Vauvan kanssa kotona

Heippa! Hyvin on mennyt meilläkin. Tyttö tänään 7 viikkoa ja ihanan aurinkoinen ja tyytyväinen on edelleen. Oma maito on riittänyt hyvin ja tyttö kasvanut hyvää vauhtia. 5 1/2 viikoisena painoa tullut 1,5 kiloa ja pituutta 5cm. Päivärytmit on vielä hakusessa, mutta yöt sujuu suht samalla kaavalla. Nukkumaan käy noin 22-23 ja heräilee siinä 8-9 maissa. Yöllä syö kerran tai kahdesti. Aamutoimien jälkeen vähän "leikitään ja lauletaan" ja sit simahtaa ekoille unille. Loppupäivä menee sit vaihtelevasti. Kova tyttö on hymyilemään, ollut jo pidempään ja sitä ollaan jaksettu ihmetellä. Seurustelee jo täysiään :) Miten olette itse palautuneet? Itse kävin tänään jälkitarkastuksessa ja kaikki oli ok. Sektioarpi on hyvin parantunut, vaikka kyllähän se jää näkymään, kun on vedetty pystysuoraan navasta alaspäin. Sitä en kuitenkaan harmittelee yhtään. Jälkivuotoa on ollut ihan tähän päivään asti. Nyt alkaa vissiin olemaan lopussa, toivottavasti. Painoa on edelleen noin 6 kiloa enemmän kuin ennen raskautta, mutta koitan suhtautua siihenkin kärsivällisesti :/ Näköjään minun paino on nyt jämähtänyt tähän, vaikka miten imetän... Muutenkin oma ulkonäkö on aika nukkavieru, kun luuhaa tässä kotona. Onneksi sain vihdoin aikaiseksi vararattua kampaajalle ajan, jos se saisi hieman piristettyä tätä "kotiäitilookkia" :)
 
Heippa taasen, tällä kertaa _vähän_ positiivisemmissa tunnelmissa kuin viimeksi... KIITOS kaikille myötäelämisestä ja kannustuksesta!!

Meidän vauvala on nykyään varmaan samanlainen kuin muuallakin. Koliikki vei kaikki voimat, ja lopulta minäkin, länsimaisen lääketieteen vankkumaton kannattaja, olin niin kypsä, että neitimme meni vyöhyketerapiaan. En tiedä johtuiko siitä, vai tekikö aika tehtävänsä, mutta iltahuudot pikkuhiljaa vähenivät, ja loppuivat sitten kuuden viikon iässä. Nykyään vauva itkee sen, mitä sen kuuluukin itkeä, kun on nälkä tai väsyttää. Olen NIIN onnellinen, tämä on kuin eri vauva (parempi painos edeltäjästään). Tottakai edelleenkin on ajoittain tosi rankkaa, mutta ei mitään alkukammotukseen verrattavaa.

Minulla ei sitten imettäminen sujunut. Viisi viikkoa sinnittelin itku kurkussa nännit haavoilla, joka kerta pelkäsin koska vauvalle seuraavan kerran tulee nälkä. Imettäminen alkoi aiheuttaa myös selän puolelle kylkiluuhermoa myöten säteilevää hermosärkyä, ja haavat olivat niin kipeät, että itkin imetyksen lisäksi myös suihkussa kun vesi kirveli haavoissa. Lopulta (miehenkin puolittain pakottaessa) lopettelin imetystuskani ja nyt vauva syö pelkkää korviketta. Olemme molemmat paljon tyytyväisempiä, hän tulee täyteen syödessään ja minusta on ihana katsella kun hän syö. Oon päässyt rakentamaan häneen nyt paljon parempaa suhdetta kuin aiemmin. Suru imettämisen epäonnistumisesta on kyllä edelleen kova, sekin puraisi pienen palan naiseutta pois, niinkuin lapsettomuus ja hedelmöityshoidot aiemmin. Mutta kaiken kaikkiaan helpottamaan päin jo se surukin.

