Vauvan nimi

Meidänkään lasta ei kasteta, eikä haluta mitään ihmeellisempää "virallista" puhetta tai osiota. Enemmän niin et "jee kattokaa meidän vauvaa" :D ja nimi kerrotaan vasta kanssa silloin. Paikalla varmaan vain perheet ja mahdolliset kummit, kavereita ajattelin pyytää erikseen, järjestää vähän sellaiset erilliset juhlat heille sit jossain kohti (eivät asu siellä missä vanhemmat, ellei sitten joku ole sattumoisin sielläpäin). Tarjottavaksi salaattia, suolaista piirakkaa, paria makeaa leivonnaista (juustokakku ja brownieseja tai vastaavaa), mitä sitten keksitään. Henkkoht inhoan voileipäkakkuja, joten niitä ei ainakaan :D ja sitten skumppaa ja valkkaria (ja minulle olut, koska oluenhimo, oivoi..). Odotan jo innolla, myös sen takia, että sitten on kesä!
 
Meil kutsutaan perheiden ja tulevien kummien lisäksi myös mun täti ja enot emäntineen ja mummi, koska kuuluvat meillä "lähisukuun", mun läheisin serkku perheineen, esikoisen kummit ja mun oma kummitäti ainakin. Miehen puolelta tuskin tulee kuin vanhemmat, tosin isästä ei tiiä pääseekö tulemaan kun sen emäntä on sairas ja sisarukset.. Esikoisen nimiäisissä tais olla jotakuinkin sama kokoonpano porukkaa lukuunottamatta tietenkään nyt tämän lapsen toista kummia :D Toinen kummi on mun paras ystäväni ja hänet perheineen kutsutaan aina jokaisiin kissanristiäisiin :D
 
Me pidetään ristiäiset mun vanhempien luona niin kun pidettiin pojankin ristiäiset..Siellä on niin paljon isommat tilat ja sit ei tarvii ite tehdä oikeastaan mitään kun mun äiti hoitaa kaikki.. :) Luulen että noi nimet on lopulliset mitkä nyt ollaan valittu mut eihän sitä ikinä tiedä jos muuttuu kun muksu syntyy..
 
Tytölle olisin keksinyt nimen, pojalle on paljon vaikeampaa. Ehkäpä se sopiva nimi lopulta kuitenkin löytyy yhtä helposti kuin esikoisellekin. Meillä on tarkoitus pitää ristiäiset, mutta kummien miettiminen tuottaa päänvaivaa runsain mitoin kun ei lähipiirissä mitenkään liikaa ole sopivia kummiehdokkaita. Onneksi on vielä aikaa pohtia.
 
Meil on toi nimen pohdinta jäänyt vähän taka-alalle, toiset nimet on valmiina, mut etunimestä ei olla viel ihan varmoja, se varmistuu sitten sairaalassa, niinkuin kävi esikoisenkin kanssa. Oon suht luottavainen. Mutta ei vauvasta kuitenkaan tule Taisto-Armasta vaikka sillä vitsaillaankin :wink

Kummiasia tuotti meille kanssa päänvaivaa, koska lähipiirissä ei sopivia kummiehdokkaita ole todellakaan mitenkään liiaksi. Mutta onneksi saatiin valittua ja toivon vaan, että tämä kummivalinta menee nappiin.
 
Me ollaan valittu ja pyydetty jo kaksi kummia :Heartred valinta oli niin helppo koska me ollaan paljon tekemisissä ja olemme heidän esikoisen kummeja :Heartred mummoni minulle kyllä sanoi että pitäisi pyytää enemmän kuin kaksi mutta en mä koe sitä tarpeen ja jos sattuiski niin että meille suodaan lisää lapsia tulevaisuudessa niin mistäs sit keksis hyviä kummeja kun kaikki on käytetty :D
 
Me ruvetaan pohtimaan sopivia nimiä vasta sitten, kun nähdään, minkä näköinen typsy sieltä oikein putkahtaa. :) Jos on päättänyt jo valmiiksi, että siitä tulee esim. Liisa, eikä se sitten näyttäisikään yhtään Liisalta vaan Annukalta, niin siinähän menisi puurot ja vellit sekaisin! :grin (Huom. nimet kuvitteellisia! Tuskin annetaan lapselle kumpaakaan noista nimistä.)

Kummeja meille ei tule ollenkaan. Pidetään vaan pienet nimiäiset. Lapsi saa sitten teininä itse päättää, haluaako itsensä kastettavan ja haluaako mennä ripille vai mitä hän haluaa tehdä uskonnollisuutensa kanssa. :)
 
Meil tuleeki "kummit" eli ei meidän tätäkään mukulaa kasteta. Halutaan vaan varmistaa, että lapsella on mahdollisuus turvallisiin suhteisiin muidenkin aikuisten kanssa kuin vain vanhempien tai isovanhempien. Meillä on siis esikoisella kaksi "kummia" ja niin tulee tällekin.

Nimistä vielä, että esikoisestahan piti tulla Säde tai Ronja, mutta kun ei tuo näyttänyt kummaltakaan niin ei sitten tullut niitä nimiä. Sairaalan esitietopapereihin laitettiin kummankin toinen nimi, mutta mehän alettiin puhumaan likasta jo omalla nimellä heti kun todettiin et hän on nimensä näköinen :D Olipa kuulkaa muuten sekavasti selitetty :'D
 
Nimi on valittu. Etunimeksi tulee miehen isoisän nimi, toinen nimi on miehen isän toinen nimi ja kolmas nimi minun isäni toinen nimi.

