Mua (Helsingissä) ei lähetetty diabeteshoitajalle, vaan sain sokerineuvontaa neuvolassa. Ilmeisesti jos sokerirasituksesa ois ylittynyt useampi arvo, ois lähetetty paremmalle asiantuntijalle. Nyt sain ruoka- ja mitausohjeet eikä muuta. Terkkari oli kyllä kannustava eikä millään lailla syyllistävä, onneksi.
Mutta, mutta. Sain tuomion keskiviikkona ja torstaina olin neuvonnassa. Huomenna alkaa vasta mittailu, kun käskettiin kokonaisia viikkoja mittaamaan ohjeen mukaan. Tähän mennessä oon saanut kehitettyä vain pahan mielen ja ahdistuksen. Yleensä en jaksa murehtia ja stressata juuri mistään, joten kiitos vaan raskaushormonit tästäkin.
Ruuanlaitosta ja syömisestä on mennyt ilo, ei huvita suunnitella ruokia eikä istua ruokapöydässä, kun ajattelen vaan että miten tää vaikuttaa verensokeriin. Mieluummin juon vettä kuin laimennettua tuoremehua ja mieluummin olen ilman suklaata kuin syön vain yhden palan.
Sain siis ohjeen mitata joka toinen viikko paastoarvoja ja joka toinen viikko yhden päiväkäyrän. Jos paastoarvot kertoo lähinnä iltapalan onnistumisesta, en saa ekalla viikolla mitään palautetta muista ruokailuista. Ja sitten seuraavalla viikolla saan palautteen yhden päivän ruuista, vaikka haluaisin saada tietää kaiken tiedon heti. Epätietoisuus turhauttaa. Eikä omia mittauksiakaan voi enemmin tehdä, kun neuloja ja liuskoja annetaan rajoitetusti.
Tiedän että tämä on ihan turhaa marinaa, mutta jotenkin en pääse tästä yli. Oikeasti pitäisi olla tyytyväinen, että musta ja vauvasta huolehditaan ja siitä, että radi ylipäänsä löytyi - eihän mua melkein edes lähetetty sokerirasitukseen, kun ei ole riskitekijöitä ja ekassa raskaudessa sokerirasituksesta selvisin puhtain paperein. Toisaalta sepä vasta riepookin, kun luin Käypä hoito -suosituksista, että jos aiemmassa raskaudessa ei ole ollut ongelmia sokereiden kanssa, on uudessa raskaudessa radin todennäköisyys 1 %:n luokkaa.
No tulipa avauduttua. Nyt on sellainen olo, että menis vaan tää loppuraskaus pian ohi, että pääsis kärvistelemästä, vaikka vielä vähän aikaa sitten odotin auvoisaa loppuraskautta, kun pahoinvointi vihdoin loppui.
Mutta, mutta. Sain tuomion keskiviikkona ja torstaina olin neuvonnassa. Huomenna alkaa vasta mittailu, kun käskettiin kokonaisia viikkoja mittaamaan ohjeen mukaan. Tähän mennessä oon saanut kehitettyä vain pahan mielen ja ahdistuksen. Yleensä en jaksa murehtia ja stressata juuri mistään, joten kiitos vaan raskaushormonit tästäkin.
Ruuanlaitosta ja syömisestä on mennyt ilo, ei huvita suunnitella ruokia eikä istua ruokapöydässä, kun ajattelen vaan että miten tää vaikuttaa verensokeriin. Mieluummin juon vettä kuin laimennettua tuoremehua ja mieluummin olen ilman suklaata kuin syön vain yhden palan.
Sain siis ohjeen mitata joka toinen viikko paastoarvoja ja joka toinen viikko yhden päiväkäyrän. Jos paastoarvot kertoo lähinnä iltapalan onnistumisesta, en saa ekalla viikolla mitään palautetta muista ruokailuista. Ja sitten seuraavalla viikolla saan palautteen yhden päivän ruuista, vaikka haluaisin saada tietää kaiken tiedon heti. Epätietoisuus turhauttaa. Eikä omia mittauksiakaan voi enemmin tehdä, kun neuloja ja liuskoja annetaan rajoitetusti.
Tiedän että tämä on ihan turhaa marinaa, mutta jotenkin en pääse tästä yli. Oikeasti pitäisi olla tyytyväinen, että musta ja vauvasta huolehditaan ja siitä, että radi ylipäänsä löytyi - eihän mua melkein edes lähetetty sokerirasitukseen, kun ei ole riskitekijöitä ja ekassa raskaudessa sokerirasituksesta selvisin puhtain paperein. Toisaalta sepä vasta riepookin, kun luin Käypä hoito -suosituksista, että jos aiemmassa raskaudessa ei ole ollut ongelmia sokereiden kanssa, on uudessa raskaudessa radin todennäköisyys 1 %:n luokkaa.
No tulipa avauduttua. Nyt on sellainen olo, että menis vaan tää loppuraskaus pian ohi, että pääsis kärvistelemästä, vaikka vielä vähän aikaa sitten odotin auvoisaa loppuraskautta, kun pahoinvointi vihdoin loppui.
Ei silti tee pahaa syödä terveellisemmin, koska alkuraskaudesta meni normaalia enempi herkkuja.
tekis mieli vaan heittäytyä lattialle parkumaan :'( 
