Vauvan (ja äidin) unet

Meillä on pieni ihan selkeesti vielä kesäajassa.Nyt jo aamupäikkäreillä. :D
 
Meillä myös tuota yöpööpöilyä. Äiteellä menee hemro. Mutta kyllä se varmaan tästä... Ja pööpöilyyn oman lisänsä tuo infernaalinen eroahdistus, joka ilmenee tauottomalla tissinimemisellä taikka näpläämisellä. Ja jos päätän, että ei, nyt nukutaan ja laitan rinnan pois niin tulee ihan älyttömät kilarit. Nykyään kieltäminen ja ei-sana aiheuttaa välittömän itkuraivokohtauksen oli asia mikä hyvänsä. Nooh kyllä se tästä, viimeistään kun armeijaan lähtee :D
 
Kaipaisin vähän neuvoa että miten toimia kun mei neiti ei oo varmaa koht kolmeen viikkoon käyny iteksee enää nukkumaa, ei yöunille eikä varsinkaan päiväunille. Joudutaan nukuttamaan siten että pidetään kättä selän päällä kunnes on unessa. Yksin jos jättää niin noustaan seisomaan ja huudetaan, eikä ymmärretä tai haluta käydä itse takas pitkälleen. Vaikka neiti ois kuinka väsynyt ja juuri nukahtamaisillaan niin se pää nostetaan vaikka väkisin pystyyn, ehkä varmistaakseen onko äiti tai isi vielä paikalla tai sit vain taistellaan unta vastaan. Sit jos yhtää liian aikasee yrittää lähteä huoneesta niin neiti havahtuu siihen ja nousee seisomaan ja kaikki alkaa alusta. Miulla käy vaan hirveästi selkään se sängyn laidalla roikkuminen ja en haluaisi enää tässä vaiheessa opettaa nukahtamaan vieree (joskus päikkäreille joutuu nukuttamaan viereen kun ei omaan sänkyyn millään suostu nukahtamaan vaikka ois kuinka väsynyt). Öisin on muutaman kerran herännyt ja silloin on ollut pakko ottaa viereen loppuyöksi ku siin sängyn laidalla sais roikkua varmaan puol tuntii et siit uskaltas lähtee ilman et tyttö havahtuu hereille.
En tiiä kuuluuko tämä taas johonkin vaiheeseen, tiedän kyllä et univaikeuksia tulee kun oppii kaikkea uutta mutta pitäisikö meidän pitää jotain unikoulua vai odottaa vaa et tää vaihe menee ohitse? Oon välil kokeillu sitä et laitan tytön sänkyy, oon hetken siinä ja ku on rauhallinen ni lähen pois, no hää nousee sit seisomaa ja hää jaksais kyl harrastaa sitä varmast pitkää et lähinnä miun hermot ei ehkä jaksa sitä et 20 kertaa käyn laittamas pitkällee mut joo ehkä pakkohan se on jos joutuu unikoulua pitämään ja halutaan et tyttö käy ite nukkumaa :D
Nii ja jos siin vieres vaa seisoo ni hää pitää sitä leikkinä ja nousee nauraen seisomaa. :D
 
Jewell tuo voi olla eroahdistustakin kun haluaa olla varma että hänen luonaan ollaan. Mutta ei kai siihen muuta vaihtoehtoa oo kun odottaa vaiheen menevän ohi tai pitää unikoulua jos et halua viereen ottaa.

Meillä tyttö nukahti tänään yöunille ilman tissiä:woot: tai siis oli kyllä tissillä sängyssä mutta sen jälkeen pyöri ja peuhasi jonkun aikaa, kävi makaamaan ja nukahti. Yleensä nukahtaa aina yöunille tissi suussa. Mikähän sillä on? o_O:grin
 
