Vesisynnytys kokemuksia

[Vatupassi]

Sain päätöksen vihdoin tehtyä. Suurin kannustin vesisynnytykseen minulla oli repeämien välttely, ja löysin opinnäytetyön jonka perusteella vesisynnytys ei vähennä repeämiä. Eli ehkä vaan keskityn ponnistusasentoon sun muihin asioihin iloisesti puudutettuna.

"Mietola-Koiviston (2016) mukaan vesisynnytys ei vähennä välilihan repeämiä.Repeämien ilmaantuvuuteen ei myöskään vaikuttanut vedessä olo synnytyksenaikana (Gissler ym. 2012). Lämpimällä kylvyllä synnytyksen aikana todettiin olevan paljon positiivisia vaikutuksia, kuten vähentynyt kipu synnytyksessä, yhteyslisääntyneeseen imetykseen, synnytyskokemuksen parantuminen, kohdun supistelun lisääntyminen synnytyksen aikana sekä synnytyksen keston lyhentyminen. Negatiivisia tai epäselviä tuloksia myös raportoitiin ja lämpimällä kylvyllä todettiin olevan yhteys lisääntyneisiin repeämiin sekä sikiön sykkeen kohoamiseensynnytyksen aikana. (Biana ym. 2021.)" Hinttala&Oksanen: Välilihan repeämien ehkäisy synnytysten hoidossa.Kuvaileva kirjallisuuskatsaus.

 

[Aalloilla]

Aivan ihania kertomuksia ja kommentteja täällä! Koen veden omaksi elementiksi ja toivon vesisynnytystä todella.

Ihana inhimillinen oli myös kysymys kakasta itse samaa miettinyt, mutta totesin, että se lienee siinä tilanteessa viimeisiä asioita mihin kiinnittää huomio. Toki pitää miehelle sanoa, että varmasti näet kun lakkaan alleni vauvaa puskiessa Äitiys opettaa nöyryyttä erilailla.

Tuohon repeytymiseen... Varmasti riippuu geeneistä ja elintavoista. Olen lukenut nyt "lähes koko internetin" () läpi aiheesta ja Yhdysvaltalaisessa tutkimuksessa havaittiin, että repeämisen määrä cm on pienempi jo pidetään edes lämmintä kosteaa pyyhettä jalkovälissä. Uskon veden olevan vielä parempi. Toinen on toki hyvä nestetasapaino, pitäisi juoda paljon, että kudokset olisivat kimmoista. Mitä vaan voi toki tapahtua ja useammilla tulee pientä vahinkoa alas synnytyksessä.

Onkohan Tampereella TAYSissa monta allasta? Toki aina pelko, että ei pääsekään altaaseen jos ovat varattuja.

 

[Selah]

Onkohan Tampereella TAYSissa monta allasta? Toki aina pelko, että ei pääsekään altaaseen jos ovat varattuja.

TAYSsista en tiedä, mutta tästä tuli mieleen, että etenkin vesisynnytystä pohtivan kannattaa käydä synnärikierroksella etukäteen. Oli mukava kun tiesi mihin on menossa ja mitä odottaa. Kierroksella sai kysyä synnärin tavoista jne.

 

[NäkymätönNinni]

Moi! Synnytin toisen lapseni veteen huhtikuussa Hyvinkäällä ja harmittaa etten mennyt ammeeseen jo esikoisen aikana kun mahdollisuus olisi ollut. Veteen meno tuntui taivaalliselta! Olo oli supistusten välissä täydellisen rento. Supistukset oli edelleen haastavia ja tarvitsin miehen tekemää tukistamista, doulan lantionpainallusta ja synnytyslaulua niiden aikana, mutta uskon niiden välissä olleen autuuden nopeuttaneen synnytystä hurjasti. Ehdin olla ammeessa kai vähän yli tunnin, sairaalassa pari tuntia ennen vauvan syntymää. Koko kokemus oli ihan mielettömän upea. Vauva syntyi veteen ja kahmaisin hänet sieltä itse syliini kuten olin toivonut. En saanut suoraan koppia, mutta parilla yrityksellä löysin hänet takaani.

Oma kokemukseni on siis, että kannattaa ehdottomasti antaa vedelle mahdollisuus!

