Viimeinen kolmannes

  • Ketjun aloittaja Ketjun aloittaja ginessa
  • Aloituspäivämäärä Aloituspäivämäärä
Emilia: en tiedä ovatko vatsalihakset hellinä vai mistä johtui, mutta eilen oli kyllä tuskainen lenkiltä paluu! Kävelin 20min eikä tuntunut missään, mutta sen jälkeen alkoi sattumaan oikealle puolelle mahaa, eikä hellittänyt kuin pysähtyessä. Heti kun rupesin uudelleen kävelemään niin sattui taas. Tulin sitten aina pari askelta ja pysähdyin. Oli kyllä juhlava olo joo. Yritin kävellä hiljaa, mutta silti tuntui vähän. Kotona sisällä kävellessä ei taas ole ikinä tuntunut missään. Aikaisemmin kävi joskus samoin, nyt oli pari viikkoa ainakin välissä, ettei kävelylenkit tuottaneet ongelmia. Paahdoin Tukholmassakin päivän ympäri kaupunkia ja vain alkuun piti hieman himmata. En tiedä riippuuko sitten vauvan asennosta vai mistä noi tuollaiset. Ajattelin kuitenkin luottaa siihen, että kaikki on ok, koska vauva liikkui normaalisti illalla ja kipu meni ohi kun pysähtyi. On vaan niin turpea olo kun ei pääse kunnolla liikkumaan! Ja nyt ei sattunut ihan alas vaan navan vierestä oikealle ja siitä alaspäin. Mulla on aina sattunut vain oikealle puolelle, tietääkö joku mistä voisi johtua?
 
Lidia, samma här tuon oikeanpuoleisen kivun kanssa. Käyn silloin tällöin ulkoiluttamassa koiraani kotipaikalla ja sen kanssa saa kävellä reippaammin, sessu on ihan ihmeissään kun mamma pysähtelee kipujen takia [:D] Istukka on minulla oikealla puolella ja melko ylhäällä, mutta tuskinpa se siitä johtuu? Se kipu loppuu minullakin kun pysähdyn. Liitoskivutkin tuntuvat enemmän oikealla puolella [:-] Voisikohan kohtu olla jotenkin sinnepäin kallistunut tai jotain? Nämä nyt ovat vaan arvailuja, kuittaan yleensä kaikki kivut sillä että maha on iso ja painava ja ottaa lihaksiinkin.

Tällaisina ähinä-puhina päivinä en jaksaisi odottaa että saan nyytin syliini..
 
Tääkin nyt siis sairaslomailee ensin ja 2.7. alkaa sit virallisesti äippäloma.

Tänään olin hieronnassa ja oli kyllä niiin ihanaa että. Käyn siis hierojakoululla, joten siellä voi tulla vastaan millasta hierojaa tahansa. Mut tää totes, etten oo pahemmin jumissa mistään niin teki sellasen hemmotteluhieronnan ja oli kyl tosi hyväolo sen jälkeen[:D].
Sit kävin samalla reissulla palauttamas työavaimia ja kävin vielä moikkaamas esimiestänikin.

Kaveri sai eilen pojan ja oli ollut aika rankka synnytys. Taas rupee miettimään omaa synnytystä ja apua[:o] No, parin viikon päästä neuvolassa käydään läpi synnytystä niin, et mies on kans paikalla, mut en tiiä onks siit paljo hyötyy, et neuvolassa sitä käydään läpi... Ja tayssissa ollu niin paljo ruuhkaa, että tosiaan laitettu kaverini kahdeksi yöksi kotiin, vaikka päivät oli ollu jo sisällä sairaalassa.
 
