Vauvahöpinöitä

Vitsukka: Meillä ei oikeastaan vauva itke kuin silloin, kun ilmoittaa nälästään. Vaikka vatsavaivojakin on, aiheuttavat ne lähinnä ähkimistä, kiemurtelua ja piereskelyä, eivät niinkään itkua. Myös meillä on Cuplattomat käytössä ja ehkä niistä on jotain apua ollutkin... tai sitten se on vaan mun korvien välissä. :) Öisin herää yleensä vain pari kertaa, mutta syötöt on aika pitkiä, tunnin, joskus puoltoistakin. Omaa aikaa ei arkipäivisin ole muulloin kuin silloin, kun vauva nukkuu ja silloinkin tuntuu, että kaikki aika menee huushollin ylläpitoon tai siihen, että täytyy itsekin nukkua. Iltaisin ja viikonloppuisin tilanne vähän parempi kun mieskin voi katsoa vauvaa. Ulkoillut olen vauvan kanssa "karanteeniviikkojen" jälkeen miltei päivittäin, mutta missään ravintoloissa tai kauppakeskuksissa emme ole vielä käyneet.

Kypsä: Kuulostaapa tutulta tuo kertomuksesi imetyksen aloittamisesta. Mulla oli alku ihan yhtä kaoottista ja jouduin aina joka syötöllä soittamaan kelloa ja pyytämään hoitajaa/kätilöä apuun. Kyllähän se hävetti. Ja suututti. Vasta rintakumin avulla homma alkoi jotenkin sujua. Tosin siinä vaiheessa olin jo ehtinyt saada molemmat rinnanpääni rikki ja syötöt oli yhtä tuskaa, vaikka rintakumi olikin käytössä. Täysimetykseen en ole rintakumista huolimatta edelleenkään päässyt enkä oikeastaan siitä enää edes haaveile. Pääasia, että imetys sujuu edes jotenkin ja vauva saa edes osittain rintamaitoa.

Onko teidän vauvoille ilmaantunut näppyjä naamaan/rintaan? Meidän vauvalla meni tuossa muutama päivä sitten naama ihan näpyille. Vauva on nyt kuukauden ikäinen. Muilta keskustelupalstoilta luin, että ovat (tod.näk.) ihan vaarattomia hormooninäppyjä, joille ei tarvitse tehdä mitään ja jotka häviävät itsestään. Harmittaa kuitenkin, kun toisella oli syntyessään niin virheetön ja pehmoinen iho ja nyt on naama ihan punainen, karhea ja näppyinen. :( Toivottavasti häviäisivät nopeasti.
 
Imetyksestä: Meilläkin oli alkuun pelko siitä, ettei maitoa ole riittävästi iltaisin, kun vauva oli koko ajan rinnassa kiinni. Mä en niin halunnut luovuttaa, koska halu täysimetykseen oli niin kova. Onneksi siihen pääsinkin rakkaan äitini neuvoilla: stressi pois, terveellinen ruokavalio ja runsas nesteytys. Välillä unohdin kokonaan syödä ja juoda, kun kaikki oli vain imetystä ja imetystä, sekä stressaamista. Heti kun aloin huolehtia itsestäni paremmin niin alkoi imetyskin sujua! Minua maidon nostattamisessa erityisesti auttoi teen juonti ja mustikkamehu! Myös tiheä imettäminen on todellä tärkeää alussa. Jälkeenpäin minua vähän harmitti, etten ollut raskauden aikana ottanut melkein mitään selvää imetyksestä. Ajattelin kait, että se hoituu ihan helposti, maito nousee ja minä imetän? No, ei ollutkaan noin helppoa, mutta onneksi nyt on kaikki hyvin ja täysimetyksillä mennään, rintakumilla kylläkin, mutta kuitenkin :). Tsemppiä kaikille! <3

Varpunen: Meidänkin pojalle on alkanut tulla pieniä näppyjä, mutta ovat todella nopeasti lähteneet. Viime viikolla oli poskissa pari pientä, joita ei tällä viikolla ole enää. Niitä on ihan vähän ja tosi pieniä tossa leuassa ja poskissa. Punaisuus on meiltä hävinnyt nyt kokonaan ja ihokin on ihanan pehmeä. Mitään rasvoja en ole käyttänyt. Eiköhän teilläkin pian parane, tsemppiä! :)

Vauvan navasta: Minkä näköinen on teidän vauvanne napa tällä hetkellä? Meillähän napatynkä irtosi heti neljäntenä päivänä synnytyksestä ja napaan jäi sellanen punainen pallukka, joka on sen jälkeen erittänyt jatkuvasti? Onko normaalia, että erittää edelleen märkää? Ettei siinä vaan kasva mitään sientä tai jotain? Eilen vauva itki kun sitä putsasin ja jotenkin se punainen pyöreä juttu navassa oli isompi, tai sit se vaan oli tullut paremmin esille.
 
