Vauvojen kuulumiset

  • Ketjun aloittaja Ketjun aloittaja Skylar
  • Aloituspäivämäärä Aloituspäivämäärä
Onks se miten helppo käyttää? Me ostettiin apteekista se semmonen millä ite imetään se pois. Harmi vaan ettei tajuttu ostaa siihen ku yksi pakkaus niitä hygienia filttereitä, kun täältä niitä ei saa apteekista. Tosin kaippa niitä luulis netistä saavan tilattua.

Tuliskohan tytölle lisää (kaksi hammasta tuli joululahjaksi) hampaita, kun joka välissä alkaa itkee... Mies sitä tuolla kanniskelee koko ajan.
 
Se imettävä nenäimuri, nenäfriida kai nimeltään on kyllä ihan mahtava keksintö, sai räät sillä paljon paremmin pois kun ainun niistäjällä. Poika kyllä huus kuin syötävä kun sillä friidalla imi nenää, mutta varmasti tuntui inhottavalle. Mun piti kyllä käyttää sitä friidaa sillätavalla että mies piti sitä toista päätä pojan nenällä ja mä imin, poika kun ei yhtää pysynyt paikallaan niin yksin en saanut sitä käytettyä.
 
Nenäimuri, Baby vac, on semmonen missä toinen pää laitetaan imuriin kiinni, ei tarvitse itse siis imeä ja imee todella tehokkaasti räät nenästä ja nopeasti vielä, että ei montaa sekuntia tarvitse imeä. Maksaa noin 35€, eli ei pahan hintainen ja voi käyttää isommillekkin lapsille :) Meillä vanhempi poika tykkää itse imuroida nenänsä eikä Puttekaan kamalasti laita vastaan, ainoastaan vähän kitisee kun imuri huutaa vieressä. Siinä ei mitään filttereitä ole, vaan se pestään vedellä aina käytön jälkeen, eli ei tarvitse ostaa mitään lisäosia ikinä :) Aina käyttövalmis loistava keksintö! :)
 
Aina oppii uutta, enpä ollut moisesta imurista kuullutkaan. Me käytetään kanssa nenäfriidaa, ihan riittävästi on pelannut. :)

Isosisko on parantunut tulirokosta (tai no antibiootit vielä käytössä mutta kuumeetta ollut jo monta päivää) ja itsekin olen taas terve! Huh, olipahan tauti! Pikkupoitsu ei jostain kumman syystä sairastunut, onneksi!!

Tuo lähti nyt vähän enemmän jo liikenteeseen eilen, pitäisi vissiin siivota tänään... :p
 
Kuulostaapa karulta jotenkin tuo imuriin kiinnittäminen, vaikka tokihan siellä niistäessä ja aivastaessakin siellä nenässä pauhaa hirmumyrskynopeudet, mutta silti tuntuu että imurilla sieltä tulee vähintään puolet otsalohkoa mukana :p...meilläkin frida toiminut hienosti, tyttö alkoi pitää letkua itse sierainaukolla, tykkää varmasti kun olo helpottaa :grin
 
Mua taas ajatus itse imemisestä kuvottaa niin hirveästi, vaikka ei sieltä suuhun mitään tulekkaan, niin tuo on meille ainoa vaihtoehto. Ja se ei liian kovaa ime, vastaa teholtaan sitä kun aikuinen ihminen niistää.
 
Nii joo ja meillä kans itketään räkä poskella melkeen enemmän kun pikkuvauvana, ihana vaihe taas, ei paljoa tarvi äidin syödä tai käydä vessassa..määh. Veikkaan lisää hampaita tai sitten joku eroahdistusjuttu...mutta jotenkin luulin että nää hysteeriset itku- ja jatkuvat kanniskeluvaiheet olis jo historiaa, nää vaan jaksaa näemmä yllättää nää rakkaat marakatit...hermoja kyllä kiristää...grr...
 
Ihan sama juttu, kiukkua tulee millon mistäkin. :grin Haasteellista erottaa että mikä on mistäkin itkua, kun samalla tuolle on tullut niitä masuongelmia kiinteistä ja niitäkin saattaa itkeä, mutta välillä kyllä ihan selvästi vaan kiukutellaan kun ei saa äitiltä huomiota tai ei pääse vielä johonkin mihin haluaisi...
 
mulla on tänään viimenen oikeesti vapaa vauvan kanssa eikä se edes ole vapaa kun tars jo tehä jotain ja pääkin on jo siellä...nimittäin töissä.huomenna alkaa ja loppukevään kestää pesti nelosluokan opena.nyt jo pelottaa haukkasinko liian ison palan ja pelkään pystynkö oleen yhtään hyvä ope saati sitten äiti ja et riittääkö jaksaminen.eilen viä intoo puhkuin,tänään taas päinvastoin kun oon niin väsyny että itkettää ja pitäs muka alkaa tunteja suunnitella :confused::sad001

ei mitenkään myöskään naurata toi että oon pyytäny jo lokakuusta asti että olis ees yks vapaapäivä viikossa jollon minä saisin vuorostani nukkua.no yhtään ei sitten tullu :sad001 miehen kuorsauksen jyly vaan kantautuu makkarista.
 