Neitimme täytti tänään kaksi kuukautta. Hyvällä tuulella ollessaan saattaa jokellella vastavuoroisesti kymmenenkin minuuttia tiukalla katsekontaktilla, ja se muidenkin kehuma hampaaton hymy sulattaa sydämen! Nyt toiveissa on saada hänet viihtymään ensin muuallakin kuin sylissä, ja sitten vaunuissa (jostain syystä ei ole ollenkaan mieleen) että minäkin pääsisin kauan kaipaamilleni vaunulenkeille ja pois tästä iänikuiselta sohvalta telkkarin äärestä...

Yöt menee nykyään pääsääntöisesti hyvin, nukkumaan 21-23, ja syömään joko sekä klo 02 että 05 tai sitten pelkästään 04-05. Sen jälkeen alkaakin torkuskelu ja kauhea pierun änkääminen, siinä ei oikein kukaan saa enää nukuttua. Yleensä venytän sängystä nousemisen kuitenkin kahdeksaan, ettei tule liian pitkä aika itselle päivällä. Päiväunia tykkää siis nukkua oikeastaan pelkästään sylissä, eikä siinäkään yleensä pitkää aikaa kerrallaan. Manducaan yritän totuttaa, mutta oma selkä taas ei siitä kamalasti tykkää, joten pääasiassa ollaan tosiaan tässä sohvalla. Toivottavasti ei enää kovin pitkään, oon ollut aina liikunnallinen ja toimettomuus on henkisesti rankkaa. Mutta en ota asiasta nyt stressiä, hyvinhän meillä nykyään menee.

Mukavaa loppukesää/alkusyksyä ja uudelleen kiitokset aiemmasta tsemppauksesta!
 

No niin, josko viimeinkin saisin myös tänne kirjoitettua kuulumisia... hieman on pitänyt kiirettä kolmen lapsen kanssa + tässä on syntymän jälkeen oltu yksissä polttareissa ja kaksissa häissä (molemmissa toimitin kaason roolia, vaikkakin kevennettynä versiona). On siis touhua riittänyt!

Meidän tyttö on nyt sitten 2kk ja on kasvanut hyvin: syntymämitat ku oli 2940g ja 48cm, niin noin viikko sitten oltiin saavutettu mitat: 4500g ja 55,5cm. Ja hyvin ollaan pärjätty rintamaidolla. Välillä kyllä on saanut korvikettakin, kun äitee on ollut kaupoilla ja niissä polttareissa. Hyvin on kelvannut maito pullosta ja isän antamana, mikä on loisto juttu.

Yöt meillä nukutaan hyvin, kaksi kertaa syötän (eka kerta noin 3-4 aikaan ja toisen kerran 6-7). Aluksi mentiin tiheämmillä syötöillä, mutta nyt on pari viikkoa menty kahdella syöttöllä. Passaa mulle, koska en pidä noista heräämisistä, kaksi kertaa on passeli.

Muuten täällä on menty ihan hyvillä fiiliksillä nämä alkuviikot, vaikkakin välillä on kovasti väsyttänyt, kun tyttö heräili alussa usein öisin ja hieman itkeskeli iltaisin (pientä maha vaivaa). Enemmänkin nuo muut kotityöt on tökkinyt ja harmittanut, ku huusholli on kuin pommin jäljiltä, mutta josko tämä arki alkaa paremmin nyt rullaamaan, kun ei ole enää häätouhuja.

santukka: Hienoa lukea, että teillä on koliikki helpottanut. Ja eikä sinun kannata liikaa surea sitä imettämisen lopettamista, kaikilla se ei vaan onnistu, et ole ainoa. Olet silti juuri täydellisin äiti lapsellesi!