Tänään meidän poika on viikon ikäinen, ja viides aamu kotona valkenee. Mitään selkeetä rytmiä meillä oo vielä, syötän kun vauva haluaa ruokaa. Sairaalasta kun lähdettiin, sanoivat, että pitänee antaa korviketta oman maidon lisäks, kun paino niin paljo putos. Ei me ehitty sitä antamaan kun kaks kertaa, kun otin siitä imetyksestä henkilökohtaisen mission ja vauvan kanssa "tilattiin" maitoa huolella, oikeestaan yks kokonainen päivä oli ihan pelkkää imetystä. Eilen kuuden päivän iässä syntymäpaino oltiinkin jo sitten ohitettu 135 grammalla.

Poika synty 41+3 viikolla, mikä on varmaan selitys sille, et se on jotenkin vanhemman olonen ja viettää aikaa jo hereilläkin, tosin lähinnä vaan tillittelee ympärilleen. Vaivojakin on ilmaantunut, heti aluks ilmavaivat ja nyt räkänen, rohiseva ja tukkonn nenä. Mä päätin koittaa vähän muokata ruokavaliooni ja kattoa,jos se auttais ilmavaivoihin. Ollaan myös koitettu panostaa röyhtäyttämiseen, asentojen vaihteluihin, pumppaamiseen ja hierontaan. Tänään pitäs kokeilla suolaliuostippoja ja niistäjää tuohon nenään. Mies ei oikein lämmenny idealle laittaa sipulia ja valkosipulia roikkumaan harson sisässä vauvan kopan viereen, mutta jos tuo hirveä rohina ei lakkaa, teen vaikka kaikki googlettamalla löytämäni temput. Rohina ja tukkosuus on sen verran paha nyt, ettei reppana edes jaksanu syödä kunnolla.

Iskä on tän viikon kotona ja nautin tästä perheen yhteisestä ajasta ihan mielettömästi! Ens viikosta lähtien mies onkin taas reissussa, heti alkuun kaks viikkoa putkeen, ja mua vähän jännittää jäädä vauvailemaan ilman sen rauhallisuutta ja käytännön apua. En osaa nukkua päiväunia, ja yöunet jäävät vähän vähäisiksi myös, mutta ehkä vielä kerkeen kunnolla lepuutella ennen miehen lähtöä.

Suffeli80: Mua kiinnostaa se vauvan vyöhyketerapia, odotan kovasti raporttia kokemuksistanne! :)

Aurinkoisia kevätpäiviä!
 
Imetyksestä: Täällä oli kans imetys aika vaikeeta aluksi ja sairaalassa tuli kelloa soiteltua kans. Se oli kyllä jotenkin ahdistavaa ja tuntu että miten sitä voi olla näin tyhmä ettei osaa omaa lastansa imettää. Tämän vuoksi mua myös jännitti kotiin lähtö, koska en ollut varma imetyksestä, mutta kotiin päästyä kaikki vaan jotenkin luonnistui ihan erillä tavalla. Imuotteen kanssa taisteltiin kyllä aikalailla, mutta nyt sekin alkaa olla kunnossa. Vauva edelleen ottaa huonon imuotteen aluksi ja lopuksi kun alkaa jo olla niin väsynyt. En oikein tiedä miten sen saisi vielä muutettua.

Näpyistä: Meillä on vauvalle ilmaantunut muutama tällainen pieni näppy naamaan, mutta ne ovat aina lähtenyt päivän kuluessa pois.

Täällä on poitsu nyt 8 päivän ikäinen. Vauva on ihana, mutta välillä mieli on maassa ja olen todella itkuinen. Tuntuu että kaikki ihan pienet vastoinkäymiset varsinkin tuon imettämisen kanssa on aivan maatakaatavia ja pillitän täällä ihan pöljänä. Olen myös jotenkin surullinen kun ajattelen että kohta vauva kasvaa isoksi ja tämä vauva aika on jo ohi ihan huomaamatta eikä sitä sitten enään saa ikinä takaisin. Ihan tyhmää, mutta minkäs voi.

