Vinkkejä synnytyksen jälkeiseen elämään

LilMinni

Piirimestaruustason postaaja
Eli ihan tuli tämmönen asia mieleen, että me - jotka ollaan synnytetty jo aikasemmin, voitais keräillä ensikertalaisille vähän vinkkejä siihen synnytyksen jälkeiseen elämiseen, kun siitä synnytyksestä on kulunu vasta vähän aikaa. Että siis mikä on toimiva juttu kenenkin kohdalla, ja mitä on kannattanu hommata itteensä ajatellen..

Voihan toki olla vähän aikasta ottaa tämmönen puheeks, mutta toiset haluaa kuitenkin ruveta valmistautuun jo siihenkin.

Ite suosittelen sitä jälkivuotoo ajatellen hankkimaan ihan kunnon kokosia siteitä. Mistään perus siteistä ei olis ollu alkuunsa mulle mitään apua, koska sitä vuotoo meinaan tuli/tulee ja PALJON. Joten suosittelen alottaan niillä tena ladyn suojilla. Onhan ne todella isoja ja paksuja, eikä välttämättä niitä mukavimpia, mutta ne on ainakin imukykysiä.

Sitten taas kun miettii tota imetys-puolta.. Toisilla se imettäminen sattuu aivan hullunlailla, jos vauvalla sattuu oleen huono imuote. Mulle annettiin synnärillä sellasta voidetta, kun lansinoh. Mua se ei auttanu yhtään, joten sitten kokeiltiin rintakumilla, ja johan lähti helpottaan, kun nännit parani. Joten siinä kans yks, mitä voisin suositella jos imetys tekee kipeetä. Ja kyllä - se sattuu sitten niin paljon, että itkemättä ei vaan pysty oleen.
Itse meinaan tämän toisen vauvan imetyksen hoitaa ihan tyystin rintakumin avulla.

Myöskään kaikki liivinsuojat ei sovi kaikille. Ite kokeilin ensin jotain ainun puuteroituja liivinsuojia, mutta nehän sitten vaan repi nännin ihon aivan verille, jos oli vähänkään päässyt kuivahtamaan kiinni. Vaihdoin sitten pirkan tavallisiin liivinsuojiin, ja ne toimikin sitten oikeen hyvin.

Ekat pari viikkoa mulla tuli rintamaitookin, vaikka miten paljon. Ja vaikka imetin ja käytin rintapumppua (meillä oli käsikäyttöinen emma-merkkinen rintapumppu), jouduin silti käyttämään vielä maitosieppariakin. Se on siis ikäänkuin kuppi, joka painetaan rintaan kiinni ja annetaan olla liivien sisässä. Rintamaito valuu sitten sinne kuppiin, ja sen voi sieltä tyhjätä vaikka tuttipulloon. Rinnat siis kannataa pitää tyhjinä, muuten ovat todella arat ja pinkeät, ja voivat tulehtua jos maitorauhaset/tiehyet menee tukkoon.
 
Mä sain noita isoja yösiteitä ja niitähä tuli sitten ÄP:n mukanakin, mutta itsellä jälkivuotoon riitti tavissiteet ja paremminkin ihan pikkuhousunsuojat. Mulla kierii ne "vaipat" vieläkin jossain, ehkä tällä kertaa tarvitaan... Sain pienen näytteen tuota samaista rasvaa ja mulla sekin toimi. Maidon kerääjiä en tarvinnut käytännössä lainkaan, ne jäi käyttämättä.
Samojakin kokemuksia on! Kertakäyttöliivinsuojat kuivatti nännit ihan verille, kun tajusin käyttää vain kestoja niin nännit parani. Kannattaa yrittää nänni litistää sieltä pihasta asti sellaiseksi littanaksi kun tarjoaa vauvalle. Nännin pään pitäisi siis mennä tosissaan syvälle sinne lapsen suuhun, ei mitenkään ikenien väliin. Ja käskeä kaikki kyylääjät sitten pois ja ihan rauhassa kokeilla eri asentoja... Toki laitoksella kannattaa kätilöiltä kysyä, tosin samalla pitää mielessä että se hänenkään neuvonsa ei ole ainoa oikea.
Itse imetin joka paikassa ja aina kun lapsella oli nälkä. Tässä ja monessa muussa paikassa sellainen ohut pashmina huivi oli ihan korvaamaton! Sillä sai tyylikkäästi vauvan peittoon syömisen ajaksi ettei immeiset häiriinny. Vessassa en imettänyt kuin ehkä kaksi kolme kertaa, minusta se on ällöä, en syö itsekään vessassa niin miksi syöttäisin lastani... Ravintolassakin voi ihan hienosti vaivihkaa imettää ilman että kukaan huomaa.
Tuosta pääseekin seuraavaan asiaan, sen pienen vauvan kanssa on mukava kulkea vaikka jos missä. Vauva nukkuu paljon ja viihtyy sylissä/kaukalossa/vaunuissa/liinassa. Kannattaa siis liikkua ihmisten ilmoilla eikä linnoittautua kotiin! Mitä isommaksi tulee sitä hankalampaa se on itselle lähteä mihinkään, lapsi kyllä tottuu. Lapsi kasvaan vanhempien elämään, eikä vanhempien tarvitse sulkeutua lapsen saannin jälkeen vain kotiin. Tottakai pitää miettiä mihin voi mennä ja mitä tehdä, mutta aikalailla kuitenkin kaikkea voi tehdä mitä ilman lastakin.
 
