Vauvaelämää

Täällä olis yksi väsynyt äiti. Meillä on alettu heräilemään yöllä vähintään kahden tunnin välein(joskus jopa tunnin). Iltapuuroilla ja muilla ei tunnu olevan mitään vaikutusta uniin, välillä tutilla saa takaisin uneen, mutta usein vaati tissiä. Olisko kellään kokkakolmosia millä heräilyjä voisi yrittää vähentää? Kohta muuten tuntuu et järki ei enää pysy päässä, kun väsyttää niin paljon. Unipussi ja iltarutiinit on kaikki kohdallaan ja nukahtaminen ei sinänsä ole ongelma, unikouluja voi kai aloitella sitten kun vauva on 6kk että sinnekin on vielä muutama viikko aikaa...
 
Täällä on palattu joululomalta arkeen ja se on ollu pojun mielestä ihan mälsää. Mummoloissa ja kummin luona oli hälinää ja "sai" valvoa myöhään, mutta kotona on niin hiljaista ja pitää mennä aikaisin nukkumaan. Sitten pitää kiukuta aamut ja illat.

Ennen joulua aloiteltiin kaurapuuron syömistä, johon olen lisännyt hedelmäsosetta. Hyvin menee alas :) Eilen otettiin ensimmäinen lihatuote käyttöön(nauta), eikä ainakaan vielä ole tullut mitään vaivoja. Ruokailut menee pääasiassa näin: aamulla maitopullo, ekojen päikkyjen jälkeen sosetta ja kyytipojaksi maitoa, iltapäivästä maitopullo, päikkyjen jälkeen sosetta?maitoa ja iltapalaksi puuroa+maitoa. Yösyöttöjen määrä vaihtelee yhdestä kahteen, mutta tuttia saa käydä ojentamassa useampaan kertaan.

Joulupukki toi Tripp trappin, jonka hienosti kasasin eilen. Ei olla vielä kokeiltu sitä, mutta pikku hiljaa tuettuna aloitellaan.
 
Voisiko summersun olla vaikka hampaita tulossa? Se ei välttämättä aiheuta itkuja, voi olla vaan levotonta menoa. Tai sitten menossa on vaan joku vaihe... Minkä verran teillä menee kiinteitä päivässä? Lihat pitää nälkää paremmin kuin pelkkä kasvissose, eli joskus sekin sitten ajallaan auttaa pitämään nälän poissa öisin.

Täälläkin ollaan pikkuhiljaa palailemassa arkeen, mies menee huomenna töihin. Me ollaan käytännössä sairastettu koko loma, reilut puolitoista viikkoa siihen meni kun flunssapöpö kiersi koko perheen. Onneksi kukaan ei ollut pahasti sairas, lähinnä öitä on valvottu lasten yskän takia. Neiti nukkui yhden yön mun sylissä/kainalossa, kun makuuasennossa meni heti ihan tukkoon. Onneksi meillä ei ollut suuria suunnitelmia lomalle, lähinnä oli tarkoitus ulkoilla paljon ja kun sää on ollut ihan surkea, ei edes haittaa että ollaan oltu sisällä niin paljon.

Neidin puolivuotissynttäreitä juhlittiin maanantaina, tai me muut syötiin herkkuja ja neiti maissinaksuja :). Ihan uskomatonta, että neiti on jo puolivuotias! Ihan mahdotonta enää edes muistella millaista elämä oli "vain" kahden lapsen kanssa. Neiti on saanut joululomalla myös natustaa ikenillään kurkkua, porkkanaa ja sopivan sitkeäkuorista sämpylää. Ai joo ja imeskelihän se joulun kunniaksi pipariakin :). Syöttötuolissa istuu jo hienosti, pikkupyyhkeet on tuossa Tripp Trappissa vielä sivuilla tukena, kun neiti on niin hoikkis. Ja ulkoilua helpottaa kovasti se, että neiti pystyy nyt kunnolla istumaan rattaissa, jaksaa paljon paremmin ulkoilua hereillä kun näkeekin jotain. Eteenpäin ryömii kovaa kyytiä, jos tavoittelee jotain tarpeeksi kiinnostavaa. Jos ei kiinnosta, niin sitten ei kyllä viitsi ryömiäkään. Ja kääntymään ei suostu ei sitten ollenkaan, kiljuu selällään kunnes joku kääntää.
 
