Vauvan kanssa kotona

Hibiscus

Hibiscus

Jostain jotain jo tietävä
Moni on saanut jo oman pienokaisen kainaloon ja lopuilla alkaa olla jo jännät paikat käsillä. Ajattelin luoda oman ketjun vauva arjen kuulumisille. Eli olisi hauska kuulla miten teillä ensipäivät/viikot ovat sujuneet uuden tulokkaan kanssa. Minkälainen on oma vointi ja mitä ajatuksia ja tunteita on  herännyt.
 
Me ollaan nyt tasan kaksi viikkoa oltu kotona (vauvalla tuli 2 viikkoa täyteen perjantaina). Oma olo hieman jo paempi mutta edelleen olen kokoajan jännittynyt, hermostunut ja ahdistunut. Olen 1 kerran ollut lääkärillä puhumassa asiasta (neuvola halusi ja varasi ajan) ja huomenna on toinen kerta. Seuraavat tilannetta ettei mene masennuksen puolelle ja tarvitsenko "lääkityksen". Vauvalla myös kovia vatsakipuja niin vie voimia hyssytellä..

Imetän mutta olen joutunut välillä antamaan lisäksi hieman korviketta, koska vauva ei saa aina masua täyteen rintamaidosta : (

Kaitpa tämä joskus "iloksi muuttuu" ja, kun vauvalle tulee jokin rytmi vuorokausiin niin saa taas hieman omaa aikaa (illalla olisi ihanaa katsoa telkkua). Ehkä myös siksi ahdistaa, kun tuntuu ettei ole enää elämää, kun en edes uskalla lähteä mihinkään ja tässä kohtaa vauva vie kaiken ajan. Ilmeisesti en ole vauva-ajan ihminen vaan oikeesti odotan, että päästään taapero ikään..

en muuten osaa tuota tickeriä vaihdettua?!
 
Damon, Kurjaa kuulla että voimat lopussa. Koita vaan puhua asiasta ystävien kanssa. Äläkä jää yksin kotiin, vaikka olisit väsynyt niin kutsu lähinpiä ystäviä kylään ja ota vastaan kaikki apu mitä tarjotaan, ja tarvittaessa pyydä apua!

Sylihoito saattaa auttaa masuvaivoihin, pystyasento masullaan rinnan päällä. Siinä on itse helppo silloin löhötä sohvalla ja just katsella telkkaa iltaisin. Pientä vauvaa ei voi koskaan pitää sylissä liikaa. Kantoliinaa kannattaa kokeilla jos tuntuu ettei pysty mitään tekemään kun vauva koko ajan sylissä, silloin saa kädet vapautettua muihin hommiin. Ja loppujen lopuksi vauva-aika menee todella nopsaan, jälkikäteen ajateltuna tosin kaikki loppuu liian pian vaikka sillä hetkellä tuntuu loputtomalta. Yritä vaan oppia löytämään niitä omia hetkiä ja nauttimaan vauvan kanssa yhteisistä hetkistä, sillä jos vaan odotat taapero ikää, menee vauva-aika todella sivu suun ja aikaa siihen, että lapsi esim nukkuu yön hyvin voi mennä parikin vuotta, ja jos niin kauan vaan odottaa niin menettää monta hetkeä ja hajottaa päänsä totaalisesti. Tsemppiä. Toivottavasti lääkärissä käynnistä on apua. Ja ota yhteyttä niihin ystäviin <3 <3 <3
 
Mulla tulee perjantaina 2 viikkoa täyteen tytön syntymästä, ja on kyllä elämä muuttunut paljon! Mihinkään ei voi oikein lähteä ilman suunnittelua tai hetken miettimistä.. Imetys ei oikeen mulla onnistunut, tyttö kun oppisi tuttipulloon ollessaan lasten teholla muutaman päivän.. Pumppaamalla tulee onneksi mukavasti maitoa ettei tarvii pelkkää korviketta antaa! Kotona lähteny arki mukavasti pyörimään, tyttö nukkuu 3-4 tunnin päiväunia ja heräilee syömään ja jatkaa taas. :) Iltaisin ei sitte heti nukutakaan, kun äiti ja iskä haluis kattoo lemppari sarjojaan telkkarista; Sillon ollaan niin virkeitä ja jutellaan :D
 
Damon: Oletteko kokeilleen vauvan vatsavaivoihin cuplaton nimisiä tippoja? Kuulin jo perhevalmennuksessa eräältä perheeltä (joka oli vierailemassa siellä kertomassa vauva-arjesta) että heillä vatsavaivat helpottivat ko. tippojen käytöllä. Meidän vauvelilla myöskin vatsavaivoja ja ostettiinkin jo tippoja - muutama päivä käytetty ja ainakin näyttäisi hiukan helpottavan.