Lisäänkin vielä.. Lääkekaapissa on hyvä olla varalla paria eri särkylääkettä, esim. buranaa ja panadolia.
Itse sain ainakin esikoisen synnytyksessä pahat repeämät, vaikka tehtiin välilihan leikkauskin. Istuminen teki siis todella kipeää aluksi, enkä voinut istua kun toisen kankun varassa. Joten vetelin noita kahta särkylääkettä vuorotellen, ilman ei olisi voinut olla.
Kyllä se alakerta aina sitten ilmotteli, kun edellisen lääkkeen vaikutus oli loppumassa :D
Toiset tietty käyttää istumiseen avuksi jotain lasten pientä uimarengasta. Itsellä ei oo kokemusta, mutta oon kuullu että sen kanssa pystyy istumaan ihan normaalisti.
 
no meikäläinen joutu käyttämää noita yösiteitä menkkojen aikaa ihan päivälläkii.synnytyksen jälkee sitte varmaan oon sairaalassa tankkaamassa lisää verta... :sad001
 
Mä sain särkylääkereseptin kotiin lähtiessä 1000mg Panadoliin, ja niitä on kyllä vieläkin kaapissa.Kannattaa pyytää tosiaan resepti niin saa edullisemmin ja kunnon vahvuutta, tosin taitavat tuota myydä ilman reseptiäkin nykyisin....
 
Mua kans huolettaa noi jälkivuodot. Menkkojen aikana oon käyttänyt normaalikokoisia tamppooneja, mutta yöllä joutunut tamppoonin lisäksi laittaan siteen ettei tuu läpi. Joskus nuorempana, kun siteitä käytin, niin tuli AINA läpi. Oonkohan mäkin sitten tankkaamassa verta sairaalassa... o_O
 
Sitten kyllä suosittelen niitä tena ladyn megapaksuja siteitä. Niissä sitä imualaa riittää, ja suojaa jopa yölläkin suhteellisen hyvin.
Joissakin niissä tena ladyn maxi-siteissä, ilmeisesti siinä yösiteessä, on se siteen takaosa levennetty, ettei pitäis sitten sieltä takapuoleltakaan päästä valuun ohi.
 
Kiitos kanssasisaret vinkeistä tokakertalaiselle! Minulla kun on synnytyksestä kymmenen vuotta, niin en olisi edes tullut ajatelleeksi, että mitään jälkivuotoa tulee! :)

Mulle imetystyyny oli todella tärkeä, niin ei niskat kipeytyneet missään ihme kyyryasennossa. Oikea ote löytyi heti, mutta syvälle suuhun on tosiaan hyvä neuvo. Vannon myös kantoliinan nimeen, ulkoilin paljon vauva siinä sittenkin, kun vauva oli jo isompi. Myös imurointi onnistui näppärästi.
 
Suviii:mulla oli runsaisiin menkkoihin lääkkeet,minimissää 8 tbl päivässä meni. :sad001 ei ois muuten pystyny olemaan ollenkaan pystyasennossa.
 
Sitten pitää muistaa ettei tampooneita tai kuukuppeja jne saa käyttää jälkivuodon aikana, silloin kun on tulehdusriski niin koholla.
 
IceCream: Mä kans vetelin tosi paljon särkylääkkeitä ja välillä oli päiviä ettei sängystä päässyt ylös kovien kipujen, huimauksen ja oksentelun takia. :sad010 Lääkärit olis määränneet vaan e-pillereitä, mutta koska lasta haluttiin, niin ei se ollut mahdollista. Buranaa ja kaikkee mahdollista naamaan, että elämä oli edes jotenkin siedettävää menkkojen aikana. Vessassa tarvi juosta vähintään tunnin välein. Mulle on kerrottu, että saattaa rauhottua lapsen saamisen jälkeen, mutta saa nähdä...
 
