Verensokerin seurailua

  • Ketjun aloittaja Ketjun aloittaja Air4M
  • Aloituspäivämäärä Aloituspäivämäärä
Tämä on ollut kyllä mullakin erinomainen painonnousun hallitsija. Luulen että ilman olisi luvut ihan eri luokkaa, vaikka välillä herkuttelenkin niin se on pientä siihen verrattuna mitä herkuttelisin jos en miettisi miten vaikuttaa sokereihin. Kauhulla odotin kun raskaudesta sain tietää että kuinka lihava olen tän jälkeen kun kaikki kenellä lapsia on niin puhuivat sellaisesta 10-30kg painonnoususta. Oon ihan tosi tyytyväinen tähän lukemaan ja toivon että nousu on loppuviikotkin maltillista. Jos jäisi maksimissa siihen 5kg mitä diabeteshoitaja sanoi että olisi sopiva sokrupotilaille.
 
Mulla on näitä "verrokkeja" eli 2 ekaa ei "sokerivauva" odottaessa mulle tuli 6kg lisää ja edellistä "sokerivauvaa" odottaessa tuli 2kg ja nyt viikolla 30+ 3 on tullut 1kg lisää! Niin kyllähän tämä nyt parempi, kun mitä just kuunnellut muita mammoja kun saattaa tulla odottaessa monta kymmentä kiloa lisää kun "pitää" syödä 2 edestä... eipä ainakaan tarvitse kirota kilojaan synnytyksen jälkeen:) kun vaan sais pidettyä synnytyksen jälkeen järjen päässä ja ei mättäis mitä tahtoo vaan sen takia kun nyt voi:)
 
Tälleen vähän ohi mutta toi sokerivauva on sanana ihan kamala. Mulle ei tule mitään muuta mieleen kun Astrid Lindgrenin Marikki kirjassa esiintyvä suklaapoika Jerkkeri, mun mielikuvitus vaan lisää sille vielä sokerihuurteen pintaan. Diabeteshoitaja rakastaa sanaa sokerivauva ja ekalla kerralla kun siellä kävin ja hän sen sanoi about 75kertaa niin en muuta voinut ajatellakaan kun Jerkkeriä ja sitä että mun vauva syntyy sokerihuurteisena suklaakönttinä laughing7
 
Hauska sinänsä, että mulle sanottiin painonnousun "tavoitteeksi" 8-10kg ja kuitenkin BMI 32... Neuvolan täti olisi ilmeisesti ollut tiukempi, mutta sanoi, että tayssin ohjeilla mennään. Mulla siis edelleen paino noin 1,5kg miinuksella lähdöstä.
 
No siihen että on mua viisaampi ei tarvii nyt raskausaivoilla paljoo :'D
Mullahan painoo tullu koko raskaudenaikana se 8kiloa, lähtöpaino oli normaali ja painonnousu tälläki hetkellä ihan normaalia eikä ees yläkäyrällä mennä :) ennen raskautta en oo välittäny makeasta mut nyt raskaudenaikana on iskeny iha hirveet makeen himot päälle ni siks tää makeesta täysin luopuminen on aika kiukuttavaa :'D
Ei ollu tällä puolella mut äippä jospa siellä ois pieni vaan semmosessa asennossa ettei pahemmin liikkeitä oo tuntunu sen takia. Täällä myös tänään ollu tosi hiljasta! Vaan muutama pikku potku aamulla ja muuten ei sit mittää.. jospa ne pienet taas huomenna potkis iha normaaliin malliin ja leikkis niitä tarzan leikkejä meiä kylkiluilla ;)
 
Mulla taas BMI 29 ja 5kg tosiaan saisi tulla. Taas näitä ohjeistuksen ristiriitaisuuksia mitkä hämmentää mun pientä mieltä.
 