Meillä oli mukana myös synnytysvalokuvaaja ja olenkin jakanut koko synnytystarinan kuvina ja kertomuksena instagramissa @sundoulasini, tässä vielä linkki : https://www.instagram.com/sundoulasini/profilecard/?igsh=cHlrYzNiOXVjMmh0

 

[Aalloilla]

Moi! Synnytin toisen lapseni veteen huhtikuussa Hyvinkäällä ja harmittaa etten mennyt ammeeseen jo esikoisen aikana kun mahdollisuus olisi ollut. Veteen meno tuntui taivaalliselta! Olo oli supistusten välissä täydellisen rento. Supistukset oli edelleen haastavia ja tarvitsin miehen tekemää tukistamista, doulan lantionpainallusta ja synnytyslaulua niiden aikana, mutta uskon niiden välissä olleen autuuden nopeuttaneen synnytystä hurjasti. Ehdin olla ammeessa kai vähän yli tunnin, sairaalassa pari tuntia ennen vauvan syntymää. Koko kokemus oli ihan mielettömän upea. Vauva syntyi veteen ja kahmaisin hänet sieltä itse syliini kuten olin toivonut. En saanut suoraan koppia, mutta parilla yrityksellä löysin hänet takaani.

Oma kokemukseni on siis, että kannattaa ehdottomasti antaa vedelle mahdollisuus!

Meillä oli mukana myös synnytysvalokuvaaja ja olenkin jakanut koko synnytystarinan kuvina ja kertomuksena instagramissa @sundoulasini, tässä vielä linkki : https://www.instagram.com/sundoulasini/profilecard/?igsh=cHlrYzNiOXVjMmh0

Vau mikä tarina!
Saako udella @NäkymätönNinni kuinka paljon olit auki kun pääsit altaaseen? Tai milloin ylipäätään sinne suositellaan menevän, ei kuitenkaan "liian aikaisin" olen ymmärtänyt? Ja pitääkin kuuklata noita synnytyslauluja tai murinoita Niistä olen kuullut vain hyviä kokemuksia.

Viimeksi neuvolassa kerroin vesisynnytyshaaveesta ja sieltähän se tiukkistäti otti esille listan, minkä kaikkien asioiden tulee täyttyä, jotta altaaseen pääsee / päästetään. Tuli taas vähän lannistunut fiilis, kun toinen oli heti tivaamassa asioita ja vähän negatiivisen kautta hakemassa syitä miksi vesisynnytys ei onnistu... Meillä on siis aika ankeuttava neuvolantäti - sen pelko on siirtynyt mulle tuonne synnytykseen. Jos se kätilökin on samanlainen negatiivinen 100% ohjeita noudattava ja tuputtava tapaus...

 

[Pikkupikkupikkunen]

Vau mikä tarina!
Saako udella @NäkymätönNinni kuinka paljon olit auki kun pääsit altaaseen? Tai milloin ylipäätään sinne suositellaan menevän, ei kuitenkaan "liian aikaisin" olen ymmärtänyt? Ja pitääkin kuuklata noita synnytyslauluja tai murinoita Niistä olen kuullut vain hyviä kokemuksia.

Viimeksi neuvolassa kerroin vesisynnytyshaaveesta ja sieltähän se tiukkistäti otti esille listan, minkä kaikkien asioiden tulee täyttyä, jotta altaaseen pääsee / päästetään. Tuli taas vähän lannistunut fiilis, kun toinen oli heti tivaamassa asioita ja vähän negatiivisen kautta hakemassa syitä miksi vesisynnytys ei onnistu... Meillä on siis aika ankeuttava neuvolantäti - sen pelko on siirtynyt mulle tuonne synnytykseen. Jos se kätilökin on samanlainen negatiivinen 100% ohjeita noudattava ja tuputtava tapaus...

Onpa surkeaa että on noin nihkeä neuvolantäti, mut synnytyksessä onneks on helppo vaihtaa kätilöä! Sitä kannattaa pyytää, jos yhtään siltä tuntuu. Ei kannata sitä siis pelätä. Tsemppiä loppu raskauteen ja synnytykseen.

 

[pilvikirsikka]

Joissain sairaaloissa ne vesisynnytyskriteerit on tosi tiukat. Esim taysissa on. Siksi olenkin synnyttänyt kaksi kertaa kotona veteen itse valitsemani kätilön (ystävä) kanssa

Minä menin ekalla vesisynnytyskerralla liian aikaisin veteen. Vesi rentoutti niin paljon, että supistukset lakkasi ja minä lähinnä nukuin siellä vedessä. Sekin oli kyllä ihanaa! Mutta oletettiin että synnytys on yhtä nopea kuin edellinen, mutta ei se sitten ollutkaan. Huilattiin muutama tunti, kunnes synnytys taas käynnistyi uudestaan ja eri volyymilla ja sitten hetken päästä vauva syntyikin sinne veteen toisella kerralla menin ihan viime metreillä veteen. Olisinko ehtinyt olla ehkä puoli tuntia siellä?

