Yöt menee vaihteeksi taas ihan ok, mutta noita päikkäreitä mietin.. Voisko olla jotenki turvaton olo vaunuissa kun heräs taas eilen huutaen ihan järjettömästi. Menin ja silitin poskea ja juttelin niin samantien jatko unia ja nukku 2h heräämättä! Ennen oon siis yrittäny vaan heilutella vaunuja ja antaa tuttia ettei puhuminen herättäis vauvaa ihan kokonaan. :) jännä homma.
Yöunet
- Ketjun aloittaja VilliVadelma
- Aloituspäivämäärä
ccix
Piirimestaruustason postaaja
Meillä ainakin välillä näkee "painajaista" eli alkaa lohduton itku ja rauhottuu, kun menee viekkuun ja silittää. Ihan unessa kaveri, eli ei siis huuda mihinkään nälkään tms. Ja toinen juttu, kun nukahtaa, saattaa alkaa unen pöpperössä nauramaan... tai tekee muutamia hekotuksia.
Meidän Karpo nyt on hirveen eläväinen unissaankin :D
Ihanan hassuja vaan nää naurahdukset ja tavaallaan myös painajaiseen herääminen, kun toinen on sit ihan hoo-moilasena, et miksi mä itken.
Meidän Karpo nyt on hirveen eläväinen unissaankin :D
Ihanan hassuja vaan nää naurahdukset ja tavaallaan myös painajaiseen herääminen, kun toinen on sit ihan hoo-moilasena, et miksi mä itken.
Mäkin oon huomannut et nyt ihan viimeisen viikon aikana poika on ruvennut unissaan ääntelemään. Saattaa itkeä tai jokeltaa jne. Jostain kyllä lueskelinkin että 4kk iästä alkaen ns. painajaiset ovat mahdollisia. Vauvan tietoisuus laajenee, joten päivän tapahtumat tulevat uniin.
Tyttö on siis 5 kk ja tässä on nyt kuukauden päivät menty sekavissa öissä, mutta viime yönä palattiin normaaliin rytmiin - ja tämä äippä olisi voinut itkeä onnesta! 4 kk kun pärähti mittariin, niin öistä tuli levottomia. Aamukahdesta eteenpäin se oli sitä noin 1,5 tunnin välein heräämistä, kun tuttia piti laittaa suuhun, ja sitten aamuneljältä alkoi ähinä ja jokeltelu. Voin sanoa, että loppukuusta alkoi jo muisti pätkiä. Sitten puhuin ystävälleni, jolla on pieniä lapsia, ja hän totesi ykskantaan, että tämän ikäisen vauvan pitää osata jo nukkua pitkiä päiväunia ja että kaikki vauvat siihen oppivat, älä huoli. Teki mieli itkeä epätoivosta, mutta siitä sisuuntuneena päätin, että nyt riitti. Vauva nimittäin haukotteli koko ajan, vaikka olisi vasta puoli tuntia aiemmin herännyt päiväunilta. Ajattelin, että ehkä vauva ei saa riittävästi unta ja koko ajan liian väsynyt.
Vaihdoin siis unirytmin niin, että laitoin vauvan aamupäivällä aikaisemmin nukkumaan ja vaunuissa ulos kävelemään. Ja tadaa! Vauva nukkui parisen tuntia. Sitten valvoimme pari tuntia ja alkuiltapäivästä uudelleen vaunuihin nukkumaan ja ulos. Tein tätä pari päivää. Sitten illalla laitoin lyhyille nokosille ja aikaistin yöunille menoa tunnilla. Lisäksi aloin antamaan kiinteitä systemaattisesti aamupäivisin ja rauhoitin illan. Yösyötöillä pidin huolta siitä, etten nukahtanut ja laitoin tytön omaan sänkyyn (olin nimittäin niin väsynyt, etten pysynyt enää yösyötöillä hereillä ja tyttö nukkui vieressäni). Ja kappas vain, tyttöhän on nyt nukkunut viikon verran paremmin, nukkumaan klo 19, syötöt klo 01 ja 06! Toivon siis täällä sormet ja varpaatkin ristissä, että tämä trendi jatkuu...
