Heippa pitkästä aikaa :)
Tyttö on tänään viikon ikänen, ja on kyllä pitäny äiskän niin kiireisenä että eipä oo paljoa ehtiny foorumia selata!
Meillä oli siis alkuun ongelmia verensokereiden kanssa, ei vaan maito riittäny neidille. Jouduttiin alottamaan pulloruokinta saikulla, ja sitä myöten on sokerit ollu kunnossa, paino alkanut nousta (hyvin!
) Ja tissi ei meinaa enää kelvata.
Mulla menee nyt päivät siinä että keitän pulloja ja rintapumppua, lypsän ja syötän pullosta, myös korviketta ja välillä pidän tissillä. Siis ihan kauhee rumba! Neiti kun oppi pullon makuun, niin sen jälkeen on mulla ollu nännit verillä ja ihan karseeta touhua koko imetys... mutta lueskelen imetysketjua ja jatkan siellä kunhan ehdin :)
Tyttökin kellastu hieman saikulla siinä 4-5 päivän iässä, mutta onneksi meni ohi jo enin keltaisuus. Pissaa ja kakkaa riittää, ja sehän oli vissiin ihan hyvä juttu niiden bilirubiinien kannalta, sen enempää asiasta tietämättä. Arvot oli kuitenkin vaan jotain 230 luokkaa maximissaan.
Tuota pulauttelua on täälläkin, varmaankin kun pullosta hotkii? Jotkut tuttiosat on muuten niiiin ärsyttäviä, maito lentää kaaressa jo ennen kun on vauvan suussa.
Meillä syödään ja nukutaan siis hyvin, joskus illasta on väninät ja saa tankata tytön turhankin täyteen. Mutta luotan nyt siihen, että syö sen, minkä tarviaa. Tuttia tarjoan että saisi imemistarpeitaankin tyydytettyä. On todella pirteä ja ilonen tyttö! Itkee vaan nälkää, ja kertaalleen on itkenyt mahakipua.
Meillä on lähtenyt nyt kotona sujumaan kaikesta huolimatta tosi hyvin ja ei ole edes "pelottanut" hoitaa tyttöä yksin, vaikka omalla tavallaan on tää kyllä jännää ja uutta.
Tähän asti tyttö on ollu aika helppo tyyppi. Ja niin ihana!
nenäfriida on taas osoittanut loistavuutensa mut ei ole kiva kun toinen röhkii välillä kuin pieni porsas...