Me ollaan oltu kotona nyt viikko ja tytöllä ei vielä mitään selkeää rytmiä (ei voi olettaakaan vielä olevan). Tosin yöpuulle meno ja herääminen sattuvat suurin piirtein samaan kellon lyöntiin, eli puolen yön aikaan viimeinen iltasyöttö ja koko perhe taju kankaalla ja aamulla äiskä herää vauvelin kanssa seitsemän kahdeksan välillä. Isille sallitaan nukkua yhdeksään. Tänään ollaan vietetty suurin osa päivästä sängyn pohjalla - koko perhe veti kolmen tunnin päivätirsat ja hyvää teki :)

On tämä kyllä jännää aikaa. Itsekin ehkä odottelen jo syksyä että alkaisi vauva-arki olemaan jo rutiinia, mutta toisaalta yritän nauttia kaikin siemauksin näistä ekoista viikoista tyttösen kanssa. Onneks mies on kotona, hän on ollut kyllä korvaamaton apu! Ihanaa katsoa isää tyttönsä kanssa, niin hellyyttäviä ovat. Ja mahtavaa että mieheni noin antaumuksellisesti osallistuu vauvanhoitoon. Nyt pitää mennä tekemään sen mitä mies ei vielä pysty - syöttämään ;) Tuttipullosta ei olla vielä annettu kun rinta maistuu, mutta varmuuden vuoksi käytiin ostamassa tuttipullo ja rintapumppu, jotta pahan paikan tullen mieskin voi sitten syöttää pumpattua rintamaitoa...
 
Heips!

Täällä ollaan tytön kanssa kotona nyt yhdeksättä päivää ja hyvin on alkanut arki sujumaan. :) Mies oli ensimmäisen viikon kotona ja nyt joutui eilen takaisin töihin menemään. Oli todella suuri apu miehen kotona olosta tuolla ensimmäisellä viikolla, kun itselläni sektion takia sängystä nouseminen teki toisinaan tosi kipeää.

Vauva on pääasiassa rauhallinen, eikä turhia itkeskele ja nukkui alkuun yössä jopa 5 tuntia, mutta nykyään heräilee 2-3 tunnin välein syömään. :) Imetys onnistuu ilman minkäänlaisia hämminkejä, hyvä niin. :P

Mulle tuli keskiviikko-iltana melkein 40 asteen kuume, joka johtui rintatulehduksesta. Hoidoksi määräsivät kahtakin eri antibioottia, jotka nyt on saanut mun ja imetyksestä johtuen myös vauvan vatsat kipeiksi. :( Neuvolasta suosittelivat maitohappobakteereita ostamaan ja mies nyt kotiin tullessaan niitä tuokin, saa nähdä, alkaako miten pian auttamaan.. =)
 
Täällä tyttö nyt 4vrk ikäinen ja sellainen nappisilmä että..  Kotiin päästin siis tiistaina ja arkea nyt ollaan päästy sitten elämään. Aluksi olin hieman ahdistunut kuinka kaikki lähtee sujumaan ja tunsin hieman huonoakin omaatuntoa siitä että pieni poikani "joutuisi" nyt sitten olemaan se isompi vaikka niin pieni on itsekkin. Hieman tuo alkupäivien itkeskely on jo helpottanut mutta vieläkin saatan tihruttaa kun imetys on taas tehnyt kovin kipeää ja toinen rinnanpää on taas hajoilemassa. Ostinki sitä lanoliinia(lansinoh) nyt purkillisen ja sitä laittelen oikein antaumuksella tisseihin. Olen kuitenkin onnistunut vielä imettämään kipeästäkin tissistä tosin hieman harvemmin koska se kipu on iha kamalaa. :( Rintakumin ostin valmiiiksi jos tilanne kävisi ihan epätoivoiseksi ja tuttipulloja on kuin myös korvikettakin. 
Ja tuota maitoa siis tulee aivan mielettömästi. Minä kuulunki niihin "suihkutisseihin" että esikoinenkin sai kamalia tissiraivareita jonkinaikaa ja tytölläki on välillä vatsanväänteitä tuon takia.
 

