Vauvan kanssa kotona

Meidän tyttö oli syntyessään tosiaan alle 3kg ja sen ja huonojen sokeriarvojen takia jo ensimmäisenä päivänä piti antaa lisämaitoa, joka oli siis luovutettua äidinmaitoa. Seuraava yö sairaalassa meni omasta mielestä hyvin, syötin 2-3 tunnin välein ja usein vauva söi tunnin verran, mutta silti sokeriarvot alhaalla ja lisämaitoa annettiin jälleen.
Nyt tyttö söisi myös melkein jatkuvasti ja vatsavaivatkin ovat tuttaja täällä. Nyt on onneksi saanut säännösteltyä tuota syöttämistä tutin avulla. Kun vauva näyttää imemisen tarvetta vielä syönnin jälkeenkin, mutta sylkee tissin suusta niin on tutin vuoro, sitten tyttö nukahtaakin tutti suussa ja sylkee sen lopulta pois. Näin jos jatkuu niin hyvä :)

Onkos muuten kellään olle 1kk neovolalääkäriä vielä? Meillä olisi moinen luvassa huomenna aikaisin aamullä - saas nähdä miten päästää ylös ajoissa ;)

Jokos on lapsukaisille nimiä valittu? Me päätettiin etunimestä viime viikon lopulla (toinen ja kolmas nimi olikin jo se selviä) ja lähipiirillekin jo se paljastettiin.
 
Meillä vauva on nyt 10 pv ikäinen ja viime torstaina kotiuduttiin. Kaikki mennyt toistaiseksi loistavasti, vauva on varsin tyytyväinen, ssyö ja nukkuu oikein hyvin eikä mahakaan ole onneksi ainakaan vielä vaivannut :) Pari krt / yö herräillään syömään joten sekin aika hyvin..Tyttö vetelee niin isoja määriä ruokaa kerralla niin jaksaa nukkua hyvin..

Mä vaan päivät pitkät ihmettelen kuinka oon voinut saada jotain noin ihanaa aikaiseksi :) on se vaan niin täydellinen äitin ja isin prinsessa.. <3

Nimestä alettiin vääntää juuri..yksi nimi osui molempien ehdotuslistalta sama niin kaipa se sitten tulee vauvan nimeksi..sit viel kamppailu siitä tuleeko kaksi vai kolme nimeä lapselle..itse haluaisin kolme niin saisin toisen ja kolmannen nimen molempien suvuista..mutta tiedä häntä..

Onneks kyl saan öisin nukuttuu hyvin ku päivisin en meinaa osata :( ja mies auttaa meill niin ihanasti vauvan hoidossa että! oon niin positiivisesti yllättyny :D
 

kaksi viikkoa täynnä. aika on näköjään lentänyt siivillä. tänään oli neuvola ja kaikki on hyvin pojalla. painoa on tullu ihan sika hyvin, kun toi herra hakkarainen oli kauhee pieni rimpula syntyessään. :)

hakkarainen jaksaa olla tosi hyvin jo hereilläkin. itkeekin jo hyvin, alussa se oli sellasta ihme narinaa. pari kertaa mietin että onks se ovi vai poika joka narisee :D :D

 
Heellou! :)

Meneepäs aika tosiaan nopeesti, meidän neidillä on huomenna ikää jo 5 viikkoa!! :o
Aamulla on neuvola+lääkäri, kiva tietää, miten paljon on tullut painoa ja pituutta lisää. :)

Hyvin on alkanut arki sujua pikkusen kanssa, vaikka toisinaan tuntuukin, että elämä on pelkkää kakkavaippojen vaihtamista ja pyykkien pesemistä :D
Aiemmat vatsavaivatkin on nyt ohi, joten siinäkin mielessä koko ajan paremmin itsekin jaksaa. :) Ja pääasia on, ettei pikkuiseen koske. :>

Tytön ristiäiset on 14.7. ja tekemistä riittää. Tarkoitus on järjestää mahdollisimman pienet juhlat ja kutsuttu on vaan läheisimmät sukulaiset, joista kaksi on kummeja+lisäksi yksi ystäväkummi ja silti ihmisiä ristiäisissä on noin parikymmentä. :)
Nimi  vauvalle on ollut päätettynä jo pari kuukautta ennen tytön syntymää. :D
 

meilläkin on nimi jo valmiina. tai no siis..mähän olin jo joskus pienempänä päättänyt tulevien lasten nimet, esikoinen sai sen tytön nimen jonka olin miettinyt, ja koska kakkonen olikin tyttö, niin se piti miettii alusta asti. nyt kun tuli poika niin sain sille haluamani nimen, tosin toka nimi on isän päätös. sen verran annoin periksi :)

ristiäiset, onneks saatiin kuin saatiinkin kummit! ihanaa. kakun oon jo miettinyt, enää mun pitää tehdä se koriste siihen päälle.