Hampaita olen itsekin epäillyt, mutta pitkään tuntuu niitä tekevän, vaikka niissä kai voi mennä kuukaisikin ennen kuin pukeaa... Lihaa meillä on syöty joulusta saakka, eikä silläkään ole mun mielestä ollut kauheasti vaulutusta uniin, joten en usko että on kyse nälästä, ennenminkin vain tavasta syödä yöllä. Lisäksi poika ei oikein osaa nukahtaa itsestään udelleen, joten me sitten ravataan laittamassa tuttia tai tissiä suuhun, et saadaan jatkaa unia. Ollaankin varmaan kokelemassa jotakin unikoulua tässä lähiaikoina kun aika on itselle sopiva.
 
Ehkä se on joku ikäjuttu... Täälläkin on normaalia enemmän levottomuutta öisin ja selvästi kaipaa seuraa, syliä, halia. Ei ole nälkä (pulloakin on kokeiltu tarjota), eikä aina rauhoitu enää pelkällä tutilla, vaan pitää nostaa syliin hetkeksi. Mies viime yönä tuumi, että hän veikkaa että menee kaksi viikkoa ja neiti nukkuu yöt meidän välissä :). No, jos kerran kaksi ekaa ovat saaneet pienenä luvan tulla, niin saa kyllä neitikin :love2
 
Mä tuun taas jakaan summersunin kans kokemuksia, kun tuntuu että painitaan samojen asioitten kans. Meillähän illat oli hurjan levottomia ja öisin heräili just parin tunnin välein. Se vielä oli ok, kun sain unta heti uudestaan, mutta sitten kun oppi ryömimään, niin yöhulinat vain paheni. Puuron myötä tilanne kävi paremmassa, mutta yhtäkkiä alkoikin heräileen ihan hirveesti. Ehkä 15 kertaa yössä ja aina piti saada tissiä. Eikä se nälkää ollut, ei vaan osannut nukahtaa ilman. Yhdelle illalle laskin 7 herätystä ennen puolta yötä. Tätä jatkui reilun viikon ja äiti oli vähän väsynyt. Samalla omasta nukahtamisesta tuli vaikeeta, kun odotin vain, että kohta se lapsi taas herää. Kokeilin tarkkaa rytmiä, klo 21 nukkumaan kunnon iltarutiinien kanssa. Lopputuloksena meillä valvottiin klo 03:30-05:00 ja nukuttiin siitä aamu yheksään. Laitoin ekaksi pätkäksi nukkumaan omaan sänkyyn ja siitäkään ei ollut apua. Lopulta ei meinattu saada enää nukkumaan iltasinkaan. Nukahti kantoliinaan, tissille tai syliin ja heräsi aina siirrettäessä. Heräsi myös yöllä ja olis nukkunu vaan tissi suussa. Yöllä googlettelin, että univaikeudet tyypillisiä 6-9kk ikäisenä, jolloin motoriset taidot kehittyy ja ajattelin, että katotaan yöunia sitte keväämmällä. Sitte sain mieheltä lahjaksi unihiekkaa etsimässä-kirjan. Kahen illan unikoulu ja meillä nukutaan!! Eilen nukahdettiin 5min omaan sänkyyn ilman puolen tunnin kantamista ja tissittelyä ja yöheräämiset tippu samalla kolmeen. :) määkin meinasin että pitääkö oottaa 6kk ikään, mutta tuossa kirjassa oli paljon tutkittua tietoa unikouluista ja monta eri unikoulua. Pehmeämpiä ja hitaampia ja sitte niitä Ajattelin sitten, ettei mahda olla yhden viikon päälle. Onhan ne äidin ja lapsen yöunet kuitenkin molempien jaksamisen kannalta tärkeät. Ehkä aikaista vielä kolmen yön jälkeen tuulettaa, mutta ainakin hyvältä vaikuttaa. :)
 
Pippinen mulla on kanssa tuo kirja kirjastosta lainassa. Mitä unikoulumenetelmää te kokeilitte? Itse olen ajatellut aloittaa tassukoululla ja jos se ei toimi niin sitten pistäytymismenetelmää. Mun mies on sitä mieltä että vauvan pitää antaa huutaa vähän aikaa itsekseen, mutta mulla tulee itselläkin itku jos kovin kauan pientä huudatan. Ihana kuulla että unikoululla voi oikeasti saada jotain hyötyä aikaan:)

