Vauvojen kehitys

  • Ketjun aloittaja Ketjun aloittaja MiluT86
  • Aloituspäivämäärä Aloituspäivämäärä
Meillä väsymys tuo oman lisän; väsyneenä ei tarvitse kun tutin tippua niin johan on katasrooffi ja riisitilanne! Sillon ei kyllä edes äidin ilmettä varmisteta, vaan pidetään huoli siitä että syliin nostetaan ja nopeasti eikä muuten myöskään ihan samantien rauhoituta, ellei sitten satu jotain niin hauskaa että alkaakin kikattamaan ja koko-maailman-hajoo-nyt-fiilis unohtuu.. :D
 
En tiedä kuinkahan moni pahalla katsoo kun nyt ihan näin kehtaan sanoa... Mutta tuosta kiintymysvanhemmuudesta: itse henkilökohtaisesti heti alkuun sanon etten ole niin syvällisesti perehtynyt aiheeseen ettenkö voisi olla väärässä, mutta oma fiilis mikä sieltä on noussut on että pyörää keksitty uudelleen monessa asiassa ja samaan lisätty ihme jeesustelua/hifistelyä sitä "äärivanhemmutta..." vähän niin kuin tuon tunteiden sanoittamisen kanssa, se kun on ollut jo pitkään kasvatustieteissä ym. toimintamallina.
Mutta jossain on mielestäni mennyt pahasti vikaan, kun suureen ääneen "kiintymysvanhemmaksi" julistautunut äiti yrittää selittää toisen tunteisiin samautumisesta ja kuinka toiselle tulee paha mieli kun sinä teet noin jne 1v. 6kk ikäiselle joka yrittää oikein yrittämällä talloa/lyödä/potkia minun 6kk ikäistä lattialla. Ja ilman ainuttakaan suoraa ei kieltoa vaan kaiken maailman jaarittelun jälkeen lapsi otetaan syyliin äidin tultua lopputulokseen että hakee äidiltä nyt näin huomiota...
 
Nyt äkkiä vielä perään korostan etten tosiaan halua väittää että kiintymysvanhemmuudessa ei rajoja asetettaisi, en ole itse tosiaan asiaan perehtynyt, ja en tosiaan myöskään tiedä oliko tämä äiti myöskin tulkinnut tätä kasvutussuuntausta myös omalla tavallaan mutta aika erikoinen maku jäi vain tapauksesta suuhun!
 
No joha oli tapaus :shifty: ite olisin sanonut:
EI saa talloa/potkia/lyödä koska toista sattuu ja sitten tulee pahamieli..

Ja eiköhän tuota saa olla kohta hokemasta pienin muutoksin vähän väliä :rolleyes:
 
Nannanniina, juuri näin! Meillä on just tuo ikäero ja voi kyllä meillä ääni korottuu, jos töllöilee pahasti (esim heittää lelulla vauvaa) ja voi joutua jäähylle tai menettää lempilelun. Ja itkee tietty, mut mitäs sitten? Kun on rauhoittunut, saa äidin huomion "hyvällä" ja kyllä meillä asia käydään läpi, mut kyllä se puhuminen tuntuu kuin puhuisi seinille....korvat on koristeena. Alkuvaiheen mustasukkaisuus alkanut taittua ja nyt osaa jo olla pikkusiskon kanssa hyvin.
 
Nannanniina, juuri näin! Meillä on just tuo ikäero ja voi kyllä meillä ääni korottuu, jos töllöilee pahasti (esim heittää lelulla vauvaa) ja voi joutua jäähylle tai menettää lempilelun. Ja itkee tietty, mut mitäs sitten? Kun on rauhoittunut, saa äidin huomion "hyvällä" ja kyllä meillä asia käydään läpi, mut kyllä se puhuminen tuntuu kuin puhuisi seinille....korvat on koristeena. Alkuvaiheen mustasukkaisuus alkanut taittua ja nyt osaa jo olla pikkusiskon kanssa hyvin.
Mä olen myös ymmärtänyt, että tuon ikäinen ei vielä kykene asettumaan toisen tunnetasoon joten sellainen ylenpalttinen selittäminen ei vain auta? Siksi tiettyyn ikään asti asiat ovat vain sallittuja ja kiellettyjä, koska näin on, ja pikkuhiljaa "syyt niiden takana toki avataan". Tämä äiti ei usko rangaistuksiin, ei jäähyihin... Todellisuudessa tämä 1v6kk on ihan kauhu kakara. Kaikki lentää alas pöydiltä, jopa meillä, ei siis mitään vieraskoreuttakaan käytöksen suhteen... Siis pitää kaikki piilottaa ennen kuin tulevat, viimeksi lensi pöydälle jäänyt vesipullo ja tukikkukupit... Olen miettinyt tuota paljon päässä ja muita tilanteita; lapsi juoksemassa auton alle? Jotain vastaavaa?
 