 
Terve vaan täältäkin suunnalta!

Aika tosiaan menee hirmu vauhtia. Meitin tyttö täyttää huomenna 5 viikkoa ja ens viikolla saakin ensimmäisen rokotuksenkin neuvolassa, mukava myös kuulla miten tyttö on taas kasvanut. Välillä on epäilyttänyt riittääkö oma maito hälle, mutta kun puntarilla olen tytön kanssa käynyt näyttäisi paino kuitenkin nousevan, että eiköhän se riitä :). Tyttö kärsi eilen molempien sierainten tukkoisuudesta, koko eilinen päivä meni vähäisillä päiväunilla kun nenä vaivasi. Usutin miehen keskiyöllä ostamaan apteekista "niistimen" jotta tyttö saa nukutuksi. Oli kyllä suuri apu kun räät saatiin veks - tyttö nukkui 5 tuntia putkeen yöllä. Äitikin sai pitkästä aikaa nukuttua yli 2 tuntia putkeen. 

Itsellänikin on jälkitarkastus ens viikolla - kiva kuulla miten on paikat parantuneet.
Onkos muilla vielä ollut? Jos on niin mitä kaikkea ko. tarkastuksessa oikein tarkastellaan?

Me aiotaan pitää nimenantotilaisuus elokuussa - pitäis kutsut väsätä ja tilaisuuden runko rakentaa...

Sain kuulla eilen ihanan uutisen - musta ois tulossa jälleen täti ens vuoden alkupuolella! Ihan mahtavaa, on sitten joku jonka kanssa hengata päivittäin jos aika käy tylsäksi. Ja on se mahtavaa muutenkin!!! :)

Sellaista tänne,
 

Kyllä tosiaan aikarientää:) Reilu kolmeviikkoa meidän poitsulla ikää. Masuvaivoja ollut, mutta ei mitenkään kovin pahoja. Vatsallaan nukkuminen onneksi niihin on auttanut. Meilläkin on "nimiäiset" eli vauvakahvit, kun nimikin on jo kerrottu. Elokuussa niitä pidetään, kunhan miehellä on isyysloma.

Onkos täällä kestovaippailijoita? Me käytettiin esikoisen kanssa kestoja kotona ollessa. Nyt en ole vielä sitä touhua aloittanut, kun kakat on joka vaipassa eikä kädet kestä paljoa vedellä läträtä. Jospa jossakin vaiheessa sais aikaiseksi kestoilun, kun vaippojakin on reilusti jemmassa, sikäli mikäli ne pojalle on käypäsiä. Pyykkiä on kyllä tullu vauvan mukana ihan kamalasti...yksi ihminen tuli lisää perheeseen ja pyykkimäärä tuplaantui:D tai ainakin siltä tuntuu...

Imetys sujuu hyvin ja 2-3 tunnin välein poika syö öisin ja päivällä useamminkin. Onneksi ei ole tullut mitään tiheytukoksia tai muitakaan rintavaivoja, ainakaan vielä. Viimeksi nitä tukoksia oli ja vähän keljuja kyllä olivat, mutta onneksi ne saa omin avuin helpotettua. 

Oltiin toissa yö jo ensimmäisessä "reissussa". Mummolassa käytiin yksi yö passattava;) Jospa sitä vielä elokuulla kävis jossakin "oikeessa" reissussa jos kaikki on hyvin.

 
Sairaalasta kotiuduttiin reilu viikko sitten. Sairaalassa oli rankempaa kun jatkuvasti piti pikkuista herätellä ja imettää varsinki kun maidon nousussa kesti. Nälkää vauvan ei tarvinnut nähdä sillä alusta asti annettiin pieni maitolisä. Sairaalassa tuli valvottua lähinnä muiden takia kun poika nukkuu pitkät yöunet ja tankkaa ruokaa sitten päivisin.