Vettä kannattaa ehdottomasti kokeilla, se on niin ihana elementti! Ja vauvalle lempeä tapa syntyä tähän maailmaan.

 

[Olive]

Mä olisin halunnut olla vedessä ainakin avautumisvaiheen, ehkä myös synnyttää veteen. Synnytys kuitenkin piti käynnistää raskausmyrkytyksen takia ja mut piti laittaa oksitosiinitippaan, joka romutti nämä haaveet. Jos joskus vielä raskaudun, toivon ettei esteitä vesisynnytykselle tule.

 

[Meliora]

Täällä kans oli ammetoive ja olinkin avautumisvaiheessa pitkään vedessä. Avautuminen kuitenkin kesti ja kivut lisääntyivät ja jossain vaiheessa oli pakko tulla ammeesta ottamaan lisää kivunlievitystä. Ponnistusvaihe sitten ihan hyvillä mielin kuivalla maalla. Vielä myös lopulta sellainen komplikaatio tuli, että oli hyvä että olin sängyllä valmiiksi enkä altaassa

 

[Harkinnassa täälläkin]

Itsellä ensimmäisessä synnytyksessä toiveena oli veden hyödyntäminen kivunlievityksenä, mutten sitten koskaan kuitenkaan päätynyt ammeeseen. Nyt toka syntymässä huhtikuussa ja haluaisin ehdottomasti ammeeseen vähintään avautumisvaiheen loppuvaiheessa, mutta mahdollisesti kiinnostaisi myös veteen synnyttäminen.

Vähän vain mietityttää, kun viimeksi napanuora oli sen verran lyhyt, että vauvaa ei heti saanut kunnolla rinnalle asti. Tämän ei pitäisi olla mitenkään geneettistä eli joka kerta kai se on vähän sattumaa, minkä pituinen napanuora on, joten ei pitäisi olla kasvanutta riskiä, että sama toistuu. Pohdin vain, että jos näin olisi, niin aiheuttaisiko haittaa vesisynnytyksessä Toisekseen, mulla viimeksi istukka syntyi varmaan minuutin sisällä vauvan syntymästä, joten siinä ei kyllä ehtisi millään siirtyä sänkyyn välissä Mutten oikein tiedä, onko sekään sellainen juttu, mikä on todennäköistä toistua... Mutta näiden syiden takia vähän pohdin, josko kuitenkin olisi parempi siirtyä sitten ponnistusvaiheeksi kuitenkin kuivalle maalle.

 

[pilvikirsikka]

Istukan voi synnyttää myös sinne veteen

 

[Selah]

Kun vauva oli syntymässä niin vettä laskettiin mulla ammessa ihan selkeästi. Voisiko se olla myös tuohon liittyen jos napanuora olisikin lyhyt En sen takia jättäisi vesisynnytystä, ellei sairaalassa neuvo toisin.

 

[Eepukka]

Olipa mukava lukea muiden kokemuksia vesisynnytyksestä Minulla on takana kaksi ihanaa vesisynnytystä ja toivon kolmannenkin lapsen syntyvän veteen. Vesi ei ole minulle oma elementti enkä erityisemmin pidä uimisesta trauman takia, mutta synnytyksessä se on minulle kaikista paras kivunlievityskeino.

Esikoisen synnytys alkoi 4vrk latenssivaiheella, jonka aikana lämpimästä suihkusta oli iso apu. Sairaalassa aluksi lepäilin univelkojani pois kipupiikin ja ilokaasun turvin, 6-7cm kohdalla koin tarvitsevani jotain muuta ja kätilö ehdotti ammetta kun sen olin toiveisiini kirjannut. Ammeessa olin pitkään kontallaan heijaten itseäni edestakaisin, mies suihkutti selkääni lämmintä vettä ja käytin ilokaasua. Ponnistusvaihe alkoi parin tunnin ammeessaolon jälkeen ja sen aikana vedetkin menivät poksahtaen, parin tunnin rauhallisen ponnistelun ja sen opettelun jälkeen lapsi syntyi (n. 4h ammeessa). Ei tarvinnut virvoittelua ja oli hyvinvoiva. Minut autettiin ylös ja kärrättiin pyörätuolilla synnytyssaliin, jossa istukka syntyi ja vauva pääsi rinnalle imetykseen Ilokaasusta ja univelasta olin pää pyörällä ja tuntui että silmät haritti, muuten kaikki oli hyvin. Repeämiä tuli, mutta ne parani aikanaan, vaikka pari viikkoa istuminen oli vaikeaa.