Vaihdoin siis unirytmin niin, että laitoin vauvan aamupäivällä aikaisemmin nukkumaan ja vaunuissa ulos kävelemään. Ja tadaa! Vauva nukkui parisen tuntia. Sitten valvoimme pari tuntia ja alkuiltapäivästä uudelleen vaunuihin nukkumaan ja ulos. Tein tätä pari päivää. Sitten illalla laitoin lyhyille nokosille ja aikaistin yöunille menoa tunnilla. Lisäksi aloin antamaan kiinteitä systemaattisesti aamupäivisin ja rauhoitin illan. Yösyötöillä pidin huolta siitä, etten nukahtanut ja laitoin tytön omaan sänkyyn (olin nimittäin niin väsynyt, etten pysynyt enää yösyötöillä hereillä ja tyttö nukkui vieressäni). Ja kappas vain, tyttöhän on nyt nukkunut viikon verran paremmin, nukkumaan klo 19, syötöt klo 01 ja 06! Toivon siis täällä sormet ja varpaatkin ristissä, että tämä trendi jatkuu...
heinukka
Sanavalmis juttuseppä
Hienoa Libra, et oot keksiny ratkaisuja teidän levottomien öiden parantamiseen! Siin tulee kyl niin voittajafiilis ku saa homman toimimaan :)
Mäkin oon sormet ja varpaat ristissä, et nää meidän nykyiset yönukkumiset olis tullu jäädäkseen. Poika on nyt nukkunu vajaan viikon verran n. 10h yöunia heräämättä kertaakaan! Aah sitä autuutta. Tosin toi isompi välillä saattaa herätä painajaiseen..
Mäkin oon sormet ja varpaat ristissä, et nää meidän nykyiset yönukkumiset olis tullu jäädäkseen. Poika on nyt nukkunu vajaan viikon verran n. 10h yöunia heräämättä kertaakaan! Aah sitä autuutta. Tosin toi isompi välillä saattaa herätä painajaiseen..
Meillä yöt on levottomia taas. Tai siis, poika kiehnää ja kuhnaa ja säätää unissaan. Välillä sitten herää omaan heilumiseensa. Itse heräilen vähintään parin tunnin välein odottamaan edeltääkö kiehnäys itkua vai ei.
Olemme vakavasti harkinneet siirtävämme pojan omaan huoneeseen nukkumaan. Tuntuu aika karulta, mutta moni ystäväni on todennut sen helpottaneen älyttömästi öitä. Mua jännittää vaan, että pitääkö pomppia koko yö huoneesta toiseen, jolloin nukkuisin vieläkin vähemmän kuin nyt.
Olemme vakavasti harkinneet siirtävämme pojan omaan huoneeseen nukkumaan. Tuntuu aika karulta, mutta moni ystäväni on todennut sen helpottaneen älyttömästi öitä. Mua jännittää vaan, että pitääkö pomppia koko yö huoneesta toiseen, jolloin nukkuisin vieläkin vähemmän kuin nyt.
Joo Libra, mä luulen et meillä kans omaan huoneeseen siirto edessä viikonloppuna. Äsken päikkäreillä huomasin, että siis nukkuessaan heiluu ja ähisee koko ajan.
Ja tosiaan, lääkäri eilen ultrassa sanoi väsymyksen tuplaavan oireet. Ihmettelin nimittäin tätä hyvin voimakasta pahoinvointia. Lääkäri kehotti käyttämään kaikki kortit sen puolesta, että minä nukun. Enkä mä osaa nukkua tuon elohiiren säätäessä ihan vierellä.