Meillä on nyt yöhulinat tasaantuneet siten, että useampana yönä on herätty 4-5 kertaa, joka on jo huomattava parannus 7-8 yöheräämiseen. Edelleen pisin unijakso on noin 2 tuntia joten ei siinä itse kauhean hyviä unia saa. Täytynee seuraavassa neuvolassa ottaa asia puheeksi. Meillä lisäksi yöt meni risaisiksi sen jälkeen kun aloitettiin kiinteät, liekö sitten vatsa vielä totuttelee uuteen ruokaan. No mulla on onneksi pian taas tulossa viikon "loma" mummolassa kun mies on työmatkalla niin saan ainakin nukuttua päikkärit joka päivä:)
 
Aioin juuri tulla aloittamaan keskustelua uniaiheesta, mutta täällä onkin jo aloitettu :)
Meillä heitti viimeviikolla koko unirytmi häränpyllyä, kiitos rokotteista aiheutuneiden reaktioiden. Kun pahan olon ja vatsavaivojen takia ei vauva päässyt nukahtamaan normaaliaikaan, niin nukkumaan meno venyi puolille öin ja vastaavasti aamulla sitten herääminen vastaavasti puoleen päivään. Toki yöllä herätyksiä se pari-kolme.

Nyt kun näyttäisi että pahin alkaa olla takana, on yritetty pikkuhiljaa hinata aikataulua normaaliksi taas. Poika vaan oppi siihen, että kun tuskissaan itki, niin tietenkin mentiin paikalle ja otettiin syliin tms, koska makuulla ollessa vatsavaivat olivat pahimmillaan. Nyt selkeästi käyttää hyväkseen, ja itkeä värnöttää sängyssä vain siksi että tultas paikalle ja seurusteltais tai otettas syliin. Normaalisti on maitopullon tyhjennettyään nukahtanut tai jäänyt raukeana odottamaan unta sänkyynsä kun on lähdetty huoneesta pois. Nyt ei ala ollenkaan, vaan suorastaa taistelee ettei nukahtaisi ja alkaa parkua kun näkee että ollaan lähdössä vierestä pois.

Eilen pidettiin myöhäisen heräämisen takia vain yhdet päikkärit ja laitettiin poika nukkumaan sitten normaaliaikaan kahdeksa jälkeen. Nukahti hyvin maitopullon kanssa, ja olin jo iloinen, että rytmin palauttaminen tuntui onnistuvan. Tunnin kuluttua kuitenkin heräsi hirveään parkuun eikä millään laantunut. Ei maito, ei sivelyt, hipsuttelut, rauhottelut, soittorasiat tms. Pahinta itkussa on se, että se osaa olla tosi raastavaa, kun itkiessään ihankuin selittäis jotain. Alan aina epäillä että jotain on sittenkin vialla. Kuitenkin kun paikalle menee, niin leveä hymy leviää vauvan kasvoille ja alkaa innoissaan jokellella kun sai seuraa. Poislähtö aiheuttaa välittömän itkureaktion.

Illalla ei sitten enää muuta keksitty, kun että annettiin vauvan huutaa yksin huoneessa. Käytiin toki välillä katsomassa ja yritettiin rauhoitella, mutta suurta hyötyä siitä ei ollut. Lopulta sitten oli nukahtanut itkettyään tarpeeksi, mutta jos itki vauva itsensä uneen niin samoin tein minä. Kokemus oli ihan kamala, en haluaisi enää joutua tuota tekemään. Luin kyllä pistäytymis-menetelmästä, ja tuo meidän käyttämä tapa oli aikalailla sen mukainen. Silti minua ahdistaa ajatus, että vauva tuntee itsensä turvattomaksi ja saa jonkun loppuelämään vaikuttavan trauman, koska luin että huudattamista ei juuri em. syistä suositella.

Yöllä vauva sitten heräsi kahden jälkeen ja ainakin tunnin taas taisteli väkisin hereillä. Mikään ei kelvannut, lopulta otettiin syliin, koitettiin pitää selällään ja mahallaan jos olisi johtunut ilmavaivoista. Koska lopulta oltiin niin väsyneitä itsekin, otettiin vauva meidän väliin sänkyyn mahalleen. SIinäkin vielä taisteli pitkään ja huusi vaikka kuinka koitin rauhoitella ja silitellä. Lopulta kuitenkin rauhoittui, varmaan väsyi tarpeeksi huutamiseen ja pään kannatteluun ja nukahti. Ehkä tunnin pari siinä nukkui ja sitten taas heräsi, jolloin nostin omaan sänkyynsä ja sain kuin ihmeen kaupalla maitopullon avulla nukkumaan.