Mua on kans alkanu toi synnytys mietityttämään, ei siis pelota mutta jännittää.. Lähinnä se, että oon kuvitellu varmaan ne kivut pienemmiksi mitä ne oikeasti on. Tai että siis kuvittelen pärjääväni niiden kanssa, kun kipukynnys mulla on muuten aika korkea. Kaikki aina vaan sanoo miten ne kivut on niin kovia, ettei niitä pysyt ees kuvittelemaan [&:] viimeksi eilen treffasin yhen kaverini, joka kertoi omasta synnytyksestään, sai muuten reilu 5kg pojan alateitse, ensisynnyttäjä [&:] Mä oon muutenkin jotenki masokisti tällästen asioiden suhteen, haluan tietää mahdollisimman yksityiskohtaisesti kaikki kamalimmatki synnytystarinat [8|] Miestä mietityttää varmaan enemmän se, että miten se pärjää mun kanssa siellä, kun mun luottamus lääkäreitä kohtaan on vähä heikkoa ja usein kyseenalaistan kaiken niiden sanoman, häpeää mua varmaan siellä [:D] Tänään muuten edessä vielä synnytysvalmennus [:)]
 
Minä en haluaisi ollenkaan mitään lääkkeellistä kivunlievitystä synnytyksessä. En halua maata lääketokkuraisena sängyssä ilman et tietää ympärillä tapahtumasta yhtään mitään. Oyssissa on kuulemma vain semmoinen epiduraali joka vie kokonaan tunnon jaloista ja sen jälkeen ei saa kävellä ollenkaan. Ei edes vessassa saa käydä. Olen tehnyt jo synnytystoivelistan. Siitä tuli aika pitkä. En halua lääkkeellistä käynnistystä vaan odotan mahdollisimman pitkään että vauva syntyisi itsestään. Luotan omiin voimiini että pärjäisin ilman lääkkeitä...

Vielä kymmenen viikkoa laskettuun aikaan. Tuntuu että tämä aika on mennyt ihan hirveän nopeasti. Kävely alkaa olemaan vähän vaappumista :D kuin ankalla. kvaak kvaak. vaikka ei kävely enää satu kovin paljoa, vielä muutama viikko sitten sattui itselläkin tuohon oikealle puolelle alavatsaan kun yritin kävellä. mut meni onneksi ohitse kun hitaasti käveli aluksi.
 
Mäkin oon tehnyt synnytystoivelistan. Ja mä taas haluan epiduraalin.. ennen sitä luomumpia menetelmiä: ammetta jne. Mutta kuulemma "en voi vielä tietää mitä tulen haluamaan".. EHkä sit niin. Mutta mieluusti KAIKKI jaossa olevat kipulääkkeet.. jos kuitenkin sais. Tack. [8D]
 
Jos tuon epiduraalin sais edes semmoisena ettei se vie täysin tuntoa jaloista nii ehkä sitte voisin sen haluta, mut synnytysvalmennuksessa sanottiin ettei ole mahdollisuutta toisenlaiseen kun se annostellaan jatkuvana. Jos siihen lisätään sitten vielä oksitosiini tippa, kalvojen puhkaisu ja vauvalle se anturi päähän.. kaikki noi kuulostaa ihan hirveältä :( ja jos tulee jotain ongelmia että vauvan sydänäänet heikkenee ja kaikista pahin olisi joutua sektioon. :(
 
Mä taas ajattelen, että ennemmin sektio, kuin pitkittynyt synnytys ja heikkenevä vauva.. Mutta nää on näitä.. yks kuulee yhtä ja toinen toista: mä en tiedä oikeasti mistään mitään ja sekin ahistaa.. että mikä vaikuttaa mihin jne. Mutta sen tiedän, että vaikka kaikkein ihanteellisin olis totaaliluomu, en siihen pysty. Enkä edes halua pystyä.. [:(]
 
ALKUPERÄINEN: Josefina

Tuntuuko kenestäkään muusta koskaan että vauva kaivaa itseään kynsillä ulos? Jotenki on kovin terävän olosta välillä, ihan ku raapisi.. Kun sitten taas potkut, venyttelyt ja muljaukset on erikseen [8|][:)]


Sama, oon sanonukin miehelle, etta taas se kaivertaa itteaan ulos mun kyljesta. Ja tama siis vain kylkiasennossa. Iuh.

