Vauva numero 2

  • Ketjun aloittaja Ketjun aloittaja JoLi
  • Aloituspäivämäärä Aloituspäivämäärä
Evelina: Jos oot kerta viime synnytyksessä menettäny verta reippaasti, niin ehkä ne vois järjestää et sulle olis valmiiks verta kaiken varalta. Kannattaa kysyä.

jeliina: Ihana kuulla et noinkin pienen voi lastensänkyyn nukuttaa! (Meidän esikoinen kyllä kiipeää mm. sohvalle ja sieltä alas, enkä usko että putoais laitojen yli ainakaan kauaa enää, mut jotenkin vaan vaikee uskoo et kohta jo niin kehittynyt :)) Taitaa olla niin, etten mitään pinnistä enää yritäkkään, kun se vaan ei oo ikinä sopinut. Itseasiassa kun tää tuleva vauva tulee nukkumaan meidän välissä kans, ja ottaen huomioon että pinnasänky on meillä ollu aina vaan iso koriste tai rojua keräävä kapistus, niin siitä vois melkeempä hankkiutua eroon kokonaan.. :D Ja juu, meidän tyttö on oppinut aikasin potalle, kun ollaan siihen alettu pisutteleekkin jo parin kuukauden iässä. Seuraavan vauvan kanssa ehdottomasti sama homma, aluks se on rankkaa mut tosi palkitsevaa loppujen lopuks! :) Googlettamalla löytyy vaipaton vauva -hakusanalla tietoa.

Mustasukkaisuudesta muuten. Oon kyllä onnekkaassa tilanteessa siitä että esikoinen ei oo mustasukkainen lainkaan muista vauvoista. Se on niin tottunut koska meiän lähisuvussa vauvoja piisaa. Tietty sitten pikkusisar voi olla mustasukkaisuuden paikka, ei sitä tiedä, mut ei ainakaan siitä oo pelkoa kauheesti.
 
Heippa!

Kuivaksiopettamisesta: tuo idea kestovaippoihin siirtymisestä oli hyvä. Kannattaa katsoa, että ne on sellaisia, joissa ei ole ns. kuivapintaa silloin :) Toinen vaihtoehto on laittaa ohut "imu" muovivaipan sisään, joka tekee märän tunteen. Imun voi tehdä mistä vaan. Leikkaa vaikka harso muutamaan liuskaan (en tiedä tarviiko ommella reunat) ja sujauta vaippaan mukaan. Tuntuu märältä varmasti. Tämä vaan ideana jos on joku joka ei jaksa tutustua kestovaippailuun juuri nyt, mutta kiinnostui tuosta märän tunteen tuomasta inhottavuudesta.

Herumisesta: heruu...jo nyt, ja painaaaa? Ja närästää. Välillä tuntuu, että kehoni jatkaa siitä mihin jäin loppuraskaudessa. Voiko tosiaan olla? Ekasta mulla tuli vasta puolivälin jälkeen keltaista kolostr...mitä se olikaan ensimaitoa lakanoihin ja liiveihin. Olin ihan paniikissa että mitä tää mönjä on ja kysyin mieheltä mitä se on touhuillu :D

Lihomisesta: tästä ei tainnutkaan olla puhetta. Mutta huomaan kammoksuvani sitä painon nousua taas. Ekasta ei osannut arvata miltä tulisi näyttämään. Nyt tiedän. Olen taipuvainen turpoamaan normaalipainoisesta ylipainoiseksi nestepyöryläksi nilkoista hiuskarvoihin asti. Vinkkejä? Varsinkin kun voisi syödä täyden aterian joka toinen tunti..







 
Cilmi Täytyykin kysellä, en itse osannut edes ajatella tuollaista. Kiitos vinkistä! :)

Tänään puhuin esikoisen kanssa tulevasta vauvasta, että hänestä tulee isosisko. Toinen hoki vaan sisko sisko :)
 
JoLi: Lihominen ei kyllä viehätä! :/ Ite kyllä tiedän, että mulla vaikuttaa aika paljon omat syömiset. Keskimmäistä ku ootin niin sain yht vaan 12kg ja sillon en tuntenu että oisin lihonu yhtään eli se ois mulle varmaan aika sopiva ko oon normaalipainoinen yleensä. Muissa raskauksissa lihoin 16kg ja 19kg ja sillon huomas olosta et vähä liikaa on tullu syötyä. Siinä oon onnekas että turvotusta mulle ei oo tullu juuri lainkaan. Paitsi näin alussa mahaa turvottaa..;)
 
Voi kun tollanen alta 20kg kuulostaa hyvältä, mutta tämän herkkusuun kohdalla liki mahdottomalta saavutukselta! Mulla tuli ekasta 29kg!!  HAHAHAAA :D
2 kg on niistä vielä jäljellä, eikä meen pitänyt ennen uutta alkaa hankkimaankaan ennenku ne saan pois.. Nooo, jatkan vielä kevyttä karppaamista kuukauden verran, jospa ne lähtis tässä vielä vähän niinku itellään..