No kun on vaikeuksissa jo nyt... Kokeilkaapa laittaa puolitoista vuotiasta ihmisenalkua rattaisiin joka painaa täysillä vastaan, potkii ja hakkaa.. Joo, hänen kanssaan käydyistä kasvatus keskusteluista noussut itselle niskakarvat pystyyn, ja hän juurikin on vannoutunut "kiintymysvanhempi"... Minusta näyttää siltä että lapsi oikein hakemalla hakee missä kohtaa se raja kulkee, mutta kun se ei kuljekkaan missään niin on hämmennyksissä. Joo, äiti voi kyllä näyttää omia tunteitaan, eli välillä saattaa "loukkaantua" lapselleen mikä mielestäni ehkä älyttömin asia ikinä... Hei, se on 1,5v ikäinen, mutta aika rajut odotukset lapselta että hänen tulisi tuo kaikki todella ymmärtää omista tunteista vielä äidinkin tunteisiin...
 
Kyllä liikaa ollaan lapsien kanssa YSTÄVIÄ. Hei haloo!! Pitäisi uskaltaa olla aikuinen ja vanhempi. Rakkautta ja rajoja varsinkin. Rajat tekee lapselle turvallisuuden tunteen: melko hukassa on pieni tässä maailmassa, jos kaikki on itse valittava. Voin kertoa, et tervemenoa kouluun (tai päiväkotiin, jonne harvoin kiintyneet vanhemmat tuskin lapsiaan laittavat...), kun ekaa kertaa tuotetaan pettymyksiä.
 
Mun on vielä ihan pakko ottaa kantaa yleisesti tuohon lapsen tunteiden vähättelyyn/huomioimiseen. Mä olen ymmärtänyt, että vanhempi nimenomaan auttaa lapsen yli vaikeissa tilanteissa, eli on se Kallio, eikä nimenomaan heittäydy lapsen tunteisiin mukaan? Esimerkiksi tutista luopumisesta kun lapsi kohtaa vaikeuden ja joutuu luopumaan omasta turvaa tuoneesta asiasta, on vanhempi se rauhallinen joka auttaa lasta tunnesäätelyssä, osoittamalla että mitään kamalaa ei tapahdu, joo tottakai lohduttaa jne. mutta ei se mielestäni ole lapsen tunteiden vähättelyä vaan kannattelua, kun mennään vaikean asian läpi osoittamalla nimenomaan ettei sinun maailma tähän pettymykseen kaadu, vaan pahamieli helpottaa ja ohjataan lasta eteenpäin mukaviin asioihin eikä niin että itketään lapsen kanssa?
 
Hyvä keskustelu täällä :) olikohan se tossa vau:n lapsen kehitys kuukausittain että 6 vai 7kk ikäisenä saa alkaa opettamaan/käyttämään ei-sanaa :D apuva, nytkö jo?! :o

No onhan sitä ei sanaa täällä jo käytetty muttei sillai "oikein". Kunhan tutustutaan sanaan , esim äitin hiuksia repiessä ja vispatessa.. :P
 
Kyllä meilläkin sanotaan jo nyt "ei".. Tuskinhan vauva siitä vielä ymmärtää, mutta kun kielletään esikkoakin niin kielletään myös vauvaa jo nyt. Eipähän tule esikolle fiilistä, että häntä vain kielletään. Vaikka toisaalta en ole miettinyt asiaa edes paljoa, kieltäminen kuuluu mielestäni asiaan. Tosin olen myös kova keskustelemaan asioista esikon kanssa, puhutaan myös tunteista ja syy-seuraussuhteesta. Mutta tosiaan rajat pitää olla ja niitä tulee noudattaa.
 