Tyttö nukkuu hyviä pätkiä 2-3 tuntia ja viimeyönäkin nukkui klo23-5 asti aamulla jolloin sitten itse jo herättelin syömään. Muuten ei kyllä ole tarvinnut puuttua syömisiin kun tyttö pitää kyllä huolen että saa syötävää. 

Onhan tämä tällaista totuttelemista ja poikakin hieman on ollut huomionhakuinen.Haluisi tökkiä ja silittää ja luulee varmaan nukeksi siskoansa.  Onneksi mies on kotona sen 3 viikkoa ja muitakin on tässä apuna ollut ja on jos tarvitsee. :)

Yöt on mennyt kyllä hyvin, poika ei ole moksiskaan vaikka samassa huoneessa nukutaan kaikki kun vauva heräilee yöllä. 
Mutta taitaa vauva heräillä syömään eli se on menoks . :))

Damon, tsemppiä sinne, kuulostaa kovin tutulta tuo sinun tilanne. Itseänikin ahdisti kovasti esikoiseni kanssa. :( Mutta luulen että sielläkin helpottaa.. On varmasti rankkaa kun ei saa itse huilata mutta ajan kanssa se siitä sitten muuttuu. :) 
 

Tämä on niin hurmaantunut pienestä pojastaan  <3 Miten voikin olla vauva niin ihana. Synnytin maanantaina ja keskiviikkona päästiin kotiin. Ihan kivasti on kotona pärjäilty. Mieskin aloitti heti maanantaina kesäloman niin saadan tässä 4 viikkoa olla perheen kesken:) Esikoisella välillä mustasukkaisuuskohtauksia, mutta enimmäkseen ihailee vauvaa. Haluaa ottaa vauvan vähän väliä syliin ja innokkaasti vie vauvan vaipat ronskiin:)

Kaikki on nyt toisen lapsen myötä ollu paljon helpompaa. Imetyskin onnistui heti salissa, vauvalle vaan tissi suuhun ja siinä se:D 

Noh, kerkeehän tässä vielä vaikka koliikki iskeä, mutta nautin kyllä niin täysillä nyt tuosta ihanasta pallerosta <3 Esikoisen jälkeen olin kamalan kipeä niin ei ihan samalla tavalla voinut osallistua heti vauvan hoitoon ja mielikin oli vähän huono (itketti niin helposti kaikki). Nyt selvisin synnytyksestä ilman tikkejä niin on niin ihana olla ilman kipuja. Inhottavat jälkisupistukset melkeimpä oli ainut vaiva synnytyksen jälkeen. Keskivartalo tietty on ihan heikko, mutta pitää yrittää malttaa ottaa iisisti vielä jonkin aikaa.... mutta se on helpommin sanottu, kun tehty...olen vähän allerginen loikoilulle:D Ja muistas vielä nukkuakin päivälläkin niin pysyis mielikin hyvänä.

Kertoilkaahan muutkin vauvakuulumisia:)

 
Meillä syntyi vauva 14.6. torstaina ja lauantaina päästiin kotiin. Synnytys kesti noin 15h yhteensä, mutta ihmeen hyvin jaksoin. 16.30 saatiin vauva syliin ja eka yö menikin synnytysosastolla tyttöä tuijotellessa, hyvä kun maltoin yhtään nukkua. :) Imetys alkoi sujua tosi hyvin heti synnytyssalissa, vauva alkoi imeä rintaa kun pääsi syliin. Rinnanpäät on kyllä arat mullakin ja pitää rasvailla ahkeraan, punatukkaisilla kuulemma tämä on tyypillistä. Imuotteessa meni hetki vauvalla opetella, mutta nyt ei enää onneksi satu imettää. Ihanaa! Eka päivä kotona oli vähän kaoottinen, esikoinen aika haastava ja oma usko siihen miten kahden lapsen kanssa pärjään koetuksella. Mutta yö nukuttiin hyvin, vauva söi kolmen tunnin välein ja isosisko nukkui meidän vieressä, eikä herännyt edes vauvan itkuun tai vaipanvaihtoon. :) Sunnuntaina saatiin olla koko perhe kotosalla ja mies opetella uudestaan vaippojen vaihtoa, tänään hän meni töihin ja on vasta pe-su lomalla. Saadaan tyttöjen kanssa pärjäillä kolmistaan päivät, onneksi isovanhemmat asuu lähellä ja auttavat melkein päivittäin. Juhannukseksi mennäänkin appivanhempien luo 'maalle', syödään hyvin ja vietetään suurperhe elämää. :) Helpottaa mua kun ei tartte sitten siivota ja kokkailla ja isosiskollakin on huomiota ja puuhaa enemmän. Kaikenkaikkiaan asiat on mennyt tosi hyvin, hormoonimyrskyiltäkin olen säästynyt. Ihana kesä edessä. :)
 
