Vinkkejä synnytyksen jälkeiseen elämään

Suvii: Sitä ei voi kyllä yhtään ennustaa etukäteen, on varmaan tosi yksilöllistä! Toisilla voi alkaa menkat piankin, mulla taas menkat pysyi poissa koko imetyksen ajan, eli reilun vuoden.
 
Suviii: se on kyllä aika yksilöllistä, että millon ne ekat menkat sitten tulee.. Mä imetin siihen asti, kun poika oli 3kk (rintamaidon tulo loppui), ja siltikään ne menkat ei alkanu mulla itsestään, vaan alotin ne sitten kun rupesin syömään e-pillereitä.
Olin siis ollut imettämättä n. 3kk (poika oli n. 6kk kun alotin pillerit), eikä menkat alkanut itsestään. Synnytyksen jälkeen hormonitasot voi olla pitkäänkin sekasin, ja sehän tottakai vaikuttaa menkkojenkin alkamiseen.
Ja muutaman kuukauden kiertokin oli vähän sekasin, vaikka oli ne pillerit käytössä.
 
Mulla alkoi ensimmäisen lapsen synnytyksen jälkeen n. 5kk kuluttua ja ne jäikin viimeisiksi siinä välissä, kun jo näytti taas plussaa. Toisen lapsen syntymän jälkeen meni myös 5-6kk ja molempia pelkästään imetin :)
 
Rintapumppu? Philipsistä luin jostain että sitä kovasti kehuvat. Kannattaako semmonen hankkia etukäteen?
 
Mulle ehdoton apu ja tuki oli imetystukisivut. Pari yksittäistapausta oon kuullu, et imetys ois helppoa. Mulla se on ollu itkua ja hammasten kiristelyä. Lohdutuksena, et n. Kk:n päästä alkanu sujua ja noin vuotiasta voi imettää vaikka päällään ku se on niin helppoa lapselle ja äidille.. Rinnat verilla maidon noustessa (mulla vasta kotona, sairaalassa imuote hyvä, mut kotona haastavaa). Imetystukisivut ja niiden imetystukipuhelin ja keskustelupalsta on korvaamattomia.

Mies kans osaa vaikka kannella ja hörpyttää vauvaa jos hermo menee. On myös toiminu kätilönä auttaen vauvaa rinnalle. Ite oon käyttäny molemmilla rintakumia alkuun (pikkuhiljaa vauvan suun kasvaessa siitä pääsee eroon). Loistava keksintö on vauva vaippasillaan pötköllään äidin alastomalla iholla puoli-istunnassa. Vauva siis välillä syö ja välillä nukkuu rinnoilla, mut lisää oksitosiinia eli rakkaushormonia ja mukava nauttia vauvasta muutenki ku sattuvana imetyksenä. Lansinoh on ollu hyvä rasva ja kipulääkkeet on ollu itelläni aluks käytössä tikkeihin ja jälkisupistuksiin. Mies voi erityisesti osallistua äidin tankkaamiseen ja ompa isälläkin mukava vaikka pötkötellä tuhisevan nyytin kanssa.

Kannattaa myös sairaalassa aktiivisesti pyytää apua imetysasennon kanssa ja kyselä erilaisia asentoja. Se on kätilöillekin tärkee juttu. Lisäks ainaki etelän suurista sairaaloista löytyy inetystukihenkilöt ( mulle kävi neuvomassa ton pesimisen nakuna vauvan kanssa). Ja kotiutumisen jälkeenkin sairaala on vastuussa oisko 2vk eli kävin toisen kanssa vielä kätilön pakeilla kotiuduttuani katsomassa imetysotetta ja lopulta lastenlääkäri tuli samalla naksaisemaan kireen kielijänteen poikki ja johan imetys alko sujua. Riippuen sairaalasta joutuu varmaan itse olemaan melko aktiivinen. Itselläni helpotti yösyöttöjä vauvan vieressä nukkuminen. Miestä nauratti kun vauva vinkaisi niin kuulemma raotin vaan silmiä ja jatkoin kuorsausta vauva tissillä. Yleensä molemmat nukahdettiin ja sänky oli maidossa, mutta saatiinpahan unta tarpeeks. Imetys myös helpottaa yösyöttöjen valvomista hormonien kautta.

Hyviä leffoja voi varata yleensä iltaan painottuviin imetysmaratoneihin. :) myös apua kannattaa ottaa vastaan jos sitä tarjotaan. Tulipas paasaus imetyksestä.. He.
 
leku: minullekin tuttua tuo unissaan imettäminen :)

Sitten vähän henkilökohtaisempi aihe. Itse surin kolme vuotta sitä, ettei huonoon liittoon uskaltanut ajatella enempää lapsia, sitten neljä vuotta uuden kumppanin löytämisen vaikeutta, ja lopulta puolitoista vuotta ikääni ja lapsensaannin vaikeutta - ja nyt sitten viimeisen vuoden sitä, että esikoiselle ja tulokkaalle tulee kuin tuleekin liikaa eli kymmenen vuotta ikäeroa. Olen itse kasvanut yhdeksän vuotta ainokaisena ja sitten saanut kauan kaivatun siskon, joten tiedän liiankin hyvin, mitä höpöhöpöä tämä leikkikaveripuhe esikoiselle on.