Toisen lapsen synnytyskin aluksi alkoi rauhallisesti, kun pari edellistä yötä supisteli jo kunnolla, mutta aina aamulla supistukset lopahtivat. Seuraavana päivänä olisi ollut yliaikaiskontrolli ja olo oli jo kärsimätön, joten miehen suostuttelemana lähdin synnärille näytille ja kalvojen pyörittelyyn. Kun sieltä palasin kotiin, melko pian alkoi nopeasti napakoituvat supistukset. Helpotin oloani suihkussa ääntä apuna käyttäen ja odotin miestäni töistä. Lopulta hän tuli ja lähdettiin heti sairaalaan, jossa olin jo 8cm auki. Kun pääsin ammehuoneeseen, alkoi jo ponnistuttaa. Pääsin veteen ponnistelemaan konttausasentoon miehen suihkutellessa taas vettä selkääni ja 20 minuutin ponnistelun jälkeen vauva syntyi yhä sikiökalvoissaan. Nostin liukkaan vauvan syliini ja ihmeteltiin siinä toisiamme Kävelin yhä vauva sylissäni synnytyssaliin, jossa istukka syntyi. Vauva sai itse ryömiä rinnalle ensimaitoja imemään Olin todella hyvinvoiva ja pystyin ihmeekseni istuakin heti kun sitä varovasti kokeilin. Jotakin repeämiä taisi kuitenkin tulla, mutta ne paranivat hyvin. Tämä synnytys meni siis täysin lääkkeettömillä kivunlievityskeinoilla, eli lämpimällä vedellä, alussa tens-laitteella, liikkeellä, hengittelyllä ja synnytyslaululla. Käyrien oton ajan (seisaallaan kun en pystynyt enää maata) ja ammehuoneeseen kävellessä mies painoi ristiselkään peukaloillaan, mikä myös helpotti paljon. Korkean kipukynnyksen myötä minulle tämä oli paras tapa synnyttää. Synnytyksen kesto oli kolmisen tuntia ja sairaalassa ehdittiin olla alle 50 minuuttia.

Joku mietti kuukautiskipujen voimakkuutta ja synnytyskipua, mutta itse olen kokenut synnytyksen aivan erilaiseksi. Minäkin tarvitsen ehdottomasti koviin kuukautiskipuihini buranaa, mutta synnytyksessä on auttaneet muut keinot, ja kipu ei ole samalla tavalla piinallista kuin kuukautisissa. Joka supistuksen jälkeen tulee lepohetki, ja jokainen synnytys tuo vauvaa lähemmäksi syntymäänsä

 

[Aalloilla]

Olipa mukava lukea muiden kokemuksia vesisynnytyksestä Minulla on takana kaksi ihanaa vesisynnytystä ja toivon kolmannenkin lapsen syntyvän veteen. Vesi ei ole minulle oma elementti enkä erityisemmin pidä uimisesta trauman takia, mutta synnytyksessä se on minulle kaikista paras kivunlievityskeino.

Esikoisen synnytys alkoi 4vrk latenssivaiheella, jonka aikana lämpimästä suihkusta oli iso apu. Sairaalassa aluksi lepäilin univelkojani pois kipupiikin ja ilokaasun turvin, 6-7cm kohdalla koin tarvitsevani jotain muuta ja kätilö ehdotti ammetta kun sen olin toiveisiini kirjannut. Ammeessa olin pitkään kontallaan heijaten itseäni edestakaisin, mies suihkutti selkääni lämmintä vettä ja käytin ilokaasua. Ponnistusvaihe alkoi parin tunnin ammeessaolon jälkeen ja sen aikana vedetkin menivät poksahtaen, parin tunnin rauhallisen ponnistelun ja sen opettelun jälkeen lapsi syntyi (n. 4h ammeessa). Ei tarvinnut virvoittelua ja oli hyvinvoiva. Minut autettiin ylös ja kärrättiin pyörätuolilla synnytyssaliin, jossa istukka syntyi ja vauva pääsi rinnalle imetykseen Ilokaasusta ja univelasta olin pää pyörällä ja tuntui että silmät haritti, muuten kaikki oli hyvin. Repeämiä tuli, mutta ne parani aikanaan, vaikka pari viikkoa istuminen oli vaikeaa.