Meidän tyttö on nyt 1kk1vko ja oikeen kivasti on meillä mennyt, vauva on rauhallinen ja kiltti murunen :) koliikkia tai muuta ei ole tullut onneksi, pientä masuvaivaa tuntuu välillä olevan kyllä, muttei niin kovia että hän niitä itkisi.. Cuplatonia hain kuitenkin apteekista josko auttais pienempiinkin ilmavaivoihin. Imetys meillä lähti heti hyvin käyntiin ja maitoo tulee enemmän kun tarpeeksi, joten täys imetyksellä on saatu mennä :) 1kk neuvolassa käytiin viime viikolla ja hienosti oli neitonen kasvanut, painoa oli parissa viikossa tullut melkein 1kg(n.2vkosena 2946g ja 1kk 3912g) ja pituutta syntymäpituudesta 5cm elikkä nyt oli 53cm, silti vielä vaatekoko 50-56cm, merkistä riippuen on nuo vaatteet niin erikokosia vaikka koko merkintä oiskin sama..

Ei sitä osannu etukäteen aatella kuinka paljon omaa vauvaa tulee rakastaan, on se vaan niin rakas muru <3 <3 Niin ja meillä nukutaan yötkin niin hyvin että joka yö saa nukkua tarpeeksi :) 1.7 meillä on ristiäiset, nimi tosin vielä hiukan vaiheessa mutta vielähän tässä on aikaa keskustella asiasta... Niin ja ihanaa kun on kesä ja lämmintä ja ihana vauva <3
 
Damon: Me ollaan nyt oltu viikko kotona, ja mulla on samankaltaisia tuntemuksia kuin sullakin. Ehkä isoin "järkytys" on ollut imettäminen ja kuinka paljon se vie aikaa ja voimia, tuntuu että vauva on rinnalla kaikki ne ajat mitä ei nuku ja tosiaan tuntuu kanssa ettei ole mitään omaa elämää. Ja olen täällä neljän seinän vankina koko kesän, kun en osaa vielä ainakaan enkä uskalla lähteä liikenteeseen vauvan kanssa.
Me ollaan kanssa annettu korviketta välillä kun ollaan tajuttu 5 tunnin tissittelyn jälkeen yöllä että ehkä se maito ei vaan tosiaan riitä, poitsu syönyt hyvällä ruokahalulla korviketta enkä pode siitä mitään "huonoa omaatuntoa tai pahaa mieltä".
Olen kanssa ruvennyt miettimään että ehkä en ole kans vauva ajan ihminen ja tää imettäminen ei vaa ole "mun juttu" tietenkin sitä teen että vauva saa ruokaa ja ravintoa. Mutta odotan jo kanssa rytmiä päiviin ja että poitsu olis vähän isompi. Tiedän että voi jälkikäteen harmittaa että "ei osaa nauttia" tästä ajasta, mutta ei sitä nyt osaa sitten niin ajatella. Eiköhän se tästä iloksi muutu, otetaan päivä kerrallaan ja ajatellaan positiivisesti :)
 

Mustat silmäpussit ja kaikki omatkin vaatteet puklussa, sellasta kuuluu meillekin;) Tissitellään kahden tunnin välein, välillä useamminkin. Esikoisen kohdalla minustakin tuntui, että olen enempikin isomman lapsen äiti. Mutta nyt osaan (ainakin toistaiseksi) nauttia tästä vauvasta. Ehkä, kun tietää että se " vankila vaihe" ei nyt niin kauan kestä ja tiesi mitä on tulossa. Ensimmäinen oli koliikkilapsi ja jos siltä nyt säästytään niin onpa heleppoo:D 