 
Joo eipäs ookaan tullu täällä käytyä pariin kuukauteen :D
Poitsu on tosiaan jo "iso mies", synt.paino oli 4115g - nyt 2kk iässä jo 6305g, pituus oli 53cm - nyt 62,1cm :D 68cm vaatteet jo käytössä ja mä kun luulin et esim. 62cm vaatteet mahtuis parikin kuukautta, pöh :P

Yöt on menny vajaa 1kuisesta asti yhdellä syötöllä ja muutenkin poika on pääosin aikas tyytyväinen, tietty nälkää ja väsyä tulee joskus itkettyä!.. Masukaan ei ole poikaa vaivannut juurikaan!..
Osittaisimetyksellä ollaan menty sairaalasta asti,  kun pojalla laski sairaalassa ollessa verensokerit, niin jouduttiin ottamaan lisämaito käyttöön ja siitähän se "kierre" sit alkoi, et oma maidontuotanto ei lähteny kunnolla toimimaan, kun sai pullostakin maitoa.
Nyt näin osittaisimetyksellä reilu 2kk menty ja alan väsymään tähän, kun selkeesti maitoa ei enää tule tissistä juuri mitään. Poika jaksaa imeä rintaa jonku 5 min ja sit alkaa lohduton itku kun ei tulekaan tarpeeksi maitoa tyydyttämään edes sitä alkunälkää.. :( Se tuntuu pahalta.

Ihanaa seurata pojan kasvua ja kehitystä, hymyilee ja juttelee aivan hirmuisesti :') Päikkärit vaan on tullu ongelmaks, taistelee oikein unta vastaan... Jos nukahtaakin, nukkuu vaan jonku vajaa puol tuntia :/ No, riittääpähän unta yölle, mut sit taas koti on kyl sen näköinen, ettei oo mitään saanu päivällä tehtyä :D ... Miehelle siis lisähommia töiden päälle..


 

morjens taas.

meillä kanssa syötetään kerran yössä. poika syö iltamaidon n.klo:22.30 ja seuraavan kerran sitten 3-5välillä. mahakaan ei enää kauheasti vaivaa kun jumppaan ilmaa ulos joka päivä muutaman kerran. aina ei tuu paukkuja mutta jumppaan silti ettei vahingossakaan pahene ilmankierto mahassa pojalla.

minkäs nimisiä vauvoja teillä on? haluaako kukaan paljastaa? me kutsutaan poikaa kolmannella nimellä eli elias. oon aina halunnu ton nimen mun pojalle, varmaan 12vuotiaasta saakka.

osataanko kellään jo kääntyä? elias osaa jo kääntyä kyljelleen ja välillä punkee kovalla tahdonvoimalla selältä mahalleen. niskaakin on kannatellu tosi pitkään jo jonkun aikaa.

kävin pojan kanssa vaa'allakin taas niin on sillä painoakin taas tullut lisää n500g. pulla.

 
heips,

Nyt meilläkin on siirrytty öisin yhteen syöttökertaan, IHANAA  Mä vain niin tykkään nukkua yöllä... emoticon  jaksaa sitten touhuta tyttöjen kanssa päivällä.
Hyvät yöunet = iloinen äiti!

Nimestä.. meillä ei itse asiassa ole ollut vielä ristiäisiä. Siirtyivät hääjuhlien vuoksi ja myös seurakunnan sali, jossa haluan ne pidettäviksi on ollut kovin varattuna (kyselin jo heinäkuun puolella). Eli meillä tyttö saa nimen virallisesti vasta viikon päästä, mutta nimi on ollut tiedossa jo heinäkuusta asti. Voin sen sitten paljastaa, kun ristiäiset on ollut.

Kääntyminen... Meidän neiti kääntyy kyljelleen. Ensimmäisen kerran siinä kahden kuun iässä ja ehkä hieman alle. Lattialla viihtyy hyvin ja kohta varmaan alkaa harjoittelemaan mahalleen kääntymistä... elkeet on siihen suuntaan. Niskaa myös kannattelee tosi jämäkästi, kun on mahallaan tai sylissä. Aloitti harjoittelut jo pari viikkoisena. On yhtä jäntevä tyttö kuin siskonsakin!