Toisen lapsen synnytyskin aluksi alkoi rauhallisesti, kun pari edellistä yötä supisteli jo kunnolla, mutta aina aamulla supistukset lopahtivat. Seuraavana päivänä olisi ollut yliaikaiskontrolli ja olo oli jo kärsimätön, joten miehen suostuttelemana lähdin synnärille näytille ja kalvojen pyörittelyyn. Kun sieltä palasin kotiin, melko pian alkoi nopeasti napakoituvat supistukset. Helpotin oloani suihkussa ääntä apuna käyttäen ja odotin miestäni töistä. Lopulta hän tuli ja lähdettiin heti sairaalaan, jossa olin jo 8cm auki. Kun pääsin ammehuoneeseen, alkoi jo ponnistuttaa. Pääsin veteen ponnistelemaan konttausasentoon miehen suihkutellessa taas vettä selkääni ja 20 minuutin ponnistelun jälkeen vauva syntyi yhä sikiökalvoissaan. Nostin liukkaan vauvan syliini ja ihmeteltiin siinä toisiamme Kävelin yhä vauva sylissäni synnytyssaliin, jossa istukka syntyi. Vauva sai itse ryömiä rinnalle ensimaitoja imemään Olin todella hyvinvoiva ja pystyin ihmeekseni istuakin heti kun sitä varovasti kokeilin. Jotakin repeämiä taisi kuitenkin tulla, mutta ne paranivat hyvin. Tämä synnytys meni siis täysin lääkkeettömillä kivunlievityskeinoilla, eli lämpimällä vedellä, alussa tens-laitteella, liikkeellä, hengittelyllä ja synnytyslaululla. Käyrien oton ajan (seisaallaan kun en pystynyt enää maata) ja ammehuoneeseen kävellessä mies painoi ristiselkään peukaloillaan, mikä myös helpotti paljon. Korkean kipukynnyksen myötä minulle tämä oli paras tapa synnyttää. Synnytyksen kesto oli kolmisen tuntia ja sairaalassa ehdittiin olla alle 50 minuuttia.

Joku mietti kuukautiskipujen voimakkuutta ja synnytyskipua, mutta itse olen kokenut synnytyksen aivan erilaiseksi. Minäkin tarvitsen ehdottomasti koviin kuukautiskipuihini buranaa, mutta synnytyksessä on auttaneet muut keinot, ja kipu ei ole samalla tavalla piinallista kuin kuukautisissa. Joka supistuksen jälkeen tulee lepohetki, ja jokainen synnytys tuo vauvaa lähemmäksi syntymäänsä

Ihana kertomus @Eepukka

Oma esikoinen tupsahtaa maailmaan 'ihan koska vaan' ja odotan tuota vesisynnytystä kovasti!

GBS nega, ei mitään sairauksia ja muutenkin tähän asti mennyt raskaus tosi hyvin (mitä nyt mielen kanssa joutunut eniten tekemään töitä), niin uskallan vahvasti toivoa että altaaseen pääsen.

Valtaosa vesisynnytyksen kokeneista puhuu siitä niin lempeällä ja hyvällä tavalla! Muutama äiti on kommentoinut, että vesi tuntui tosi kylmältä ja olivat siksi tulleet ammeesta pois. Voihan sinne jättää hanan liruttamaan lämmintä, niin koko ammeellinen ei pääse jäähtymään?

Susanna Helin, Peloton Synnytys -kirjassa taidettiin sanoa, että veden tulisi olla 37,5°C ponnistusvaiheessa? TAYSin tutustumiskäynnillä kätilö sanoi, että aivan maksimi on 37°C. Jäin tuota miettimään, että kaippa sinne laskevat vähän lämpimämpää, kun altaan viileä posliini ja viileä ilma heti verottavat muutamia asteita lämmöstä Noista lämpötiloista löytyy kyllä eroavaisuuksia riippuen lähteestä.

Mitähän kokeneet ja viisaat kotilot ja doulat osaisivat tähän sanoa? Cornelia Enning taisi omassa kirjassaan taas liputtaa viileän veden puolesta. Synnyttäjissä varmasti paljon eroja, toiset harrastavat avantouintia, toisilla enemmän ruskeaa rasvaa jne. Kiinnostava aihe!