Tässä imetykseen tietoutta, jos siitä olisi jollekin apua:) Esikoisen kanssa muistaakseni just tuolta tuli tietoa imettyä:) Mukavampi imettää, kun tietää miksi vauva käyttäytyy tissillä tietyllä tavalla

 http://imetystukilista.net/sivut/index.php

 

nyt jos jaksaisi jotain raapustaa kun mies on pihalla kahden vanhemman lapsen kanssa.

poika tuli siis maailmaan laskettuna aikana(päivänä), ollaan oltu kotona nyt perjantaista lähtien. ihanaa. sairaalassa olo on tosi ankeaa. ja kättärillä kun on se vierihoito tsydeemi, niin ei oikein saanut levättyäkään siellä. olin siis hereillä synnytyksen alusta seuraavaan iltaan, ehkä muutamat tunnin pikku levot siinä välissä.

kotona olo on ollut tähän mennessä helppoa(koputtaa puuta), tytöt on auttanut hyvin, nuorempi on kyllä vähän mustis, mutta, eiköhän se siitä. 

poika syö ja nukkuu yllättäen. oli tänään jo aika hyvin hereillä kun mummi tuli moikkaamaan. 

kättärillä muuten mua ärsytti se kun ne ei mielellään anna lisämaitoa ja mulla toi maidonnousu vähän kesti(niinkuin varmaan aika monella muullakin), sekin oli varmaan syynä siihen että pojan paino tippui ekana päivänä 6.9%. oltaisiin muuten päästy jo torstaina kotiin. itkuhan siinä meinas tulla kun halusin vaan kotiin. mun mielestä kättärillä panostetaan ihan liikaa imetykseen, siis sillain fanaattisesti..ihan kuin kaikki muut tavat olis syntiä :/ 

mä en ite ainakaan tuomitse muiden tapaa ruokkia lastaan. joku ei halua, joku ei kykene, jonkun lapsi ei opi rinnalle.. eikö pääasia ole se että lapsi saa mahan täyteen maitoa, ettei tarvi viedä teholle tiputukseen kuivumisen takia!! <--- toi on asia mikä suututtaa.

 
mint85 mä myöskin synnytin kättärillä ja kätilö kysyi miten suhtaudun imetykseen - enpä muuta osannut sanoa siinä synnyttäessä että positiivisesti. No itselläni myöskään ei tuo maito noussut vasta kun kolmantena päivänä synnytyksestä ja vähän oli mieli maassa kun ei pystynyt ruokkimaan lasta itse niin hyvin kuin olisi halunnut ja mitä kättärin henkilökunta toivoi. Itkuakin väänsin pariin otteeseen kun meidän vauvalle piti antaa lisämaitoa kun sokeriarvot niin huonot (tuli epäonnistunut olo - henkilökunta tosiaan tuntui painostavan aikalailla). Meitin tytön paino ei lopulta kauheasti pudonnut (muutaman prosentin) ja syntymäpainonkin tavoitti kuuden päivän ikäisenä.

Muuten koin vierihoidon ihan positiivisena, ekana yönä en nukkunut ollenkaan, mutta sitten seuraavat kolme yötä nukuin jo joten kuten. Aika hyvin hormoonien voimasta olo pysyi suht virkeänä.

Nyt tyttö on reilut 3 viikkoa vanha ja vauvanhoito tuntuu välillä ihan tuskallisen vaikeana. Esikoinen kun on kyseessä ei oikein vielä hallitse kaikkea - enpä ole vielä oppinut kaikkea mitä tyttö yrittää viestittää. Välillä tuntuu että menee usko itseensä, mutta sitten kun tyttö hymyilee (vielä kylläkin tahattomasti) niin voimia ja uskoa pulppuaa uudelleen jostain. Tutti kyllä on pakko hommata jottei tyttö sitten vielä puoli vuotiaanakin nukahda tissi suuhun. Vaikka aateltiin että ilman yritetään olla, mutta ei se nyt syntikään ole jos haluaa vähän helpottaa arkea ja tulevaa...
 