Ja tosiaan, lääkäri eilen ultrassa sanoi väsymyksen tuplaavan oireet. Ihmettelin nimittäin tätä hyvin voimakasta pahoinvointia. Lääkäri kehotti käyttämään kaikki kortit sen puolesta, että minä nukun. Enkä mä osaa nukkua tuon elohiiren säätäessä ihan vierellä.
Ja Libra, oot kyllä supernainen kun palaat töihin. Unikoulu tuottaa varmasti toivottua tulosta, joka kyllä varmasti on edellytys sun töihin paluulle. Oletko jo totuttanut tyttöä puuroon? Se varmaan jeesaisi unien kanssa. Mä odotan että pojalle tulisi tuo 5kk niin voisi puuroja aloitella.
Triina, aloitin tosiaan noiden puurojen kanssa jokunen päivä sitten ja myöhemmin päivällä totesin, että ainakin tytöllä on hyvät keuhkot eikä äänihuulissakaan tuntunut olevan kovasti vikaa, sen verran oli meinaan napakka huuto. Mutta kokeillaan taas vaikka tänään ja katsotaan, josko olisi kehitystä. :) Lueskelen tällä viikolla noita unikouluoppaita ja sitten mennään. Olen jo etukäteen päättänyt, etten aio keskittyä kauhukuviin siitä, kuinka lapseni henkinen kehitys traumatisoituu, koska itkemättä tästä tuskin selvitään, vaan harjoitan armollisuutta ja teen parhaani sen mukaan, mihin tällä hetkellä on rahkeita. Aina voi tehdä paremmin ja enemmän, mutta yritän keskittyä siihen, että teen riittävästi riittävän hyvin.
Tuskinpa olen supernainen, olo ei todellakaan ole senmukainen. Pikemminkin sellainen kuin keitetyllä makaroonilla. Mutta minulla vain ei ole vaihtoehtoja, jos aion työpaikkani pitää ja asuntolainaa lyhentää, joten näillä mennään. :) Eikä sillä, odotan töihinpaluuta kauhunsekaisella innolla. Pomoni jo varoitteli etukäteen, että voi mennä ekat kuukaudet sumussa - ja on varmasti ihan oikeassa. :)
Tuskinpa olen supernainen, olo ei todellakaan ole senmukainen. Pikemminkin sellainen kuin keitetyllä makaroonilla. Mutta minulla vain ei ole vaihtoehtoja, jos aion työpaikkani pitää ja asuntolainaa lyhentää, joten näillä mennään. :) Eikä sillä, odotan töihinpaluuta kauhunsekaisella innolla. Pomoni jo varoitteli etukäteen, että voi mennä ekat kuukaudet sumussa - ja on varmasti ihan oikeassa. :)
Täällä on pari yötä yritetty olla ilman kapaloa huonolla menestyksellä. Poika pyörii ja hyörii ja yrittää ryömiä ja räpeltää naamaansa jne. Lopulta olen laittanut kapalon päälle. Ja se kolme kertaa yössä syöminen.... Ei siihen varmaan auta kuin odotella, että puuro alkaa maistua. Itsekin mietin eri huoneeseen vauvan siirtämistä etten heräisi sen pyörimiseen, mutta meillä on yhä niin heikkoja osa öistä ja syömistä kolme kertaa niin sitten saisi toisessa huoneessa juosta. Siinä sitä vasta heräisi.
Mä en usko, että se itkeminen unikoulun aikana voi olla kauhean vahingollista. Etenkin jos lapsi saa huomiota päivällä tai vanheni on esim alkuun kuitenkin samassa huoneessa. Ei kai sitä kovin pitkään ole elämä näin vauvakeskeistä ollut. Tosin paljon on myös nukuttu perhepedissä ja samassa huoneessa koko suku :) mutta silti, en usko, että perusvauvan psyykettä on voinut luonto luoda niin hauraaksi, että se olisi unikoulusta kiinni.
