Ekat pari kuukautta vauvojen nukuttaminen oli mulle täysi mysteeri, koska tyttö nukahti itsekseen mihin vaan (syliin, vaunuihin, lattialle jne.) jos oli väsynyt.
No, viimeisen kuukauden aikana homma ei oo aina ollutkaan niin simppeli. Useimmiten tyttö nukahtaa tissille, havahtuu vähän kun siirretään pois sylistä ja vaipuu uudestaan uneen kun silittelen selkää (nukkuu siis kyljellään tai vatsallaan). Tämä pätee sekä päivä- että yöunille. Joskus joutuu vaan toistamaan saman homman monta kertaa ennen kuin lopullisesti nukahtaa...
Jos laitetaan vaunuissa ulos nukkumaan päikkäreitä, niin oon yleensä (tissille torkahtamisen ja pukemisen jälkeen) vaan työntänyt pihalle ja jäänyt ikkunan läpi katsomaan, nukahtaako. Jos ei itsekseen saa unta, menen hetken päästä hytkyttelemään vaunuja ja juttelemaan/hyräilemään rauhoittavasti.
Kaikkein idioottivarmin nukahtamiskeino on kantoreppu. Jos ei tyttö muuten malta antaa unen tulla, niin reppuun vaan ja kävelylle - on yleensä viiden minsan sisällä umpiunessa, pahimmillaan menee vartti. Kerran oon nukuttanut myös niin, että kävelin kantorepun kanssa kotona juoksumatolla, kun en jaksanut lähteä ulos... :P Ja yhtenä päivänä tytön nukahdettua tulin repun kanssa pihakeinuun kiikkumaan, kun ei huvittanut tehdä pidempää lenkkiä. :D
Pari kertaa oon saanut nukahtamaan myös sylissä hytkyttämällä samantyyppistä liikettä kuin mitä kantorepussa tulee.
Viime päivinä tyttö on välillä halunnut nukkua vain rinta suussa ja herännyt itkemään jos tissi katoaa (tuttihan tälle daamille ei kelpaa), joten välillä oon sitten antanut nukkua sylissä tai maannut vieressä niin että saa käyttää mua tuttina. Saapahan itekin levätä.