Mä olen nimenomaan tota miettinyt siinä kiintymysvanhemmuudessa, että jos kerran lapsi saa päättää omasta kehostaan (esim hiustenleikkuu, ei voi lasta pakottaa ja useat ovat myös antaneet lapsen itse leikata oman tukkansa, koska oma keho) niin mites just jotkut napapaidat, liian seksikkäät vaatteet nuorilla tytöillä? Monet antavat pikkulasten meikata, koska "ei se kuulu tuon ikäiselle" ei ole pätevä perustelu. Musta tässä tulee se, että lyllähän aikuisen, joka ymmärtää maailmaa paremmin, tulee tuollaiseen asiaan puuttua.. En tiedä, ehkä he perustelevat sen sitten, että Voi tulla tuhma setä ja raiskata. Onko se sitten ihan kiva?
Musta olis mielenkiintosta kyllä kuulla noita perusteluita ja ajatuksia. Tokihan kuten tulikin esille, ihmiset voivat tulkita kiintymyysvanhemmuutta hieman väärin. Jokin aika sitten näin erään naisen tekstin, joka myönsi kasvatteensa kauhukakaran ja hänen lapsensa pompottelevan häntä.
 
Ja nimenomaan se, että turvaa se tuo, kun on rajoja. Näin minäkin uskon.
 
Tätä ei oo vielä kielletty, mut esikoista kyllä samanikäisenä. Ekat kohteet, mihin konttas oli kissan ruokakupit ja pistorasiat....oli 8kk, kun osasi nousta tukea vasten, niin tulikuuma takkaluukku kiinnosti "voi kulta, se on vähän lämmin, jutellaanpa". Oli muuten ekat itkupotkuraivarit.
 
Mä olen nimenomaan tota miettinyt siinä kiintymysvanhemmuudessa, että jos kerran lapsi saa päättää omasta kehostaan (esim hiustenleikkuu, ei voi lasta pakottaa ja useat ovat myös antaneet lapsen itse leikata oman tukkansa, koska oma keho) niin mites just jotkut napapaidat, liian seksikkäät vaatteet nuorilla tytöillä? Monet antavat pikkulasten meikata, koska "ei se kuulu tuon ikäiselle" ei ole pätevä perustelu. Musta tässä tulee se, että lyllähän aikuisen, joka ymmärtää maailmaa paremmin, tulee tuollaiseen asiaan puuttua.. En tiedä, ehkä he perustelevat sen sitten, että Voi tulla tuhma setä ja raiskata. Onko se sitten ihan kiva?
Musta olis mielenkiintosta kyllä kuulla noita perusteluita ja ajatuksia. Tokihan kuten tulikin esille, ihmiset voivat tulkita kiintymyysvanhemmuutta hieman väärin. Jokin aika sitten näin erään naisen tekstin, joka myönsi kasvatteensa kauhukakaran ja hänen lapsensa pompottelevan häntä.
Mielestäni tässä todella odotetaan itse lapselta ihan käsittämättömän paljon...? Saavatko he itse päättää pukeutumisestaankin? Kesämekolla tonne -30 astetta? Oma keho oma päätös? Siis voi huh...
 
Mielestäni tässä todella odotetaan itse lapselta ihan käsittämättömän paljon...? Saavatko he itse päättää pukeutumisestaankin? Kesämekolla tonne -30 astetta? Oma keho oma päätös? Siis voi huh...
Just tuota samaa ajattelin. Odotetaan että lapsi osaa tehdä fiksuja valintoja ja on vastuussa niistä. Eikö vanhempien tehtävä ole kasvattaa, opastaa, ottaa vastuuta ja tehdä (joskus vaikeitakin) valintoja lapsen puolesta.. jotta lapsen ei tarvitse olla aikuinen.
 
Juurikin nii että vanhempi on vanhempi ja vastuussa lapsesta ja ohjaa lasta kertomalla mikä on oikein ja väärin, rajoilla. Vanhempi ei ole kaveri niin kauan ku lapsi on lapsi, sen aika on sit aikuisiällä. Kyllä mie töissäki haluun et pomo on pomo eikä kaveri.
 
Takaisin
Top