Vauvojen kuulumiset

  • Ketjun aloittaja Ketjun aloittaja Skylar
  • Aloituspäivämäärä Aloituspäivämäärä
Meillä kans vauva tuntuu tykkäävän äänestään, kiljahtelee, örisee, vinkuu vaikka miten. Olen yrittänyt kutituksella ja kasvojen hipsuttelulla ja vaikka millä keinoin saada tyttöä nauramaan ääneen onnistumatta. Sit eilisiltana mies kylvettäessään löysi naurunappulan kaulapoimuja pestessä. :grin
 
Jannina, täällä vedetään samanlaisella ilmeellä, kun keskitytään ottamaan lelua käteen ja viemään suuhun.
On kyllä hassun näköinen :grin

Annisla, juuri tänään ensimmäistä kertaa tyttö kiljaisi :)

Tällä viikolla huomasin, että tyttö selkeästi oppinut ääntelemään, kun on tajunnut mun livahtaneen pois näköetäisyydeltä. Ei ole viihtynyt oikein missään ellen ole ollut siinä näkyvillä ja mielellään niin, että näkee mun kasvot.
Juttu tuokiot kestää nykyään todella pitkää :) Ja ihanasti tykkää köllötellä vatsalleen ja katsella, kun minä ja esikoinen leikitään siinä vieressä :Heartpink

Mies töiden jälkeen vietti tänään tytön kanssa aikaa, kun itse keskityin esikoisen kanssa leikkimiseen. Tyttö sitten päätti jostain hermostua ja veti raivarit. Jonkun aikaa kuuntelin kunnes päätin kysyä, että haluaako mies mun ottavan tytön, mutta ei halunnut. Yli puolituntia jaksoi mies olla, jonka jälkeen luovutti ja totesi ettei mikään auta. Saman tien kun tyttö mun syliin tuli niin meni hiljaiseksi.
Eli sama linja jatkuu edelleen, että mä olen se "lempi-ihminen", mikä ei siis yllätyksenä tule. Harmittaa vain, kun mun pitää olla se joka kanniskelee ja jutustelee toisen kanssa. Koko päivän, kun sitä tekee niin illan tullessa huomaa kuinka uuvuttavaa se on.
Huomasin, että miestä harmitti, kun tyttö ei hänen seurassaan rauhoittunut. Kannustukseksi sanoin, että muutama kuukausi sitten tyttö itki samalla tavalla iltaisin munkin sylissä melkein pari tuntia kunnes rauhoittui. Ja sinä aikana en muuta tehnyt kuin kanniskelin pimeässä makuuhuoneessa edes takaisin ja puhuin vain rahoittavalla äänellä.

Miehen vastuu tässä vauvanhoidossa on kuitenkin kasvanut pikkuhiljaa suuremmaksi, mitä enemmän tyttö on tässä kasvanut ja tyttö kovasti haluaa myös isänsä kanssa viettää juttutuokioita :)

EDIT: Niin siis tyttö on äännellyt jo pitkään, mutta huomasin, että on oppinut yhdistämään sen siihen, että sillä voi kutsua äidin paikalle viihdyttämään. Piti vaan tarkentaa :grin
 
Muokattu viimeksi:
Jannina sanoi:
Ootteko muut missä vaiheessa pudottaneet pinniksen pohjaa? Jotenkin ei vain osaa ajatella että tuollainen avuton pötkylä sieltä vielä tulisi laidan yli...
Click to expand...

Meillä on pinnis sellainen, että siinä on muistaakseni neljä eri korkeutta mihin pohjan saa. Laskettiin jo 2 kk iässä siitä ylimmältä seuraavalle pykälälle. Meillä on sängyn pääty korotettu puklailun helpottamiseksi (ollut alusta saakka) ja poika valui mönkiessään aina alalaitaan ja siitä sitten alkoi nostella jalkoja laidan yli. Päätin laskea pohjaa, ennen kuin vahinko käy. Esikoinen on aikanaan pinniksestä 6 kk iässä onnistunut tippumaan, vaikka pohja oli laskettuna jo (ei ihan alas).

Niin ja meillä kiljuttiins kanssa paljon vielä 3.5 kk iässä, nyt on vissiin jo tylsä juttu kun ei enää niin kilju (4 kk).
 