Eli lähinnä ensiodottajille sellainen neuvo, että jos vain asiaan voi vaikuttaa, ei kannata toista lasta lykätä liiaksi.
 
Mulle jotenkin tuo imetys sentään luonnistui, kun vaan pääsin imettämään, vauva kun oli lastenosastolla alkuun. Joo olis pitänyt pyytää kenguruhoitoon jne, mutta kun olin jotenkin niin arka ja olisin odottanut että siellä hoitsut olis ehdottaneet ym en muka halunnut olla vaivaksi... Voi luoja miten typerä sitä oli! Hinuttelin sitten sen lypsykoneen kanssa synnyttäneiden osastolla voit pipettiin ja siitä sitten annettiin vauvalle.
Muuten imetys alkoi sitten mennä tosissaan varsin hyvin, ainakin omasta mielestä ja ilmeisesti vauvastakin. Nännit meni rikki alkuun, mutta mulla syy oli ne kertakäyttösuojat jotka kuivattivat ihan hirmusti. Siihen auttoi se Lansinol voide, jota olin saanut kaverilta pari näytepussia, älyttömän riittoisaa tavaraa!
Jossain vaiheessa, tai oikeastaan kokoajan, oikeasta rinnasta tuli vähemmän maitoa. Aikanaan se sitten meinasi tyrehtyä kokonaan, mutta keksin kääntää vauvan "nurinpäin" joten hän luuli imevänsä vasurista ja taas maito maistui ;) Äidit on niin kieroja! Usein vauva jäi viereen nukkumaan imetyksen jälkeen yöllä.
Kannattaa antaa aina maitoa kun vauva sitä pyytää, tulee päiviä jolloin roikkuu tissillä kokoajan, siis oikeasti kokoajan, mutta se kestää vain pari päivää, sitten maitoa taas tulee oikea määrä ja imetyskerrat tasaantuu. Tämä oli paras ohje jonka itse sain! Olisi varmasti loppunut imetys todella varhain, kun olisin ollut siinä uskossa ettei vauva saa tarpeeksi ruokaa. Näinä "säätöpäivinä" pitää vaan sitkeesti imettää ja jättää vaikka kaikki muu tekemättä, se palkitsee kyllä! Jos antaa korviketta niin oma maidontuotanto ei muutu vastaamaan tarvetta. Niin ja kyllä me jouduimme sairaalan ohjeesta antamaan ekoina päivinä korviketta, kunnes mulla ja vauvalla meni hermot, molemmat oltiin ihan killillään eikä sitä oikein tajunnut ennen kuin vaan lakkasin antamasta sitä lisämaitoa!

Onnellisia imetyshetkiä!
Ai niin ja noista pumpuista tuntuu olevan aikalailla monenlaista mielipidettä. Mulla oli Philipsin sähkökäyttöinen ja Medelan (?) käsikäyttöinen, kumpikin toimi. Tuota käsikäyttöistä hinutin ranteet jumissa edestakaisin kunnes tajusin että pumppaan vain aina sitten kun sieltä rinnasta ei enää maitoa tule.... Ei siis tarvitse vetkuttaa kokoaikaa, koskennee kaikkia käsikäyttöisiä!
 
Helli: Täällä mies suunnittelee jo toista lasta, vaikka esikoinen köllöttelee vielä masussa. :laughing002 Itselleni ei kyllä sovi ihan niin nopea tahti mitä mies haluaisi. Omassa päässä vastaan tulee raha-asiat ja oma kroppa. Olishan se kiva palautua siihen normaaliin kehoon ja keretä taas vähän harrastamaan ja käymään töissä ennen toista lasta. Itselläni on isoveljeen kolme vuotta ikäeroa ja pienempään neljä vuotta, mielestäni juuri hyvät ikäerot ja heistä on molemmista ollut leikkikaveriksi. :) Ja josko tästä vuokra-asunnostakin pääsis pois ennen toista lasta...
 
Samoin meillä, mies suunnitteli jo aikataulua milloin jätetään ehkäisy pois ja aloitetaan uudestaan... Ite en ole yhtä innokas kovin pian aloittamaan tätä rumbaa uudestaan, kun tää eka ei ole ollut mikään helppo! Mut toisaalta, sit olis lasten teko alta pois,.. :D
 
No me ei tätä toista mitenkään erityisemmin suunniteltu. Ehkäisy on ollut ihan luomua, joten tavallaan onhan se tiedetty että ennemmin tai myöhemmin näin tullee käymään :D Saas katsoa miten sitten ehkäisyn kanssa tästä eteenpäin, nämä lapset kun ehkä ovat sitten tässä meidän osalta...
 