Jopas on erikoista, ettei lisämaitoa anneta. Eihän se maito heti nouse. Eikä asiaa auta, jos ei saa äiti yhtään levättyä. Kysillä kyllä sai lisämaitoa .Kunnon unilääkettä se vauvalle oli, kun neljä tuntia olin imettänyt ja 15-20 ml maitoa vauva sai niin heti simahti:) Ensimmäiseksi yöksi annoin vauvan kansliaan, jotta saisin edes vähän nukuttua, kun melkein vuorokauden olin jo putkeen valvonut. Sairaalassa kyllä nukkuminen muutenkin on ihan toivotonta, hoitajat ramppaa ja syömässäkin pitää käydä kellon mukaan:(

Tämä päivä on mennytkin sängyssä makoillessa, olen yrittänyt nukkua, mutta toisesta huoneesta kuulunut ihahaa, ihahaa...isiiiiii jne.:D ja vauva pitää melkosta mölinää myös. Mutta ihan levännyt olo nyt on, kun ei ole tehnyt mitään ihmeempiä:)
 
kättärillä ei ole edes "vauvalaa", eli siinäkin se levonpuute iski heti, vaikka suurin osa synnyttäjistä tarvii lepoa edes hetken synnytyksen jälkeen. sai siellä sitä lisämaitoa, 20ml jos hyvin kävi. mutta, muuten jäi hyvä mieli synnytyksestä, vaikka se menikin pelkän ilokaasun voimalla..paitsi ponnistusvaiheessa :)
 
Tälläkin tämänkin synnytys meni pelkällä ilokaasulla. Toivoin jo tujakampaa kivunlievytystä, mutta sitä ei tälläkään kerralla ehditty antaa....ponnistamaan vaan. Yritinkin sinnitellä mahdollisimman pitkään ilman puudutuksia. Olihan se sellasta tuskaa ja "muutamia" ärräpäitäkin tuli ponnistaessa:D Suihkussa käynnin jälkeen istuskelin kiikkustuolissa ja totesin, sehän oli mukava kokemus:) ja samalla kyllä itseäni huvitti, että hetki sitten olin niin kamalissa kivuissa, ettei mitään järkee ja nyt ajattelen, että olipas mukava kokemus:DDD 
 
sama juttu, jos ei huomioi kipua ja tuskaa, niin kokemus oli hieno. kätilö oli ihana ja kannustava, ilmapiiri oli hyvä, mies tuki hiljaa ja piti kädestä kiinni. pyysin siis aikasemmin jo että tukee mua ilman mitään tyhmää läpän heittoa, että on ennemmin hiljaa ja antaa mun tehdä työni ;)
 
Tuosta lisämaidosta heti alkuun. Monien tutkimusten mukaan niin terve täysiaikainen ja normaalipainoinen (siis ei alle 3kg eikä yli 4,5kg) vauva EI tarvitse alkupäivinä lisämaitoa! Monella vauvalla on luonnostaan kova imemishalu, mutta ihan vastasyntyneen mahalaukku on todella pieni eikä sinne yksinkertaisesti edes paljoa alkuun mahdu. Vauvalla on myös ns ruskeaa rasvaa, josta saa energiaa alkupäivinä ja toiseksi se alkumaito eli ternimaito mitä rinnoista tulee ennen kuin maito varsinaisesti nousee yleisesti siinä 3. päivänä synnytyksesta niin se itsessään on hyvin energiapitoista ja riittää vauvalle mainiosti. Lisäksi on myös hyvä muistaa, että mitä useammin vauva on rinnalla ja imee niin sitä paremmin se maito alkaa nousemaan hormonien avustuksella. Tässä pätee kysynnän ja tarjonnan laki eli vauva ikään kuin tilaa lisää maitoa. En nyt mitenkään ole ehdottomasti lisämaitoa vastaan, ihan varmasti sille on paikkansa myös ns. normaalivauvojen kohdalla. Halusin vain tuoda näitä ehkä vähemmän tunnettuja asioita esiin. Tuneteellahan siinä mennään, mutta ehkä auttaa ymmärtämään näin jälkikäteen, miksi lisämaitoa ei ole annettu. :)