Me kylvetettiin vauva eilen ensimmäistä kertaa kotona ja nyt sillä on iho kuivunut todella paljon. En nyt oikein tiedä pitäiskö sitä rasvata vai ei, ku joka paikassa on sanottu että vauvan ihoa ei pidä rasvata, mutta tuntuu ihan hullulta että sen vaan annettas kuivua. Onko teillä ollut kuivaa ihoa ja miten olette sitä hoitanut?
 
Nyt pääsen miekin ihmettelemään vauvahöpinöitäni ^^
Nyt on toinen päivä kotona ja hyvin on mennyt neidin kanssa. Ainoo vaan, et neiti saa aina syömisen jälkeen hikan josta ei tykkää yhtään.
Onneksi opettivat sairaalassa tuon istumasyötön, kun on tikit niin on vaivalloista jo mennä istumaan, saati aina kellahtaa sängylle makaamaan! Ja tuntuu et rinnatki tyhjenee paremmin. Piti ottaa vana käytöön rintakumi kun on jättimäiset rinnat ihan kivikovat, ni ei neiti saa muuten mtn ulos vaikka maitoa on. Lisäks sai jo neljänä päivänä sairaalassa toisen nännini imettyä rikki ku on niin innokas imijä :D
Huomenna saadaan neuvolatäti kotikäynnille, ja saan tikit pois,ihanaa! Josko vähän helpottus omat olot ja liikkuminen kun ei tarte enää tikkejä mietii.
Täytyy kyl todeta et on ihana ja helpo neiti. ei paljon valita,huuda tai muutakaan. On tosi kärsivällinen mikä helpotti jo sairaalassa ku saattoi kestää 15min et sain itseni maaten kyljelle. Nyt pitää vaan opetella käyttämään kantoliinaa ku neiti tykkää ihmetellä menoa kun on hereillä. Nytkin neiti kääsipuolessa ihmettelee, ja kohta nukahtaneen kun ollut hereillä jo jonkin aikaa :)
Pitää itsekin lähtee ostamaan imetysliivejä, kunhan vaan pääsee liikkumaan keskustaan asti :D

Mut voi vitsit, ku oli niin kaikki skenaariot vauva-arjesta pyörinyt päässä, ni kuinka hyvin onkaan sujunut loppuen lopuksi kaikki!
 
Hui, mitähän mä oon painellu täällä? Ilmeisesti mä oon välillä painellu noita kuvakkeita teidän viestien perässä, jos teillä näkyy että HugeMama "ei tykkää" tms. niin se on ollu vahinko. Äh, tää uus foorumi ja mun ipadin käyttötaidot ei toimi kovin hyvin...

Kivaa kuulla teidän vauvakuulumisia. Olikos teillä sitä facebook-ryhmää jo? Mä liittysin mukaan mielelläni. Ja sori, tää on nyt ihan väärä keskustelu tälle kysymykselle.
 
Varpunen78: Ne näpyt on varmaan ihan hormoninäppyjä, niitä tulee ja menee kausittain. Välillä voi olla ihan kunnolla naama/kroppa niiden peitossa ja ei kai se kuitenkaan tietääkseni kerro vielä siitä millainen iho on isompana, kuuluu siis asiaan. :) Toki niitä kantsii näyttää neuvolassa jos vaivaa mieltä.

Be: Sitä napaa kannattaa putsata keitetyllä vedellä/ desinfiointiaineella (joka ei kirvele) ja sit jos haisee susta pahalle niin pateekista saa siihen sellasta pulveria (Bacibact tms). Itsekin täytyy tänään hakea, meillä ei ole tynkä vielä irronnut mutta haisee tosi pahalle tuo napa, eli on varmaan vähän tulehtunut tai sitten tullut sitä sientä mitä siihen voi tulla..

mami-83: Mä laittaisin ceridal-öljyä, se on aika hyvä vauvan iholle. :) Kyllä muukin perusrasva ohuleti levitettynä käy hyvin. Meilla laitetaan tuota öljyä kylvyn jälkeen aina (toki tälle ei ole vielä laitettu kun eka kylvetys on vasta edessä..).
 