Mä en usko, että se itkeminen unikoulun aikana voi olla kauhean vahingollista. Etenkin jos lapsi saa huomiota päivällä tai vanheni on esim alkuun kuitenkin samassa huoneessa. Ei kai sitä kovin pitkään ole elämä näin vauvakeskeistä ollut. Tosin paljon on myös nukuttu perhepedissä ja samassa huoneessa koko suku :) mutta silti, en usko, että perusvauvan psyykettä on voinut luonto luoda niin hauraaksi, että se olisi unikoulusta kiinni.
Ihan samaa mieltä JaneDoe. Oppimisesta kuitenkin on unikoulussakin kyse. Usein oppiminen voi olla vaikeaa, mutta ei siitä traumoja saa.
Mä olen niin väsynyt että tekisi mieli siirtää tuo sänky toiseen huoneeseen nyt heti. Mutta ehkä en nyt hätäile tämän asian kanssa ja odotan siihen viikonloppuun. Mies voi sitten valvoa seurana jos niin käy.
Lisäksi mähän en ole varma onko tuon lapsen korvatulehdus parantunut. Mutta ab-kuuri vaikuttaa vielä ja muutoinkin jälkitarkastus vasta parin viikon päästä.
Mä olen niin väsynyt että tekisi mieli siirtää tuo sänky toiseen huoneeseen nyt heti. Mutta ehkä en nyt hätäile tämän asian kanssa ja odotan siihen viikonloppuun. Mies voi sitten valvoa seurana jos niin käy.
Lisäksi mähän en ole varma onko tuon lapsen korvatulehdus parantunut. Mutta ab-kuuri vaikuttaa vielä ja muutoinkin jälkitarkastus vasta parin viikon päästä.
Syksyinen
Puuhakas puhuja
Me siirrettiin poitsu omaan huoneeseen jo pari viikkoa sitten. Yöheräämisten määrä pysynyt samana eli 3-5 eli niiden suhteen ei olla menty parempaan, muttei toisaalta huonompaankaan. Mä uskoisin että nyt saan edes vähän enemmän unta yön aikana, kun nykyisin herään joka kerta itkuun. Kun poika nukkui meidän makkarissa, heräsin jokaiseen pieneenkin möhvelöintiin, jotka ei välttämättä edes johtaneet pojan heräämiseen ja itkuun.
On haikeaa, kun pikku tuhisija ei enää nuku samassa huoneessa, mutta toisaalta on ihanaa,kun voi taas iltaisin jutella sängyssä miehen kanssa ( ja ehkä vielä jonain päivänä kun jaksaa niin tehdä jotain muutakin
).
On haikeaa, kun pikku tuhisija ei enää nuku samassa huoneessa, mutta toisaalta on ihanaa,kun voi taas iltaisin jutella sängyssä miehen kanssa ( ja ehkä vielä jonain päivänä kun jaksaa niin tehdä jotain muutakin
).Libra kovan tyon tosiaan olet tehnyt tyttaresi nukkumisen suhteen. Yksi tuttavani on juuri nyt masennuksen partaalla unen puutteen takia kun hanen poikansa (noin 5kk) on nyt pari kuukautta heraillyt parin tunnin valein jos on pinniksessa vaikkakin nukkuu paremmin vieressa. Koville se on varmasti ottanut sinullakin. Han ei myoskaan pysty nukkumaan paikkareita, jotka kylla ovat olleet minun pelastukseni.