Eroahdistus kävi kyllä itelläkin mielessä. Voiks siihen vaikuttaa jotenkin? Meillä kyllä touhutaan tytön kanssa kovastikin ettei pitäs siitä olla kiinni et jäis vaille huomiota ja sen takia haluu nukkumaankäydessä läheisyyttä. Luulen kyl et tää on iha ohimenevä vaihe mut ku tää on kestäny nii pitkää ni joteki pelottaa et tästä jää tapa et pitää olla vieressä/pitää kättä selän päällä kunnes nukahtaa. Vaik toisaalt hää on viel sen verran pieni ettei se nii paljoo haittaa jos täl hetkel joutuu nukuttamaa, kyl se sit joskus osaa käyä iteksee taas nukkumaa kunhan kasvaa :D
 
Ja just kun eilen kehuin, että miten meillä nukutaan taas yöt hyvin, ni eiköhän viime yönä iskeny tytölle ihan hirvee räkätauti, mikä myös osas valvottaa....puuuh...taitaa jäädä kerhot väliin tältä päivältä. Voihan nenä!
Ei pitäis mennä kehumaan...
 
Meillä tekee nykyään usein tuota, Voikukka, että on illalla nukkumaan käydessä tissillä ja melkein kun on nukahtamassa, repäisee itsensä tissistä irti, kääntää kylkeä tai muuten menee kauemmas ja rupeaa nukkumaan. Nytkin teki niin kun tätä kirjotan, meni ensin kauemmas mut hilautui takas viereen, että pää koskettaa miun kättä. (Tykkää nukkua niin, että päätä kosketetaan. Yölläkin jos minä en sitä koske, ni sängyn laita koskee :grin)
Siks mietin, että jos rupean vähentämään imettämistä ni pitäsköhän se lopettaminen alottaa päivällä, että antas vielä unille mennessä ja aamulla (ja yöllä..). Kun miettii et hoitoonkin kun jossain vaiheessa menee, ni päivältä jää imetys kyllä..
 
Sitkeessä on heräämisaika. Edelleen herää kesäaikaan, vaikka ollaan nukkumaanmenoaika siirretty talviaikaan, ei tunnin myöhempään. Ei tunnu milään nukkuvan pidempään ja yöunet on nyt tunnin lyhyemmät. Ei nukahda viereenkään, vaikka otan aamulla viereen.
 
Me ollaan valitettavasti yöpullo-kierteessä. En tiedä, voiko oikeasti olla kova nälkä. Viime yönäkään mieheni ei enää jaksanut vaan lämmitti pullon 30 min huudon jälkeen klo 04:30. Tyttö seisoo pinniksessä, ei millään saa asetettua unille. Aiemmin viime yönä tassuttelin hänet uudelleen unille. Aamuyöllä ei silittely enää kiinnosta pätkääkään.
Muutenhan tässä ei mitään, mutta itse pitäis nousta klo 6 ja lähtee pirteenä töihin...!
Tyttö 11,5 kk
 
Mä alan olla niin väsynyt ettei meinaa enää päivistä tulla mitään. Ajattelin että pidettäisiin mahdollisesti unikoulua vasta tammikuussa kun tyttö olisi reilusti päälle vuoden yms mutta en kyllä selviä niin pitkälle jos yöt jatkuu tälläisinä. Eli pakko nyt koittaa jotain. Tyttö haluaa tissille vähän väliä ja nyt tullut sekin että mieluiten nukkuisi vaan mun päällä ja ainakin pari kertaa yössä kiipeää siihen. Haluaisin edelleen että tyttö voisi nukkua perhepedissä mutta pitää katsoa onnistuuko se mitenkään kun ei enää pääse yöllä tissille.
 
Täällä vaaditaan maitotilkkaa myös. Kolme yötä meni ilman. Nyt on taas kovin levotonta viimeistään 02 jälkeen. Ei auta muu kun antaa maitoa, sitten rauhottuu. Jos rauhottuu. Viime yö taas ihme melskausta potkien ja huiskien meidän välissä. Mä en ala huudattaa sitä yöllä kun sitte kärsii koululaisten ja miehen unet, raukka kun lähtee jo ennen viittä töihin. Välillä aamuyön hulinat hiipuu unille 04-05 ja pikku ukko jatkais uniaan vaan kun kello kilkattaa koululaisille 7.00
Äiti on välillä vähän väsynyt :/
 