Hieno idea aloittaa tällanen ketju. Ekakertalaiselle kullanarvoisia vinkkejä. Ja vaikka elämällä sitä oppii, niin onhan se kiva näin etukäteen saada tietoa, kannustusta ja apua tulevaan, siellä kun on varmasti jos jonkinmoista uutta ihmeteltävää. Kiitos teille, jotka viitsitte nähdä tän viestiketjun eteen vaivaa :)
 
Olen varmaan tästä joskus aiemminkin jo jossain yhteydessä maininnut, mutta älkää sitten unohtako antaa rinnoille välillä ilmakylpyjä! Niitäkään ei kannata hautoa koko aikaa liiveissä, vaikka maitoa saattaisikin suihkuta. Minullakin vuoti herkästi maitoa rinnoista, ja siksi nukuinkin liivit päällä. Kesällä sitten meni yksi maitotiehyt tukkoon, tulehdusta ei onneksi vielä ehtinyt kehittää, mutta kipeä oli! Ei auttanut imetys, ei lämpö, ei lypsäminen. Lopulta oli pakko turvautua desinfioituun nuppineulaan! Onneksi se helpotti. Sen jälkeen nukuin ilman liivejä, vaikka olisi vieressä aamulla ollutkin maitolammikko. Pienen pyyhkeen tai harson kun laittaa siihen alle, niin ei (ehkä) lakana ole ihan maidossa.

Itse imetin aina kerrallaan vain toisesta rinnasta, koska vauva sai itsensä täyteen sillä. Itselle voisi toki olla mukavampi, jos imettäisi molemmista samalla syötöllä, mutta vauvan olisi tärkeää saada myös sitä "takamaitoa", se on muistaakseni tukevampaa tavaraa. Imetystyynyä olen nyt itsekin harkinnut, koska imetys voi herkästi käydä hartioihin, jos ei sopivaa tukea. Yöllä sängyssä makuiltaan imettäessä oli selkä-/vatsalihakset kovilla, kun piti pysyä niin kyljellään. Pyysin silloin joskus miestä laittamaan polvensa selkääni vasten, se tuki sopivasti. :D Saipahan mieskin osallistua. :wink

Meillä tyttö muuten nukkui aika huonosti vaunuissa, vaikka ne olisivat liikkuneet. Paremmin pääsi tytön kanssa liikkeelle, kun oli rintarepussa. Siinä viihtyi hereillä ollessaankin. Kannattaa siis varautua siihenkin, ettei vauva välttämättä viihdy vaunuissa. Joku itselle ja vauvalle sopiva keino varmasti kuitenkin löytyy, jotta pääsee vähän tosiaan "elämäänkin". :)

Ja muistakaa ottaa ne isät mukaan vauvan hoitoon ihan alusta asti! Synnytyksen jälkeen usein on pientä masennusta ilmassa, ei se välttämättä tarkoita sellaista koko- ja jokapäiväistä masennustilaa. Minulle iski ensimmäisinä iltoina kotona sellainen pieni ahdistava tunne, mutta kun mies jäi vauvan kanssa kotiin ja itse pääsin edes vartiksi koiran kanssa ulos, niin auttoi kummasti! Tärkeää on, että mies ja vauva saavat myös tutustua ja tottua toisiinsa, jotta itselle on sitten helpompi jättää vauva isän hoitoon, kun lähtee itse jonnekin. Toki se vauva on tärkein, mutta myös omasta jaksamisesta, niin henkisestä kuin fyysisestä, pitää pitää huolta! Ei se ole lapsensa hylkäämistä eikä huonoa äitiyttä, jos välillä vaikka harrastaa jotain itsekseenkin. Voi se alkuun olla isille hankalaa, mutta kyllä ne miehetkin siitä oppii. :wink
 
Imetyksestä kun tuli puhe..

Muistakaa mammat sitten juoda joka välissä, ja koko ajan. Ei pelkästään vettä, vaan muutakin.
Mitä enemmän juot, niin sitä paremmin yleensä rintamaitoakin riittää.
Kaikki neste mitä juo synnytyksen jälkeen - imetyskauden alettua, ei aiheuta pissahätää, vaan se auttaa maidon riittämiseen.

Itse muistan kun mies toi jatkuvalla syötöllä juomista naaman eteen (join siis päivässä varmaan useamman litran), ja saatoin käydä pissalla vaan aamulla ja illalla.

edit: yhtenä päivänä en taas muistanut juoda tarpeeksi, ja ihmettelin kun esikoinen hermostui kesken syöttöjen. Maitoa ei tullut riittävästi, kun en ollut muistanut juoda. Onneksi oli kaapissa korvikemaitoo varalla..
 
