Ihana kuulla kuinka pienokaiset kasvavat ja kehittyvät! Eivät ne olekaan enää ihan avuttomia sinttejä, vai mitä? [:)]
Meillä tyttö ei edelleenkään käänny. Muutaman päivän hänellä oli enempi yritystä päällä, mutta huomasi, ettei hommasta tule mitään, ja luovutti. Äitiinsä tullut - ei kovin sinnikäs? Nyt hän on kuitenkin hoksannut, että saa itsensä kyljelleen, ja kääntyilee, jos haluaa nähdä jotain paremmin.
Tavaroihin tyttö pyrkii tarttumaan, jos ne ovat kiinnostavia. Mielenkiintoista katsella, kuinka hän haparoi kohti esinettä ja samalla intensiivisesti tuijottaa kättään. Ihan kuin ajatuksen voimalla yrittäisi liikuttaa siitä tai kuin ihmettelisi, että hei, mä määrään tuota liikkuvaa juttua! Pieneen käteen ei vain ole kovin montaa sopivan kokoista helistintä tms. Jos lelu painaa liikaa tai on liian iso, siitä ei saa otetta. Lelukaaren alla tyttö kuitenkin viihtyy heiluttelemassa leluja. Onhan se varmasti hienoa, kun ymmärtää voivansa vaikuttaa ympäristöönsä [:D]
Pari viikkoa sitten tyttö keksi syljen. Häntä pärskiminen ja syljen valuttaminen ehkä ilahdutti, äitiä ei niinkään. Kaikki vaatteet märkinä... Lapsen suun alueen ihokin on ollut siitä asti kuivempi ja näppyisempi. Kiihkeään kuolaamiseen kun liittää viellä pakkasilmat, niin kyllä iho kuivuu! Hampaita en usko olevan tulossa, sillä kuolaaminen on ollut tosiaan myös sellaista päristelyä. Vaahto on lentänyt!
Tytöllä näyttää olevan niin, että hän keksii jonkun tempun, mutta saattaa unohtaa sen taas uudelleen. Esim. eräänä aamuna hän kiljahteli niin että itsekin aina sätkähti. Nyt äänellä leikkimistä ei ole enää ollut, mutta varmasti se tulee takaisin. Syljen päristelykin on onneksi vähentynyt.