Suosittelen kaikille väsyneille unikoulua ja omaan sänkyyn nukuttamista. Vaatii sopivan ajankohdan, että jaksaa sen tehdä, mutta sitten helpottaa. Meidän tyttö ei kovinkaan kauaa jaksanut protestoida yöllä. Aika nopeasti luovutti. Itkulle pitää kovettaa itsensä, tai sitten valita joku pehmeämpi lähestymistapa, tassuttelu tms, mutta sitten olet jumissa sen tassuttelun kanssa ja saat sitä tehdä yöt läpensä. Ymmärrän kyllä perhepedin edut, mutta hyvillä yöunillakin on paljon etuja. :)
 
Unikoulua myös miettinyt. Toki nyt ei ole ollut virtaa ko. asialle. Edellisyönäkin saatiin unta n. 4h tunnin pätkissä, valvottiin vielä klo 4-6.30 välinen aika ja herätyskello oli soumassa klo 8 perheneuvolaa menon takia. Viime yönä meni ehkä himpun paremmin, saatiin jossain kohdin nukkua ilmeisesti peräti 3h pätkä ja sehän on oikein luksusta. Tyttö nukahti viereen, nostettiin omaan sänkyyn, viiden aikoihin kova itku ja rauhoittui lopulta viereen. Syö vielä öisin 2-3x.
Ite en jaksa niin notkua pinnasängyn luona, kun lonkat ja selkä kipeytyy ja muutenkin alkanut olla kipeitä supistuksia ja kolotusta ettei meinaa jaksaa iltahärdellejä. :-/
 
Täällä tuntuu vakiintuneen (luonnollisesti muutamaa poikkeusta lukuunottamatta: maanantaina sain tytön nukkumaan vasta 02 ja tänään nukahti isänsä nukuttamana kymmeneltä. :nailbiting:) n. klo 23 nukkumaan käynti: iltapalan jälkeen köllitään sohvalla hetki, josta siirrytään sänkyyn lukemaan iltasatu, jonka jälkeen tyttö nukahtaa joko tissille tai sitten ihan vaan kainaloon peukku suussa ja käsi isin tai äitin hiuksissa. Ekan kerran herää jo reilun puolen tunnin jälkeen (itse en siis ole ehtinyt vielä silloin nukahtamaan), mutta jatkaa nukkumista hyvin pian saadessaan tissiä. Seuraavan kerran herääkin kuuden maissa, jolloin tissitellään (tai siis tyttö ryömii itse syömään, äiti jatkaa nukkumista :hilarious:) ja sen jälkeen jaksaakin nukkua ysiin-kymppiin asti ennen kuin nousevat isin kanssa aamupuurolle - mähän nousen jo seiskalta ja kasilta oon ollut jo vartin verran työmaalla touhuamassa.

Koen, että meillä nukutaan ihan hyvin - välillä isi hoitaa iltakuviot, että pääsen nukkumaan jo yhdeltätoista eikä aina jää yöunet vaan siihen reiluun kuuteen tuntiin. Nytkin, kun olin iltavuorossa ja nukuin aamulla yhdeksään asti (nykyään se on pitkään, kun ennen oli tosi aikaista, jos nousin ennen kymmentä :wacky:), niin jaksan kukkua täällä vielä hereillä ja meinasin vähän lukea ja syödä iltapalaa, kun ei väsytä. Tyttö retkottaa tuossa vieressä poikittan peiton päällä, niin otan kyllä kaiken irti tästä "omasta ajasta" enkä vahingossakaan käytä sitä nukkumiseen vaikka varmasti aamulla kiroan, kun en malttanut käydä "ajoissa" nukkumaan. Miehenkin usutin kavereidensa kanssa kaljalle, niin saan olla ihan ylhäisessä yksinäisyydessäni suklaalevyn ja teemukin kanssa. Oi, tätä autuasta hiljaisuutta. :joyful:
 
Meillä on nyt päästy siihen, että tyttö menee nukkumaan omaan sänkyyn hereillä ja pöllöilee siellä itsekseen jonkun aikaa kunnes nukahtaa, mutta ei enää juurikaan itke. Tähän meni "unikoulun" aloittamisesta noin kuukausi. Aluksi itki 0-5min ajan ennen nukahtamista. Alusta asti on tullut lohduton itku, jos on jättänyt herellä omaan sänkyyn ja 11kk asti nukutin tissille.
Vaatii kyllä sopivan hetken aloittaa unikoulu ja minusta meidän tyttö itse indikoi olevansa siihen valmis, kun ei enää nukahtanut tissille niin hyvin. Nyt kun itkut jäi pois, on ollut muutenkin paremmalla tuulella, eikä hampaat tai flunssat vaivaa.
 
