

Mut jos muilla on jotain konsteja ni jakaakaa ihmeessä.. :)

 
Juu meil kans sama ettei päiväl nukahdeta sit millään, yölki kyl tosiaan saa sitä hytkytellä puolesta tunnista tuntiin. Nyt oon saanu nukkuun päiväl sit tosiaan siä vaunuis ulkona, mut siinä ny ei si ite nukuta ollenkaan. Meilläkin annetaan lisämaitoo illasta kun mennään yöunille, on kyl auttanu sitä nukahtamista vähän. En tiä kai tää on ihan normaalia ja mä vaan odotan että se nukahtaminen tapahtuis helpommin. Välil kyl tulee nii epätoivo, kun kädet on ihan rätit ja poika ei halua olla missään muualla ko sylis. No kai tää tästä. :))
 
Hmm... Meitin neiti on alusta asti ollut melko hyvä nukahtamaan ja nukkumaan. Ei ole ollut tarpeen kanniskella, hytkyttää, heijata tms. Meillä on melko alusta asti ollut samat iltarutiinit, iltapesut ym tehdään samassa järjestyksessä joka ilta, suunnilleen samaan aikaan. Lisäksi niille yöunille rauhoitutaan hyvissä ajoin, valoja himmennellään ja esim. tv:n ääntä hiljennetään eikä mitään riehakasta lapsen viihdyttämistä, mikä saattaisi valveennuttaa. Jonkin aikaa meillä oli käytössä ns. unimaito, joka tarjoiltiin aina makuuhuoneen hämärässä, ei tv:n ääressä. Silloin tyttö oli sylissä, ja juttelin hänelle rauhallisella äänellä, tyyliin "Maija juo nyt unimaitoa, laittaa sitten unirätin kainaloon ja lähtee Höyhensaarille." Kaikki nuo edellä mainutut jutut toimivat selvänä signaalina vauvalle, että nyt rauhoitutaan nukkumaan. Monesti tytön silmät jo lupsahtelivat tuon unimaidon aikana, mutta likka ei silti ehtinyt nukahtaa syliin, vaan laskin hänet puoliunessa omaan sänkyynsä. Samaten vaunuihin nukuttamisessa päiväunille, työntelen vaunuja edes-takaisin vain sen verran, että tyttö rauhoittuu, mutta ei ehdi nukahtaa - näin nukkuu vaunuissa pitkiäkin pätkiä, vaikka ne eivät olisi liikkeessä vaan esim. parvekkeella. Muutoin ihan pikkuvauva-aikana, kun likka otti vielä useita, joskin lyhyitä (n. 30min) torkkuja, annoin hänen nukahtaa milloin mihinkin, sitteriin, tai viltin päälle lattialle jne. ja jatkoin itse touhujani, esim tiskaamista tai ruuanlaittoa. Näin neiti myös on myös tottunut normaaleihin kodin ääniin, eikä vaadi, että on hiirenhiljaista, kun käydään nukkumaan.
 
Kuulostaa ihanan helpolta. :) Rutiinit on kyllä tärkeitä pienelle, mutta meillä se ei vaan tunnu auttavan. Joskus kaikki venähtääkin aika myöhään just ton nukahtamis vaikeuden takia. Yleensä onkin tavoite että oltais iltapuuhat tehty jo 23 ja menty tisutteleen ja yöunille, mutta joskus se päivä venähtää tosiaan kello yhteen. :P

No kaikki on yksilöitä ja tää on vissiin vähän vaikeempi yksilö. :DD Ja varmaan sit vaikuttaa kun tolla on tosiaan koliikkia, ei paha mutta on kuitenki. Ehkä se siitä sit kun ikää tulee.

Kiitos kaikille vastauksista, helpottaa lukee toisten juttuja aiheesta. Kun sitä ajattelee ittestään ettei onnistu missään.
 
Huoh, mä oon taas niin turhautunu, vihainen, pettyny ja kaikkea mahdollista tuohon minin isään !! En ollut ihan satavarma että minä vuonna hän olikaan syntynyt, joten varmistin asian lähettämällä tekstarin siitä, että saan minin vauvakirjaan molempien vanhempien nimet ja syntymäajat. Kertoi kyllä että olin vuosiluvun suhteen oikeassa, mutta kehtasi sanoa tuohon päälle että en laittaisi hänen koko nimeä sinne ettei kukaan vaan saa tietää. Meinasin mennä lankoja pitkin mutta maltoin olla hiljaa !