Satsuma: Hui, jännä että jo puolivuotias pääsee noin laidan yli. :eek: Itseä kauhistuttaa valmiiksi tajuaako sitä pohjaa laskea ihan alas ajoissa ennen kuin jotain sattuu. Vauva kun yöt nukkuu omassa huoneessaan niin ei ihan kaikkea näe.
 
Meillä on pinnasängyssä vain kaksi korkeutta. Tämä korkeus on niin kauan sopiva kunnes tyttö alkaa itse nousta istumaan. Sitten ei enää uskalla pitää noin korkealla, jos vaikka selän takana oppiikin liikkumaan ja ottaman tukea kaiteesta. Se on menoa sitten :)
 
Täällä on yksi nuori herra jolla hammas pilkottelee ikenestä, nyt ollaan niin huonolla tuulella että huhuh :(
 
Meillä poika pyörähti juuri ekaa kertaa selältä masulleen! :cool: Pari päivää oli tuota vähän harjoitellut, ja nyt vihdoin onnistui. Oon kyllä niin ylpeä äiti. :grin

Vielä toisin päin ei ole yrittänyt ollenkaan, varmaan kun ei pidetä niin paljoa mahallaan. Mulla tulee aina sääli parin minuutin jälkeen, kun poika niin ponnistelee pitääkseen päätään ylhäällä, niin mahallaan on oltu vain melko lyhyitä aikoja kerrallaan. Pitäisi varmaan pitää reippaasti pidempään?

Meillä on kanssa Gemini sitä, että mä olen selkeästi lemppari ja mies kakkonen vauvalle, varmaan kun olen vauvan kanssa paljon enempi. Oli kyllä pieni pettymys huomata, ettei ollakaan niin tasavertaisia kasvattajia kuin etukäteen ja vielä synnärillä kuvittelin. Pitäisi useammin antaa vetovastuu selkeästi miehelle, eikä itse aina ottaa vastuuta vauvan hoidosta.
 
Muokattu viimeksi:
Meillä mies oli alkuun se joka sai vauvan rauhalliseksi, koska hoiti vauvaa synnäriltä lähtien paljon. Nyt miehen ollessa töissä on tilanne muuttunut ja tyttö selkeästi suosii minua. Alkaa käymään välillä raskaaksi.. En tiedä liittyykö ikään vai onko tälle jotain tehtävissä.. Minä en saa kotona juuri omia hetkiä.. :(
 
Annisla, kyllä pikkuhiljaa keho alkaa voimistumaan. Pitkin päivää, kun aina välillä antaa olla mahallaan edes sen hetken ajan niin niistä muutamista minuuteista tulee pidempiä aikoja :)
Meilläkin tyttö jaksaa sen hetken ajan touhottaa mahallaan kunnes voimat loppuu. Sitten on taas selällään kunnes laitan jossain vaiheessa taas uudestaan.
Kääntymään ei vielä ole onnistunut, kun ei ole hoksannut kuinka sen alakropan saisi vedettyä mukana :p

Esikoisen kanssa ei ollut mitään varsinaisia suosikkeja, vaikka mies oli silloin vain viikonloput kotona ensimmäisinä kuukausina niin hänelle isä oli yhtä tärkeä.
Tässä sen huomaa, että saman perheen vauvatkin on erilaisia luonteiltaan. Esikoinen ei vierastanut ketään, mutta tyttö on alkanut esim. järkyttävään huutoon, kun hänen toinen mumminsa yritti ottaa syliin. Muutenkin on todella epäileväinen katse aina aluksi, kun joku perheen ulkopuolinen on ottamassa syliin :)
 
Voiko oikeasti näin pienet jo vierastaa? Täälläkin tulee huutoa jos fafa yrittää syliin ottaa.. jotenki ajattelin ettei osais vielä :O
 
Tämän ikäisillä, kun alkaa omat läheiset ihmiset hahmottua niin kyllä saattaa vierastaa, kun tuntematon tulee lähelle tai ottaa syliin. Onhan hajut ja äänet ihan uudet ja erilaiset :)
Muistaakseni puolen vuoden isässä saattaa niilläkin vierastaminen alkaa, jotka ei aikaisemmin ole sellaista käytöstä ollut. Aika paljon taitaa vaihdella, kun on tosiaan niitäkin jotka ei vierasta missään vaiheessa :)
 
Vierastamispiirre näköjään voi hiipiä vaivihkaa ja huomasin meidän vauvan viime viikkojen aikana vierastavan joitakin ihmisiä mutta ei kaikkia. o_O Esim. oma äitini jota vauva näkee noin kuukauden välein (pitkä välimatka mutta kuulee usein puhelimessa äänen) ei ole näyttänyt vielä aiheuttavan vauvalle vierastamista, on saanut huoletta sylissä olla. Miehen vanhemmat ja myös neukkutäti sen sijaan saavat huudon aikaan jos tulevat lähelle. :p Toki joskus syynä voi olla säikähtäminenkin.
 