Vatsalihaksista... mun vatsalihakset on ainakin jotenkin hassun nakoisesti eriytyneet. Eli niinku jos ma vaikka nousen makuulta kayttaen vastalihaksia, ja katon vatsaani, niin ne lihakset nakyy molemmilla puolilla sillain hassusti, eika mene tuosta keskelta enaa... Siis ihan haroa. Onko ne menny niinku keskelta kahtia??
 
Tulin tuolta kesäkuisista huikkaamaan tuosta epiduraalista, että se vaikuttaa eri ihmisillä eri tavalla riippuen siitä kuinka paljon tällä ihmisellä on hermopäätteitä selkärangan epiduraalitilassa. Tästä syystä epiduraalipuudutteesta on erilaisia kokemuksia. Kielto nousta sängystä puudutteen antamisen jälkeen annetaan varmuuden vuoksi, jotta vältytään tapaturmilta. Itse en ole lääkkellisen enkä lääkkeettömän kivunlievityksen puolestapuhuja, tärkeintä mielestäni on lähteä synnyttämään avoimin mielin! [:)] Joskus puudutteen antaminen saattaa olla välttämätöntä niin äidin kuin lapsenkin kannalta, jos äiti kovan kivun alla on niin jännittynyt, että synnytys ei etene. Tottakai fysiologinen synnytys on ihanteellinen ja siihen itsekkin pyrin, mutta aina ei komplikaatioitta selvitä. Tsemppiä loppuodotukseen! [:)]
 
juu kyllä synnytys täälläkin jo jännittää hieman, mutta oon aatellut ottaa sen sellaisenaan kuin tulee vastaan...-tod. näk. mull aon tosi surkea kipukynnys joten otan kaikki lääkkeet vastaan mitä löytyy...Ja jos menee keisarinleikkaukseksi niin sitten menee...Jotenkin vain en oikein osaa ottaa mitään ennakkoasennetta että "haluan tällaisen ja tällaisen synnytyksen"....ehkä se johtuu vaan siitä et on ensimmäinen kyseessä...tokan tai useammam ollessa kyseessä tietää jo mitä tapahtuu joten osaa ottaa ja tietää mitä haluaa....Varsinkin mitä ei missään nimessä halua...[;)]
 
No mä kanssa oon päättänyt olla suunnittelematta mitään, otan sen niinku se tulee. Jos siltä tuntuu, niin otan kaikki lääkkeet mitä tarjolla on.. Oon kuullut paljon tutuilta sitä, että kuinka etukäteen on suunnitellut oman synnytyksensä kaikkine toiveineen ja alkanu sitte kuvitella että niin se tulee menemään, ja kun sitte kokemus onkin ollu ihan toista, niin pettymys ollut valtava. Siinä on synnytyksen jälkeen muutenkin kuulemma niin herkillä, että tollanenkin asia tuntuu maailman suurimmalta [&:]
 
Mä en koskaan oo suunnitellut synnytystä[;)]
Ekasta menin synnyttämään uteliaana,nuorena ja innokkaana[:)]Vastaan otan mitä tarjotaan ja mennään omalla painolla.(sain epiduraalin ja eppari leikattii,synnytys meni kuin oppikirjan mukaan)
 
Seuraavista sitten kokemusta rikkaampana[:)]
Neljännestä eteenpäin on menty ilman kivun lievitystä,niin paljon on synnytykset nopeutuneet[;)]
 
Toivon tälläkin kertaa reipastahtista synnytystä,enkä aatellut ottaa kivunlievitystä.Mutta sitten jos tarvis muutan mieleni!!!!
 
Ainut suuri toive olisi ponnistaa synnytysjakkaralla!!!!!!!!
Mä oon aina melkeempä itsestään haleutunut puoli-istuvaan asentoon,synnytysvuoteelle ponnistamaan.Jotenkin jalat olleet turrat....Mutta haaveilen silti vielä kerran jakkarasta[;)]
 
Itse toivon että olisi mahdollisimman aktiivinen synnytys ja itse jaksaisin olla jalkeilla pitkään. Mutta tosiaan avoimin mielin siihen on lähdettävä. Eniten pelkään repeämiä/epparia ja sitä että vauvan vointi jossain vaiheessa heikkenee tai vauvalle kävisi jotain.
 