Ai niin ja älkää missään nimessä syyllistäkö itseänne jos imettäminen ei suju. Äitiys on niin paljon muuta ku imettämistä. Ootte maailman parhaita äitejä lapsillenne (tosin myös ainoita..hehee)!
 
Kiitos IhaNainen imetysvinkeistä. Aloin kilttinä tyttönä antaa korviketta muutaman kuukauden jälkeen, kun käskettiin, ja siihenhän se maidontulo sitten vähitellen tyrehtyikin.

(Tähän väliin ihan omaa napaa: Mulla on huhtikuusta asti laihtumisvaihetta lukuunottamatta tihkunut nestettä rinnoista, yleensä vuorotellen molemmista, ja olen niitä paria tippaa aina lypsänyt ja tiristänyt, että tissit tottuisivat tulevaan tehtäväänsä :) Tänä aamuna tuli sitten ihan kunnon voinväristä paksua maitoa!)

Komppaan myös lekua.

Perhesuunnittelusta sen verran, että sektion jälkeen pamahtaa varmaankin taas vuoden raskauskielto. Varovasti ollaan puhuttu siihen suuntaan, ettei sitä välttämättä noudatettaisi tai tieten tahtoen ehkäistäisi, riskit tietäen (oletan nyt, että sektio menee komplikaatioitta ja kohtu ylipäätään jää jäljelle, mulla kun saattaa taas olla se vuotoriskinen istukka), kun tätäkin sai vuoden yrittää ja ikää alkaa olla.
 
Mun mielestä silloin sanottiin että ainakin ½ vuotta on hyvä pitää taukoa sektion jälkeen, parempi vielä jos malttaa vuoden. Itse kyllä olen onnellinen ettei meille aikaisemmin tullut raskautta, vieläkin tuntuu että esikoinen on kuitenkin niiin pieni...
Joo ja tuosta imetyksestä, mullekin tuon tankkauspäivät käsitteen kertoi yksi ystävä jolla enemmän kokemusta. Ensimmäisillä lapsilla hänelläkin maito "loppui", mutta sitten lopuilla on riittänyt kun on tajunnut tuon ettei se lapsi "nälkäänsä" tissillä roiku vaan säätää sitä maitoa tulemaan oikean määrän :D
 
Mä sain taannoin kuulla, että oon jo kolmannen polven "korvikelapsi" että haitanneeko tuo jos imetys tyssää mullakin? Ehkä tässä mennään vaan evoluutiossa eteenpäin ;) (Ehkä ei olla kovin kaukana siitä ajasta, kun tietyn ikäisiltä naisilta jopa kielletään imettäminen... ympäristömyrkyt kun kumuloituvat iän myötä ja varsinkin meihin ravintoketjun huippuihin). Oon siis imetysanarkisti viimesen päälle :)

Meillä mieskin alkaa olla sitä mieltä, että suunniteltu kaksi saattaakin jäädä yhteen, ilmeisesti mun raskaus vaikuttaa sen mielestä vaikealta :) Noh, jos seuraava raskaus näyttää sittenkin vaihtoehdolta, niin valmistaudun ainakin paremmin. Nyt tiedän, että ei ollut hyvä idea tulla raskaaksi siinä vaiheessa kun omat harrastukset on tauolla työkiireiden vuoksi ja kunto laskusuunnassa. Ja niin, pitää ainakin syödä hyvin ennenkuin lähtee seuravaa suunnittelemaan... kroppa tuntuu tällä hetkellä ihan viimesen päälle kuihtuneelta.

Ehkäisyhommat kyllä ärsyttää jo valmiiksi. Me mentiin puoli vuotta hyvin luonnollisesti ja heti kun luonnollinen ehkäisy jätettiin pois, tuli tärppi. Nyt sitten miettii, että helpottuuko tuo raskautuminen entisestään, että riittääkö "luomumenetelmät", vai sattuuko vahinko helpommin? Hormoneihin en koske enää ikinä ja ilmeisesti kierukka lisää vuotoja, eli ei välttämättä sovi mulle. Sterilisaatio sitten tuntuukin turhan lopulliselta vaihtoehdolta...
 
Minä nautin imetyksestä ja se oli niin älyttömän helppoa lapsen kanssa kulkiessa: aina oli oikeanlaista ja lämpöistä sapuskaa tarjota eikä tarvinnut huolehtia pulloista ym. Tosiaan ihan yhtä lailla lapset kasvaa.
 
Takaisin
Top