Yksi minin isän parhaista kavereista tietää nyt kuka on isä. Hän on myös mun hyvä kaveri ja tiedusteli sitten että minkälainen ihminen lapsen isä on, kerroin sitten miten suhtautuu tulevaan isyyteen ja tämä kaveri oli hyvinhyvin vihainen. Sanoi että sietäisi tuollaiset viedä saunan taa.. Hetken jatkoimme juttua kun kysyi että onko se ja se isä. Sanoin että lupasin etten kerro mutta hän sitten oli jo aikalailla varma ja paljastin sitten että oikeassa oli. Mutta kyllä oli miehen hyvä kaveri pettynyt tähän, ei voinut kuvitellakkaan että noin voisi tehdä lapselleen. Lupasi ettei puhu silti miehelle mitään, vaikka en ihmettelisi jos oikeasti minin isällä joku kaunis päivä musta silmä olisi. :D
 
Voisin tulla päivittämään kuulumisia, eli uusimpia juonenkäänteitä isä-asiassa :/

Tuo yhteinen kaverimme oli yrittänyt ilmeisesti puhua isälle, koska tämä oli nyt kertonut tyttöystävälleen joka ei asiaa ollut ottanut sitten ollenkaan hyvin. Uhannut erolla ym. Mies mulle sanoikin ettei halua olla mun ja minin kanssa koskaan missään tekemisissä, eikä voida enää nähdä ym. Moikata kuulemma voi jos vastaan tulee mutta ei muuta. Tänään juteltiin lisää ja hän kysyi että olenko tahallani hankkiutunut raskaaksi. Huhhuh ! Sitten hän kertoi että firmansa kanssa ongelmia ja se menossa ilmeisesti konkurssiin. Taitaa purkaa pahaa oloaan muhun nyt. Toki en silti tykännyt siitä että hän sanoi että katuu sitä että mun kanssa sänkyyn meni ja kun vauvasta kuuli. No, ymmärrän toki että ei hänelläkään helppoa ole..

Mä olin tuossa hetki sitten sitä mieltä että vaadin häntä tunnustamaan isyytensä vaikka mikä olisi, mutta en tiedä. Onko se sittenkään hyvä asia jos joutuu toisen pakottaa. Lähinnä mietin sitä et jos pistän hänet tunnustamaan isyytensä ja minulle vaikka sattuu jotain, niin eikö hän sitten ole automaattisesti minin huoltaja? En halua että vieras ihminen joutuisi ottaa vastuun lapsestani.. Noh, annan hänen nyt olla kaikessa rauhassa ja toivon että hän saa elämänsä kuntoon. En nyt kuitenkaan ihan sydämeni pohjasta häntä inhoa vaikka vähän typerä onkin. Antoihan hän sentään minulle jotain maailman tärkeintä. :)

Muuten menee ihan kivasti, töitä riittää ja sen semmoista. :) Tänään toki hain lääkekuurin poskiontelotulehdukseen kun olo on kuin olisi pahemman kerran turpaansa saanut. :D
 
Juu mä ymmärrän kans tuon tyttöystävän reaktion, olisin itse reagoinut varmasti ihan samallalailla jos en vieläkin dramaattisemmin. :D Luulisi ainakin että joku pisto tuntuisi isukillakin kun lapsensa jossain näkee, sen verran pieni kaupunki että ihan varmasti jossain vaiheessa vastaan tulee. Luulisi joo ettei nyt ihan suosista lasta hänelle lykättäisi jos jotain sattuisi, kaikkea sitä tulee vain mietittyä. :D

Täällä ois ens tiistaina rakenneultra ! Huomenna puoliväli, hurjaa !! Hetki sitten kirjoittelin tänne kun jännittää tuo np-ultra sun muut.. :D Aika vauhdilla tää aika vaan meneekin.
 
Hei,

ja onnellista alkanutta vuotta kaikille!

Olen ollut hiljaa täällä, koska meillä tuli yhdistelmäseulassa kohonnut riskiluku, jonka perusteella otettiin istukkanäyte. Sen tulos tuli onneksi pari päivää sitten ja oli - mikä helpotus! - normaali. Downin lisäksi tutkittiin samalla ne kaksi muutakin tavallista trisomiaa (13 ja 18), joten nyt ollaan aika turvallisilla vesillä. Niin, ja nyt sitten tiedetään vauvan sukupuolikin, sillä siinä yhteydessä tutkittiin sukukromosomit. Hassua, kun ollaan yhä aika alussa (nyt 15. viikko), mutta sukupuoli on varmaa. Meille on tulossa poika :)

Inna, tuo vauvan isän sotku ja asenne on kyllä tosi tylsä. Jotenkin kamalan kypsymätöntä käytöstä. Luulen kanssa, että miehen mieleen voi tulla monenlaisia mietteitä matkan varrella etenkin vauvan synnyttyä. Miltähän sitten tuntuu miettiä omaa käytöstään...