Minulle jäi mieleen hienoinpana juttuna jälkivuotoon popolinin kestoside jossa ei ollut mitään kosteussulkua. Iho pääsi oikeasti hengittämään, normaali siteet tuntuivat ihan kauheilta ja hiostavilta varsinkin kun kuppia on tottunut muuten käyttämään. Kotona on aikaa siteitä vaihdella, ja noihin siteisiin sai itse laitella imuja vaikka kaksikin jos sille tuntui. Itsekin on helppo omia kestositeitä askarrella ja halvalla :wink
 
Kellitys tästä jo hieman mainitsikin, mutta itse haluaisin vielä korostaa: varautukaa BABY BLUESIIN!!! Omasta mielestäni siitä infottiin odotusaikana aivan liian vähän ja heppoisesti, tyyliin "synnytyksen jälkeen voi sitten tunteet heitellä ja itku olla herkässä". Niinpä yllätyinkin (ja säikähdin) kun vauvan kanssa kotiuduttuamme aloin huomata etenkin iltaa kohden todella syviäkin epätoivoisia fiiliksiä. Aamut ja päivät menivät usein hyvin, mutta sitten jossain vaiheessa iltapäivää alkoi hiipiä kimppuun sellainen inhottavan totaalinen apaattinen, epätoivoinen, surullinen olo. Välillä kun vauva alkoi itkeä saatoin vain tuijottaa sitä jotenkin lamaantuneena ja miettiä mielessäni: "tätäkö mun elämä nyt on?" Nämä eivät siis olleet mitään "mielialan vaihteluita" tai "tunteiden heilahteluita", vaan siis sellainen kokonaisvaltainen, päälle hiipivä olotila lähes joka päivä jossain vaiheessa. Itkin paljon, ja mies oli aina ihan huuli pyöreänä, mutta hänelle en aivan epätoivoisimpia ajatuksiani paljastanut, kun toinen oli niin onnessaan. Sanoin vain, että nyt vain itkettää. Miehen lähestyvä töihinpaluu tuntui maailmanlopulta kun tämä olotila oli päällä. Loppuillaksi se yleensä hellitti, ja kaikenkaikkiaan baby blues kesti minulla kolmisen viikkoa kotiutumisen jälkeen. Toki se lieveni noidenkin viikkojen loppua kohden, mikä auttoi näkemään epätoivon hetkinäkin että tämä taitaa tosiaan olla ihan vain sitä normi baby bluesia :). Sekin auttoi jaksamaan loput "heilahtelut". Sitten kun nuo muutama viikko olivat ohi, ei moisia tuntemuksia enää tullut! Kauheaa mitä hormonit saavat naisvartalossa aikaan!!! :eek:

Samaan syssyyn haluan korostaa toistakin asiaa minkä Kellitys toi myös esille: antakaa sen miehenkin hoitaa vauvaa!!! Ja teitä!!! Tuossa bluesia soitellessakin mies oli aivan korvaamaton apu: minä syötin vauvaa, mies syötti minua (ruoka ei meinannut mennä alas ei sitten niin millään, oli niin kurja olo), ja kantoi nessua, vettä ja ruokaa eteen kun itkin ja imetin :smiley-ashamed005. Ja tietenkin muuten hoiti poikaa todella paljon, vaihtoi vaippoja ja sylitteli, ja ennen kaikkea piti kodin pystyssä kun minä olin hormoni-väsymys-tiesmissä-huuruissani... :laughing014 Jälkeenpäin ollaan yhdessä monet kerrat naureskeltu niille alkuviikoille ja sille pillitykselle, mutta silloin kun se blues oli päällä ei kyllä todellakaan naurattanut. Hyh hyh. Nyt olenkin välillä kauhulla miettinyt että tuleekohan kaksosista tuplaten bluesiakin... :smiley-angry017 Toivottavasti ei!!!
 
Joo, ja lisäyksenä voisin vielä jakaa vinkin alun vauva-arjen helpottamiseen: tehkää valmiiksi ruokaa pakkaseen!!! Meillä heti kun olimme kotiutuneet esikoisen kanssa synnäriltä, mies pisti hihat heilumaan keittiössä ja valmisti parit vuoalliset makaroni- ja kaalilaatikoita sekä monta pellillistä pizzaa, joita sitten sain syödä vaivatta kun hän oli palannut töihin. Se oli kyllä suunnaton apu kun harjoitteli yksin vauvan kanssa oloa! Minulta meinasi muutenkin helposti unohtua syödä itse kun pidin vain huolta vauvan syömisistä, jos olisi vielä pitänyt ruveta miettimään ruoan tekemistä, olisi varmaan jäänyt nekin vähät syömättä mitä silloin söin... Onneksi on niin ihana mies joka pitää huolta :smiley-angelic003
 
Hyviä vinkkejä täällä näin ensikertalaiselle :) Meillä oli just perhevalmennus, niin siellä oli puhetta just tuosta baby bluesistakin. Aiheena muuttuva elämäntilanne.
 
Kiinnostais kuinka pian yleensä ekat menkat on jo synnyttäneillä alkaneet, jos imettää?
 
Takaisin
Top