Mites teillä muuten miehet suhtautunut nyt kun odotatte toista? Noh, Jeliina viidettä :) Huima määrä tohon ikään, mutta eikös sillon kannata takoa kun rauta on kuumaa :D
Meillä mies sanoi että jännittää ihan erilailla nyt kun tietää mitä sieltä tulee. Ennen vissiin ollut jotenkin epäselvää etttä sieltä tulee VAUVA?! :D
Ja muutenkin on ollut jotenkin huolehtivaisempi esim. mun syömisistä :o)
 
Meillä tyttö käy silittelemässä,  että "massussa on vauva". Tykkää vauvoista, toivottavasti myös jäädäkseen tulleesta :D Mies ei vielä ainakaan mitenkään kovin eri tavalla suhtaudu, tosin viimeksi oli reissussa ekan kuukauden, kun saatiin tietää, että vauva tulee. Ehkä sen näkee sit vähän myöhemmin. Tosin nyt kyllä tulee olemaan hyvin vähän kotona, kun jouluun asti opiskelee toisessa kaupungissa :( Noh, on sentään viikonloput, jos en itse niitä sit oo töissä. Mutta toivottavasti menee nopeasti...

Painosta oli puhetta, viimeksi tuli n. 10kg, joka melkein jäi sairaalaan. Toivottavasti nyt myös! Ei viitsisi hirveesti ylimääräisiä turhaa kanniskella :D

Nyt laiskottaa niin, ettei jaksa lukea mistä kaikesta täällä on puhuttu, joten muun kommentointi jää. Saa toki laittaa tiivistelmää aiheista ;D

p.s. sain just kaverilta täykkäreiden toisen tuokkarin lainaksi ja menen kyllä nyt saman tien sitä katselemaan, jiihaa =)
 
pandaku:  täällä onnistuin just karppaamalla saamaan painon takas siihen mitä oli ennen kuin esikoista aloin odottaa. no nyt alkaa taas se painon kerääminen...:D
Mies ei mitenkään ihmeemmin suhtautunut.. ehkä sen että enemmän esikoista hoitaa ja höösää ja kantaa, ettei mun tartte että saan huilattua :)
Evelina: ihanasti esikoinen sanonut heti siskoa :) meidän esikoinen tuumas heti että "EIII!" Tuosta synnytyspelosta, kannattaa mennä pelkopolille, mahdollisimman ajoissa :) mut mä ihan samaa oon miettinyt, että mitäs sitten jos jotain sattuu synnytyksessä, niin miten esikoinen pärjää jne... 
Mamiks: kestoja meillä oli ekat puoli vuotta, sit luovutin, ei ollu meidän juttu.. mut kestoharkkoja aattelin että vois hankkia ja niillä sit opetella kuivaksi :)
Cilmi: siellähän on hyvin että ei ole mustasukkainen muista pienistä lapsista. Meidän suvussa on paljon pieniä lapsia, mutta esikoinen on niistä mustasukkainen, mut josko se alkais helpottaa kun mennään vähän ajassa eteen päin :)
R: voi sullahan on nätisti sitten paino lähtenyt, mulla jäi sairaalasta kotiin kannettavaksi se 14kg :D
Lihomisesta: esikoisen aikana paino nousi vajaa 20kg, ja olo oli sen mukainenkin. Nyt toivotan ja yritän pikkusen enempi panostaa tuohon ruokailuun että jos se paino ei aivan niin reippaasti nousisi... 
Kuivaksiopettaminen: aattelin että hankin parit kestoharkkahousut, niitä on paljon kehuttu :) Nyt ollaan muutamana päivänä satunnaisesti pottailtu, esikoinen kyllä viihtyy hyvin potalla ja taputtaa ja punnaillee istuessaan siinä :D

Millainen on hyvä lastensänky ensimmäiseksi "isojen" sängyksi? millainen on hyvä, mahollisimman matala, että pääsee kätevästi sänkyyn ja pois sieltä.
 
Vanilj, tuliko sulle kiloja takas kun lopetit karppaamisen? Aloitko syömään ihan normaalisti kaikkea sen jälkeen?
Mua pelottaa että paino nousee räjähtämällä kun lopetan, varsinki nyt kun on vielä raskaana ni tuntuu tota painoa tulevan herkemmin.. Ajattelin kuitenkin jättää kaikki pastat, perunat ym. syömättä jatkossakin. Ruisleipää on pian pakko saada, kauhee himo ollu koko karppaamisen ajan ollut uuni tuoreeseen ruisleipään! :)
 
Meillä kotona pyörii 2 vuotias pojan nappula, odottelemassa uutta sisarusta. Pojalle asiasta kerroin että "äitillä on vauva mahassa",siihen tämä vaan nauro just semmosta naurua että "äläpä äiti hupata." (: Eipähän se vielä ymmärrä kun on niin pieni.. Meillä on kyllä semmonen mammanpoika tuo mukula että saapa nähdä miten mustasukkaiseksi se yltyy..