Mulla on tässä jo pari kertaa tullut sellainen olo, että missä on mun pikkuinen vauva. Noi pienokaiset kasvavat niin kovalla vauhdilla... varsinkin kun ollaan päätetty, ettei lapsia tule enempää. Saa tytöt sitten tuoda aikanaan ne pojat perheeseen
 
Hei pitkästä aikaa meillä ollaan alusta asti nukuttu hyvin ja nykyisin poika herättää kerran yössä. Aika alusta asti on poika kannatellut päätään vielä ei käänny.
Parin viikon päästä ois neuvola, mutta viime neuvola käynnil oli painoa n. 5,5 kg ja pituutta 61,3 cm ja kovasti kasvaa. Kohta pitää ottaa 68 senttiset vaatteet käyttöön. Kamalan nopeasti vauvat kasvaa.
 
hei jokos teillä vauvat nauraa?!? mä odotan niiiiin täpinöissäni eliaksen ekaa naurua. musta tuntuu että se panttaa sitä kun hermostuu mun naurattamis yrityksiin :D
 
Meillä tyttö on kova nauramaan ja hymyilemään. Ensimmäisen naurun tapaisen teki jo ennen kuin muuten alkoi "juttelemaan" :) En olis uskonut että voi olla jo niin sosiaalinen parin kuukauden iässä. Hymyilee ja hihkuu että meinaa posket revetä. Yksi suosikkijutuista on peilistä katsominen :)
 
Moi!

Meilläkin ekoja nauruja viritellään, joskus onnistuu houkutella hekotus ottamalla naamatusten ja hokemalla "ehhe ehhe ehhe", toinen millä saa joskus naurun houkuteltua on mahan päristys :) Neiti on pääasiassa hyvällä tuulella silloin kun on hereillä, ja vaunuissa on viihtynyt vähän paremmin kun nostin selkänojaa ylös että näkee maisemia. Vähän vaikee on vaan välillä keksiä että MITÄ sille pitää laittaa päälle ulkoreissulle ettei palele/paistu... Yritys ja erehdys. Ollaan parina lauantaina käyty koko perheellä kylvyssä, poreita ammeeseen ei olla vielä uskallettu laittaa, mutta neiti huolehtii siitä puolesta :))
 

3kk neuvola käytiin maanantaina. sai kaks rokotetta koipiin, ja kyllä elias suuttu! sen jälkeen kotona alko ihan sairas kiukkuaminen ja siihen päälle vielä lämpö nousi. muutenkin toi jässikkä on alkanut aina välillä vetämään ihan ihme hepuleita. ainoa asia mikä kelpaa on syli ja pitää olla pystyssä. huh. ja tietty kun lähtee ohjuksena sen kanssa lenkille niin sitten rauhottuu. eilen illallakin alko ihan ihme raivarit jo ennen kahdeksaa. en oikeesti tienny pitäskö itkee vai nauraa kun mikään ei kelvannut ja vanhemmat lapset alko myös hermostumaan toisen kiukkuamiseen. ehkä maha vaivaa. ja kun elias on nyt alkanut punkeamaan makuulta ylös, siis nostamaan päätään ylös ja suuttuu kun ei pääsekään pidemmälle yksinään.

niin, ja pojan mitat on 60cm ja 5700g. kaikki muutenkin ok. nauratti vaan kun neuvolakortissa lukee "siro poika" :)

 
No niin nyt on meilläkin ristiäiset ohitse (kaksi viikkoa jo kulunut ristiäisistä) ja nimeksi tuli Milla :)

Meilläkin odotellaan kovasti ensimmäistä naurua, isosti kyllä hymyillään ja usein, mutta kikatusta ei ole vielä tullut. Keskimmäisellä meni kauan ennen kuin tuli ensimmäiset pikkuruiset kikatukset, eikä hän vieläkään ole kova nauramaan, vaikka muuten on iloinen tyttö. Saas nähdä miten nyt käy.

Meilläkin suututtiin kovasti niistä 3kk:n rokotuksista. Illalla oli kova itku, mutta seuraavaksi päiväksi onneksi rauhoittui, mutta pari päivää kuitenkin meni ennen kuin helpotti kunnolla.

Meillä on nyt ollut muutamia öitä, kun tyttö ei ole herännyt ollenkaan syömään  vähän on ollut tissit turvoksissa aamulla, ku yösyöttö on jäänyt väliin, mutta ei se haittaa, kun on saanut nukkua kunnon yöunet!