 

[AnnMarii]

Toisessa synnytyksessä kokeilin ammetta. Olin ajatellut että se voisi olla mun juttu kun esim. kylpy on ihanan rentouttava. En kuitenkaan yhtään osannut jotenkin olla siellä ja olo oli vähän höhlä. En tiedä oliko se liikkumisen vaikeus siellä vai se etten löytänyt millään hyvää ja helppoa asentoa olla. Synnytys myös eteni sairaalaan päästyä vauhdilla ja supistukset/kivut olivat sen mukaisia eli päädyin nopeasti epiduraaliin ja lapsi syntyikin melkein heti sen laiton jälkeen. En tiedä nopeuttiko amme, mutta en usko koska en ainakaan osannut rentoutua siellä. Eli jos vielä kolmannen kerran synnytän niin en toivo enää ammetta, koska se ei ollut oma juttu lopulta ollenkaan. Vesi oli kyllä sopivan lämpöistä jne. ja kaikki sinänsä hyvin. Ei vain ollut mun juttu. Mieluummin käyskentelen huoneessa.

 

[pilvikirsikka]

Ihana kertomus @Eepukka

Oma esikoinen tupsahtaa maailmaan 'ihan koska vaan' ja odotan tuota vesisynnytystä kovasti!

GBS nega, ei mitään sairauksia ja muutenkin tähän asti mennyt raskaus tosi hyvin (mitä nyt mielen kanssa joutunut eniten tekemään töitä), niin uskallan vahvasti toivoa että altaaseen pääsen.

Valtaosa vesisynnytyksen kokeneista puhuu siitä niin lempeällä ja hyvällä tavalla! Muutama äiti on kommentoinut, että vesi tuntui tosi kylmältä ja olivat siksi tulleet ammeesta pois. Voihan sinne jättää hanan liruttamaan lämmintä, niin koko ammeellinen ei pääse jäähtymään?

Susanna Helin, Peloton Synnytys -kirjassa taidettiin sanoa, että veden tulisi olla 37,5°C ponnistusvaiheessa? TAYSin tutustumiskäynnillä kätilö sanoi, että aivan maksimi on 37°C. Jäin tuota miettimään, että kaippa sinne laskevat vähän lämpimämpää, kun altaan viileä posliini ja viileä ilma heti verottavat muutamia asteita lämmöstä Noista lämpötiloista löytyy kyllä eroavaisuuksia riippuen lähteestä.

Mitähän kokeneet ja viisaat kotilot ja doulat osaisivat tähän sanoa? Cornelia Enning taisi omassa kirjassaan taas liputtaa viileän veden puolesta. Synnyttäjissä varmasti paljon eroja, toiset harrastavat avantouintia, toisilla enemmän ruskeaa rasvaa jne. Kiinnostava aihe!

Joko sun vauva on syntynyt?

Minä oon synnyttänyt ammeessa kahdesti ja molemmilla kerroilla kotona enkä tiedä mikä oli veden lämpötila kotilo siitä huolehti, mutta hän on kyllä puhunut että liian lämpimässä vauvan sykkeet alkaa nousta eli hänenkin mielestä mieluummin viileämpi kuin liian lämmin. Mulla oli viimeisin synnytys eli tämä toinen vesisynnytys niin nopea, ettei ammetta saatu kunnolla täytettyä kun jo menin sinne. Välillä joku toi sinne vaan lisää kylmää ja lisää kuumaa vettä, tuli sellaisia viileitä holahduksia kesken ähkimisen Ekassa vesisynnytyksessä mulla tuli kylmä siinä synnytyksen jälkeen ja halusin sieltä nopeasti pois, tosin meillä oli viileämpi sisällä myös silloin ja tuli pienet repeämät, jotka kirveli vedessä. Sairaalassa taitaa olla tasaisempi huonelämpötila kuin meillä kotona vanhassa viileässä talossa

 

[Aalloilla]

Joko sun vauva on syntynyt?

