Mä en yleensä tosiaan anna edes pitkään itkeä vaunuissa, kun jo luovutan. Yleensä se pitkään itkeminen on meillä merkki, että uni ei enää tule/on nälkä, joten en edes ala kokeilemaan. Meillä ei kuitenkaan tarvi paljoa vaunuja heilutella, kun nukkuu tai muuten rauhoittuu, ei edes nukkumaan viedessä. Ja pitkään itkemisellä ma tarkoitan noin minuuttia ilman, että yrittääkään rauhoittua.
Esikoista sain kyllä aikoinaan heilutella vaunuissa tämänkin edestä vaikka muutoin helpompi tapaus olikin. Hyvä, että sentään jossain pääsen tämän kuopuksen kanssa helpommalla..joskaan aina ei ole ollut näin helppoa tämäkään mutta helpommaksi kaikki alkaa käymään kun ikää tulee. Tämän voi varmaan moni muukin allekirjoittaa? :)
Mutta kyllä minäkin ottaisin tänne ennemmin ne pitkät, yhtenäiset yöunet kuin pitkät päikkärit. Nykyisin meillä ollaan jo unessa viimeistään kahdeksan aikaan mutta herätys on tosiaan sitten kuuden maissa. Eli siinä tulee 10 tuntia unta. Joinain öinä saattaa olla hereillä noin tunnin jumpaten ja jutustellen. Joinain öinä kaipaillaan tuttia noin tunnin välein ja joinain öinä sen tutin puuttuminen ei haittaa pätkääkään. Vaikka ei syökään kuin pari kertaa yössä niin silti nuo tutin nostelut ym. valvottaa mua vaikka poika itse olisikin pääasiassa unessa.
Mun pitäs muutenkin mennä itse johonkin unikouluun. Vaikka poika nukkuis niin minä valvon, yleensä ekan syötön jälkeen, noin yhden maissa, mä alan valvomaan, eikä uni tule millään uudestaan. Todella rasittavaa.. aamulla kyllä väsyttäis ja päikkäreitä en osaa nukkua vaikka poika nukkuukin. Välillä on esikoinenkin tässä hoidettavana ja muina päivinä on sitten kaikkee muutakin kotipuuhaa tms.