Aiim
Satasella mukana keskusteluissa
santukka: saat multa ainakin suuret sympatiat ja tsempit jatkoon! Aivan varmasti helpottaa! Meillä ei ole koliikkivauvaa, mutta ymmärrän täysin tuon tunteen kun ei voi muuta tehdä kuin olla lähellä kun toisen vatsaan sattuu.
Itseäni pelottaa välillä yöunille meno, ahdistun jo alku illasta kun ajattelen minkälainen yö tulossa. Päivät menee suurimmaks osaks hyvin. Meidän vauva ei niinkään itke öisin vaan on pirteä kuin peipponen ja hävettää myöntää, mutta muutamat kerrat ollaan miehen kanssa nukahdettu vaikka tyttö vieressä juttelee ja ihmettelee, lopulta hänkin on sitten nukahtanut.
Onkos kukaan vielä tehnyt pidempiä automatkoja?
Me ollaan nyt anoppilassa ensi kertaa, automatka tänne normisti n. 4 tuntia. Automatka itsessään meni paremmin kuin olin kuvitellut, kolme-neljä pysähdystä tehtiin ja matkaan kului 7 tuntia. Tämä vierasilla olo onkin ihan toinen juttu. En tiedä onko vauva niin ihmeissään missä ollaan vai mistä johtuu mutta viime yönä tyttö ei nukkunut kuin puolen tunnin tunnin pätkiä kerrallaan ja söikin useammin kuin normaalisti. Nyt sit aamulla huutanut (ruokaa!? väsymystä!? vatsakipua!?) kurkku suorana. Ihan olen hätää kärsimässä välillä :( Kotona nämä huonommatkaan päivät ei ole tällaista tuskaa. Kaiken lisäks en uskalla itse ehdottaa anopille mikä tytön oloa saattais helpottaa kun tämä huutaa hänen sylissä. Me ei olla mitenkään läheisiä ja mä oon aika varuillani aina hänen seurassa. HITTO kun olen heikko :´( On omaa äitiä kyllä ikävä, hänen seurassa voi olla oma itsensä ja hältä saa tukea. Lupautui tulemaan ensi viikollakin yökylään, jotta saadaan edes jonkinlaiset yöunet miehen kanssa nukuttua. Tytöllä nyt siis ikää 7vko ja rapiat.
Sellaista tänne... Parempiakin päiviä on ja huonoinakin päivinä tytön valloittava hymy poistaa kaiken tuskan (vaikka hymy oiskin vaan 'jes jes kakka tuli' -hymy :D).
niin ja mint85 tuohon äidin omaan aikaan - mä sanoin jokunen viikko sitten miehelle, että mä haluan vähintään joka toinen päivä rauhallisen suihkuhetken itselleni. Se rentouttaa mua tarpeeksi :D
Itseäni pelottaa välillä yöunille meno, ahdistun jo alku illasta kun ajattelen minkälainen yö tulossa. Päivät menee suurimmaks osaks hyvin. Meidän vauva ei niinkään itke öisin vaan on pirteä kuin peipponen ja hävettää myöntää, mutta muutamat kerrat ollaan miehen kanssa nukahdettu vaikka tyttö vieressä juttelee ja ihmettelee, lopulta hänkin on sitten nukahtanut.
Onkos kukaan vielä tehnyt pidempiä automatkoja?
Me ollaan nyt anoppilassa ensi kertaa, automatka tänne normisti n. 4 tuntia. Automatka itsessään meni paremmin kuin olin kuvitellut, kolme-neljä pysähdystä tehtiin ja matkaan kului 7 tuntia. Tämä vierasilla olo onkin ihan toinen juttu. En tiedä onko vauva niin ihmeissään missä ollaan vai mistä johtuu mutta viime yönä tyttö ei nukkunut kuin puolen tunnin tunnin pätkiä kerrallaan ja söikin useammin kuin normaalisti. Nyt sit aamulla huutanut (ruokaa!? väsymystä!? vatsakipua!?) kurkku suorana. Ihan olen hätää kärsimässä välillä :( Kotona nämä huonommatkaan päivät ei ole tällaista tuskaa. Kaiken lisäks en uskalla itse ehdottaa anopille mikä tytön oloa saattais helpottaa kun tämä huutaa hänen sylissä. Me ei olla mitenkään läheisiä ja mä oon aika varuillani aina hänen seurassa. HITTO kun olen heikko :´( On omaa äitiä kyllä ikävä, hänen seurassa voi olla oma itsensä ja hältä saa tukea. Lupautui tulemaan ensi viikollakin yökylään, jotta saadaan edes jonkinlaiset yöunet miehen kanssa nukuttua. Tytöllä nyt siis ikää 7vko ja rapiat.
Sellaista tänne... Parempiakin päiviä on ja huonoinakin päivinä tytön valloittava hymy poistaa kaiken tuskan (vaikka hymy oiskin vaan 'jes jes kakka tuli' -hymy :D).
niin ja mint85 tuohon äidin omaan aikaan - mä sanoin jokunen viikko sitten miehelle, että mä haluan vähintään joka toinen päivä rauhallisen suihkuhetken itselleni. Se rentouttaa mua tarpeeksi :D