Yllättävän hyvin sitä tosiaan oppii melkein pimeässäkin toimimaan, vaikka alussa pelotti kokeilla etenkin kun huonekalut ja tavarat olivat eri järjestyksessä kuin ennen (ja yöllä tarvittavia esineitä enemmän). Mullakin oli siksi alkuun yövalo, mutta nukuin itse niin huonosti, että sitten vain joku ilta pistin ne valot pois, ja pahinta, mitä toistaiseksi on tapahtunut, on se että joskus tartun tuttiin imupuolelta kun etsin sitä käsikopelolla, ja tietysti se että joskus on vähän haastavaa osua sillä tai tissillä vauvan suuhun... Asutaan sen verran keskellä kaupunkia, että ikkunasta tulee verhoista huolimatta aina hippu valoa. Vauvallekin alkaa ilmeisesti olla jo aika selvää, että kun on pimeää, on yö, eikä imetyksen jälkeen jäädä kukkumaan, tai ainakaan äidistä ei saa seuraa siihen; en tiedä, paljonko tällä valojutulla on sen kanssa tekemistä ja paljonko johtuu vain vauvan rauhallisesta temperamentista.