Mä en kyllä ymmärrä kuinka tuo meidän poika vetää niin vähillä yöunilla... Eilen kävi yöunille klo 23, heräsi syömään ja huutamaan klo 2, jatkoi unia noin 4-7 ja sitten taas huutoa ja ylös oli päästävä. Siis yhteensä joku 6 h unta, voi jumalauta! Omista unista jälleen kerran puhumattakaan... Ja ahdistaa kyllä väsymystäkin enemmän oman pinnan lyhyys, ei meinaa jaksaa kuunnella kitinöitä ollenkaan, varsinkaan yöllä. Olen tosi pettynyt itseeni, luulin että äitiyshormonien myötä olis tullut aimo annos kärsivällisyyttä mukana. Näköjään sitä pitää vaan opetella...
Ihan kamalaa olla koko ajan väsynyt ja kärttyinen. Meillä kaksi ekaa oli todella huonoja nukkujia, ja saattoivat hyvänä yönä herätä tissille vain 10 krt... Pidettiin unikoulua 10kk iässä, lopetin imertyksen ja siirrettiin omaan huoneeseen,niin unet parani kaikilla. Toivottavasti tekin keksitte jonkin keinon saada unia pidennettyä/parannettua!
Yöllä herätään max kahen tunnin välein, yleensä jopa tunnin, päikkärit kestää tasan puol tuntia (nukuttamiseen menee parhaimmillaan puoltoista) ja ruokaa ei mene suuhun yhtään missään muodossa. Pitäis vaan saada leikkiä, kontata ja roikkua äidin lahkeessa. Aiemmin ajattelin, että voi sitten sitä hellyyttävää vaihetta kun se roikkuu lahkeessa eikä päästä äitiä mihinkään, mutta joo nyt ei paljoa naurata. Hankaluuksia tuottaa nyt myös noi koirat, kun ne ei muka osaa väistää tyttöä ja joudun ihan koko ajan kyttäämään että tyttö ja koirat on eri huoneissa ettei tuu törmäilyjä :banghead: Aaaaarrrggghhhh!!! Eikä tää äitiys tosiaan tuonut kärsivällisyyttä lisää yhtään. 
Ja onnittelut Pihlalle siitä yhdestä hyvin nukutusta yöstä!! 
Syömisen suhteen on tosi paljo vaihtelua koko ajan. Välillä on noin viikko et syö tosi hyvin, sit taas ettei melkein mitään... Nyt söi noin viikon verran taas huonosti ja tänään taas huomattavasti paremmin. Mutta en jaksa ottaa stressiä siitä juuri joiden hampaidenkaan takia. Minä teen jo parin viikon ajan aamu- ja iltapuuron normi täysmaitoon. Suomessa vissiin suositellaan vasta vuodenikäisenä? Mulle sanoi kätilö jo tytön ollessa noin 4-5 kk et voin jo puuron tehä normi lehmänmaitoon koska se kuitenkiin kiehautetaan. En sit vielä sillon tehny koska mulla oli varmuudenvaralta ostettua äidinmaidonkorviketta, johon sitä tein. Mutta oli sit tuossa tosi huono syömiskausi taas ni päätin kokeilla lehmänmaitoon ja kylläpä maistuki heti paremmin! Ahmi puuron hirveetä vauhtia! :D Eka päivinä tais rupsutella vähän enemmän, mutta sen kummempaa eroa en tytössä huomannu.
Vähän on ollut semmoinen tyhmäTYHMÄtyhmäTYHMÄ -olo. Syytän univelkaa, yksinkertaisesti unohdin että mies oli laittanut töihin lähtiessään takan päälle... Melkoinen tunteja kestävä huuto saatiin aikaiseksi. Sain pojan vihdoin nukahtamaan rattaisiin, katsotaan jatkuuko huuto herättyään.