Mint85 meilläkin tehdään kovasti vatsalihas jumppaa ja suututaan kovasti, jos pidän sylissä makuuasennossa. Koko ajan pungetaan päätä ylös ja ollaan ihme kippura asennossa emoticon
 

ihana nimi! 

eikö vauvoja satu yhtään kun ne on ihan solmussa sylissä/sitterissä? mitä omituisempi asento, sen paremmin näyttää viihtyvän :D

 
Hui, kuinka aika kiitää! Meidän tyttö on jo 4kk ja perunan maistelu on aloitettu sekä iltavellit.... justhan pikkuinen syntyi. Kohta istutaan koko perhe saman ruokapöydän äärellä.

Meillä oli viime viikolla 4kk neuvola ja tytön mitat oli 60,5cm ja 5850g. Hyvin on kasvanut, vaikka tulikin epäilys tuossa aiemmin, et riittääkö maito (siksi aloitettiin lisäruuat)!

Vielä ei ole kikatteluja tullut. Kerran tuli pienen pieni kikatus, mut siihen se sitten jäi. Kovasti odotellaan... hymyt on kyllä valtavia! Mahalleen kääntyminenkin odotuttaa, mutta en ole voinut pitää tyttöä paljon lattialla, ku keskimmäinen (kohta 2 vee) syöksyy heti paikalle. Toinen vielä litistyy alle Vatsalihaksia treenataan koko ajan ja varsinkin, jos makoilee sitterissä Neiti pysyy tosi pitkiä aikoja pää ylhällä. Äidinkin pitäisi ottaa mallia On vain harkinnassa, et pitäisi aloittaa taas kunnon kuntoilut... joku päivä...!

Aika haipakkaa on välillä, mutta silti aika tavallista vauva-arkea elellään!
 

meillä on tällä viikolla 4kk neuvola+lääkärintarkastus.

nyt on muutama päivä ja ilta ja välillä vaan jompikumpi aika päivästä ollut jotenkin vaikeaa pikkuisella. ei suostu nukkumaan pitkiä aikoja putkeen esim. 1h on jo aika saavutus. ja sama öisin. heräilee ja "sätkii" aika paljon. jalat ja kädet huitoo ihan hulluna. toisinaan touhu naurattaa toisinaan itkettää. iltaisin ei suostu nukahtamaan. päivisin on ihme kilahteluja alkanut tulemaan. toisaalta ymmärrän että uuden oppiminen on kiinnostavampaa kuin nukkuminen. oppi juuri 4kk päivänä kääntymään selältä mahalleen.

ei naura vieläkään!! mies sai eliaksen kerran ihan minihetkeksi naurahtamaan, mutta mä saan vaan epämääräisiä "hää" ääniä. myös noi kädet eksyy herralla suuhun kokoajan, on jo pidemmän aikaa, joten varmaan hammas tulee.

lisään tähän nyt ettei tule kahta perättäistä viestiä multa. eilen oli neuvola+lääkäri. pituutta 64cm ja painoa 6300g. siro poika edelleen mutta kun toinen syö hyvin ja on virkeä niin en oo huolestunut. ei kuisteskaan ole mikään luikku. sain muuten melkein eliaksen nauramaan eilen. wuhuu!

 
Kyllä tämä aika menee niin vauhdikkaasti. Viime sunnuntaina tuli jo 5kk täyteen!!

Milla seuraa jo kovasti mitä ympärillä tapahtuu ja sisarusten näkeminen yleensä aiheuttaa ison hymyn. Leluja kovasti tavoitellaan ja osan hän saa jo käteensä ja siitä sitten suuntana on suu. Välillä tulee kauheat raivarit, jos hän ei saakaan lelua käteensä tai suuhun. Miten niin pieni osaakaan jo raivostua niin kovasti :) Ääntelyä on, mutta ei minun mielestä vielä kunnon vauva jokeltelua.
Mahalleen hän on nyt kääntynyt pari kertaa, mutta vielä on jäänyt toinen käsi mahan alle jumiin. Milla haluaa myös jo kovasti istua ja olla muutenkin pystyasennossa, selällään maatessahan missaa kaikki siskojen kommellukset.

Nyt taidetaankin heräillä päiväunilta... ulkona ne maistuvat kaikkein parhaimmilta!