Minä oon synnyttänyt ammeessa kahdesti ja molemmilla kerroilla kotona enkä tiedä mikä oli veden lämpötila kotilo siitä huolehti, mutta hän on kyllä puhunut että liian lämpimässä vauvan sykkeet alkaa nousta eli hänenkin mielestä mieluummin viileämpi kuin liian lämmin. Mulla oli viimeisin synnytys eli tämä toinen vesisynnytys niin nopea, ettei ammetta saatu kunnolla täytettyä kun jo menin sinne. Välillä joku toi sinne vaan lisää kylmää ja lisää kuumaa vettä, tuli sellaisia viileitä holahduksia kesken ähkimisen Ekassa vesisynnytyksessä mulla tuli kylmä siinä synnytyksen jälkeen ja halusin sieltä nopeasti pois, tosin meillä oli viileämpi sisällä myös silloin ja tuli pienet repeämät, jotka kirveli vedessä. Sairaalassa taitaa olla tasaisempi huonelämpötila kuin meillä kotona vanhassa viileässä talossa

Ihana kun kysyit

Valitettavasti meillä synnytys meni niin päin h*vettiä kuin saattoi... Sairaala oli mulle niin väärä paikka synnyttää. Keho meni aivan lukkoon kun kaikki huseerasi, mittarit kireällä maha päällä jatkuvasti, piippaavat laitteet, pelottelu jne. Kotona hyvin alkanut supistelu loppui kuin seinään sairaalassa. Jouduin oksitosiinitippaan ja se poissulki ammeen

Yli 50 tuntia synnytystä. Lopulta kätilö pakotti ponnistamaan selällä sängyssä, mitä en tahtonut. Onneksi oli voimia ja vauvalla kaikki hyvin, syntyi kuivalla maalla alakautta, mutta jäi niin hirmuiset traumat, että ei usko ikinä tahtovani enää synnyttää.

Olisi pitänyt kuunnella omaa intuitiota ja synnyttää kotona sinne ammeeseen Jos ikinä tulee toista, niin muuta vaihtoehtoa en näe

 

[pilvikirsikka]

Ihana kun kysyit

Valitettavasti meillä synnytys meni niin päin h*vettiä kuin saattoi... Sairaala oli mulle niin väärä paikka synnyttää. Keho meni aivan lukkoon kun kaikki huseerasi, mittarit kireällä maha päällä jatkuvasti, piippaavat laitteet, pelottelu jne. Kotona hyvin alkanut supistelu loppui kuin seinään sairaalassa. Jouduin oksitosiinitippaan ja se poissulki ammeen

Yli 50 tuntia synnytystä. Lopulta kätilö pakotti ponnistamaan selällä sängyssä, mitä en tahtonut. Onneksi oli voimia ja vauvalla kaikki hyvin, syntyi kuivalla maalla alakautta, mutta jäi niin hirmuiset traumat, että ei usko ikinä tahtovani enää synnyttää.

Olisi pitänyt kuunnella omaa intuitiota ja synnyttää kotona sinne ammeeseen Jos ikinä tulee toista, niin muuta vaihtoehtoa en näe

Paljon onnea vauvasta

Mutta voi mikä kokemus sulla! Voi ei, oon niin pahoillani kuulostaa tosi paljon samalta mitä mun ensimmäinen synnytys oli. Kotona oli supistukset hyvässä vauhdissa ja pärjäsin tosi hienosti, mutta tuli tunne että pitäiskö käydä tarkistamassa tilanne sairaalassa.. se oli virhe! Olin 5cm auki ja alamäki alkoi siitä ja lopulta poika syntyi sektiolla... Se harmitti ihan hirveästi, kun olin toivonut mahdollisimman luonnonmukaista aktiivista synnytystä.. mullakin kroppa pelästyi sairaalaa ja kaikkia vieraita ihmisiä siinä intiimissä tilanteessa ja vaikka seuraavat kaksi sairaalasynnytystä meni paremmin, oli se kuitenkin ihan erilaista synnyttää kotona hyvän ystävän (hän kotilo) kanssa.

Toivon niin kovasti että kun sulla aikaa kuluu, hälvenee pahimmat traumat ja osaat ajatella tilannetta eri valossa. Sulla on kaikki mahdollisuudet vielä saada paljon parempi synnytyskokemus ja kotona vielä halutessasi tsemppiä asian käsittelyyn - siitä kannattaa jutella ettei jää möröksi mieleen. Oot tehnyt kyllä hurjan ison työn kun noin pitkään synnyttänyt, vau!! Nauti vauvasta!

