Vauvojen kehitys

  • Ketjun aloittaja Ketjun aloittaja MiluT86
  • Aloituspäivämäärä Aloituspäivämäärä
Tänään nousi tyttö rattaita vasten itse ylös, toki kaatui hetimelkeenpä samoin tein! Voi NYYH äidin iso tyttö <3 mitään muuta ei sitten loppupäivästä tehtykään, istualtaan nostaa kädet ilmaan, ja koittaa vaikka sormesta pidellen kiskoa ittensä suorille jaloille hahha. Ei ihan vielä pysy toinwn hyytelöinen :D
 
Aubrey wau, teillä on kyllä edistytty huimaa vauhtia liikkumishommissa! :) vaikka sanotaan että nauttikaa ny siitä liikkumattomuudesta ni kyllä täällä jo odotellaan kovin että lähettäis liikkeelle. Tyttö ku tahtois jo kovin liikkeelle ni saa yhä usiammin raivareita ku turhautuu lattialla/sitterissä :P jotenki ollaan muutenki molemmat ukon kanssa aika kypsiä jo vauva-aikaan, heh :rolleyes:
 
Meillä kävi eilen kylässä kaveri 9 kk vauvansa kanssa... Sen vierailun jälkeen aloin olla sitä mieltä, että tytöllä ei tarvis olla mikään hoppu liikkumisen kanssa. :D Oli semmonen menijä, että huh. Konttasi tuhatta ja sataa, yritti kiivetä joka paikkaan, tyhjensi sohvapöytää jne. Nyt sentään voi vielä jättää tytön esim. vessakäynnin ajaksi ja löytyy suunnilleen samasta paikasta, kohta ei toivoakaan!
 
Jooh lueskelin tammikuu-15 ketjusta (muistaakseni) just tosta et hitto ku ei uskalla enää vessaankaan mennä ku vauva ehtii johtoihin tms paikkoihin siinäki välissä! :joyful:
 
Jep! Johdot on tosi kivoja, eihän tuon ikäinen ymmärrä vielä kun kielletään. Jos on väsynyt, niin pillahtaa itkuun, kun viedään pois. Nyt onkin hyvä, että on tää kokolattiamatto, pehmoinen muksahdella. Kauhulla ootan, jos muutetaan seuraavaks sellaseen taloon, missä on kaakelit kauttaaltaan!

Se hyvä puoli siinä on, jos liikkuminen tulee myöhemmin, ni olis ehkä vähän enemmän ymmärrystäkin.. Tai sitte ei.
 
Yritin postaa videon salaiselle puolelle, mut ei onnistunu :p
 
Oon aina toki iloinen, kun lapsi jotain oppii. On kuitenkin oikeesti ihanaa tää pötköttelyyn tyytyväinen--vaihe ;) turhautumista alkaa olla, eilen meni ekaa kertaa eteenpäin yhen vedon verran, muutoin pyörii paikallaan. Pitää sellasta manaaja-ääntä <3 isosisko on tosi tärkeä ja seuraa touhuja ja heti muuttuu iloisemmaksi, kun näkee. Aina alkaa vielä jotain vauvajuttua selostaa siskolle :)
 
Meil muksahdellaan selälleen pyörähdettäes välil vauhilla parketille mut nykyään tyttö vaa kattoo miuta ja ku sanon et ei haittaa ni meno jatkuu ilman itkuja :D nyt aamust oli sama ku kalautti kuuppasa miun kyynerpäähä ja yritti alotella itkuu ni heti loppu, ku sanoin hymyillen et äläpäs viitikää :)
 
Meil muksahdellaan selälleen pyörähdettäes välil vauhilla parketille mut nykyään tyttö vaa kattoo miuta ja ku sanon et ei haittaa ni meno jatkuu ilman itkuja :D nyt aamust oli sama ku kalautti kuuppasa miun kyynerpäähä ja yritti alotella itkuu ni heti loppu, ku sanoin hymyillen et äläpäs viitikää :)
Ai kauhee ku mä oon liittyny kiintymyysvanhemmuus- ryhmään facessa noin niinkun ajatuksella, että saisi hyviä ajatuksia sieltä, ni just ne haukkuivat pystyyn nämä lapsien mielien ja tuntieden julmat vähättelyt "ei haittaa" :'D
 
Joo meillä sama tyyli, heti ku kopsahtaa niin auttaa nopee hymy ja "eei haittaa!" Niin välttyy monesti itkuilta. Kyllä se sitte itkee ja isosti jos oikeesti kävi kipiää. Sitte taas isi on vähä sellanen että säikähtää ja hätääntyy itekki niin siitä vauvan itkusta ei meinaa tulla loppua vaikkei ois käyny pahastikkaan. Eli sano tätit mitä sano niin kyllä vanhempi on se rauhallinen kallio eikä hätään mukaan menevä. Sitte isomman lapsen pahoja tunteita ja oloja kuunnellaan ja niistä keskustellaan ja myötäeletään.
 