Onnea Heidi työpaikasta! Kyllä se varmasti onnistuu olla hyvä opettaja sekä äiti!
Ja ikävää ettei mies ole antanut nukkua.. Ei ne miehet vaan aina osaa ajatella että vauvan kanssa voi oikeasti olla ihan rankkaakin.
 
Onnea Heidille työpaikasta. Minun anoppini on kasvattanut kolme hienoa lasta ja osa heistä on mennyt hoitoon alle vuoden ikäisenä - ja anoppi palannut töihin opettajaksi. Onnistuu siis :)

Meillä on hermot kireällä miehen kanssa molemmilla, tyttö on nukkunut nyt yli 2 kuukautta huonosti. Välillä on öitä että nukutaan 6 tunnin pätkiä, välillä herätään tunnin välein. Pitkään tyttö nukkui hyvin perhepedissä (jolloin joko minun tai miehen selkä kärsii) ja omassa sängyssä huonosti. Nyt on yritetty vähän unikouluttaa ja totuttaa omaan sänkyyn. Nukahtaa jo hyvin omaan sänkyyn, mutta heräilee edelleen välillä kovinkin usein. Öisin se nukahtaminen omaan sänkyyn... HUH HUH!

Toissa yönä yritettiin ilman tissiä - tyttö huusi yli tunnin. Kun hän viimein nukahti, heräsi itkemään parin tunnin päästä. Saman toisinto viime yönä, mutta vähän lyhyemmillä unilla. Mutta sitten meillä vanhemilla loppui jaksaminen. Mies ei jaksa valvoa (hänellä on muutenkin nukahtamisongelmia, joten öisin heräily vaan pahentaa oloa) ja minun taas on vaikea unikouluttaa kun tuoksun maidolle.

Onko muut vielä unikouluttaneet? Olisiko parempi nyt vain pitäytyä siinä mikä toimii ja säästää unikoulut vähän vanhemmalle? Meillä on muutto tulossa kuun lopulla, se verottaa koko perheen jaksamista - siksi mietitään kovasti, että mikä neuvoksi.
 
Tsemppiä heidi töihin!! :) Miehet! Niiden on välillä hieman vaikea tajuta että myös äiti tarvitsisi vapaahetkiä.

Ja jaksamista sufille huonoihin öihin.

Mun on vähän vaikea puhua unikoulusta, koska poikahan nukkui ennen tosi hyvin. Nyt sitten liikkuminen tulee uniin ja saatetaan herätä sata kertaa yössä eikä välttämättä rauhoitu ilman tissiä.... :rolleyes: Mutta en vielä ole edes harkinnut unikoulua, vaan odotan josko tämä vaihe menisi itsekseen ohi.

Esikoisen kanssa alotin unikoulun 10 kk iässä kun heräsi 45 min välein koko yön ja olin hieman poikki... Unikoulu tuotti tosi hyvin tulosta reilussa viikossa! Eli hyvät kokemukset on kyllä, jos tämä hulinan jatkuu niin myöhemmin alotan kyllä unikoulun... Mutta seurailen nyt tätä liikkumisen opettelua ja katson mihin suuntaan unet kehittyy...
 
Meillä herätään se 2-7 kertaa yössä tissille ja omassa sängyssä ei oikein suostu nukkumaan, eli suurin osa yöstä menee meidän välissä :) Mutta onhan tämä vielä ihan vauva, joten siinähän heräilee toistaiseksi niin paljon kun tahtoo. Mennään vauvan tahtisesti eikä mitään unikouluja ole edes mietitty. Katsellaan joskus myöhemmin jos on tarvetta.
Reilu kolme vuotta kun nukkunut todella huonosti, niin on jo tottunut siihen eikä jatkuvat herätykset haittaa mitään :)
Muiden kanssa ei ole tarvinnut mitään unikouluja pitää, eivät myöskään ole nukkuneet vieressä kuin ensimmäisen kuukauden.
Tuo vanhempi poikakin heräilee vielä kerran/kaksi yössä mutta luotan siihen että kyllä ne joskus vielä nukkuu täysiä öitä :)
 
Me on nyt harjoiteltu omaan sänkyyn nukahtamista ja ylipäätään nukkumista. Meillähän päikkäritkin on kestäneet aina sen 35 minuuttia :D

Nyt on muutamia päiviä nukkunut paremmin päikkäreitä, eli äidin pää saa vähän tuulettua. Seurataan nyt tätä yöjuttua, viime yönä mies valvoi ja kuulemma tyttö rauhoittui tosi hyvin pelkällä tutin laittamisella. Mies odotti aina hetken ennen kuin meni luo - tyttö ei enää kiihdyttänyt itseään ihan täyteen raivoon.