Synnytys jännittää täälläkin, oli se sen verran hurja kokemus! Varsinkin kun esikoinen painoi yli 4kg, auts :/
 
Pandaku: ei ihme ja kyllä tullut kiloja takasi! ihmettelen, ja nyt oon syönyt aivan kuinka sattuu, mut ei silti oo paino noussut.. mut kyllä mä ajattelin että noita vaaleita viljoja ja sokeria mahrollisimman vähä jatkossa söisin, jos se paino ei tässä raskaudessa nousisi aivan pilviin saakka :)
 
Meillä ei kyllä esikoinen 3v. oikein ymmärrä että mikä ihmeen pikkuvauva ja miksei sitä näy..Kysyy välillä että missä pikkuvauva, vastaan että mahassa, tyttö sanoo, ei oo.. :D
Mulla ensimmäisestä raskaudesta tuli 23kg... Söin kyllä kun hirvi!!! Mutta vuodessa sain 35kg pudotettua, synnärille jäi n. 10kg. Esikoinen siis oli yli 4kiloinen möhkäle :)
 
Ja vielä sen verran että koskaan en oo mitää dieettejä kokeillu.. Normi ruoalla ja kuntoilemalla laihtuu :) Mies suhtautuu innolla uuteen tulokkaaseen, yritettiinhän me vuosi ja edellinen oli  tuulimuna niin kyllä onnellisia ollaan.
 
Meillä ei mies vielä näin ajoissa osaa täysin suhtautua vauvan tuloon. Tai siis toivoi kyllä vauvaa, mutta ei vielä oikeen reagoi tähän raskauteen mitenkään. Käytännön asioita lähinnä miettii :)

vanilj Meillä on tuollainen jatkettava lastensänky tytöllä. Tuossa on suht korkeat laidat (vissiin aika monessa nykyään on matalat, mutta irtolaitoja saa ostettua). Jatkettavassa sängyssä on jalkopäässä laidaton kohta, mistä on kätevä mennä ja poistua. Tosin kyllä se laidan ylikin onnistuu tuolta neidiltä :D

Painosta vielä.. Mulla tosiaan on hieman ylimääräistä, joten toivon painon nousun olevan maltillista. Tarkotus oliskin karistaa useampi kilo pois kunhan raskaus ja imetys on takanapäin. Tosin mulla esikoista imettäessä kyllä lähti hyvin raskauskilot pois.
 
Meillä nukkui esikoinen perhepedissä sen vuoden ja nyt mietityttää kun on vuoden nukkunut omillaan (pinnasängyssä meidän vieressä) että mitenköhän tuo uusi vauva saa rauhassa olla välissämme - kiipeileekö esikoinen päälle tms.

Jäätävä huonovointisuus jatkuu. En voi sanoa pahoinvoinniksi kun en suostu oksentamaan. Mutta suolaista edelleen vaan tekee mieli.. ja toisinaan rasvaista. Ah kilot tervetuloa taas...

Esikoinen raukka kaipailee kovasti huomiota kun näkee, että oon ihan pihalla. Nukkuisin vaan kaiket päivät.

Onko teillä muilla sellaista oloa, että nyt kun toinen (tai viides?) on matkalla niin tää on tietty uravalinta? Itse en ole kyllä töihin vielä kerennyt, mutta tuntuu etten ikinä kerkeäkkään. Rakastan kyllä lastani ja kaikkia tulevia! Ja haluan todella olla äiti ennen kaikkea. Mutta samalla kipuilen jo etukäteen sitä, että tiedän tulokkaan olevan kovinkin riippuvainen minusta taas melkeinpä ensimmäisen vuoden (imetys). Ja samalla myös haluan olla kotiäiti ja turvata lasten perusturvan kotilähtöisesti jne. Mutta oi sitä kipuilua myös sen "oman" elämän aloittamisesta. 
 