Kotona kaikki on lähtenyt sujumaan hyvin ja maitoakin riittänyt sillä neuvolantäti on kahdesti käynyt kotona ja koko ajan paino on noussut ehkä jopa liikaa .

Kestovaippoja ollaan hiukan käytetty mutta ei vielä olla saatu sitä kunnolla käyntiin. Täytyisi olla kuorivaippoja enemmän tai paikka jossa sais ne kuivattua... Kaipa se tästä lähtee...

Kastajaiset on 29.7 kummit ja nimi on valittuna ja muutama kakku kokeilu on tehty . Hyvää viikonloppua kaikille.
 
Helteistä heinäkuuta kaikille! Ensiviikolla tulee vaaville jo kuukausi ikää, tuntuu että viikot on liitänyt. On ollut ihanaa olla ulkona ja aloittaa hiljalleen oma treenaaminenkin. Raskaudesta jäi 8kg ja niiden kanssa ahdisti aluksi hieman. Mutta nyt kun pääsee taas liikkumaan kunnolla kilotkin karisee. :) En kyllä ihan vanhoihin vaatteisiin vielä mahdu ja unohdin että imettäessä rinnat kasvaa kolme kuppikokoa! :P No, kyllä se tästä omaksi kehoksi taas palautuu. Esikoista imetin pitkään, reilun vuoden,, nyt mietin josko se 1 vuosi tällä kertaa riitäisi.. Arki on alkanut sujua kivasti vaikka mies on päivät töissä, nelivuotiaskin alkaa vähitellen tottua uuteen tulokkaaseen, vaikkakin välillä pitkin hampain. Unirytmi on päivisin vielä miten sattuu, mutta yöt onneksi nukutaan hyvin. Pituutta ja painoa on tullut hienosti täysimetyksellä, ihanaa kun siitä ei tarvitse huolehtia. Kiva ois kuulla kaikkien vauva kuulumisia!! :)
 
Heinäkuuta helteistä myös täältä päin!

Tyttö oli viime yön ensi kertaa yökylässä, tosin äitikin oli matkassa mukana ;)
Mies lähti perjantaina soutelee, joten jäätiin tytön kanssa kahden. Eka yö oli aika tuskaa kun tytsy ei tahtonut rauhoittua nukkumaan, lopulta sitten yhden aikaa nukahdettiin ja nukuttiinkin sitten ainakin neljä tuntia putkeen :)

Meillä ei päivärutiinit ole vielä juurikaan minkäänlaisia. Samoihin aikoihin yleensä herätään, mutta sen jälkeen päivä onkin yöhön asti joka päivä erilainen. Pitäis kyllä jotain selkeää rytmiä yrittää kehitellä. Sitten elokuussa viimeistään kun mies menee takas töihin niin varmaan kehittyy jonkinlainen päivärytmi - toivon mukaan viimeistään silloin :)

Itselläni jäi ylimääräisiä kiloja sellaset 5-6. Lähtöpaino oli 52,4 ja 52:een tähtään (mulla on pituutta 152cm). Nyt kylläkin parina aamuna vaaka on näyttänyt alle 57kg! Alkaa ilmeisesti lähes päivittäiset tunnin kävelylenkit tehota. Muuta en olekaan tehnyt vielä, jos vaikka jälkitarkastuksen yhteydessä kuulis miten vois alkaa treenaamaan. Kyllä välillä ällöttää oma kroppa niin ettei mitään rajaa ja alkaa mielialat heittelehtii pohjalukemiin - välillä taas olen ihan sinut itseni kanssa. Tytön hymy auttaa <3
Mutta kyllä ois aikomus päästä eroon tästä röllykkävatsasta ja kiinteyttää reidet ja takamus. Vaatii varmasti pitkäjänteisyyttä ja kärsivällisyyttä (mitä multa ei kauheasti löydy) mutta aion onnistua.
Ja onhan se ekologistakin laihtua samoihin mittoihin, jottei tartte koko vaatekertaa pistää uusiksi ;)
 

mites kaikilla on mennyt? aika hiljaista täällä palstalla :/

meiän poika on kohta kuukauden vanha. ihan tajutonta. juurihan mä synnytin. silti tuntuu  että toi pikku-tarzan on ollut kotona jo ikuisuuden. sillä on maha välillä kovana, tai no ilma jää kiertämään. onneks pienellä jumpalla siitä ollaan selvitty ja oon niin ilonen ettei koliikkia ole näkynyt eikä kuulunut. 25.päivä onkin sitten molempien lääkärintarkistus. tosi kiva kun aika on aamulla 10.00 ja pitäs olla pissaamatta 4h. samoinkin th:lle että käyn kyllä kotona pissalla oli mikä oli.

