Paanpa tällekin puolelle meidän kuulumisia. Tyttö on kohta 5 kk, aivan valloittava ipana, sosiaalinen ja liikkuvainen tyyppi, ja alusta asti ihmeellisen läsnäoleva tähtisilmä. Kasvaa keskikäyrillä, 7 kg neljän kuukauden neuvolassa.
Nyt alkaa nousta temperamenttia pintaan: liikkuminen ja leikkiminen turhauttaa kauheasti, koska pitäisi jo päästä etenemään nopeammin, kiipeilemään, istumaan. Ipana oppi kääntymään heti 2 kk täytettyään ja yritti samantien eteenpäin... Ryömiessä täytyy vielä käyttää naamaa raajana eikä kovalla lattialla oikein suju. Juttelemista tyttö on ehtinyt harjoitella paljon vähemmän kuin liikkumista, mutta nyt niitä ääniäkin alkaa tulla.
On hirveän kiitollinen olo kaikesta. On perusterve, rakas lapsi, ja hyvä olo meistä perheenä, vaikka miehen pitkät työpäivät sapettaa mua välillä. Arki ei ole tuntunut kovin kuormittavalta.
Vaunujen käyttö on unohtunut kun repun kanssa liikkuminen toimii niin hyvin: tyttö on kotona kärsimätön luonne mutta repussa viihtyy sekä hereillä että unessa tuntikausia. Oon tosi paljon ulkona likan kanssa, usein lähdetään ysiltä liikkeelle ja palataan kotiin kuuden aikaan; kolutaan museoita ja metsiä. Tavoitteena olisi jatkaa samaa talven läpi. Yrittäjänä mä joudun tekemään hommia nytkin (tyttö nukkuu usein pöydän alla kun istun palavereissa), ja varsinaisesti palaan palaan asteittain tammikuusta alkaen ja sitten jossain välissä mies jää kotiin.
Nukkuminen sujui ennen hyvin mutta viimeinen kuukausi on ollut ihan toivotonta. Heräillään tunnin-kahden välein. Eka tuntui että on tiheän imun kausi, sitten tuli flunssa, sitten piti treenata uusia taitoja yötä myöten, nyt ehkä hampaat jo vaivaa... oon liikenteessä aika lailla silmät ristissä.
Tokaa vauvaa tehdään kunhan saadaan lupa, mun pitää nimittäin käydä tarkistuttamassa kohtu kuukauden päästä.