Vauva numero 2

Keskustelun 'Laskettu aika maaliskuussa 2013' aloitti JoLi, 11 heinä 2012.

Vaihda nimimerkki! | Näin pääset alkuun/apua! | Top 100
  1. Serafiina Peruskäyttäjä

    Pandaku, meillä unikoulu kesti kolme yötä. Tai oikeastaan ensimmäinen yö oli aikamoista itkua, se itku kesti varmaan 2,5t. Minä kuuntelin toisessa huoneessa ihan sydän syrjällään:(. Toisena yönä oli vielä itkua, mutta kolmas jo rauhallisempi. Oltiin varauduttu neljään yöhön, mutta neljännen nukkui jo illasta aamuun. Ja mikä ilo ja helpotus sen jälkeen: nukuttuja öitä!!! Minä olin unikoulua vastaan jollain tavalla, mutta olin aika pakon edessä, kun olin ihan uupumassa. Meillä kävi sosiaalihoitajat puhumassa sen unikoulun puolesta ja ohjeistivat siihen, he sanoivat, että se on nyt vaan pakko. Nyt ainakin tietää, miten seuraavan kanssa toimia, miten nukutukset yms. on hoidettava, jotta lapsi oppii tietyt asiat. Sitä unikouluahan ei tosiaan suositella kuin yli 6 kk ikäiselle ja meillä silloin 8 kk iässä oli se.
  2. Pandaku Aloittelija

    Kuulostaapa Serafiina hyvältä! :) Sehän toimi sitten kerralla ihan niinku pitikin.
    Mä en tota huudattamista halua jo pelkästään naapureiden takia. Asutaan kerrostalossa ja mua jo säälittää noi yläkerran naapurit kun kuulen että ne herää aina kun poika alkaa rääkyy yöllä :/  Toisaaltas se 4yön huutaminen kuulostaisi varmaan niistäkin paremmalta kuin tämä jatkuva joka öinen..
    Noh, pitää pojan neuvolassa ensi kerralla jutella jos sieltä sais jotain vinkkejä ja kannustusta..
  3. totoro Peruskäyttäjä

    Miten te joilla jo on useampi lapsi ja tyttö että poika: Ovatko raskausoireet olleet joka raskaudessa erillaiset vai onko niistä voinut päätellä sukupuolta?
  4. Axu Peruskäyttäjä

    totoro mää oon voinu pojista pahoin mut tytöstä en juurikaan. sillä epäilen tätäki tytöksi, kun pahoinvointia on ollu verrattain vähän, vähä enempi kuitenki ku viimeks tyttöä oottaessa. Poikamaha mulla on ollu joka kerta, siitä ei oo voinu kyl päätellä mitää. :)
  5. totoro Peruskäyttäjä

    Neuvolatäti lyttäsi mun tyttötoiveet toteamalla ettei oireista voi mitään päätellä.... Jokainen raskaus on erillainen. Samallakin ihmisellä.
  6. Nigella Aloittelija

    totoro, Tuolla oireilua-ketjussa jo mainitsinkin tyttö-ja poikaoireista mutta kommentoinpa vielä tännekin.
    Meillä yksi tyttö ja kaksi poikaa. Pahoinvointia minusta ei ole ollut yhdestäkään, mutta kuvostusta ja yökkäämisen tunnetta joskus harvoin.
    Tytöstä teki mieli makeaa, lihosin 17kg, iho rasvoittui ja nenä levisi.
    Keskimmäisestä, eli pojasta, teki mieli lihaa, lihosin vain 7kg, näytin hehkeältä, tunsin oloni kauniiksi. Poika alkoi potkia jo varhain ja oli aivan järkyttävänmahdoton masuasukas. Olin varma että nahka repeää ja että tulokas on hirveän villi lapsi.(Lapsistame rauhallisin ja ujoin).
    Kolmannesta, eli toisesta pojasta, teki mieli vähän kaikkea, enemmän kuitenkin makeaa, lihosin 11kg ja ulkonäköni muuttui mielestäni taas huonommaksi. (Jälkeen päin olen katsonut kuvia ja olen näyttänyt ihan kivalta kolmannesta raskaudesta :) )

    Olin kolmannesta aivan varma että on tyttö. Minulla oli ihan tyttötunne, mielestäni kaikki oireet olivat samoja kuin esikoisesta ja heittelin tosiaan poikien vaatteita runsaalla kädellä pois. Mies oli varma että tiesin vauvan olevan tyttö koska käyttäydyin kuin meille olisi tyttö tulossa. Emme ottaneet selvää kumpaa sukupuolta kolmas oli, joten synnytyksessä niin mies kuin minä olimme hämmästyneitä kun vauva olikin poika. Ihan kiva, pojilla on nyt tasan vuosi ja kaksi päivää ikäeroa ja kunhan joskus pääsevät yli tappeluvaiheesta niin varmaan ovat ylimmät ystävät :)



    Tällä kertaa taapero ehtii yli kahden vuoden ikään ennenkuin seuraava syntyy ja tunnen huojennusta siitä että pojat ehtivät oppia tässä puhumaan paremmin ja tekemään asioita omatoimisemmin. Popen (eli tämän hetkisen kuopuksen) synnyttä minulla oli vauva ja 1v samaan aikaan. Mieheni on "onneksi" lomautettuna talvet ja koko talvi saatiin opetella "suurperheen" elämää yhdessä. Kuitenkin miehen lähdettyä töihin keväällä 2011, väsyin arkeen, yövalvomisiin ja jatkuvaan "tarjollaoloon": masennuin. Kesän yli sinnittelin ajoittain paremmin, ajoittain huonommin mutta kuitenkin selviten arjesta. Meillä kävi perhetyöntekijä muutaman kerran lasten kanssa ulkoilemassa ja minä tosiaan vain nukuin sen ajan. Hävetti silloin, mutta ei hävetä enää. On lupa väsyä, sen olen oppinut ja oppinut myös pyytämään niinä hetkinä apua.

    Tällä hetkellä toivon että saisin pojat päiväkuiviksi syksyn ja talven aikana, jotta se vaipparalli keväällä jatkuisi enää vauvan kanssa. Kiitos kesto-vinkistä, täytyy pistää hankintaan :) Olen ollut todella laiska potattamaan taaperoita, nyt harmittaa kyllä..
     Tämän kevään aikana meillä on tulevat isosisarukset alkaneet VIHDOIN nukkua kunnon yöunia ja toivon että siihen ei tule enää yllättävää takapakkia. Esikoinen alkoi nukkua täysiä yöunia vasta kolmevuotiaana, keskimmäisen herätti 2,5 vuoden ajan useasti (5-20x) yössä erikoisen maneerinsa takia, mutta nyt se on saatu jo "kuriin" ja herätään enää n. kerran viikossa yöllä siihen . Kuopus itkee joka yö 00.00 aikaan, eli ensimmäinen unijakso varmaan loppuu, herää vähäsen mutta rauhoittuu ja nukahtaa itsekseen.

    Meillä on tosiaan valvottu hirveästi, koliikkia on ollut kahdella, kaikilla lapsilla joku asia minkä takia ravattu lääkäreillä ja tutkimuksissa ja äidin uupumustakin on koettu.
    Suhtaudun kaikkeen aina ennakoivasti ajatellen, en pidä mitään itsestäänselvyytenä mutta otan asiat vastaan niin kuin ne ovat.
    En vaihtaisi äitiyttä tai lapsiani mihinkään, ja uskon että ajan kanssa kaikki helpottaa, vaikkei se koliikkivauvan kanssa siltä tunnukaan :D

Jaa tämä sivu