sain varattua meiän kerhotilankin ristiäisiä varten. nyt pitäs vaan miettii loppuun noi tarjoiltavat. ei mokkapaloja eikä coctail piirakoita ihan oikeesti. niitä on AINA joka paikassa. samaten voileipäkakku. löysin mun suklaa kirjasta hyviä pikkuleipä ohjeita. niitä on ihan pakko tehä. 

 
Meidän poitsu on nyt 5 viikkoa vanha ja täytyy kyllä sanoa että on arki mullistunut ihsan täysin kun taloon tuli uus pomo :)  meillä on ristiäiset 22.7, ilman suurempia stressiä ajattelin niistä selvitä, tilauskakut ;)
Onko kenelläkään muun vauvalla refluksivaivaa??
 
Heippaheei!

Meillä oli tytön ristiäiset eilen [joissa muuten oli coctail-piirakoita ja voileipäkakkua, hehh ;)] ja nimeksi neidille tuli Netta Emilia. <3
Hyvin nätisti oli koko juhlien ajan ja nukkui tyytyväisenä suurimman osan ajasta. :)

Tytöllä meni myös eilen jalat yhtäkkiä reisistä varpaisiin asti sinisiksi ja niihin tuli sellasia puna-oransseja läikkiä. Soitin päivystykseen ja sanoivat, että voi johtua esim. kuumeen noususta tai ihan vaan siitäkin, että pienellä on vielä niin heikko ääreisverenkierto..
Ei onneksi tullu kuumetta ja jalatkin palautui normaaleiksi melkein heti puhelun jälkeen. :)
Säikäytti aivan pirusti, mutta onneks ei siis mitään vakavaa ilmeisesti ollutkaan., huhh. :P
 

mint85 miks pitäisi olla pissaamatta? Mitä ne oikein tutkii:D ? 

Kylläpäs oudosti käynyt nennan vauvalle. Näköjään sitä voi kaikkee ihmeellistä sattua:( 

1 kk jo vaavilla ikää ja yhä mukavasti mennään. Viime ke. mies lähti töihin ja ihan kivasti olen kahden ipanan kanssa pärjännyt. Tosin tänään, kun vauvan unta kävin kuikkaamassa niin esikoinen poltti kätensä hellanlevylle:( No onneksi siinä ei kuitenkaan kovin pahasti käynyt.

Viime viikolla vauva vaan torkkui vaan päivisin, eikä nukkunut pidempiä unia ollenkaan. Onneksi nyt viikonlopusta vauva on nukkunut sentään ihan hyvin päivälläkin. Ja esikoinen ei enää nuku päikkäreitä niin ei onnistu itselläkään päivällä nukkuminen, pitää vaan yrittää selvitä illalla ajoissa nukkumaan. Aikaisemmin vauva on syönyt yöllä kahden tunnin välein, mutta viime yönä nukku hurjat 4 tuntia putkeen niin onpa mukavan levännyt olo itsellänikin. 

Vauvakahvit meillä on 19.8. Suunnitelmissa tarjota ainakin jotain tällästä: kylmäsavulohisalaattia ,  mozzarella- broileripiirasta, vihreäsalaatti, patonkia ja makeana lime-valkosuklaa juustokakku. Ja kaupasta keksit. 

Vauvalle onnekseni kelpaa myös maito pullosta ja ihan kaupan korvike myös. Säästyy pumppaamisen vaivasta, kun se on niin sotkuistakin... Pääsee itsekseen käymään rauhassa kaupoilla sun muuta. Esikoinen ei huolinut pulloa eikä tuttia ja tämä vauva huolii molemmat, aah niin elämää helpottavia asioita:)

 

siis kun ne ottaa sen pissatestin, en nyt muista mitä ne siitä kattoo. ja sen jälkeen on pojan perus neuvolakäynti ja molempien lääkärikäynti.