Minäkään en tiedä, tulisiko isästä automaattisesti huoltaja, jos isyys on vahvistettu ja äidille sattuisi jotain ikävää. Epäilen vähän, että ei tulisi, jos äiti on yksinhuoltaja, mutta kannattaa varmaan tarkistaa ennen kuin päättää, mitä tekee isyyden varmistamisen suhteen.

Ssun kommentoi joskus joulun aikaan tuota isän oikeutta selvittää isyyttä niin halutessaan, joka on vasta tulossa lakiin, ja kysyi, onko äidillä vastaavasti oikeus vaatia isyyden tunnustamista. En nyt tunne näitä termejä oikein eli määrittääkö laki eron isyyden tunnustamisen (isän vapaaehtoinen teko?) ja isyyden vahvistamisen (viranomaisten vaatimus tms?) välillä, mutta siis tavallaanhan äidillä se oikeus jo on. Jos äiti niin toivoo, sosiaaliviranomaisethan vaativat isää testeihin ja isä voidaan pakottaa niihin vastoin tahtoaan lain voimalla. Isän oikeus on se uusi juttu, joka on tulossa lakiin. Aikaisemmat lait perustuvat automaattisille oletukselle, että avioliiton ulkopuolella lapsen saava äiti on heikoilla yhteiskunnassa, jolloin hänen ja lapsen etua on valvottava viranomaisten puolesta. Mutta kun ajat ovat muuttuneet, on tajuttu, että jotkut isätkin jäävät näissä kuvioissa heikoille.

Meillä tilanne on tosiaan näissä asioissa aika helppo, että ivf-hoitojen sopimus jo määrittää isän myös juridiseksi isäksi. Isähän aikoo olla kuvioissa läsnä muutenkin, vaikka me emme aio olla yhdessä. Meillä on muutenkin toimivat välit ja suhdekin edelleen.

Tällä hetkellä olen niin täynnä iloa ja helpotusta kromosomitutkimusten tuloksesta, etten oikein osaa muuta ajatellakaan.

Maaria
 
Inna90, minä mietin ihan samaa, että tokkopa isyyden vahvistaminen automaattisesti "langettaa" huoltajuutta isälle, jos sinulle sattuisi jotain. Etenkään siinä tapauksessa, että isän rooli on jäänyt ainoastaan paperille, eikä hän ole ollut läsnä tai osallisena millään tavoin lapsen elämässä. Ventovieraallehan lapsi siinä tapauksessa joutuisi, ja se on epäilemättä huonompi vaihtoehto kuin esim. joku muu (veri)sukulainen, joka on osallistunut lapsen elämään ja josta on tullut läheinen lapselle. Mutta tuo on siis silkkaa mutua, asian todenperäisyys kannattaa ehdottomasti varmistaa viranomaiselta. Entä pystyisikö esim. testamentilla vaikuttamaan perinnön lisäksi lapsen asioiden järjestämiseen?

Maaria, hienoja uutisia! Nyt voi todellakin keskittyä olennaiseen, tulokkaan odottamiseen rauhallisin mielin. :)

Omassa elämässä on ollut kaikenlaista... Lapsi kehittyy ihan tohinalla, jouluaaton kunniaksi vetäisi ensimmäiset konttaus"askeleet" (vai miksikä niitä pitäisi kutsua?), jokseenkin... öh, kauhovalla tyylillä ja aika kiikkerän näköistä oli meno, mutta siitä se lähtee! Tosin se konttaus on nyt vähän "unohtunut", kun neiti keksikin, että siitähän pääsee kätevästi istumaan... ja itseasiassa vielä kätevämmin polviseisontaan... ja... juu, meillä noustaan jo tukeakin vasten täysin seisomaan - kaikki tämä siis vajaassa viikossa niistä ensimmäisistä konttausaskeleista. HUH. Juuri ennen vuodenvaihdetta tuossa tuumailinkin, että jospa likka malttaisi jättää jotain opeteltavaa tulevallekin vuodelle - vaikka edes sen kävelyn... tai puhumisen! :D

Lisäksi toinen kissoistamme jouduttiin saattelemaan autuaammille hiirestysmaille maanantaina... :'( Kattimus jätti niin vahvan tassun jäljen sydämeeni, että ihan hirveän pahaa teki viedä kissaneiti viimeiselle matkalleen eläinlääkärille. Ja kipeää se tekee edelleenkin, vaikka tiedän, että ratkaisu oli oikea, olihan kissa sairas. Oman surun keskellä pitää vielä hoitaa konsulttikolliamme, joka on reagoinut kissakaverin menetykseen myös... on paljon enemmän seurankipeä kuin aiemmin, "juttelee" enemmän... sentään syö ja juo normaalisti! Onneksi tyttö on niin pieni, ettei ymmärrä toisen kissan puuttumista eikä osaa kaivata sitä...
 
