Onnea hirmusti synnyttäneille, ja voimia toipumiseen ja vauva-arjen alkuun! :) Itelle on kyllä jotenki vieläkin niin käsittämätön ajatus, et omakin synnytys on ihan ovella jo. Huh. Viimeks koko synnytys tuli niin yllätyksenä, kun oli nopee ja neljä viikkoo odotettua aiemmin, niin tää on ihan uus tilanne tää loppuraskaus. Oon ihan ku ekaa odottamassa, ku viimeks en kerenny silleen kunnolla odottamaan (okei, tietty sen ekat 8 kuukautta, mut...), mut nää vikat viikot taitaa oikeesti olla vasta sitä ODOTTAMISTA! :D Kun ei oikeesti tiedä, koska se on menoa. Tuntuu niin hullulta suunnitella menoja ja tekemistä tuleville päiville, ku kaikki on kuitenkin varauksella että JOS. Ihan uus tilanne mulle :D
Meillä kanssa neuvolassa sanottiin kun kysyin, et kun vauva on kumminki laskeutunu ja asettunu raivotarjontaan, niin ei tarvii ambulanssilla mennä. Jos taas vauva olis kovin ylhäällä ja pää vielä liikkuis valtoimenaan, niin sitten tilanne olis toinen. Mullakaan ei ole vielä kiinnittynyt, mutta aika alhaalla on. Kuulemma ensimmäiset monesti kiinnittyy lähtökuoppiin jo ajoissa, mut tokat ja myöhemmät kiinnittyy vasta sitten kun vedet menee ja aletaan hommiin...!! Tiedä sitten. Joka tapauksessa ite soitan ekana synnärille, kun lähdön aika koittaa. Tai kun luulen sen koittavan. Eiköhän sieltä saa sitten ohjeita, että miten toimia.
Ite stressailen tässä eniten sitä lähtöä, että kuka tulee tota neitiä hoitamaan ja koiraa, joka kaiken lisäks on toipilaana ja ties millä lääkekuurilla, kun meni telomaan tassunsa viime viikolla. Sidetarpeita kuluu, enkä tiiä miten mun porukat tai joku muu hoitaja suoriutuu noista tassusiteistä... huoh. No, toivottavasti tääkin synnytys on nopee, niin ei tarvii välttämättä koiralle sen pitempää hoitoa, kun mies sitten pääsee jo sen luokse! Kaikkee sitä pitääkin stressata...
Mutta jep. Jos vaikka ottais mahan syliin ja jatkais suklaan syömistä :)