Nyt taytyy hehkuttaa...poika (nyt 4kk) on nyt viikon verran nukkunut pinniksessa joka siis on kiinni minun sangyssa. Ennen nukkui ihan minun kyljessa kiinni. Han menee nukkumaan vahan popperoisena mutta kuitenkin hereilla ja illalla tavallisesti asettuu melko hyvin loydettyaan mieluisen maha-asennon. Jos ei meinaa asettua niin taputtelen pyllylle. Ostin pinnikseen joustin patjan ja se on todella hyva, silla kun taputtelen pyllylle niin se mukavasti heijaa ja rauhoittaa poikaa. Samoin kun poika itse vaantelehtii niin patja joustaa. Olipa tuuria silla mietin tavis vaahtomuovipatjan valilla etta kumman ostaisin. Poika nukkuu uninalle paansa ylapuolella ja pinniksen reunassa kiinni. Luulen etta uninallella on paljon tekemista sen kanssa etta poika on asettunut pinnikseen. Minua neuvottiin pitamaan nallea kainalossa jotta se saisi minun hajun ja sitten alkuun nukuttiin pojan kanssa siten etta nalle oli pojan paata vasten kun han ennen nukkui paa minun kasivartta vasten. Nyt poika hymyilee nallukalle ja nallukka antaa hanelle pusuja. Pari paivaa sitten hoksasin etta jos poika itkee ylivasymystaan niin han hyvin helposti rauhoittuu kun puhaltelen kasvoille. Sitten tahan minun pieneen tyovoittoon. Poika on aina ollut huono paikkareiden ottaja. Aina on joutunut alkuun hyssyttelemaan ja kavelemaan, sittemmin sangyn paalla minun vatsan paalla hytkyttelemaan uneen kunnes olen vasta ihan unessa voinut siirtaa hanet nukkumaan sangylle. Valilla olen itse nukkunut poika mahan paalla keskella sankya. Puhumattakaan sitten siita etta joka paiva nukutan rinkkaan kun muutoin omat voimat on loppu. Nukkuttaminen on ollut kovin tyolasta. No sitten tanaan ajattelin etta nyt kun iltaisin nukkumaan meno on alkanut sujua niin kokeillaan sujuisiko sama taktiikka kuin iltaisin. Laitoin pojan vasyneena pinnikseen hanen lempiasentoonsa paa nallukkaa vasten. Han vastusteli ja kitisi. Taputtelin pyllylle ja aina kun kitisi niin puhaltelin niskaan/naamalle ja sita myoten rauhoittui. Jonkun aikaa siina meni mutta poika nukahti pinnikseen ja nukkui tunnin. Nyt myohemmin tehtiin sama homma. On ihanan optimistinen olo etta ehka meillakin nukkuminen alkaa helpottua. :)
Yolla meilla syodaan 3-4:n tunnin valein mutta poika nukahtaa pian syottojen jalkeen. Ongelmana on etta joudun vaihtamaan vaipan ainakin kahdesti ja kuten kaikki poikien aidit tietaa etta kun tayden vaipan ottaa pois niin silloinhan se pissi tulee. Eli aikamoista taiteilua vaihtaa hamarassa vaippa ilman etta kaikki vaatteet kastuu ja vauva ei jokonaan heraa kun arsyyntyy siita etta maitoa joutuu odottelemaan.
Poika aheltaa ja maiskuttelee unissaan muttei se onneksi minua juuri hairitse. Ennen hairitsi enemman kun han potki minua unissaan. Nukumme pojan huoneessa eli kun yosyotot joskus loppuvat niin mina muutan omaan makkariini mieheni kanssa taasen.