Maaria, teillä onkin ollu jännät paikat siellä ! Mutta hienoa että saitte hyviä uutisia ja onnea poikalupauksesta ! :) Joo ei ihan uskoisi tuon käytöksen perusteella että Minin isällä ikää 27 v...

khariNen neitihän kehittyy ihan kohinalla ! :) Onnea uusista taidoista :) Pahoittelut kissan johdosta, omasta rakkaasta lemmikistä luopuminen on kyllä todella raskasta vaikka tietääkin tehneensä oikean ratkaisun :/ Voimia sinne !

Kyllä selvitänkin tuon isyysasian oikein perin pohjin että miten mikäkin pykälä menee jos jotain sattuu yms. Vielä on onneksi aikaa ja nyt on ollut työkiireitä niin paljon että hyvä kun muistaa omaa nimeäänkään. :D Ensi viikolla saa onneksi levätä kunnolla kun on vapaata melkein koko viikko. :)

Minillä on jonkun sortin iltajumpat meneillään, on kyllä ihanaa kun tuntuu liikkeitä jo melkeimpä joka päivä. :)
 
meillä oli aikanaan sellainen tilanne mieheni 8v. pojan kohdalla, että hänen äitinsä kuoli äkillisesti ja poika jäi ilman huoltajaa (mies ja pojan äiti olivat sopineet, että poika on äitinsä yksinhuollossa). miehen piti siis hakea poikansa huoltajuutta ja asumista itselleen (ovat siis kaksi eri asiaa, vanhempi voi olla huoltaja, mutta asuminen voi olla määrätty jonkun toisen luo). meillä se meni oikeusjutuksi, koska kuolleen äidin vanhemmat halusi hakea myös huoltajuutta vedoten mm. siihen, että ovat tavanneet poikaa usein ja huolehtineet hänestä. meidän tapauksessa mieheni oli asunut pojan ja äitinsä kanssa siihen saakka, kun poika oli n. 2,5v, ja tämän jälkeenkin tapasi poikaa usein. pojan huolto ja asuminen siis määrättiin miehelleni, mutta asia ei ollut ihan itsestään selvää, vaan oikeus halusi selvityttää tilanteen sosiaaliviranomaisten kautta.

lain mukaan myös joku toinen henkilö (esim. isovanhempi) voi olla vanhempien ohella lapsen huoltaja (oheishuoltaja), mutta sekään ei automaattisesti tarkoita sitä, että lapsi jäisi hänelle, jos lasta pääasiallisesti hoitaneelle vanhemmalle tapahtuu jotain, vaan isän osuus selvitetään. tietenki jos isä on lapselle ihan vieras ja tuntematon, uskoisin, että viranomaiset harkitsee vakavasti, voiko lasta sellaisiin olosuhteisiin antaa. oheishuoltajuus on sikäli hyvä, että oheishuoltaja voi toimia lapsen huoltajan tehtävissä ja päättää lapsen asioista samallai kuin huoltajakin. mulla on itselläni ton mieheni pojan oheishuolto.

ai niin, isyyden selvitys ja vahvistus ei automaattisesti tarkoita, että isä saisi huoltajuuden, vaan sekin pitää erikseen vahvistuttaa viranomaisilla tai oikeudessa. eli vaikka inna90 selvittäisitte/vahvistuttaisitte isyyden, voitte sopia/voit vaatia että lapsi on sinun yksinhuollossa.

toivottavasti tää auttoi vähän :)

 
Kiitos della_79, että poikkesit tänne selventämään asiaa! Oheishuoltajuus olikin tuttu kuvio erään lähipiirini perheen kautta. Oheishuoltajuushan ei silti poista varsinaisen huoltajan elatus- ym velvollisuutta, vaan lähinnä sujuvoittaa lapsen asioiden hoitoa uusperheissä tai jos toinen varsinaisista huoltajista asuu esim toisella paikkakunnalla tai ulkomailla.
 
della_79 Kiitos selvennyksestä ! Auttoi kyllä kovasti :) Oheishuoltajuudesta en olekaan koskaan kuullut,joka päivä oppii näköjään jotain uutta :)

Ssun Vauhdilla sielläkin kasvetaan, onnea myös kääntymistaidosta :) Tympeää että joudutte nyt uusiksi mennä lastenvalvojalle :( 
 
Takaisin
Top