Mä just luin, että vauvat reagoi yllättäviin tilanteisiin samanlailla kuin äiti. Eli katsovat muksahtaessaan äitiin ja jos äiti pelästyy niin itku alkaa. Jos reaktio on että "ei se mitään", niin vauva on samaa mieltä. :) Eri juttu jos oikeasti sattuu.
 
Mukava nähdä että istuminen alkaa luonnistua täällä aina vaan paremmin :) kohta saa hakea sen syöttötuolin varastosta ja alkaa kokeilemaan siinä istumista :)

Täällä kans sama meininki kömmähdyksen yhteydessä: hymyä ja naurua, ei haittaaa! :D
 
Meijän tyttö punnersi ittensä tänään sitteristä.... Olin suihkussa ja otin tytön mukaan kylppäriin sitterissä. Kun sain hiukset pestyä ni katoin et mitä se oikein ähisee, niin on kaksinkerroin puoliks lattialla, kun remmit oli edelleen kiinni. Pelästyin ekaks, sit tuli nauru ja lopuks itku :) Likka vaan katto et mitä toi mamma nyt oikein duunaa :hilarious:
 
Ai kauhee ku mä oon liittyny kiintymyysvanhemmuus- ryhmään facessa noin niinkun ajatuksella, että saisi hyviä ajatuksia sieltä, ni just ne haukkuivat pystyyn nämä lapsien mielien ja tuntieden julmat vähättelyt "ei haittaa" :'D
Eihän se ole tunteiden vähättelyä, jos lapsi ei ehdi edes vielä muodostaa sitä "mitäs mieltä mä nyt tästä oikein olenkaan" -tunnetta. ;)
Täälläkin toimii monessa kohtaa tuo, että katsotaan ensin äidin ilmettä ja sitten muodostetaan oma näkemys asiasta :D Se on sitten eri juttu, jos lapsi hätääntyy siitä omasta rauhallisuudesta huolimatta, sitten ei "vähätellä" vaan lohdutellaan (edelleen rauhallisesti:P) :) Oon joskus miettinyt, että monesti tuntuu että helposti panikoivat ihmiset vissiin kasvattaa helposti hätääntyviä lapsia.. Ainakin töissä on huomannut että "draamakuningattarien" ja huolehtijoiden äipätkin tuntuu olevan ihan samanmoisia.. Nojoo. Mietin vaan aina että onko geeneissä vai opittua se, kun kaikki asiat on valtavan suuria ja kamalia.
 
Joo, en siis itse tarkoittanut allekirjoittavani tuota ja tuskinpa kukaan kiintymysvanhempikaan nyt ihan tuota mieltä on :D tuli vaan mieleen, älkää tyrmätkö kukaan kivailua ton kommentin perusteella. Ottakaa selvää, mä en oo ottanu :p
 
Jooh jos kattoo vaikka mun serkkutyttöä (2kk nuorempi ku miä) ni kyllä se on niin että serkku on hätäilijä/panikoija ollu aina, aivan samanlainen ku vanhempansakki :D ensin hätäännytään ja panikoidaan ennenku käytetään aivoja, kaikille uusille ajatukselle sanotaan varalta heti EI KÄY ennenku edes yritetään miettiä asiaa :D draamakuningatar hänkin :P
 
Ai kauhee ku mä oon liittyny kiintymyysvanhemmuus- ryhmään facessa noin niinkun ajatuksella, että saisi hyviä ajatuksia sieltä, ni just ne haukkuivat pystyyn nämä lapsien mielien ja tuntieden julmat vähättelyt "ei haittaa" :'D
Voi kamala :D pitäs varmaa heti sit käydä hyssyttelee ja kysyy et sattuko eihän vaa sattunu, äiti lohduttaa ;)
 
Tuo muuten jatkuu pidempäänkin että lapset katsoo miten aikuinen reagoi. En tiedä miten omiin vanhempiin mutta esim päiväkodissa seuraavat aikuisen reaktion ja sitten sen mukaan on kipuja ja itkua. Ja kun lapsi on oppinu tuntemaan ja tietää millälailla kukin aikuinen reagoi niin sen mukaan toimitaan kuka on lähellä ja huomaa. Joskus saa kauempaa tulla sanomaan ettei siinä kuinkaan käyny kun on sattunut tilanteen paremmin näkemään kun lähempi aikuinen jonka tuntien lapsi on pistäny suuremman shown pystyyn :)
 
No näinhän se on. Just nytki äsken tuli todistettua, tyttö muksahti ja kolautti päänsä kehdon jalkaan. Mä säikähdin, koska aattelin ttä nyt sattu. No, se itku oli just sellanen reaktioitku, loppu alle minuutin :D Kyllä meidän typsy itkee, jos sattuu ja kovin lohduttomastikin.
 
Takaisin
Top