Olin tänään n. tunnin poissa kotoa ja täällä leikki isin kanssa reippaasti. Kun tulin kotiin ja näki mut, alko ihan hätääntynyt itku, joka muuttu hymyksi, kun pääs mun syliin. Vissiin tajus, et joku puuttu kotoa hetken

Tätä on nyt ollut ilmassa viikon verran, etten vessaan sais mennä. On ilmeisesti kuitenkin taas joku VAIHE :)
Muutoin "unikoulu" kesti meillä vissiin vaan sen yhen yön (siis itkua), ellei nyt vielä tuu takapakkia. Eli 10 yötä nyt takana ja nukkuu 11-12h yössä heräämättä. Kahet päiväunet nukkuu (aamulla n. 1,5h ja iltapäivällä n. 2h) ja yöunille menty ennen tätä talviaikaa klo 19. Iltarutiinit on samat ollut jo monta kuukautta ja nyt lisäsin pienen vaunuttelun tohon iltaan ennen iltapuuroa. Et käydään vähän haukkaamaassa happea ja sit rauhotutaan sisällä puuron ja kylvyn parissa.
Sit ku tää alkaa sujua, niin pitää alkaa taas rikkoa jotain rutiineja, ettei käy liian tasaseks tää elämä

eli ei joka ilta kylpyä tyyliin.
Soseita menee vähän edelleen. Puuroa teen puoleen desiin vettä ja sitä aina jää. Puuron seassa on aina hedelmämarja-sosetta, et menee ees jotenki alas. Sit lounaalla ja päivällisellä menee yhteensä vajaa pilttipurkki liha-kasvista ja joskus jotain jälkkärihedelmää. Oon nyt lounaalla antanut syödä samaan aikaan "ite" hienoa porkkanaraastetta tai kurkkua, niitä ei kyl suuhun paljon päädy. Lisäks oon liimannut pöytään teipillä kuvia, joita yrittää irrottaa ja sit saan samalla ees vähän syötettyä -hämään siis :D