Tunnen oloni tosi kurjaksi ja olen ihan pihalla siitä, mitä pitäisi tehdä. Tassumenetelmä ei meillä ainkaan auta, enkä tiedä miten sen saisin edes toimimaan. Ainut mihin saattaa rauhoittua kun alkaa huutamaan on maitopullo, aina ei sekään ja jos auttaa niin sama taistelu taas kun herää uudestaan.

Tähän saakka oli mennyt hyvin, meillä on samat iltarutiinit aina samaan aikaan jne. Makkari on rauhallinen, valaistus himmeä ym kun vauva laitetaan nukkumaan. Nuo rokotusoireet vaan jotenkin sotkivat koko pakan, vaan olisihan tuo tietysti voinut tulla muutenkin kun nyt täällä teidän muiden juttuja olen lukenut. Toki on kurjaa olla itse väsynyt, mutta eniten säälittää vauva ja arveluttaa se, miten tämä kaikki siihen mahdollisesti vaikuttaa.
 
Eleanor: Et ole kurja äiti! Käy hakemassa kirjastosta sinäkin tuo unihiekkaa etsimässä-kirja. Ihan loistava! Siinä on monta, monta, monta sivua lähteitä tutkimuksista, joita on tehty lasten nukahtamisesta, joten tieto ei ole mitään mutua tai perustu yhteen tutkimukseen. Huudatus-unikoulu on ihan hyväksytty menetelmä edelleen ja olikohan tuossa kirjassa että 16 tutkimuksesta 14 mukaan se ei aiheuta lapselle mitään haittaa ja nämä kaksi tutkimusta joiden mukaan siitä jotain haittaa olisi, oli toteutettu hyvin pienellä testiryhmällä, jolloin tulos ei ollut luotettava. :) Ennenhän sitä käytettiin kaikille lapsille, minullekin on käytetty ja mitään traumoja en ole lapsuudesta saanut. :) Huudatus-unikoulussa on muihin unikouluihin verrattuna todettu jopa lapsen itkevän vähemmän, koska unikoulu on niin nopea. Yleensä sen 3 yötä, kun taas pehmeämmässä unikoulussa lapsi itkee useampana iltana ja pidemmän aikaa. Rankkaa se on ja tuossa kirjassa on juuri siitä, että vaikeinta on se, että vanhempien on uskottava ettei lapsella ole mikään hätänä ja pysyttävä lujana. Mutta et ole Eleanor aiheuttanut lapsellesi mitään haittaa, ne unikoulut on luultavasti rankempia vanhemmille kuin lapselle. :) Jos Eleanor teillä on rytmi edelleen väärässä, niin kannattaa kokeilla kääntää sitä pikku hiljaa herättämällä aamulla aiemmin. Itse ainakin huomasin omaksi virheeksi, että koitin kääntää rytmiä liian paljon, heti 2h kerralla. Ideana tuossa on juuri se, että lapsi ei saa aamulla nukkua väsymystään kokonaan pois, jolloin illalla väsyttäisi aiemmin.

Summersun: Minäkin epäilin, ettei minusta tuohon huudatus- tai pistäytymis-unikouluunkaan ole, joten olin ajatellut ensimmäisenä sitä pick up, put down-menetelmää. Se kuulosti omaan korvaan itselle sopivalta. Kirjassa kuitenkin oli, että unikouluja voi soveltaa tai keksiä itse vaikka kokonaan oman, kunhan sitä noudattaa johdonmukaisesti ja ideana on juurikin saada lapsi nukahtamaan yksin. Niimpä sitten ekana iltana kokeilin ottaa lasta syliin, mutta kun väsymys oli mennyt jo yli ja itku oli jatkuvaa, ei se tuntunut oikein sylissäkään olevan hyvä. Tai sitten olisi pitänyt kävellä ja hyssytellä, jolloin taas sylittelystä tulee liian pitkäaikaista tarkoitukseen nähden. Niimpä päätin kokeilla kai jotakin variaatiota tuosta tassu-unikoulusta. Lapsi itki sängyssä ja silittelin vain. Välillä rauhoittelin ja sanoin vain rauhallisella äänellä, ettei mitään hätää. Luotin vain lujasti siihen, ettei mitään hätää ole. Ja eihän lapsella mitään hätää olekaan, jos äiti istuu vieressä silittäen. :) Kaksi kertaa meinas itku ihan karata käsistä ja lapsella oli jo ääni käheänä huutamisesta ja kahdesti siis nostin syliin, molemmilla kerroilla alle minuutiksi ja laskin takaisin. Ensimmäisenä iltana itki 40min, toisena iltana 5min ja sen jälkeen ei ole itkenyt. Toki on sänkyyn viedessä jo tosi väsynyt. Eilenkin annoin tissiä pimeässä makuuhuoneessa, meinasi nukahtaa tissille, siirsin sänkyyn, heräsi siellä, mutta nukahti saman tien uudelleen. Tuo varsinainen tassuttelu tuskin olisi onnistunut, kun poika pyöri sängyssä kuin väkkärä samalla huutaen. Oli sängyssä poikittaain, mahallaan, selällään, nurkassa, keskellä, reunassa, jne. Niimpä annoin pyöriä siellä, silitin vain koko ajan rauhallisesti. Ensimmäisenä iltana tunsin itteni kyllä huonoksi äidiksi, toisena iltana kun nukahtaminen oli monta kertaa helpompaa ja yötkin oli parempia, tiesin tehneeni ihan oikein. :) Onhan ne hyvät yöunet molempien etu, lapsen ja äidin. Päivärytmistäkin on tullut samalla säännöllisempi. Ja tämän oman unikoulun perusteella sanoisin, että kannattaa alottaa unikoulu siten, että vie lapsen sänkyyn mahdollisimman väsyneenä, mutta kuitenkin hereillä. :)