Voikaa hyvin!
 

moikka moooi

käytiin maanantaina 5kk neuvolassa. elias sai taas rokotteet ja siitähän se suuttu. raukka pieni :D

mitat on nyt 6855g(lihonut siis 500g), pituus on 67,3cm(kasvanut 3cm kun sitä ennen kasvoi 4cm kuukaudessa) ja hattu 43.1cm

muutenkin siellä neuvolassa meni hyvin ja elias kehittyy hyvin.

miten teillä muilla menee??? täällä on oikeasti ihan kuollutta. ärsyttävää.

mites muuten, häpeättekö negatiivisia tunteitanne? mietittekö että äiti ei saa suuttua/itkeä/ahdistua? onko pakko olla se pullantuoksuinen superäiti ja jos et ole niin et ole hyvä äiti? 

mua jotenkin ottaa päähän että vieläkin on vallallaan se käsitys että äiti on äiti, ei muuta. äidit on tunteiden kaatopaikkoja, kaikki saa kiukutella, arvostella, kitistä, itkeä jne. mutta EI äiti. äidit kestää. äidit hymyilee ja kehuu miten ihanaa kaikki on ja tanssahdellaan kukkasten päällä vaikka henki menisi. äiti ei saa myöntää olevansa väsynyt, muuten kuulee "mitäs hankit lapsia". äiti ei saa itkeä tai suuttua koska lapsi säikähtää. lapsi saa traumoja. äiti ei vain yksinkertaisesti saa vissiin tuntea mitään muuta kuin ILOA.(eihän siinä mitään vikaa ole :D )

nyt kaikki heittää omia kokemuksia ja fiiliksiä kehiin. tää on aihe mikä mua ainakin kiinnostaa! tabuja kehiin ja omia kokemuksia ja mielipiteitä.

 
moi!

Täällä on tosiaan tosi hiljaista!! Vaikka enhän itsekään ole ollut kovin aktiivinen...

Meidän tytön mitat oli 5kk neuvolassa: pituus 64,5cm ja paino 6385g. Siro tyttö on :) Ja tällä kertaa rokotukset meni paremmin kuin ensimmäisellä kerralla, onneksi.

mint85 Mä en ainakaan häpeä negatiivisia tunteitani.... noh, ensimmäisen kanssa tuli  häpeiltyä, kun kaikki oli niin uutta, mutta ei nykyään. Olen huomannut, että muillakin äideillä välillä pipoa kiristää, eikä vain yksin mulla! Siis inhimillistä.... Kerran myös tuli juteltua oman äitini kanssa asiasta, kun minulle on jäänyt mielikuva, ettei hän koskaan suuttunut meille (minulla on neljä sisarusta, joten menoa on riittänyt). Ja itselläni oli hieman huono omatunto, kun tuntui, että hermot napsahteli koko ajan. Äitini totesi siihen, että: "Aika kultaa muistot!" Eipä siis ole itselleni jäänyt mitään traumoja oman äidin hermojen menetyksistä, joten tuskinpa omat lapsenikaan saa mitään traumoja. Välillä olen vanhimmalle tytölle sanonut, että äitikin välillä suuttuu niin kuin hänkin ja ettei se ole vaarallista. Pyrin pyytämään anteeksi, jos olen liian helposti suuttunut tai olen ollut väärässä.
Itse olen ainakin ystävilleni ja äidilleni puhunut kun on ollut ahdistava olo, eivätkä he ole minua syyllistänyt valinnoistani, mikä on tietenkin aivan mahtavaa. Olen saanut heiltä tukea ja kannustusta! He eivät odota, että olisin superäiti ja siltä pullalta tuoksuva emoticon he odottavat, että olen vain oma itseni.
 

onhan se niin että myös äitiyteen kuuluu kaiki tunteet. onneksi useimmat meistä osaa ne myös näyttää. 

meillä elias oppi ryömimään viime viikolla. ihana!! nyt mennään siskojen perässä ja "lujaa".

rauhallista ja ihanaa joulua kaikille!

 
You must log in or register to reply here.
Takaisin
Top