mami-83: Mä voin NIIN samaistua noihin sun fiiliksiin. Mullakin oli ekat viikot aika itkuisia. Useinmiten itketti imetysongelmat, välillä oman alapään kunto, välillä taas itketti ihan muuten vaan ilman mitään sen konkreettisempaa syytä. Pahimpina hetkinä mietin jo, että oonkohan mä ihan oikeesti masentunut ja tartten apua. Vaikka vauva on musta koko ajan ollu aivan ihana, ja vieläpä suht helppo tapaus (itkee tosi vähän), on musta välillä tuntunu, ettei musta oo tähän hommaan, etten mä osaa olla äiti. Mieskin oli jo huolissaan musta. Kuitenkin nyt, reilut 4 vkoa synnytyksen jälkeen, mun fiilikset on selvästi kohonneet ja itkuisuus vähentynyt. Ehkä tämä tästä pikkuhiljaa, kun päiviin tulee rutiinia ja turha stressaaminen väistyy. Tsemppiä sinne, kyllä se varmasti pian helpottaa sullakin! :)

Siilineiti: Sä oot kyllä ihan huippu, kun jaksat tsempata ja neuvoo meitä kokemattomampia äitejä. Suurkiitokset siitä sulle! :)
 
Me käväistiin nyt sitten viettämässä yö lastenosastolla. Eilen tosiaan poika alkoi rohisemaan pahasti. Nenä oli ollut tukkoinen jo muutaman päivän, mutta se rohina säikäytti ja päivystyksestä pyysivät tulemaan näytille. Siellä sitten tavattiin tuttu lastenlääkäri jo tehon puolelta, joka otatti verikokeita. Verikokeiden perusteella sitten mentiinkin tosiaan osastolle yöksi seurantaan. Rs-virusta epäilivät, mutta se testi oli sitten negatiivinen. Joku muu virusperäinen flunssa sitten vaan. Yön aikana hengiteltiin spiiralla. Aamulla nyt onneksi päästiin sitten kotiin. Olihan tuo taas kokemus.
 
Varpunen78: Mää oon saanut ite niin paljon ihaniaa tukea ja neuvoja esikoisen aikana keskustelupalstalta kokeneemmilta äideiltä niin tuntuu hyvälle et voi jotenkin auttaa. Erittäin hyvin muistissa kaikki ihmettelyt ensimmäisen kohdalta.. Hyvä jos on jotain apua! Kiva että fiilikset alkaa siellä jo nousta/tasoittua.

eemi0806:
Hui! Kaikista inhottavinta on kyllä kun noin pienen kanssa joutuu säikähtämään ja osastolle.Tokihan se on turvallisinta ja parasta että pitivät yön, ei tartte pelätä ja huolehtia kotona ilman apua ja osaavia käsiä.
Hyvä että pääsitte kuitenkin nyt kotiin, pikaista paranemisista!

Täällä vietettiin viime yö nojatuolissa nuokkuen. Mahavaivat ilmeisesti alkavat jo nyt, kun tuo neiti viihtyi viikon yli vatsassa ja kohta siis se "2 viikon" raja siis tulee.. Tiedä sitten, aiemmilla lapsilla masuvaivat on alkaneet kahden viikon ikäisenä (syntyivät aiemmin kuin tämä kolmas).. Eniten kuitenkin mielipahaa aiheuttaa tuo keskimmäinen jolle siskoksi tuleminen ottaa aika koville, paljon kovemmin kuin esikoiselle aikoinaan. Aika riittämätön olo kun ei voi toista ottaa vaan syliin ja viereen.. No jospa jo viikon parin päästä alkaisi yöt sujua hänelläkin. Nyt heräilee itkemään ja huutamaan äitiä useaan otteeseen aivan paniikissa.. :(
Tänään onkin th:n käynti kotona ja ehkäpä voitas jo viikonloppuna hieman ulkoilla kun keli lupailee lämmintä. Ensi viikolla olenkin sitten 3 vrk itsekseni näiden kolmen kanssa, onneksi vanhemmat hoidossa päivät mutta silti, illat ja yöt vähän hirvittää, varsikin jos tuo keskimmäinen ei ala rauhoittua ja pienen vatsavaivat jatkuvat.. No, päivä kerrallaan! :)
 
Nyt on taas (ties montako sekuntia) aikaa kirjoittaa, kun neiti nukahti lattialle. Äsken toimin tutin pidikkeenä ehkä tunnin. Yritän tässä samalla siivota, kun siskoni perhe tulee ensi yöksi meille.