Kummitkin ollaan saatu kysyttyä, neljä heitä yhteensä. Nimiäiset suunnitteilla helmikuun toiselle sunnuntaille.
 
  • Tykkään
Reaktiot: JMT
Ai katos :laughing001 Heinäkuu sopisi paremmin!

TodellllLAKIN olen jo äitiyslomakunnossa... :grin
 
Täällä kun on nyt noist nimistä ja nimiäisistä/ristiäisistä puheltu ja kummeistakin.. Ni mulla tuli mieleen semmoinen et olis kiva noile kummeille antaa jotkut pienet lahjat kummitodistuksen lisäksi. Oisko kellään mitään hyviä ideoita?
 
Mulla oli jo niin selkeesti etunimet mielessä ennen rakenneultraa molemmille sukupuolille...kunnes sukupuoli selvisi, eikä mies lämmennytkään nimelle. Aikamme käytiin pientä vääntöä asiasta ja päätin antaa koko nimiasian olla, kunnes oikeasti on ajankohtainen. Eilen illalla mies sitten vahingossa meinasi kutsua vauvaa tuolla mun suosikkinimellä ja totesi, ettei se nyt oikeastaan ole ollenkaan huono :Heartred eilen sitten pohdittiin yhdessä koko nimeä
 
Muokattu viimeksi:
Meillä on lista ihanista nimistä/ nimistä mistä vaan jompi kumpi pitää. Käydään sitä silloin tällöin läpi ja raakataan jotain pois ja jotain tulee tilalle ☺️ mekään ei haluta vielä päättää, täytyy kattoa minkä näköinen ja oloinen minimies on eka :D toiset nimet on tosin päätetty, tulee molempien vaarien etunimet et etunimestä tässä taistellaan! :P
 
Tuli muuten mieleen noista ristiäisistä... Tää on jotenkin todella vaikeeta ku molemmissa suvuissa on jotain perintö juttuja ja mun anoppi on lievästi sanottuna sekaantuvaa sorttia...
Esim. Haluan että kastemekko tulee mun suvusta - niin eikö anoppi rupea tyrkyttämään jotain oman sukunsa haperoitunutta versiota. Nyt tuntuu että se myös loukkaantui kun sanoin että ristiäiset pidetään todennäköisesti mun vanhemmilla... Huoh. Kellään muilla tälläisiä ongelmia?
 
Se on taas yhdenlaista kasvua perheeksi omine tapoineen ja traditioineen kun vauva tulee taloon. On kohteliasta ottaa vaikutteita ja ideoita molempien suvuilta. Lopulliset päätökset teette te lapsen vanhemmat.

Isovanhemmille voi ehdottaa muunlaista osallistumista. Esim. kysellä voisiko tuleva mummo vaikka lukea pätkän raamattua, rukouksen tai valita kahvipöydän kukat. Voisiko isovanhempi olla se, joka pukee vauvan juhlaan. Haluaako soittotaitoinen läheinen säestää virret. Ruokahuoltoonhan on helppo pyytää osallistumaan kun vaan tietää mitä haluaa tarjota.

Kannattaa kysellä myös vanhemmilta sukupolvilta liittyykö sukujen juhliin jotain toistuvia tapoja. Esim. mun melkoisen tapakristityssä suvussa, olipa sitten hautajaiset ja kastejuhlat, on laulettu aina yksi tietty virsi. Ollaan otettu se meidän kastejuhliin.

Huijaamalla muuhun hommaan saa mummot osalliseksi ja unohtamaan että miniä kieltäytyi suvun haperoituneesta kastemekosta.
Musta ihaninta on mun oman perheen omat traditiot, jotka ovat syntyneet mun ja miehen yhteiselämän pohjalta ja kulkee meidän perheen matkassa. Eikä tuo koske vain kastejuhlaa tai juhlapyhiä vaan koko elämää ja arjen arvoja.
 
Meillä molempien puolella myös kastemekot olemassa ja pojilla on käytetty miehen suvun mekkoa ja tytöllä mun. Miehen suvun mekko on liki 80 v vanha ja todella hauras, mutta ihana. Esikoisen kohdalla vaihdoin aiemmat vaaleanpunaiset silkkinauhat vaaleansinisiin. Tytöllä oli taas mekkona mulle aikanaan mummini ompelema pitsimekko, joka tehty samasta kankaansta kuin äitini hääpuku. Ei kuitenkaan ois pojalle oikein sopinut, joten meillä mennyt hyvin niin, että sukupuoli ratkaissut käytettävän kastemekon :)
 
Meillä ei tule ristiäisiä, joten ei ole tuota kastemekko- tai perinneongelmaa. :) Nimiäisjuhlat saavat olla ihan sen näköiset, mitä me niistä teemme. Mutta ihan kuten Guang Xi sanoi, laittakaa molemmat anopit osallistumaan mieluisiinsa asioihin niin pysyvät tyytyväisinä! Olen onnellinen siitä, että oma anoppini ei ole lainkaan tunkeutuvaa, utelevaa tai muutenkaan hankalaa sorttia vaan perinteinen "pirttihirmu", suora ja välitön ihminen. :) Häneltä tarpeelliset asiat tapahtuvat aivan kuin ohimennen, eikä hän tee mistään numeroa eikä välitä olla suuremmin esillä. Oma äitini taasen on varmaan tuollainen sekaantuvampi ja loukkaantuvampi anoppi veljeni vaimon näkövinkkelistä... :grin
 
Takaisin
Top