Me ollaan miehen kanssa molemmat vaaleita ja onkin huomattu että tummemmat ihmiset saava huudot :O
 
Täällä on ollut ihme kitinää, mysteeri-itkuja ja rintaraivareita viimeiset kolme päivää. Nukkumaanmenot ei ole sujuneet ollenkaan, ja tänään jäin jumiin kiukkuavan vauvan kanssa kahvilaan pariksi tunniksi, kun en uskaltanut lähteä raivoavan vauvan kanssa kotimatkalle. Oli aika kamalaa, suoraan sanottuna. Yksi teoria oli jo korvatulehdus, mutta nyt luulen, että oli vain ummetusta tai jotain ihme masuvaivoja, jotka olis ehkä johtunut rotarokotteesta tai sitten jostain muusta. Tänään kakattiin urakalla ja useita selkä/niskavariantteja (ja tietysti siellä kahvilassa ja eipä tietenkään ollut miestäkään auttamassa), joten oletan, että he's got it out of his system by now....

Mut joo. Juuri kun luulee, että tää vauva-arki menee ihan rutiinilla ja nyt osaan tän homman, niin sitten kaikki meneekin ihan vituroilleen muutamaksi päiväksi, ettei vahingossakaan kuvittele että tämä on helppoa. Nyt onneksi ollaan (toivottavasti) jo voiton puolella! Ja siis täytyy silti kehua, että suurimman osan ajasta meidän pikkumies on kuitenkin aivan ihana ja aurinkoinen ja charmantti vauva, jota on ilo hoitaa.
 
Meillä on mennyt iltanukutukset nykyisin semmosiksi, että jos tyttö ei ole ihan puoliunessa jo sänkyyn laitettaessa, on minun mentävä nukuttamaan. Miehen yritykset päätyvät huutoraivoon. Menetelmät meillä on käytännössä samat - silittely, sylittely, rauhallinen puhe, tuutulaulu jne. Olen aina ajatellut, etten halua kasvattaa lapsiani siten, että vain äiti kelpaa. Nyt ollaan sitten tässä tilanteessa.. Toivon, että kyse on vain pienen vauvan tarpeesta. Mies kuitenkin osallistuu vauvanhoitoon tosi hyvin ja vauvakin hymyilee isälleen esim. kun isä tulee töistä kotiin :)

Meillä muuten käännyttiin eilen ekaa kertaa vatsalta selälleen! Selältään on käännytty kyljelleen jo jonkun aikaa (välillä kyllä hieman vahingossa :p).. Mutta ymmärsin googletuksen perusteella, että yleensä vauvat kääntyisivat ensin selältä vatsalleen. Hassua :grin
 
annisla, milloin saitte toisen rotarokotteen? Meillä annettin viime viikon pe, ja olen odotellut tuleeko oireita. Jos jotain, niin meillä on kakkaaminen jopa vähentynyt. Ensimmäisellä kerralla en oikein edes tunnistanut, mikä voisi olla rotan oiretta.
 
Meilläkin on ollut jo viikon verran kiukkupäiviä, rotatehosteesta nyt 2 vkoa, en tiedä johtuisko enää siitä. Käytiin tytön kanssa nyt yksityisesti fyssarilla eikä neidin motorisesta kehityksestä löytynyt mitään patologista, joten kiitos vaan tyhmä lääkäri kaikista unettomista öistä ja itkuista! Tytön yläkroppa on vaan ihan tuhannen jumissa joka vähentää liikkumishaluja ja aiheuttaa/pahentaa myös tota pulauttelua/oksentelua, saatiin kotijumppaohjeita. Lisäksi oli taas allergiakontrolli ja mä jouduin taas imetysdieetille, plääh. Nyt jäi pois viljat ja on taas vaikeeta pähkäillä mitä sinne suuhun sit laittais ku vehnääkin tuntus olevan jossain muodossa lähes kaikessa :mad: Oon ihan hirvee leivän mussuttaja ja tää on ihan karseeta olla ilman.