Itsekin synnytin Kättärillä, Haikaranpesässä. Oma vauva sattuu olemaan juurikin tuota tyyppiä jolla on valtava imemistarve ja paino oli laskenut kotiinlähtötarkastuksessa melkein sen sallitut 10 prossaa. Vauva kyllä osasi imeä heti alusta asti, mutta itselle oli imetys alkuun vaikeaa sektion vuoksi. Tästä kaikesta huolimatta en itse henkilökohtaisesti edes ajatellut lisämaidon antoa. Viimeisenä iltana vauva rupesi nukkumaan jo vähän pidempiä pätkiä, pissasi ja kakkasi jo hyvin ja maito tuntui olevan nousussa. En siis ollut huolissani vauvasta missään vaiheessa, mutta toki meitä äitejäkin on erilaisia. Itseäni varmasti helpotti tieto tuosta kaikesta mitä alkuun kirjoitin ja sitten se, ettei ollut esikoisesta kyse. 

Mutta sitten itse asiaan. :) Kotona ollaan nyt oltu parisen viikkoa ja suunniteltu sektio siis takana. (Tosin nopealla aikataululla yllättävän perätilan vuoksi.) Tyttö voi oikein mainiosti. Painoa tullut mukavasti ja täysimetyksellä mennään. Ruoka maistuu ja pissaa ja kakkaa riittääkin sitten ihan kunnolla. Tyttö vaan on oikea ahmatti ja välillä täytyy äitin vähän säännöstellä, ettei maha tule liian täyteen tai muuten tulee oksennus. Muutenkin ilmavaivat vaivaa välillä kovastikin. Päätään kannattelee jo hyvin tomerasti pitkähkön ajan ja kovasti möngertää massullaan ollessa. Kova kiire jo päästä liikkeelle. Itse olen toipunut nyt hyvin. Eka viikko oli vaikea sektion vuoksi, mutta nyt elämä menee kuin ennenkin. Kaupassa olen käynyt, siivoillut ja esikoisen perässä tulee juostua päivittäin. Esikoinen on ottanut uuden tulokkaan todella hyvin vastaan. Kovasti haluaa pitää sylissä ja suukotella. Lisäksi auttaa mielellään vauvan hoidossa. Aivan ihana isoveli siis. :)
 
Imetyksestä: meillä tyttö syntyi 3kg ja alkuun paino tipahti 7%. Lievä huoli nousi synnärillä että riittääkö maito, mutta tunsin kyllä rintojen paisuvan jo tokana päivänä teilusti ja vauva oli tiheään rinnalla, ihokontaktissa (nukkui mun yöpaidan sisällä pelkät vaipat päällä). Kotona sitten maitoa tuli jo niin reilusti että kakkakin alkoi lentää niin, ettei huolehtia tarvinnut ja painokin tuli takaisin kahdessa päivässä kun neuvolassa käytiin ekaa kertaa. Hyvin siis on menty täysimetyksellä, luontoäiti on taas hoitanut asiat parhainpäin. :) Me oltiin jo juhannuksena pienessä reissussa, kivaa oli mutta voimat ei ollut vielä ihan täysin palautunut ja itkuinen olo iski väsymyksen seuralaisena. Nyt kotosalla on helpompaa kun saa lepäilläkin ja ulkoilla kunnolla. Meillä vain esikoinen on nyt hirveän huomionkipeä, kiukustuu tosi helposti ja välillä on vaikea saada kunnon kontaktia (ei vastaa kysymyksiin ja tekee asioita jotka tietää kielletyksi). Siihen päälle koirakin on yliaktiivinen pitkien lenkkien puutteessa ja välillä meinaa oma kärsivällisyys loppua... Vauva on onneksi rauhallinen, nukkui ja syö hyvin. Pientä vatsavaivaa on ollut kun söin reissussa voimakkaammin maustettua ruokaa, mutta cuplaton tipat tuntui onneksi auttavan. Ehkä tämä tilanne tästä rauhoittuu esikoisen ja koirankin kanssa, arkirytmi on vielä pikkuisen hakusessa ja mies on päivät töissä.. Omaa aikaa hiukan kaipaan, sitä kun ei ole pariin viikkoon ollut lainkaan. Tekisi mieli jo treenaamaan ja työskentelemäänkin vähän. :) Voimia kaikille vauva-arkeen ja aurinkoisia päiviä!!
 
You must log in or register to reply here.
Takaisin
Top