meillä esikoinen söi tuttia, oli siis miljoona tuttia kadoksissa, toiset miljoona käytössä. se meni vähän overiksi :D toka lapsi ei välittänyt tutista, tosi harvoin oli käytössä ja nyt tää pikku-tarzan ei myöskään välitä tutista. eikä se mua haittaa kun se nukahtaa ja rauhottuu ilman tuttiakin hyvin.

muutenkin toi tutti on sellanen juttu että ne käyttää joille on hyötyä ja apua siitä ja toiset taas ei käytä. mä en ite näe sitä pahana. mites te muut? tosin..oon sitä mieltä ite että 2v-2.5vuotiaan  max, ei kuuluis enää tuttia syödä :D

 
Tutista: meillä kumpikaan tyttö ei oikein tuttia huoli. Olen koittanut kovasti tarjota, ettei aina olisi tissi suussa, mutta ilmeisesti maito maistuu liian hyvin. ;) Esikoinen ei 4kk jälkeen muuta kuin sylkäissyt tutun suustaan, eikä tämä tyttö sen kiinnostuneemmalta vaikuta. Tuttipulloa en ole käyttänyt, rintamaitoa kun tulee enemmän kuin tarpeeksi. Ehkä liikaakin.. Muuten on mennyt tosi ihanasti; päivät pärjään hyvin lasten ja koiran kanssa kun mies on töissä ka viikonloppuisin on vietetty yhteistä aikaa. Plus käyty pikku treffeillä miehen kanssa. :) Aikuisseuraa on vähän ikävä, mutta leikkipuistossa saa onneksi vertaisseuraa. Tässä on nyt samalla kahden vuoden treeni uutta ammattia varten, pääsen mieheni yritykseen töihin, jännittää! :) Kantoreppu on ollut kovassa käytössä, etenkin iltaisin kun kokkaan. Toimii hyvin! Nytkin pikkuinen torkkui repussa ja saan munakoisovuuan uuniin. Ihanaa kesän puoliväliä kaikille!
 
Heipparallaa!

Jospa itsekin kuulumisia laittelisi. Meillä on nyt tyttö reilut kaksi viikkoa vanha ja on aivan mielettömän ihana (yllätys :D ). Hirmu tyytyväinen ja helppo, ainakin tähän asti.
Synnytys oli todella rankka, kun jouduttiin sitten hätäsektioon. Fyysisesti olen toipunut hyvin, mutta henkisesti vasta nyt pikuhiljaa alkaa elämä voittaa. Ensimmäiset päivät leijuin pilvissä kun olin niin helpottunut ja onnellinen että kaikki oli kuitenkin hyvin ja kriittisestä tilanteesta huolimatta olimme terveen pienen tytön vanhemmat. Vasta kotona tuli järkytys ja valtava tuska ja ahdistus. Järkyttävä kuoleman pelko ja ajatukset sinkoilivat ja päähän pälkähti mitä kummallisimpia ajatuksia ja pelkoja. Pelkäsin jo että sekoan. Onneksi älysin kuitenkin avata suuni ja olen jutellut paljon mieheni kanssa, joka on ollut tärkein tukeni ja myöskin äitini ja hyvä ystäväni jolla on myös pieni vauva, ovat kaikki ymmärtäneet ja tukeneet minua. Kaikkeen muuhun olin koittanut varautua (miten nyt ylipäänsä pystyy varautumaan), mutta hormoonimyrskyyn  ja tunteiden ailahtelevaisuuteen en osannut valmistautua. Luulin kai että koska raskausaikanakaan en pahemmin ollut niistä kärsinyt, niin ei ne tunnemyrskyt sitten vauvan syntymän jälkeenkään tulisi eteen. Hölmöä myönnän.

Onneksi nyt tunnen jo itseni enemmän normaaliksi. Toki tunteen ovat  pinnassa ja varmasti ailahtelevasuutta ja itkuisuutta vielä tulee, mutta pahimmasta ahdistuksesta luulen olevani nyt kuivilla.

Imetys lähti hyvin käyntiin jo laitoksella, eikä tyttö ole tarvinnut ollenkaan lisämaitoa. Eilen kävimme neuvolassa ja kahdessa viikossa tytölle oli tullut painoa puolisen kiloa :) Yöllä syödään 3-4 tunnin välein ja päivällä jos ollaan hereillä, niin saattaa olla että tunninkin välein tyttö haluaa tissitellä. Masuvaivoja ei ole vielä ilmennyt ja toivon todella ettei noista d-vitamiinitipoistakaan alkaisi ainakaan suurempia vääntöjä.