Nyt viime yönä herätyksiä oli taas useampi, mutta nukahti silittelyllä uudelleen ja vain pari kertaa annoin kuitenkaan tissiä. Tämäkin siis edistystä, koska ennen tissiä piti saada joka kerta. Poika nukkuu edelleen kuitenkin levottomasti, mätkii käsillä ja potkii jaloilla, joten seuraavana taitaakin olla edessä siirto omaan sänkyyn. :)
 
Kiitos, Pippinen rohkaisevasta vastauksesta! Taida laittaa ko. kirjan hankinta- tai ainakin lainauslistalle :)
 
Eleanor, Pippinen ja summersun, tsemppiä sinne nukutusten kanssa! Ihan oikein olet musta Eleanor toiminut, lapsi ei todellakaan kuole pieneen itkuun, enemmän se aina koettelee vanhempien hermoja. Vauvat oppivat ja tottuvat todella nopeasti ja mitä aikaisemmin unijutut saa kuntoon, sitä helpompaa elämä on. Mitä isompi lapsi, sitä enemmän se osaa protestoida, jos esim. nukutustavat muuttuvat. Kukapa sitä haluaisi nukahtaa yksin, jos on vuoden päivät saanut nukahtaa jonkun syliin? Nimimerkillä kamalan väsyttäviä kokemuksia on :). Mutta toisaalta, jos ei itse kestä vauvan itkua, sitten on turha yrittää mitään "huudatus"-unikouluja, koska siitä kärsii vain äiti (tai isä) itse. Mä luin esikoisen aikana Elisabeth Pantleyn Pehmeä matka höyhensaarille -kirjaa ja kai sen opeista jotain apua oli.

Meidän vauvat alkaa selvästi olemaan sellaisessa iässä, että nukahtamisvaikeuksia alkaa olemaan ja muutenkin yleistä yölevottomuutta. Alkaa olemaan sitä ekan eroahdistuskauden alkua. Meillä neiti vierasti ekan kerran viikonloppuna kun oltiin mun vanhemmilla. On aina ennen vaan hymyillyt papalle, mutta nyt meni suu ihan mutruun ja purskahti itkuun, jos pappa tuli liian lähelle. Ja me kuitenkin nähdään joka viikko. Yöt on ehkä taas olleet vähän rauhallisempia, mutta nyt protestoi jostain syystä päiväunille menoa vaunuissa. En tiedä yritänkö pistää liian aikaisin unille, että jaksaisiko taas valvoa pidempiä pätkiä, mutta joku nyt itkettää. Ja hampaitakin epäilen koko ajan, kun kuolaa suorastaan lentää suusta, mutta ei siellä mitään vielä tunnu. Mikä lie kiukuttaa.

Ruokahalu on myöskin neidillä taas lisääntynyt, nyt ollaan jo lisätty viides ateria useimpiin päiviin. Aamulla menee ehkä kaksi desiä puuroa (ja pulloa ei huoli ennen kuin puuro on syöty) + maitoa, lounaaksi purkillinen lihasosetta ja välillä puoli purkkia hedelmää jälkkäriksi + maitoa, välipalaksi puoli tai koko purkki hedelmää + maito ja nyt iltaruuaksi ollaan annettu puoli purkkia kasvissosetta + maito ja sitten noin 2dl iltapuuro + maito. En tiedä mihin tuo kaikki ruoka uppoaa, saa nähdä ensi viikon neuvolassa onko paino yhtään noussut sieltä miinuskäyriltä.
 