Toivon että olisin perinyt samanlaiset synnytykset kuin äidilläni eli esikoisestakin alle 5 tuntia. Silloin ei tosin ollut kivunlievitystä tarjolla.
 
Eilen illalla tuli muutama kipeä supistus, onneksi loppuivat kuitenkin noin vartissa.. au.  Nukuin hyvin koko yön, eli eipä varmaan mitään vakavampaa. Muutenkin vatsa on superpinkeänä, vauva varmaan kasvaa hurjasti.
 
Olemme menossa juhliin viikonloppuna ja meinasin selvitä vanhalla mekolla (joka on kokoa liian suuri) - eilen kun kokeilin niin kyllä se aika tuskaisen tiukka on mahan kohdalta, onneksi voin laittaa huivin peittämään miten paljon se kiristää selästä - ei ole kuin nämä yhdet kemut tänä kesänä, niin en viitsisi millään ostaa äitiysmekkoa yhtä tilaisuutta varten.
 
kiitos nuori äiti, tosta epiduraalikommentista. Mä kun olen täällä ihmetellyt että miten niin jalat ei toimi kun on saanut epiduraalin. Ilmeisesti siinä on sitten ihmiskohtaisia eroja ja myös annostelu on erilaista koska mä olen kyllä seissyt ihan omilla jaloilla epiduraalin kanssa ja käynyt muistaakseni myös vessassakin. Mulla on edellisissä synnytyksissä ollut kivunlievityksenä ilokaasu ja epiduraali eikä ne ole vieneet ymmärrystä ympäristöstä ja synnytyksen kulusta vaan olen ollut ihan skarppina kivunlievityksestä huolimatta.
Mun mielestä on erittäin fiksua mennä synnyttämään avoimin mielin. Siitä kun ei koskaan tiedä miten synnytys menee niin ei jää sitten karvasta makua koko hommasta kun ei suunnitelmat toteutuneetkaan.
 
Mina kans aikaisemmin mietin muka, etta mita haluan synnytyksessa, mutta sitten asiasta enemman luettuani, olen luopunut mistaan suunnitteluista, ja menen sinne taysin avoimin mielin ja yritan synnyttaa ilolla! [;)] Silla asenteella, etta tata se on, kavi miten kipeaa tahansa, kivut kuuluu tahan hommaan, eika tama ikuisuutta kesta. Omasta mielestani mulla on korkea kipukynnys...
Katotaan sitten sairaalassa mita ne mulle tekee, tai mita aineita ne muhun laittaa/yrittaa laittaa. En haluaisi epiduraalia. Yksi  kaveri suositteli koohdunkaulan puudutusta? En edes tieda minkalaisia kivunlievitysmahdollisuuksia taman pienen kaupungin sairaala tarjoaa. Taytyy kysya mun laakarilta, ois tanaan taas kaynti, siis taas :) Kivaa kun on jo tiheampaan [:)]
Ja taalla on sellainen systeemi, etta kaydaan tosiaan vaan laakarilla, ja sitten tama sama laakari tulee sinne synnytykseen mukaan, eli se on niin kuin raskauden alusta asti koko ajan mukana [:)]
 
Mulle on alkanut tulla synnytyspaniikkia. Pelottaa monet asiat, mitkä voi mennä vikaan.. No mikä ei tapa, se vahvistaa[:D] Ja eihän se tuska loputtomiin kestä. Minäkään en mitään ihmeempiä ajatellut suunnitella valmiiksi, mutta tiedän, että kivunlievitystä tulen luultavasti haluamaan. Ja ammetta olis kiva koittaa, jos tilanne sen sallii.

Lakataan just meidän pinnasänkyä. Kummasti saa pienellä määrällä lakkaa ihmeitä aikaan. Mietin vaan, että eikai ne lakan hajut oo vaarallisia raskaana olevalle/vauvalle? Tietääkö kukaan/onko muut lakkailleet tai maalailleet raskaana?
 
You must log in or register to reply here.
Takaisin
Top