Nyt taytyy hehkuttaa...poika (nyt 4kk) on nyt viikon verran nukkunut pinniksessa joka siis on kiinni minun sangyssa. Ennen nukkui ihan minun kyljessa kiinni. Han menee nukkumaan vahan popperoisena mutta kuitenkin hereilla ja illalla tavallisesti asettuu melko hyvin loydettyaan mieluisen maha-asennon. Jos ei meinaa asettua niin taputtelen pyllylle. Ostin pinnikseen joustin patjan ja se on todella hyva, silla kun taputtelen pyllylle niin se mukavasti heijaa ja rauhoittaa poikaa. Samoin kun poika itse vaantelehtii niin patja joustaa. Olipa tuuria silla mietin tavis vaahtomuovipatjan valilla etta kumman ostaisin. Poika nukkuu uninalle paansa ylapuolella ja pinniksen reunassa kiinni. Luulen etta uninallella on paljon tekemista sen kanssa etta poika on asettunut pinnikseen. Minua neuvottiin pitamaan nallea kainalossa jotta se saisi minun hajun ja sitten alkuun nukuttiin pojan kanssa siten etta nalle oli pojan paata vasten kun han ennen nukkui paa minun kasivartta vasten. Nyt poika hymyilee nallukalle ja nallukka antaa hanelle pusuja. Pari paivaa sitten hoksasin etta jos poika itkee ylivasymystaan niin han hyvin helposti rauhoittuu kun puhaltelen kasvoille. Sitten tahan minun pieneen tyovoittoon. Poika on aina ollut huono paikkareiden ottaja. Aina on joutunut alkuun hyssyttelemaan ja kavelemaan, sittemmin sangyn paalla minun vatsan paalla hytkyttelemaan uneen kunnes olen vasta ihan unessa voinut siirtaa hanet nukkumaan sangylle. Valilla olen itse nukkunut poika mahan paalla keskella sankya. Puhumattakaan sitten siita etta joka paiva nukutan rinkkaan kun muutoin omat voimat on loppu. Nukkuttaminen on ollut kovin tyolasta. No sitten tanaan ajattelin etta nyt kun iltaisin nukkumaan meno on alkanut sujua niin kokeillaan sujuisiko sama taktiikka kuin iltaisin. Laitoin pojan vasyneena pinnikseen hanen lempiasentoonsa paa nallukkaa vasten. Han vastusteli ja kitisi. Taputtelin pyllylle ja aina kun kitisi niin puhaltelin niskaan/naamalle ja sita myoten rauhoittui. Jonkun aikaa siina meni mutta poika nukahti pinnikseen ja nukkui tunnin. Nyt myohemmin tehtiin sama homma. On ihanan optimistinen olo etta ehka meillakin nukkuminen alkaa helpottua. :)
Yolla meilla syodaan 3-4:n tunnin valein mutta poika nukahtaa pian syottojen jalkeen. Ongelmana on etta joudun vaihtamaan vaipan ainakin kahdesti ja kuten kaikki poikien aidit tietaa etta kun tayden vaipan ottaa pois niin silloinhan se pissi tulee. Eli aikamoista taiteilua vaihtaa hamarassa vaippa ilman etta kaikki vaatteet kastuu ja vauva ei jokonaan heraa kun arsyyntyy siita etta maitoa joutuu odottelemaan.
Poika aheltaa ja maiskuttelee unissaan muttei se onneksi minua juuri hairitse. Ennen hairitsi enemman kun han potki minua unissaan. Nukumme pojan huoneessa eli kun yosyotot joskus loppuvat niin mina muutan omaan makkariini mieheni kanssa taasen.
Syksyinen
Puuhakas puhuja
Ei meillä mitenkään erityisemmin totutettu omaan huoneeseen.Hengailtiin siellä aina silloin tällöin ja sitten muuttoiltana siirrettiin iltasyöttö sinne. Ainiin ja laitettiin pinnikseen mun ja miehen likaiset t-paidat et olisi tuttuja tuoksuja :) Poika tottui hyvin, en ole huomannut mitään eroa.
Meillä poitsu on nukkunu jo jonkun aikaa eri huoneessa, mutta kumminkin ihan lähellä makuuhuoneen ovea olohuoneen puolella pinniksessä. Huomasin vaan todella pian että en saa millään nukuttua jos vauva on ihan vieressä. Herään pienimpäänkin ähinään ja puhinaan ja kuuntelen siinä sitten hereillä että alkaako itkemään. Poika tottunut hyvin pienestä pitäen nukkumaan pinniksessä ja sanoisin että tää on paras ja ainoo keino meillä miten koko perhe saa nukuttua yönsä hyvin.