Itselläni on nyt parin paremman yön jälkeen parempi fiilis, vaikka palattais takas vanhaan, niin nyt on ainakin vähän paremmin nukkunut.
 
Meillä on kanssa heräilty viime öinä usein - syömään! Ajattelin, että josko pitäisi koittaa antaa kiinteitä enempi ennen nukkumaan menoa, sen verran kun tuo nyt suostuu syömään (eli mitättömiä määriä). Nyt poju kyllä nukkuu vielä, vaikka äiti on ollut tunnin ylhäällä. :)

Lisäksi meillä taitaa olla enemmän eroahdistusta kuin aiemmin. Eilen oli isovanhemmat lastenhoidossa vähän reilu kolme tuntia, ja tuon jälkeen pieni oli aika rauhaton ja itkuinen koko illan. Ja nukkuessaan silloin tällöin tarkistaa, että äiti on varmasti vierellä, ja herää kunnolla ja saattaa itkeä jos jostain syystä ei ole. Tarkoitus olisi harjoitella omassa sängyssä nukkumista lähiaikoina jos se auttaisi vauvan yöheräilyihin, vaikka toisaalta en ajatellut vielä unikouluttaa eikä sinällänsä ole kiire työntää lasta omaan sänkyyn, eli jos se ei toimi niin perhepedillä jatketaan.
 
Mua rupee vähän ihmetyttämään tää pulauttelu. Koko ajan tyttö on pulautellu, mutta vielä ei ainekaan vähänemistä näy.. Neuvolassa 2kk sitte sanottiin, että ei ole haitaks jos ei painossa näy. Tän hetkisestä painosta ei oo tietoa.
Oon koittanu antaa maitoa ennen ruokaa, ruoan yhteydessä ja sit ruoan jälkeen, mutta ei oo mitään vaikutusta. On kyllä vähän inhottavaa kun tyttö jo kuitenki konttaa niin meillä on kaikki matot ja lattiat puklussa.. Ja mun jokapäiväseen ohjelmaan kuuluu imurointi ja moppaaminen :D
 
Meillä oli ihan kamala iltapäivä! Kävi se, mitä olen pelännyt, eli vauva onnistui tippumaan hoitopöydältä lattialle! Ja vielä pää ja maha edellä 120cm korkean lipaston päältä. Tippui vieressä olevalle matalemmalle pikkupöydälle (tai ainakin osui matkalla siihen) ja siitä lattialle. En tajua, miten annoin sen tapahtua. Olin koko ajan vieressä ja etsin vaipan vaihdon jälkeen sopivan kokoisia vaatteita lipastosta. Ei vain tullut pieneen mieleen, että tässä iässä liikkuvia vauvoja pitää pitää kiinni koko ajan hoitopöydällä, ei riitä se, ettei "jätä yksin" eli seisoo vieressä, ja vielä etsii jotain eli ei edes katso vauvaan päin. Miten sitä voi olla niin tyhmä! En yhtään osannut varoa, vaikka jos yhtään olisin ajatellut niin tajuaisihan sitä, että tuossa on vaaran paikka.

No pieni sitten rupesi heti itkemään kovaa ja mä olin ihan kauhuissani. Soitin miehelle ja äidille ja mentiin sitten heti tunnin sisällä yksityiselle lääkärille. Poika rauhoittui n. 10 min päästä tissille, ei oksentanut tms, tosin ehkä aristaa vähän niskaa (pää taittui taakse päin putouksen aikana). Otsassa ja nenässä oli punainen alue, mutta se on nyt pari tuntia jälkeenpäin kadonnut. Lääkärin mukaan kaikki vaikutti olevan kunnossa ja ilmeisesti selvittiin säikähdyksellä, mutta vuorokauden pitää seurata ja yöllä herätellä muutaman kerran. Kamalat itsesyytökset on kyllä päällä. Tietysti kiva, että lääkäri sanoi kaiken olevan todennäköisesti kunnossa, mutta en kyllä voi huokaista helpotuksesta ennenkö se 24h on kulunut, ja nyt pelästyn pikkuitkuista tai pulauttelustakin, että onko jotain epänormaalia vai ei.

En kyllä vois tuntea itseäni huonommaksi äidiksi tällä hetkellä.
 
Annisla, tiedän niin miltä susta tuntuu :sad001 Varmasti selvisitte säikähdyksellä! Ja itsesyytökset pois, vaikka se on vaikeaa! Kannattaa jakaa ajatukset jonkun kanssa, ettei tarvi yksin vatvoa. Jaksuja!
 
Uskon että tuntuu aivan kamalalta! Olen mäkin pari kertaa vahingossa kolauttanu pojan pään johonkin ja sitte sitä pelännyt sen pari päivää! Mun isovanhemmat yritti rauhotella sillä että jokainen lapsi tippuu ainakin kerran. Oli se sitten vauvana tai sitten kun kiipee puissa tms. Jaksamisia!
 
Takaisin
Top