Täällä tuntuu vakiintuneen (luonnollisesti muutamaa poikkeusta lukuunottamatta: maanantaina sain tytön nukkumaan vasta 02 ja tänään nukahti isänsä nukuttamana kymmeneltä.
) n. klo 23 nukkumaan käynti: iltapalan jälkeen köllitään sohvalla hetki, josta siirrytään sänkyyn lukemaan iltasatu, jonka jälkeen tyttö nukahtaa joko tissille tai sitten ihan vaan kainaloon peukku suussa ja käsi isin tai äitin hiuksissa. Ekan kerran herää jo reilun puolen tunnin jälkeen (itse en siis ole ehtinyt vielä silloin nukahtamaan), mutta jatkaa nukkumista hyvin pian saadessaan tissiä. Seuraavan kerran herääkin kuuden maissa, jolloin tissitellään (tai siis tyttö ryömii itse syömään, äiti jatkaa nukkumista
) ja sen jälkeen jaksaakin nukkua ysiin-kymppiin asti ennen kuin nousevat isin kanssa aamupuurolle - mähän nousen jo seiskalta ja kasilta oon ollut jo vartin verran työmaalla touhuamassa.
Koen, että meillä nukutaan ihan hyvin - välillä isi hoitaa iltakuviot, että pääsen nukkumaan jo yhdeltätoista eikä aina jää yöunet vaan siihen reiluun kuuteen tuntiin. Nytkin, kun olin iltavuorossa ja nukuin aamulla yhdeksään asti (nykyään se on pitkään, kun ennen oli tosi aikaista, jos nousin ennen kymmentä
), niin jaksan kukkua täällä vielä hereillä ja meinasin vähän lukea ja syödä iltapalaa, kun ei väsytä. Tyttö retkottaa tuossa vieressä poikittan peiton päällä, niin otan kyllä kaiken irti tästä "omasta ajasta" enkä vahingossakaan käytä sitä nukkumiseen vaikka varmasti aamulla kiroan, kun en malttanut käydä "ajoissa" nukkumaan. Miehenkin usutin kavereidensa kanssa kaljalle, niin saan olla ihan ylhäisessä yksinäisyydessäni suklaalevyn ja teemukin kanssa. Oi, tätä autuasta hiljaisuutta.