Voitteko kuvitella, tyttö heräsi viime yönä vain kerran:smiley-bounce012 tälläistä ei ole tapahtunut varmaan puoleen vuoteen. Onneksi ei ehditty pitämään unikoulua, toinen luultavasti vain eroahdistuksissaan heräili 10-152 kertaa yössä tissille ja ilkeä äiti meinasi sen estää. Ihanaa saada unta.
 
Mie taas tästä nukkumaankäynnistä narisen :D

Kuinka moni on harrastanu sitä unikoulua? Miten sitä tehdään? Kaua siin suunnillee menee et toimii tai toimiiko se edes? :D Miulla alkaa kärsivällisyys olee loppu noiden nukkumaankäyntien kanssa ku saattaa pahimmassa tapauksessa mennä yli tunti enne ku saa toisen nukahtamaa. Mie nii toivoisin et neiti pystys käymää ite nukkumaa ettei tartteis seisoo/istuu sängyn vieressä. En vaa sit tiiä onko hää niin sanotusti valmis siihen ku tuntuu et hänel on joku kovakin eroahdistus mikä ei ilmene muuten kun nukkumaankäydessä. Päivällä vaik häviää näköpiiristä ni tyttö ei oo moksiskaan mut nukkumaankäydessä jos ees yrittää lähteä huoneesta pois kun hää on hereillä ni ponkaistaan seisomaan ja hirveä huuto ja sit se nukutus vaa venyy ku toine taistelee unta vastaa. Mieshän tässä kärsii eniten kun oon pistäny hänet suurimmaks osaks hoitamaa nukutuksen ku hänel tuntuu käyvän helpommi. Hänel menee joku 15 min ni tyttö nukkuu ilman suurempia taisteluja. Mie kun nukutan ni menee ainakin puol tuntia ja se on sellasta pelleilyä et huh huh.. Yritetään siis nousta pystyyn ja kun laitan takas pitkällee ni käy nauramaa ja pitää sitä leikkinä kunnes suuttuu ku ei saakaa nousta ja taas huudetaan. Joudun sit pitämää kättä selän päällä kunnes nukkuu, jos yritän vaik suoristaa selkää tai otan käden pois ni pyritään pystyyn.Vai onks se vaa nii kovasti miun perää nyt ettei miu kaa nukkumaankäyni onnistu kunnol :D
Nyt on uutena juttuna tullu yöheräämiset, mikä on kyl vissii joku vaihe, taas. Ite oon vaa nii väsyny et otan suosiol vieree ku siin nukkuu aamullakin pisimpään mut mei unet kärsii ku toine pyörii ja hyörii. Mies taas istuu vaik tunnin hänen sängyn vieres ettei tartteis ottaa vieree ettei oppis siihe et joka yö pääsee siihe. Samat taistelut siis illalla ja päivällä vaik illalla käy ehkä vähän helpommin. Päiväl nukutan rattaisii jos ei sänkyy käy.

Huoh kyl voi olla vaikeeta. Oon muutaman kerran yrittäny sitä et laitan tytön sänkyy, ootan vieres et on rauhalline ja lähen pois mut hää vaa saa hirveet raivarit ettei siihe auta selän silittelyt ja ku sylii ottaa ni rauhottuu mut sänkyy ku laittaa takas ni jumalaton huuto.
Kai se vissii pitää vaa kärsii ja oottaa et hää kasvaa ja on ns valmis käymää ite nukkumaa. Mut ku tätä on jatkunu jo pari kuukautta ni toivois jotai muutosta.

Miten muilla hoituu nukkumaankäynnit? Joudutteko nukuttamaa vai käydäänkö itse nätisti nukkumaa?
 