Vyöhyketerapiasta.. en osaa sanoa onko siitä ollut hyötyä. Ehkä on. Käytän kuitenkin Cuplatonia samalla, joten ehkä niiden yhteisvaikutus on se, että ilmavaivat on vähentyneet. Vauva kuitenkin murisee öisin ja varsinkin aamuisin, kun mies lähtee töihin ja vielä voisi pari tuntia vetää unta palloon. Vyöhyketerapeutti sanoi, että monesti nuo vauvan ongelmat aiheuttaa mm se, että napanuora on ollut kiertyneenä kaulan ympäri syntyessä. Ei sitä edes ajatella millaisia kauaskantoisia ongelmia syntymä voi vauvalle aiheuttaa, mutta tuolla terapialla kuulemma saadaan suuri osa niistä hoidettua jo heti elämän alkutaipaleella.

Imetys sujuu meillä hyvin, mutta neiti saa useita kertoja päivässä aikamoisia rintaraivareita. Ne on aika turhauttavia, kun ei tiedä miten päin olisi. Nostan hänet silloin suosiolla olkapäälle "jäähylle" ja jatkan taas hetkisen kuluttua.

Fyysinen vointi on hyvä. Sain tosiaan vaan kaks tikkiä ja ne on kaiketi jo sulaneet. Jälkitarkastus on vasta 21.5. mutta ajattelin aloitella peitonheilutuspuuhat jo tässä lähipäivinä. Jännittää, mitenkä ne sujuu. Mutta tuo ehkäisy.. Voi jestas, sitä pitääkin miettiä toden teolla uudestaan vuosien ja vuosien tauon jälkeen. Lähinnä ennenkuin pääsen siihen jälkitarkastukseen puhumaan siitä.

Psyykkinen vointi on kohentunut huomattavasti. Pahimmat hormonimyrskyt on takanapäin ja vauva-arki alkaa pikkuhuljaa sujumaan jonkinlaisella rutiinilla. Toki välillä on huonompia päiviä.

Parisuhde on nyt vähän holdissa. Mies tekee pitkää päivää töissä ja käy vielä treeneissä, joten yhteistä aikaa on vähän ja sekin menee vauvajuttuja höpistessä tai neitiä ihmetellessä.
Ehkä tässä jossain vaiheessa voisi tehdä jotain entisestä elämästä tuttua, eikä pelkästään olla maitobaarina ja äitinä ja isinä.
 
Siilineiti sanoi:
Eniten kuitenkin mielipahaa aiheuttaa tuo keskimmäinen jolle siskoksi tuleminen ottaa aika koville, paljon kovemmin kuin esikoiselle aikoinaan. Aika riittämätön olo kun ei voi toista ottaa vaan syliin ja viereen.. No jospa jo viikon parin päästä alkaisi yöt sujua hänelläkin. Nyt heräilee itkemään ja huutamaan äitiä useaan otteeseen aivan paniikissa.. :(
Click to expand...
Kuulostaa tutulta valitettavasti, ja ilmeisesti suurinpiirtein saman ikäinenkin. Mun esikoinen, 2v, 9kk., heräili myös alussa yöllä paniikissa huutamaan äitiä. Kesti noin viikon muistaakseni. Piti mennä sängyn viereen pitämään kädestä kiinni niin kauan aikaa, että reppana nukahti... Nyt meillä vauva reilun kuukauden, esikoinen ei enää heräile yöllä noin, mutta on JÄRJETTÖMÄN mustasukkainen ja huomionhakuinen. On alkanut potkimaan, lyömään, raapimaan, huutamaan... vauvaakin käy läpsimässä naamalle tai päähän :sad001 Milloin tuo loppuu!?! :dontknow
 
