Me palattiin eilen kotiin anoppilasta Englannista. Meni tosi hyvin, poika on tosi tyytyväinen matkustaja! Lennot lähinnä nukkui tai vaihtoehtoisesti hereillä ollessa hurmattiin kanssamatkustajia. :D Tosin automatkat oli kyllä vaikeampia, väsyneenä tuo on autossa usein aika itkuinen ja siinä sai äiti vähän venyä, kun piti takapenkillä vauva turvaistuimessa koittaa lohtuimettää liikkuvassa autossa. Ja mummin luona tuli ekat kaksi hammasta, ja ryömi ekaa kertaa pienen matkan (lelun luokse n. 10 senttiä), oppi syömään itse leipätikkuja (vai mitä ne bread sticksit on) ja juttelukin selkeästi lisääntyi. Eli oli kyllä antoisat kaksi viikkoa!
Ainoa negatiivinen juttu matkalla oli, että heti joulupyhien jälkeen poitsu sairastui ekan kerran ja sai ilmeisesti spastisen laryngiitin eli nielutulehduksen (= croup, anopin ja omakin diagnoosi), niin että herättiin yöllä yhtäkkiä siihen, että vauvalla oli vaikeuksia hengittää ja mä sitten pari yötä nukuin sen kanssa pystyasennossa ja pelkäsin, että joudutaanko yöllä lähtemään jonnekin paikalliseen päivystykseen hakemaan hengitystä auttavaa lääkettä. Onneksi ei tarvittu, ja parin yön jälkeen tuo oli jo selättänyt koko taudin. Me muut sitten sairastuttiin siihen pojan flunssaan, ja loppuaika oli koko ajan joku kipeänä, niin ei kauheasti tehty muuta kuin oleskeltiin kotona. Oli kuitenkin tuosta huolimatta tosi kiva reissu! Ja ihanaa, kun isovanhemmat sai viettää aikaa pojan kanssa. :) Nyt on päivärytmi ihan pepullaan, mutta mitäpä tuosta.
Kovasti tsemppiä zenille tutkimuksiin!