Meillä nukutaan perhepedissä niin että sängystä on jalat pois ja pinnis on sivuvaununa, tyttö nukkuu siellä välillä. Iltaisin nukkumaan käydessä tyttö on monena iltana yrittänyt lähteä sängystä pois ja siten nukuttamisessa on mennyt paljon aikaa. Nyt oon alkanut tekemään niin, että laitan tytön pinnikseen ja meen itse siihen reunalle ettei pääse pois, tästä alkaa yleensä vähän itkeskelemään mutta alan silittää selkää suht nopeasti vaikka nousisi seisomaan ja se rauhoittaa niin tehokkaasti että käy makaamaan. Sitten pyytää tissiä tai jos ei niin taputtelen pepulle ja siihen nukahtaa. Ei mee enää kauaa aikaa ja ei mua haittaa että pitää nukuttaa, esikoinenkin vaatii vielä vieressä oloa nukahtaakseen.
 
Meillä on Jewell kanssa neiti aina itkenyt, jos jätti omaan sänkyyn hereillä. Meillä ei ole tutti käytössä, joten se vaikuttanee. Unikoulu meillä lähti siitä tilanteesta, että ensin oltiin seisty sängyn vieressä ja pidetty kättä päällä, mutta heti kun yritti pois lähteä, niin itku alkoi. Vaikka toinen olisi jo nukahtanut, niin pieninkin lattian narahdus herätti ja itku alkoi. Tulin siihen lopputulokseen, että tää jatkuu ikuisesti ja että lapsi pelkää poislähtöä ja on sen takia niin valppaana ja tarkkailee koko ajan, milloin se lähtee, joten nukahtaa huonosti.

Sitten siirryttiin siihen, että lähdettiin heti. Pusut poskelle ja vauva sänkyyn ja pois. Itkuhan siitä tuli, mutta se kesti tosi lyhyen aikaa meillä. Sen kun kestää, niin voiton puolella olet. Itkua on erilaista ja jos on lohdutonta itkua, niin kyllä mä sitten menen huoneeseen ja rauhoitan syliin ja lähden pois. En jää tassuttelemaan. Unioppaissa sanotaan, että tätä saattaa joutua tekemään kauan, mutta meillä se on ollut max. kerran illassa. Ota kello viereen ekoilla kerroilla ja päätä aika jonka kestät itkua. Sekunnit on tosi pitkiä siinä vaiheessa ja minuutti tuntuu ikuisuudelta.

Jos ei halua yhtään itkettää, niin pehmeitä menetelmiä oli asteittain siirtyä kohti ovea. Tyyliin: Eka viikko tassuttelua, toka viikko hyminää sängyn vieressä tarvittaessa tassuttelua. Seuraavalla viikolla hyminää metrin päästä sängystä jne. kunnes olet oven ulkopuolella.

Meillä tyttö tottui lähtöön niin nopeasti, ettei monena iltana itkenyt perään. Sanoisin, että kohtasi pelkonsa ja totesi, ettei siitä mitään pahaa seurannut.
 
Arabia tuo kuulostaa ihan meidän touhulta. Sitä pitäisi ehkä asennoitua siihen et nyt aloitetaan unikoulu ja varaudutaan et siin voi mennä aikaa. Mei tyttö tuntuu olevan niin kova luonteinen et hää ei ihan helpolla anna periks. Mut pitäs sitä alkaa jotain tekemään, helpottas kummasti iltoja. Kun sais jostain itelle kärsivällisyyttä lisää. Inhottaa myöntää mut kyl miul menee hermot toho touhuu ku turhaudun jos toine ei meinaa millää asettautuu nukkumaa vaa jatkuvasti kiipeilee laidoissa ja huutaa ku laittaa takas pitkällee. Sit passitan miehen nukuttamaa, pien hetki ja PAM tyttö nukkuu.
Mut joo kyl myö taidetaa kokeilla sitä unikoulua. Kunha jaksas alottaa joskus.. :oops: Tai siis ois sen verra pirtee et jaksas panostaa ku oon nykyää niin hirrrveen väsyny.
 
Takaisin
Top