Ihanaa ja aurinkoista kesän jatkoa kaikille :D
 
Moi kaikille ja onnittelut vielä vauvoista!

Meidän neitokainen syntyi juhannusaattona, alateitse lopulta maailmaan. Synnytys oli yhtä jännitysnäytelmää, sydänäänten laskua oli koko ajan kun olin kylkimakuulla. Matalimmillaan äänet kävi neljässä kympissä, ja olimme koko ajan hätäsektiovalmiudessa, kätilö poistui huoneesta max 5min ajoiksi. Äänet pysyi parhaiten hyvinä kun olin kontallaan, joten vietin sitten leppoisat 4,5h konttausasennossa, jalat vapisten ja reisi- ja pakaralihakset hapoilla :-( ponnistuksen alkaessa olin jo ihan loppu ja supistuksetkin oli onnettomia, mutta sain vauvan sitten lopulta vatsalihaksilla pungettua ulos. Hän oli vielä kaupan päälle virhetarjonnassa pää poikittain, joten episiotomiasta huolimatta tuli pieni repeämä. No se on onneksi jo parantunut...

Meille nyt sattui sitten arvonnassa se koliikkivauva. Joku päivä ja yö saattaa mennä vähän paremminkin, mutta huonoimmillaan vauva huutaa lähes tauotta klo 19-02. Olemme mun miehen kanssa välillä ihan rikki. Kaupan päälle mulla imettäminen on yhtä takkuilua, toisesta rinnasta maidon tulo lakkasi kokonaan viikko sitten ja toinen rinta on nännistä edelleen ihan haavoilla, niin että itken kivusta (ja varmaan väsymyksestäkin) melkein joka kerta kun vauva imee. Alkaa olla jo sellainen olo, että lopetan koko imetyksen, niin on edes yksi tuska vähemmän. Mutta sitten joka kerta, kun annan vauvalle korviketta, tulee kauhee syyllisyys...

Olen kateellinen teille, jolla vauvan hoito sujuu hyvin alusta saakka. Itse vaan koko ajan odottaa, että menisi jo tämä huutovaihe ohi, lakkaisi jo sattumasta imettäminen jne jne... Ja ikävintä on, kun vauva huutaa mahakipuaan ja itse et voi tehdä MITÄÄN, mistään ei ole apua ja toinen vaan kärsii :-(( Oman mausteensa tähän tuo vielä se, että meidän vauva on TODELLA toivottu, kärsimme lapsettomuudesta ja kävimme hedelmöityshoidoissa. Tätä vauvaa on tehty neljä vuotta ja nyt joutuu muistuttamaan koko ajan itselleen, että tätä sinä olet halunnut enemmän kuin mitään, muista olla onnellinen. Eli tunnen syyllisyyttä tästäkin.

Sanokaa että tää helpottaa (niin kaikki on sanoneet) mut sanokaa et se helpottaa pian. Haluaisin jo nauttia vauvasta enkä vaan selviytyä niukin naukin...

Tästä huolimatta kaikille aurinkoisempaa kesän jatkoa!
 

mä sanon nyt ihan suoraan että koita olla tuyntematta syyllisyyttä. aivan varmasti mäkin olisin ihan riekaleina ja ehkä vähän pettynytkin tilanteeseen jos meiän pojalla olis koliikki. näistä negatiivisista tunteista puhutaan niin VÄHÄN ja niistäkin syyllistetään. 

äidilläkin on oikeus olla väsynyt, kiukkuinen, pettynyt, vihainen, surullinen jne.

voin suoraan sanoa että oon josku ollut tosi lähellä että vain vihaisin mun lapsia. on päiviä jolloin noi vaan kitisee ja ei tottele mitään, varsinkin silloin kun tytöt oli nuorempia, kokoajan toistensa kimpussa ja siihen kun lisää päälle huonot yöunet niin hermoromahdus oli lähellä useasti.

jos jotain oon oppinut, niin sen että jokainen tuntee tietty ittensä ja lapsensa paremmin kuin kukaan muu, eläkää sen mukaan, älkää oppaiden tai muiden mukaan. älkää stressatko kauheasti. uskaltakaa vaatia omaa aikaa. äiditkin on ihmisiä! me ei kestetä kaikkea!

kauhee sekava sepustus. 

 
You must log in or register to reply here.
Takaisin
Top