 

[Aalloilla]

Paljon onnea vauvasta

Mutta voi mikä kokemus sulla! Voi ei, oon niin pahoillani kuulostaa tosi paljon samalta mitä mun ensimmäinen synnytys oli. Kotona oli supistukset hyvässä vauhdissa ja pärjäsin tosi hienosti, mutta tuli tunne että pitäiskö käydä tarkistamassa tilanne sairaalassa.. se oli virhe! Olin 5cm auki ja alamäki alkoi siitä ja lopulta poika syntyi sektiolla... Se harmitti ihan hirveästi, kun olin toivonut mahdollisimman luonnonmukaista aktiivista synnytystä.. mullakin kroppa pelästyi sairaalaa ja kaikkia vieraita ihmisiä siinä intiimissä tilanteessa ja vaikka seuraavat kaksi sairaalasynnytystä meni paremmin, oli se kuitenkin ihan erilaista synnyttää kotona hyvän ystävän (hän kotilo) kanssa.

Toivon niin kovasti että kun sulla aikaa kuluu, hälvenee pahimmat traumat ja osaat ajatella tilannetta eri valossa. Sulla on kaikki mahdollisuudet vielä saada paljon parempi synnytyskokemus ja kotona vielä halutessasi tsemppiä asian käsittelyyn - siitä kannattaa jutella ettei jää möröksi mieleen. Oot tehnyt kyllä hurjan ison työn kun noin pitkään synnyttänyt, vau!! Nauti vauvasta!

@pilvikirsikka voi kiitos

Vertaistuellisesti "hyvä" kuulla että en ole ainut, kenellä kroppa teki tenän. Jotenkin vielä sellainen epäonnistujan olo, mutta tiedostan kyllä, että se on tyhmä ja turha ajatus.

Sain kumminkin käydä ammeessa tuona aikana ja se tuntui todella hyvältä! Vesi tuntui aluksi lämpimältä, mutta sehän jäähtyi kyllä myös nopeasti. Hassua ettei sairaalan ammeessa oli mitään lämpöominaisuutta... Jos kotona synnyttäisi altaaseen, niin sittenhän joku lämmitin voisi olla hyvä ratkaisu. Muistelen siinä Väntan på Dig / Raskaana -sarjassa, että kotisynnytyksessä parilla oli joku sähkölämmitin altaassa.

 

[Meliora]

Ihana kun kysyit

Valitettavasti meillä synnytys meni niin päin h*vettiä kuin saattoi... Sairaala oli mulle niin väärä paikka synnyttää. Keho meni aivan lukkoon kun kaikki huseerasi, mittarit kireällä maha päällä jatkuvasti, piippaavat laitteet, pelottelu jne. Kotona hyvin alkanut supistelu loppui kuin seinään sairaalassa. Jouduin oksitosiinitippaan ja se poissulki ammeen

Yli 50 tuntia synnytystä. Lopulta kätilö pakotti ponnistamaan selällä sängyssä, mitä en tahtonut. Onneksi oli voimia ja vauvalla kaikki hyvin, syntyi kuivalla maalla alakautta, mutta jäi niin hirmuiset traumat, että ei usko ikinä tahtovani enää synnyttää.

Olisi pitänyt kuunnella omaa intuitiota ja synnyttää kotona sinne ammeeseen Jos ikinä tulee toista, niin muuta vaihtoehtoa en näe

No kuulostaa kyllä, että jokin olisi mennyt pieleen, ainakaan pelottelu ja pakottaminen ei varmasti pitäisi kuulua asiaan Täällä oli myös pitkähkö synnytys, eteni hitaasti (vaikka itselle sairaalaympäristö ei edes mitenkään jännittävä ole), eikä asiat menneet ihan niinkuin olisin toivonut. Mutta kokemus oli sinänsä hyvä, missään vaiheessa ei kukaan pakottanut mihinkään tms, ihan sai itse olla aktiivisena toimijana ja alussa etenkin kun ammeessa vielä pärjäsin, niin saatiin tosi rauhassa olla siellä miehen kanssa. Ja lopussa ponnistusasennon sai ihan itse valita. Niin kai sen pitäisi olla, jos ei mitään ihan pakottavaa lääketieteellistä syytä muuhun ole

Ja tosiaan armollisesti kannattaa itseensä yrittää suhtautua, synnytyksessä on niin paljon mihin ei itse voi vaikuttaa. Esim. olisin itsekin toivonut alunperin vesisynnytystä, mutta pitkä synnytys ja kovat kivut pakottivat tulemaan pois ja ottamaan koko sarjan lääkkeellistä kivunlievitystä... Mutta eipä sille mitään voinut, se oli siinä tilanteessa oikea päätös.