Ittellä on pää ihan sekasi jo nyt ennen ku oon ees käyny siellä radi neuvolassa saati lääkärissä, ni ottakeeha mitenkä sekasi oon sit ku oon niissä käyny :'D
 
Mindis vielä muutama tunti niin pääsee itsekin herättelemään vaavia ilta riehaan, muutama potku tullut mutta ne niin vaisuja Tarzanin normaaliin monotukseen...
Ainahan sitä saa ja pitää kysellä jos mieltä vaivaa joku, jos vaikka osataan vastata;)

Itsekin inhoan tota termiä mutta sitähän noi terveyden hoidon ammattilaiset tykkää käyttää :(
 
mindiS, siellä diabeteshoitajalla käynti selkeyttää :) Mulla oli ihan tosi sekava fiilis kun "tuomion" sain ja googlettelin siinä itsekseni ja lueskelin juttuja, neuvolakäyntikin oikeastaan sekoitti mua lisää. Onnekseni mulla oli ekalla kerralla tuo hyvä diabeteshoitaja ja kun vastaanotolta lähdin niin jo alkoi tuntumaan siltä että viimein tajusin mistä on kyse ja miten mun nyt pitää toimia. Siellä sai kysellä tyhmiä hyvällä mielellä ja hoitaja pitkämielisesti väänsi mulle ratakiskosta jos mulle jostain jäi epävarmaolo. Ennen käyntiä koko rd käsite oli mulle palasia siellä täällä, vastaanotolla ne koottiin selkeäksi ja yllättävän yksinkertaiseksi kokonaisuudeksi.
 
Onninmanninen sanoi:
Mä tungen tänne tuolta marraskuusta kun ei siellä ole sokrujuttuja.

Paastoarvot on ollut se mun ongelma, ateria-arvot koko ajan kohdillaan. Kesällä aloitettiin sitten tabulääkitys mitä olen siitä lähtien syönyt ja syön siihen asti että vauva tulee.

Oon ollut tässä vähän hämmentynyt parista jutusta. Esim. nuo eri hoitajien eri neuvot, toinen sanoo toista ja toinen toista. Lisäksi mikä mua mun ruokaohjeissa hämmensi on järkyttävä leivän määrä. 8-10viipaletta pitäisi syödä päivässä?! Juu ei. Nyt olen itse säätänyt omat ruokaohjeet ja ajat ja sen jälkeen ollut arvot kunnossa. Teen aikalailla juuri vastoin ohjeita mutta kun ohjeiden mukaan mennessä paastot paukkui jatkuvasti yli ihan reilustikin.
Click to expand...

Minkälaisilla omilla säädöillä onnimanninen sait arvot kuntoon?
Mulla diabeteshoitajan käynti oli ihan katastrofi. Ja menin vaan entistä sekaisemmaksi. Itse olen netistä yrittänyt hakea vastauksia ja stressaantunut vaan lisää :) .Kuulin kans tänään yhden lääkärin arvion tuosta, että stressikin itsessään nostaisi sokereita. Samainen lääkäri oli ollut sitä mieltä, että paastoihin voi vaikuttaa lähinnä lisäämällä vähän liikuntaa ja sitten lakkaamalla stressaamasta. Helppoa? ei.
 
Varmaan suurin muutos oli mun iltapalan suhteen. Oon aina ollut huono syömään iltapalaa. Ohjeiden mukaan mun pitäisi syödä aika myöhään illalla runsas iltapala ja ottaa vielä sänkyyn mennessä vaikka leipäviipale. Tein tätä aikani, arvot aamuisin sellaista 5.6-6.5.

Sitten sattumien seurauksena iltapala jäi pieneksi ja aikaisemmaksi parina päivänä ja yllätys, arvot tipahti. Jatkoin samaan tapaan ja nyt arvot on 4.8-5.2. Myös sen "unileivän" olen jättänyt pois. Aamupalaa syön nyt pikkaisen aiemmin.

