Hui, Salla, miten pelottavaa. Onneksi vauvat eivät kovin helposti oksennukseen tukehdu, koskapa osaavat yskiä ja varsinkin äidinmaitoa keuhkot kestävät yllättävänkin hyvin. Ei siis käy niinkuin humalaisille tai huumeisille rocktähdille ;-/ jotka kuolevat omaan oksennukseen koska ovat jo valmiiksi kanttuvei.
On niin kauhea ajatella että meidän pienille voi käydä jotain kohtalokasta yhtäkkiä.... enimmän aikaa näitä ajatuksia yrittää vältellä, mutta joskus niitä juuttuu ajattelemaan, niinkuin kokeilisi kielellä särkevää hammasta uudelleen ja uudelleen. Minulla oli esikoisen ollessa pieni sellainen kauhukuva, että hän menee isompana jäälautoille hyppimään ja hukkuu... En tiedä miksi juuri se ajatus oli niin pelottava. Ja putoamistapaturmia pelkään myös... brrr.... ylipäätään VIHAAN onnettomuuksia. Sairaanhoitajana joutui joskus tapaamaan ihmisiä joiden elämä oli muuttunut hetkessä onnettomuuden vuoksi. Sairaus on jotenkin kuitenkin helpompi, koska sille "ei mitään voi", mutta onnettomuuksien kohdalla jää aina se tunne, että jospa vain ei.... tai jospa vain olisin....
Kahdella tuttavallani on ollut lähellä tilanne, jossa lapsi on meinannut tapaturmaisesti kuolla, ja heidän kertomuksensa niistä hetkistä ovat palaneet mieleeni ikuiseksi ajaksi. Toisen lapsi meinasi tukehtua nielaisemaansa kolikkoon ja toisen lapsi löytyi naapurin pihan kahluualtaasta kellumasta mahallaan jo tajuttomana. Molemmat selvisivät vammoitta onneksi!
Huoh, niin se on, että mitä suuremmin rakastaa, sen suuremman riskin ottaa sydämen särkyä menetyksen vuoksi.