Meillä on nukuttu kaksi yötä vain kahdella herätyksellä:D täytyy toivoa että tämä tahti jatkuu, niin saa itsekin vähän enemmän unta. Aamulla tosin herätään jo ennen seitsemää, mutta toisaalta jos vauva nukahtaa illalla noin klo 19.30, niin eiköhän tuossa ole jo ihan hyvät yöunet:) Nukahtaminen onnistuu ihan kivasti , välillä enemmillä itkuilla ja välillä kun on tarpeeksi väsynyt niin ei itketä yhtään. Pääsääntöisesti nukahtaa ihan itse omaan sänkyyn muutamalla rauhoittelulla ja tutin laitolla.

En tiedä mikä nuo yöhulinat aiheutti, voi olla että joulun aikainen flunssa oireili vielä sen verran että vaikeutti unia, tai sitten on vasta nyt alkanut tottua omaan huoneeseen ja sänkyyn.
 
Oijoiii, ihanaa lukea, etten ole yksin ilta- ja yöongelmien kanssa. Meidän poika täyttää kohta puoli vuotta ja kohta on kolme kuukautta mennyt huonosti iltojen ja öiden suhteen. Iltaisin saan hyvin harvoin nukahtamaan omaan sänkyyn. Yleensä väsytystaistelun jälkeen nukahtaa tissille viereen tai joudun kanniskelemaan uneen. Välillä käyn vaihtamassa vaipan välissä, mikä saattaa rauhoittaa tilannetta ja nukahtaa sen jälkeen paremmin. Jos laittaa omaan sänkyyn niin saattaa aluksi yrittää lauleskella siellä, mutta ei saa unen päästä kiinni ja alkaa itkeä. Joskus on auttanut, että painan käsillä hellästi esim. olkapäästä ja hyräilen, mutta yleensä ei auta sekään, vaan alkaa huutaa ja rauhoittuu vasta kun pääsee pois sängystä ja usein haluaa nukutella tissi suussa. Kun saan pojan nukahtamaan, niin se on noin puoli tuntia ja hän herää, ja pitää olla valmiina tainnuttamaan takaisin, koska tutin laittaminen ei auta, sylkee heti pois. Jos kerkee virkistyä tai ärsyyntyä liikaa, niin menee tuntitolkulla, että saa takaisin nukkumaan. Sen jälkeen kun nukahtaa niin nukkuu maks 2,5 h ja sitten heräillään yleensä tunnin-kahden välein tai joskus useamminkin. Haluaisi nukkua vieressä ja nyt olenkin antanut periksi, että saisin edes itsekin nukuttua, mutta usein tekee sitä, että kun havahtuu yhtään unesta sylkee tutin pois, alkaa vääntelehtiä ja kääntelehtiä ja hermostuu jos laitan tuttia ja samalla hamuilee tissiä. Kun saa sen suuhun niin rauhottuu. Tosin välillä ei edes rauhotu siihen, vaan siinä vaiheessa kun siirrän vierestä omaan sänkyyn, niin nukahtaakin paremmin sinne. Eli vähän kaksipiippuinen tilanne, koska tuntuu toisinaan, että äidin vieressä ehkä joku maidon hajukin aiheuttaa levottomuutta ja jotenkin läpi unen alkaa haaveksia rauhoittavasta tissistä. Niin ja sen verran vielä mainittakoon, että positiivista tässä on se, että ei pahemmin öisin itkeskele, vaan heräilee useimmiten vaan höpöttämään, mutta jos ottaa viereen saattaa sammua saman tien.
 
Eipä meinaa tänne enää ehtiä. Neiti nukkuu päivisin jo niin paljon vähemmän, että mun ihanat omat hetket on melkein historiaa :). Neidin uniaikaan pyritään poikien kanssa ulkoilemaan, kun nyt pakkasilla en mielellään kovasti pidä neitiä vaunuista pois tuolla ulkona.