Minulla ainakin on niin, että olen kotona sen mitä pystyy ja jos näyttää siltä että ei ole varaa olla kotona kolmea vuotta niin palaan töihin. Pidän myös omista unelmista ja asioista kiinni vaikka äiti olenkin. Esikoisen kanssa oli kotona 1,5v, ja menin töihin puoleksi vuodeksi, mutta sitten lopetin kyseisessä paikassa ja olin kotona taas n, puoli vuotta ja sain kunnon työpaikan, jossa olen edelleen. Tosin, jos nyt mietin aikaa taaksepäin, olisi voinut hössötyksen jättää ja nauttia kotona olosta vaikkapa tämän 3 vuotta. :)
 
On mietityttänyt se kun ensimmäinen lapsi on nyt 16 kk:tta ja sitten kun seuraava syntyy, että mitenkä saan pinnasängyn käyttöön tulokkaalle ja koska uskallan laittaa pojan nukkumaan tavalliseen sänkyyn. Noh, sitäkään ei tarvitse enää miettiä kun poika kiipesi pinnasängystä pois ja tippui. En tiedä mitenkä päin on tullut alas, otsassa pieni jälki. Lähdin sitten sinä aamuna heti hakemaan mun iskällä säilytyksessä olevaa sänkyä. Hyvin on yönsä nyt nukkunut siinä. Pinnasänky eteisessä kasattuna, odottaa varastoon vientiä. Pojan sänky on ihan kiinni meidän sängyssä. Eilen kun sain pojan nukkumaan ja jäin itse vielä telkkaria katsomaan ja kun menen itsekin sänkyyn niin huomaan että poika kömmennyt meidän sänkyyn ja jatkanut uniaan. Nyt jos tippuu, niin ainakaan ei ole niin korkea pudotus kuin pinnasängystä. 
 
Minun pitää kysyä semmoista, että miten erilainen on toinen raskaus pahoinvoinnin suhteen? Meneekö siis samalleen?
Siksi kyselen, kun itsellä tämä on ihan sietämätöntä. Aamusta iltaan oksettaa, oksuakin tulee väliin, herkillä on sen suhteen, mutta olotila on kaamea. Ja väsymys sellainen, että joka välissä täytyy kellahtaa vaakatasoon. Esikoisen kanssa ei ollut mitään tähän verrattuna, silloin oksensin vaan täsmäoksut hampaitten pesujen yhteydessä. Nyt tulee muutenkin. Vaikeeta on esim. neitin kakkapyllyn pesu, oksennus lentää sen jälkeen, muutkin hajut tekee kaameeta. En tännekkään oo jaksanut kirjoitella, kun olen ihan sökö koko ajan. Viikkoja kasassa kai 10.3, kun neukku aiensi la:a. Viimeksi oksensin viimeisen kerran viikolla 15, nyt toivon että tulisi parempi päivä ennen sitä...
 
Serafiina, täälläkin oksettaa aamusta iltaan! Ylös astikin on jo pari kertaa tullut!
Ei mullakaan ihan tällaista tää pahoinvointi ollut esikoisesta.
Sanoin miehellekkin että harmittaa kun en pysty olemaan edes puoliteholla pojan kanssa, koska tää pahoinvointi imee musta kaikki mehut. Ei ole energiaa tehdä mitään muuta kuin pakolliset.
Väsymys mulla oli kyllä kova ekasta ja niin on kyllä nytkin! Eikä asiaa auta yhtään se että poika herää 10x yössä huutamaan ja vaatii väh. 10min hyssyttelyt/kantelut.. Nice :)

Mä en muista koska mulla ekasta loppu yökötys, mutta toivotaan että molemmat päästään pian eroon tästä ihanasta olotilasta emoticon
 
Huh Pandaku, miten ihmeessä jaksat noin pienen kanssa ja yökötysolotilassa!!! :O
Kun ajattelen omaa esikoista, niin hän heräsi just sen 7 kertaa yössä 8 kk asti ja mulla oli tullut täysin valvottuja öitä perättäisiä jo siinä vaiheessa, joten oli ihan pakko ottaa unikoulu kehiin. Nyt saa onneksi nukkua yönsä läpi, joskin minä alan heräilemään aamuyöstä, mutta kummiskin. Nyt yöoksetusolo on loppunut, nimittäin heräsin öisin väliin siihen, että oli hirveä olotila. Mä niiiiin toivon, että tää kurjimusolo loppuisi piakkoin. Se on kai 10+4 menossa, joten muutama viikko. Jostain luin, että tää 10-12 on sitä pahinta aikaa...
 
Kyllä tää vielä menee kun mies lomalla, niin hän leikittää poitsuu ja auttaa syöttämisissä mikä on hirveetä taistelua nykyisin. Mutta kauhulla odotan ensi viikkoa kun mies palaa töihin :S  Öihin ei silti miehen lomakaan auta kun pojalle ei isä öisin kelpaa..

Oon miettinyt tota unikoulua, mutta oon ollut niin laiska kunnolla perehtymään niihin.. Joku suhteellisen lempeä, mitään huuto koulua en halua pitää.
Meillä lähinnä taitaa olla ongelma ettei poika osaa nukahtaa uudelleen itsekseen kun herää ja herää just niiden unisyklien mukaisesti kerran tunnissa.

Kauanko teillä jouduttiin unikouluttaa?


 
You must log in or register to reply here.
Takaisin
Top