Meillä oli ihan kamala iltapäivä! Kävi se, mitä olen pelännyt, eli vauva onnistui tippumaan hoitopöydältä lattialle! Ja vielä pää ja maha edellä 120cm korkean lipaston päältä. Tippui vieressä olevalle matalemmalle pikkupöydälle (tai ainakin osui matkalla siihen) ja siitä lattialle. En tajua, miten annoin sen tapahtua. Olin koko ajan vieressä ja etsin vaipan vaihdon jälkeen sopivan kokoisia vaatteita lipastosta. Ei vain tullut pieneen mieleen, että tässä iässä liikkuvia vauvoja pitää pitää kiinni koko ajan hoitopöydällä, ei riitä se, ettei "jätä yksin" eli seisoo vieressä, ja vielä etsii jotain eli ei edes katso vauvaan päin. Miten sitä voi olla niin tyhmä! En yhtään osannut varoa, vaikka jos yhtään olisin ajatellut niin tajuaisihan sitä, että tuossa on vaaran paikka.
No pieni sitten rupesi heti itkemään kovaa ja mä olin ihan kauhuissani. Soitin miehelle ja äidille ja mentiin sitten heti tunnin sisällä yksityiselle lääkärille. Poika rauhoittui n. 10 min päästä tissille, ei oksentanut tms, tosin ehkä aristaa vähän niskaa (pää taittui taakse päin putouksen aikana). Otsassa ja nenässä oli punainen alue, mutta se on nyt pari tuntia jälkeenpäin kadonnut. Lääkärin mukaan kaikki vaikutti olevan kunnossa ja ilmeisesti selvittiin säikähdyksellä, mutta vuorokauden pitää seurata ja yöllä herätellä muutaman kerran. Kamalat itsesyytökset on kyllä päällä. Tietysti kiva, että lääkäri sanoi kaiken olevan todennäköisesti kunnossa, mutta en kyllä voi huokaista helpotuksesta ennenkö se 24h on kulunut, ja nyt pelästyn pikkuitkuista tai pulauttelustakin, että onko jotain epänormaalia vai ei.
En kyllä vois tuntea itseäni huonommaksi äidiksi tällä hetkellä.