Nyt hoivaamaan sairasta piskiä (ollut vähän rankka viikko, kun koiruus kävi lähes kuoleman porteilla viikonloppuna ja on vieläkin tosi huonossa kunnossa) ja toivomaan että tyttö olis tänään jo vähempi itkuisempi.
 
Siis meillä on ollut älytöntä kuolaamista kohta jo kuukauden ja melkein viikon kestänyt ihme kitinää, jonka seurauksena poika lämpenee huomattavasti. Voiko olla tulossa hampaita? Pari kertaa erehtynyt sitä näläksi ja itkupotkuraivarit tuli, kun yritti maitoa tarjota....ja joskus oikein näkee, että väsy on kova, mutta hirmu huuto jos yrittää hänet laittaa sänkyynsä....ja aina ei tuo tuttikaan kelpaa millä luulis rauhoittuvan....
Meillä muuten menee tosi hyvin, nyt jo pari viikkoa herätty ja menty nukkumaan samoihin aikoihin ja joka päivä vaunuteltu (paitsi tänään, kurja sää, ei jaksanut). Sitä ihmettelen, että voiko tämän ikäinen vetää paljon päikkäreitä? On hereillä kerrallaan 1-2 tuntia ja nukkuu 0, 5-1, 5 tuntia. Ja on tosi ihana kun herää, harvoin herää itkuisena, hymyilee kovin kun juttelee hänelle herättyään ja viihtyy leikkimatolla jne. Syö n.3-4 tunnin välein, eli ei aina syö kun herää/menee päikkäreille ja nyt yöt menee joko yhdellä syötöllä tai ei lainkaan....mitä mieltä te ootte? Kiinteitä ei vielä aloitettu, ollaan 3, 5 kk ja huomenna neuvola...
 
Meillä on ihan samanlaista! Paitsi ite en oo hampaita osannu edes ajatella vielä. Meillä syödään banaania kerran päivässä. Ja nukkumaan meno on aina itkua ja kitinää. Ollaan sitä jo jonkun viikon ihmetelty että miksi poju kitisee siitä..
 
Sufi, meillä menee juurikin samalla tavalla iltanukutukset. Mies yrittää ensin ja tekee ihan samat jutut kuin minkäkin. Vaipanvaihto ja iltamaito menee hyvin, jonka jälkeen vähän aikaan sylissä pitämistä. Sitten kun pitäisi sänkyyn laittaa niin kamala huuto alkaa. Joskus saattaa sen huutamisen päätteeksi sammua, mutta monesti minä menen sitten hoitamaan nukutuksen loppuun :)

Djmug, meillä tyttö myös kuolannut pidemmän aikaan ja välillä syö nyrkkiään niin, että vaatteet on niin märät että on pakko vaihtaa :)
Meillä vaihtelee jonkun verran tuo hereillä oloaika. Unet kestää päivisin nykyään 30min -2h ja hereillä jaksaa olla kerrallaan sen pari tuntia ja joskus taas vähemmän, riippuen siitä kuinka hyvin nukkui yöllä ja kauan on päivän aikana jo ehtinyt nukkua.
Meillä tyttö syö 2-4h välein riippuu kuinka paljon oli syönyt edellisellä kerralla. Yöt menee nykyään 1-2 syötöllä. Pitkään meni sillä yhdellä, mutta nykyään monesti syö sen kaksi.
Parisen kertaa sain kokea, kun tyttö ei herännyt kertaakaan syömään. Oli niin luksusta! :notworthy
Nykyään yöt on noiden syöttöjen lisäksi jatkuvaa heräilyä.. :sad001

Täällä nyt on sitten löydetty peukalot molemmista käsistä, joten eksyy nyrkkiä syödessä suuhun. Yritän aina huomattuani keskeyttää peukun syömisen ja toistaiseksi tyttö lopettaa ilman suuttumista, mutta peukku eksyy hetken päästä takaisin.
Kun huomattiin tuo peukun syöminen niin kokeiltiin sitten eilen, että ottaisiko tyttö nyt tutin suuhunsa ja ottihan hän. Sen avulla koitetaan vähän lieventää tuota peukun syömistä.

Taistosi, saako banaania jo antaa? Silloin esikoisen ollessa vauva mulle sanottiin ettei sitä mielellään saisi liian aikaisin antaa, koska pistää vatsan kovaksi ja vatsassa kiertää :confused004
 
You must log in or register to reply here.
Takaisin
Top