Tokihan mulla on tuo tabulääkitys joka on varmasti myös auttanut. Uskon kuitenkin että tossa rytmin muutoksessa on ollut myös osavaikutus kun tämä muutos arvoihin sen yhteydessä tuli ja lääkkeitä olin siinä vaiheessa jo syönyt pitempään.

Juu siitä stressistä on mullekin puhuttu. Neuvolassa kehotettiin jäämään suosiolla saikulle jos stressitasot nousee kun sitten nousee sokrutkin. Mulla on ollut kaameat stressit ja ahdistukset ihan koko raskauden ajan, joskus mietin että paljon jos yhtään sillä on tekemistä sen kanssa että rd:n ylipäänsä sain.
 
Jahas.... sitten oli viiminen päivä jolloin ees yritän ymmärtää mistään mitään... tänään on ollu koko päivän arvot "pilvissä" joten alottelen sitten uudelleen sen tablettilääkityksen vaan... tiistaina onkin sitten jo taas ultra, niin siellä varmaan selvii paljonko tähän mennessä vauvan kokoon vaikuttanu noi seilailevat arvot... Ottaa niin rankasti päähän, siis ihan oikeasti päähän, kun kaikkea on kokeillu, ollu ilman lähes kaikkea, eikä tosiaan voi pitää minkäänlaisia herkutteluhetkiä ei päiviä eikä mitään "normaalia" raskauteen kuuluvaa... Varmaan tää mun asenne on nostanu pilviin ne sokerit ja nyt tuntuu että hemoglobiini on kans lorahtanu liian alas tosiaan (en mä enää muista laitoinko sen edelliseen viestiin.. ) ja verenpaineet pysyttelee kans melko alhaalla... Huonoa oloa ja huippausta koko ajan...
Huomenna neuvolaan, pitää taas vääntää pitkää hymyä ja iloa naamariin... Tästä hommasta on kyllä ilo kaukana... Ja juu, en mä enää valita, eihän se teidän vika ole... Ottaa vaan pattiin niin et piti päästä sanomaan "ääneen" :D
 
Niin joo ja selvennökseksi, ne aamuarvot on ihan samanlaisia olleet nytkin, mut tosiaan nyt yhtäkkiä simsalabim kaikki ruoanjälkeiset pomppii ja pysyy ylhäällä... Enkä ole sillä tavalla syömisiä muuttanut... Olisinkohan tota vettä kuitenkin juonu vähemmän ku aiemmin...
 
Samaa mieltä! Aina on parempi kertoa suoraan jos ei homma luista, ottaa päähän ja stressaa.
 
Onninmanninen sanoi:
Sitten sattumien seurauksena iltapala jäi pieneksi ja aikaisemmaksi parina päivänä ja yllätys, arvot tipahti. Jatkoin samaan tapaan ja nyt arvot on 4.8-5.2. Myös sen "unileivän" olen jättänyt pois. Aamupalaa syön nyt pikkaisen aiemmin.
Click to expand...

Mitten pitkä paasto sulle sitten tulee suunnilleen? Olen kans yrittänyt vetkuttaa iltapalaa ja kyllä hieman on välillä naurattanut yhdentoista aikaan keitellä puuroja :)
Totahan vois kans kokeilla vielä :) sais ainakin nukkua pidempään, jos se helpottais stressiinkin sitten.
 
Meidän neuvolatäti tuntee mut yli 15-vuoden ajalta. Hälle ei parane olla mitenkään sillä tavalla että joku asia vituttaa, voi tulla äkkilähtö jonnekin hoitoon tai pahimmassa tapauksessa kotiin jotain suurempaa hässäkkää. Mut on kasvatettu aika paljon sillä tavalla,että asiat pidetään omina, näin "kasvottomana" on helpotus sitten, kun voi mieltään sitten hiukan purkaa... ja miehelle toki kanssa...
Eli hymyssä suin vaan neuvolaan, ja kotona voi päristä sitten enemmän... :D
 
You must log in or register to reply here.
Takaisin
Top