Jotenkin huojentavaa oli tulla lukemaan tämä ketju alusta loppuun ja todeta, etten ole ainoa huolteni kanssa. Meillä suurin murhe on kanssa tuo imetys. Tai siis se, että vauvalla ei paino nouse, vaikka imee kyllä tehokkaasti ja mielestäni ihan tarpeeksi usein, ja nukahtaa imemisen lopuksi tyytyväisenä eli luulisi, että tulisi täyteen. Kunnon nielaisuäänetkin kuuluu vauvan hotkiessa, ja lopettaessa on naama maidossa. :) Mutta painoa ei ollut tullut neuvolan kotikäynnillä torstaina tarpeeksi, ja saatiin maanantaiksi asti vaaka kotiin, jolla pitäisi punnita päivittäin. Eilen aamulla olikin tullut 80g lisää edelliseen aamuun, mutta päivän aikana tuli kolme kunnon sinappilastia ulos ja tänään aamulla ollaan 60g pienemmässä luvussa kuin eilen. Ahdistaa kun ei tiedä, eikö nää rinnat vaan tuota tarpeeksi maitoa, ja miten niihin saisi sen nousemaan kunnolla (vieläkään eivät ole tuntuneet kovilta vesimeloneilta). Mammateetä on kohta paketti mennyt, eilen mietin jo holittoman oluen juomista, ja kovasti koitan olla stressaamatta ettei vaikuta maitoon, mutta itkuhan tässä vaan tulee. Korvikkeita kun annettiin jo sairaalassa ja niistä on kertaalleen päästy pois, niin ei tekisi mieli niihin palata millään, tuntuisi niin epäonnistumiselta. :/ Noh, maanantaihin asti koitetaan, sitten varmaan neuvola käskyttää viimeistään korvikkeille, jos ei ala tuo paino nousta. Mielellään vaan antaisi lapsen vaan imeä rintaa pullon sijaan, jos sillä saisi sitä maitomäärää kasvatettua. *huoh* :( Neiti siis nyt 12 päivää vanha, ja syntymäpaino vielä tavoittamatta.
 
mmm: Tsemppiä imetyksen kanssa. Enitenhän siinä hermostuttaa/haittaa omat (ja muiden) ajatukset ja epäilyt. Eikä neuvolankaan "painostus" auta kyllä. :( Tehkää sellainen "pesäpäivä" tai vaikka muutamakin, että vaan nyhjäätte peiton alla ja imetät mahdollisimman paljon, jos vaan tissit kestää ja mahdollisuus on. Kotikalja ainakin mulla on auttanut maidonnousuun, ja ylipäätään ahkera nesteen kittaaminen. Oma syöminen ja juominen vaan herkästi meinaa unohtua tässä touhussa ja sehän maidossa kostautuu.. Minäkin panttaisin pullon antamista niin pitkään kuin mahdollista, koska eipähän se ainakaan maidon määrää lisää niinkuin itse jo kirjoititkin.. Yritä saada turha stressi pois, kyllä se alkaa luonnistua kun vaan olet sitkeä. Muista että ei se rinta ole koskaan aivan tyhjä, vaikka löysältä tuntuisikin ja juuri silloin se imetys sitä maitoa tilaa. Ja varsinkin yöimetys.. Minä yritän aina ensin "valvottaa" (vaihdetaan vaippa, jumppaillaan, höpötellään) vauvaa vähän, että on kunnolla hereillä alkaessaan syömään,niin ei käy laiskaksi se touhu. Toki yöllä ei, silloin saakin jatkaa unia. ;)

Kuitenkin kuullostaa tuo sun kuvailu että vauva on ihan tyytyväinen ruokailuihin, joten toivoa ehdottomasti on. :)

Tsemppiä, toivottavasti alkaa sujua, sitkeys yleensä aina palkitaan!
 
Täällä on ollu aivan kauhee yö takana. En oikein tiedä että onko tuolla vauvalla jotain vatsavaivoja vai mitä, ku se ei vaan nuku. Se aina nukahtaa tissille ja kun siirrän sen siitä sänkyyn, niin menee max. 10 minuuttia kun se herää itkemään ja vääntelehtiin. Tuntuu että mikään ei auta siihen ja kaikki tässä huushollissa alkaa olemaan aika väsyneitä vauva mukaan lukien :(
 
mami-83, täällä vähän samoja oireita ollut nyt parina yönä. Oon viimein antanut suosiolla neidin jäädä nukkumaan niille sijoilleen, missä on imetetty, eli mun viereen. Siinä on nukkunut sitten tyytyväisenä, viime yönä veteli aamuukuuteen asti! (Nukkumaan päästiin ehkä puoliltaöin parin tunnin ramppaamisen jälkeen...)
 
Siis miten teidän vauvat nukkuu aamuun asti?? Olis niin siistiä jos meidänkin neiti vetelis sikeitä niin pitkään mutta maksimissaan neljän tunnin pätkissä mennään. Yleensä kuitenkin 2-3 tuntia on se normi setti.
 
k_repolainen: Niin se varmaan pitää täälläkin alkaa tekeen ku ei tästä oikeen tuu muuten mitään ja pakko kai se on joskus itsekin nukkua.