Ei tänne kyllä mitään erikoista kuulukaan, kaikki ennallaan. Neiti pikkuhiljaa laajentaa reviiriään ja uskaltaa olohuoneessa jo vähän kauemmaskin ryömiä, jos vaan jotain tarpeeksi kiinnostavaa on kiikarissa. Käänny ei vieläkään, mutta onneksi neuvolan terkka ei ollut siitä huolissaan, kun neiti kuitenkin ryömii. Mahdottoman seuralliseksi tuo neiti on ruvennut, juttelee paljon entistä enemmän ja eriliaisin äänin ja on aivan riemuissaan kun pojat tulevat häntä leikittämään. Tykkää halia myös, eli puskee päätään muita vasten ja pojat on ihan myytyjä :). Hampaita yhä odotellaan, jyystää puruleluja sellaisella raivolla, että kyllä siellä varmaan ikenissä kutisee. Jälkiuunileipä on siihen puuhaan myös kiva :). Neuvolasta sanottiin että voisi pikkuhiljaa ruveta antamaan karkeampaa ruokaa ja sormiruokaa. Aika hyvin tuo jo pyörittelee suussaan, jos vaikka ruisleivästä pikku murusia saa irti.

Yöt on taas levottomampia, pyörii sängyssään ties miten päin ja sitten kiljuu kun pitää mennä kääntämään. Onneksi useimmiten kuitenkin nukahtaa heti kun pääsee takaisin kyljelleen ja tutin suuhun. Onneksi miehen kanssa pompitaan vuorotellen, eli väsymys ei ole iskenyt.

Salillekin olen vihdoin päässyt, kaksi kertaa viikossa nyt käyn. Ihan mahtava saada vähän omaa aikaa! Jaksaa taas pari päivää kuunnella kakkosen kiukkuja... (joka on taas vaihteeksi sitä mieltä että äiti on maailmassa ihanin ja kamalin, eli halia pitää kun hän haluaa ja muuten sitten uhmaa ja kiukkuaa...). Ja esikoisen ilmoitin tänään kouluun, apua!
 
Meillä on nyt vähän iltahuudot rauhottuneet, joskin nyt on muuttunut siten että nukahdetaan suht helposti normaaliaikaan, mutta herätään noin tunnin kuluttua ja sitten taas taistellaan. Mutta helpommin alkaa jo onneksi mennä. Eilen tosin meni päiväunille meno huudoksi, mutta jospa se tästä..

Poika on alkanut vetää ruokaa ihan hirveitä määriä, samoja määriä menee kun Mariannun tytöllä. Voiko vauvan antaa syödä niin paljon kun se haluaa? Täällä menee semmosta vauhtia sapuskaa, että vauva oottaa suu auki kun linnunpoika kun ei äiti ehdi mättää sellasta vauhtia kun soosia uppoaisi :D

Tänään söi aamupuuron + ruusunmarjasosetta, lounaaksi purkillisen lihamössöä ja puoli purkkia ruusunmarjaa päälle (enepää en uskaltanut antaa kun oli jo sen lihamössön vetänyt) sekä n. 200ml vastiketta, päivälliseksi annoin jääpalakuution verran (surkean vähän nykymenekkiin verrattuna, mutta tein näitä sillon aluksi pakastimeen) parsakaalia ja aprikoosisosetta melkein purkillisen päälle. Illalla vielä puuroa +iltamaidot reilu 200ml. Maitoa ei huoli ruuan päälle heti, vettä ottaa pari kulausta.

Kaikesta tuntuu pitävän mitä annetaan, millekään ei ole vielä irvistellyt ja samaa tahtia syö kaikkea. Tyytyväisiä toki ollaan että maistuu, mutta vähän mietityttää että voiko vauvaa syöttää liikaa..? Onhan poika toki syönyt kiinteitä nyt jo reilun kuukauden, mutta selkeästi nyt kun aloitettiin puuro ja lihat, niin tahti alkoi kiihtymään :) Yritin tänään soittaa neuvolaankin asiasta, mutta jostain syystä soittoaika oli loppunut ennen aikojaan.
 
Eleanor, anna syödä vaan! Jos vauvan maha kestää niin ei tarvitse rajoitella. Mä muistan jossain vaiheessa syöttäneeni pojillekin aina 1,5 purkkia lihasosetta kerralla, kun yksi ei riittänyt ja ihan eivät vielä syöneet niitä 8kk ruokia jotka on isommissa purkeissa
 
Mariannu: Näin teen! Soitin tänään neuvolaan ja siellä sanottiin että kun maidon pitäisi olla ensisijainen ravinto puolen vuoden ikään saakka, niin kiinteän määrän voisi puolittaa ja antaa maitoa lisäksi. Sanoi kyllä että jos lapsi vaikuttaa nälkäiseltä niin anna toki enemmän kiinteää ja luota omaan intuitioon.
Sepä se, kun ei tämä sitä maitoa ottaisi millään ruuan päälle, niin varmasti jää nälkäiseksi. Sitä paitsi täyttää puoli vuotta kahden viikon päästä ja on lähes 10kg painava..

