Mullekin heppataustasi oli @sukki uutta, täällä kun alkuraskausaikana turistiin jonkin verran hevosista. Minä olen itse ratsuttanut tuon ponin 10 vuotta sitten, esikoista ajatellen, ja ajatellut sen olevan loppuelämän meillä, joten ei tämä ole helppoa. Toisaalta (ihan itsekkäästi ajatellen) mahdollisuus elää vielä kerran vauva-arkea tuntuu arvokaammalta.
Vaikeaksi asian tekee tosiaan se, että minä ja esikoinen tosiaan haaveilimme yhdessä siitä maalaisunelmasta, ja nyt ottaisin kaiken häneltä pois. Alkuperäinen maallemuutto tehtiin tilanteessa, jossa luulimme, ettemme voi saada lapsia. Raskaaksi tulin yllättäen hometalon pihalla asuntovaunussa asuessamme, ja silloin meillä oli jo liuta eläimiä. Nyt pitäisi sitten tehdä näitä alkuperäisiä valintoja uudelleen. Toki varmaan pysyisimme maalla, ellei olisi tullut tätä ikävää esikoisen homekoulu- ja koulukyytiongelmaa, eli arki sujuisi edes siltä osin.
Lääkäri epäili reumaa, ja luin sen puhkeavan usein synnytyksen jälkeen, imetyksessä erittyvän prolaktiinihormonin myötä. Aika surullista, jos näin on, kun imetyksen onnistuminen on ollut minulle kymmenen vuotta "se juttu" ja nyt on tosiaan mennyt 4,5 kk täysimetyksessä, mistä olen ollut onnellinen. Tänään otettiin 9 putkiloa verta, EKG ja röntgenit, tulokset saa viikon päästä.
Mukavia vauvajumppia ja muita kaikille - ehkä me tullaan perästä!