Suffeli80: Meillä poitsu nukkuu ihan samalla tavalla eli yleensä sen 2-3h putkeen ja sit pitää saada jo mahan täytettä. Mun kaverin lapsi oli vauvana sellainen et se oikeesti nukku koko yön putkeen. Tuntuu ihan hullulta että onko sellaisia vauvoja oikeesti olemassa :)
 
mmm: Kommentoin nyt vain pikaisesti imetysasiaa, palaan myöhemmin uudelleen. Ensimmäisenä tuli mieleen, että vaihdatko joka syötölle tissiä? Maidossa, jota vauvaa saa ensin (ns etumaito), on paljon laktoosia. Se voi aiheuttaa vauvalle vatsavaivoja ja runsasta kakkaamista, jopa painonlaskua sen jatkuvan kakkaamisen vuoksi! Takamaidossa, jota vauva saa rinnasta etumaidon jälkeen, on paljon rasvoja -> vaikuttaa paremmin painonkehitykseen. Etumaitoa voisi kutsua janojuomaksi ja takamaitoa varsinaiseksi ruoaksi. Eli ihan ensimmäisenä kannattaa muuttaa minusta imetysrytmiä niin, että imettäisit aina rinnan tyhjäksi (vauva saisi mahdollisimman paljon takamaitoa) ennen seuraavaan siirtymistä.

Lisäksi punnituksia voisit tehdä enemmän kuin kerran päivässä, esim aina ennen ja jälkeen imetyksen. Varmasti on eroa!

Olen lukenut Duodecimin julkaisemaa Onnistunut imetys -kirjaa, ja voisin katsoa illalla, millaisia vinkkejä antaa. Kirjastosta voisit löytää lainattavaksikin.

Lisäksi, ota heti yhteys alueesi imetystukihenkilöön, http://www.imetys.fi/index.php/yhdistys-toiminta/imetyksen-vertaistuki/imetystukiryhmaet-suomessa.
Lisäksi näyttää toimivan imetystukipuhelin http://www.imetys.fi/index.php/yhdistys-toiminta/imetyksen-vertaistuki/93

Minusta on tosi hienoa, että olet motivoitunut! Siilineidin kommentti pesäpäivästä oli myös erinomainen! Vauva vaippasilleen ja sinun yöpuvun alle (tai sinä alasti peiton ale) ihokontaktiin. Muista juoda TODELLA paljon ja pitää huolta syömisestä! Ja panosta erityisesti yöimetykseen :)

Imetys varmasti onnistuu, kunhan satsaat alkuun :) Ja se, että vauva on ruokailun jälkeen tyytyväinen, on erinomainen merkki :) VOIMIA!!!
 
mmm : kun me lähdettiin sairaalasta, saatiin myös komento antaa rintamaidon lisäks korviketta. Annoin sitä vain yhtenä päivänä, kaksi kertaa. Siitä vauva sai energiaa aloittaa imemisen, jota me tehtiinkin sitten seuraava vuorokausi just niinku myös merihevonen ja Siilineiti kehottivat. Koko ajan, kun vain yhtään vauvalla oli energiaa. Maito nousi, ja paino noussut myös hyvin sen jälkeen. Joinakin päivinä poika ei oo syöny ihan niin paljon, mutta yleisesti ottaen syö melko hyvin, tosin saattaa pitää taukoa välkssä.. Meillä käytetään tosi paljon aikaa imettämiseen, ehkä se jossain vaiheessa sitten alkaa rytmittyä. Nyt oon ollu taas tunnin syöttöhommissa. Tsemppiä kovasti, uskon, että sun imetys lähtee sujumaan!

mami-83 ja k_repolainen : meillä on ollu välistä kanssa melkosia vatsanväänteitä ja niihin liittyvää itkuisuutta. Oon koittanu röyhtäyellä usein, vaihtaa asentoja, jumpata ja nyt jätin kokeiluluontoisesti ruisleivän ja suklaan pois omista syömisistä. Annan myös nukkua vieressä, jos se rauhoittaa. Tsemppiä vauveleiden kanssa! Vähän jännittää ens viikolla alotettavat d-vitamiinit, kun kuulemma voivat aiheuttaa vatsakipuiluja.
 
You must log in or register to reply here.
Takaisin
Top