Päiväunille tai illalla nukkumaan käydessä kuitenkin vetää aina sen 200ml (vähintään) maitoa, joten luulisi sen siinä tasaantuvan kun ei yöaikaan saa muuta kun maitoa. Kaksi kertaa herää ja niillä kerroilla annetaan n. 120ml/krt.

Me taidetaan siis jatkaa ihan niinkun tähänkin asti, katsotaan sitten parin viikon päästä neuvolassa mitä käyrät sanoo :)
 
On se kyllä ihmeellistä miten nopeasti nuo vauvat kasvavat. Syntyvät niin mahdottoman avuttomina ja näin puolivuotiaina tuntuu että ovat jo niin isoja ja sosiaalisia. Mä poden jotain viimeisen vauvan menetyksen tuskaa, katselen neidistä ihan vastasyntyneenä otettuja kuvia ja mietin että meillä ei koskaan enää tule tuollaista ihanuutta olemaan... Hyvä niin, sanoisi mies tähän :). Jahas, neiti ihanuus sanoo että kaipaa seuraa, eli jatketaan myöhemmim...
 
Heippa! Nyt tarviis teidän muiden "mammojen" kokemuksia. Asia: hampaat! Siis meidän neidillähän on pullottanu ikenet ylä-kulmahampaiden kohdalta jo pari kk, nyt kyllä vas. puolelta turvonnu parissa päivässä enemmän, hammasta siel ei kuitenkaa ainakaa viel tunnu, ja koska neidillä on se sairaus jonka takia hampaiden tulo voi viivästyä ni en oo edes kauheesti kytänny milloin niitä alkaa tulla. Mut aiheeseen, eli millasia oireita teidän muksuille on hampaiden tulo tehny? Ku meillä neiti on ollu eilen ja tänää tosi kärttynen, eikä oikee viihdy missään, ei etenkään yksin. Hetken leikkii lattialla ja sit pitää päästä viereen, mut ei syliin. Yleensä tyttö leikkii päivisin vaik kuin pitkää ihan ominee. Eilen hän myös nukku kahdet päikkärit, molemmat huimat puol tuntia, ku yleensä menee 1,5-3 tuntia. Ja heräs huutamaan. Illalla oli tosi lötköpötkö ja loikoili vaan sylissä, mitä ei tee ikinä. Annoin panadolia, jolla tyttö vähän piristy. Iltapesuilla sit mittasin lämmön ja se oli 37,7 vaik panadolista oli tunti, eli ilmeisesti oli ollu lämpöäkin/kuumetta. Eilen tytsy ei suostunu aamu-ja iltapuurojen lisäks syömään mitää, ei edes maitoa koko päivässä. Yöllä nukku 13h putkeen, mut aamulla sama kränäys ja syömättömyys jatku. Aamupuuro ja maito meni hyvin, mut lounaalla söi kyl ruokaa mut maitoa ei huoli ei tippaakaan. Plus et tuttia imee koko ajan, mitä ei myöskään yleensä tee. Nii ja posket punottaa, mut kuumetta ei nyt oo. Oisko nää nyt sit jotain hampaista johtuvia kärttyilyjä? Ku yleensä tytsy on superhymyilevä ja hyväntuulinen ni huomaa heti et joku on nyt pielessä. :anyone
 
Kuulostaa ihan samalta kun meidän pojan oireet! Viime viikolla vielä söi innoissaan ja paljon ihan kaikkea, suu auki odotti uutta lusikallista. Tällä viikolla oikein nipistää suun kiinni ja "imuttaa" alahuultaan (tekee sitä muutenkin kun syödessä) eikä meinaa mitään huolia muuten kun sitten kun on tosi nälkä ja maanitella saa silloinkin. Ikeniä tunnustellessa ei mitää tunnu, mutta tosiaan kun luin noita Mintun luettelemia oireita, niin samoja on täälläkin! Lisäksi kuolaa runsaasti, mitä ei muuten juuri tee.

Kun meillä tuli kolmekuisena nuo kaksi alahammasta, niin kärttyisyyttä oli, mutta kuumetta ei. Tuolloin ei tietty vielä syönyt kiinteitä, niin ei varsinaisesti huomattu ruokailussa mitään ongelmaa.
 
Takaisin
Top