Vauva numero 2

Täälläkin on toinen tulossa. Onnistui heti ensimmäisestä kerrasta, musta tuntui että heti kun ehkäisy jätetään pois niin oon raskaana. Ja näin kävi. Ensimmäistä "yritettiin" kolme kiertoa, ettei sekään mitenkään vaikeeta ollut.

Jännityksellä odotan ensimmäistä neuvolaa, joka on ensi viikolla. Nyt on ihan erilainen olo odottaa vauvaa, kun tietää mitä tuleman pitää. Olo tuntuu paljon rauhallisemmalta eikä mieti niin paljon synnytystä. Ensimmäisen synnytys meni todella hienosti ja toivon, että toinenkin menee yhtä hyvin.

Jännittää, miten esikoinen ottaa pienen nyytin vastaan, kun näkee hänet eka kerran! =)
 
SnowAngel: Sehän on hienoa että siellä on tärpännyt heti! :)
Sartzuli: Toivottavasti siellä olo helppais pian! 
Totoro: siellähän on hienosti mennyt kuivaksi harjoittelu! :)

Meillä esikoinen nukkui vieressä 4 kk ikäiseksi asti, sitten siirtyi pinnasänkyyn, ja puolenvuoden iässä nukkui omassa huoneessaan - sen jälkeen meillä nukuttiinkin aina yöt yhteen menoon :)

Koko ajan kyllä miettii että mitä esikoinen tuumaa kun vauva syntyy. On niin mustasukkainen toisista lapsista, jos on mun lähellä taikka sylissä.. 
 
Siis mitä?! Miks kukaan ei ole kertonut, että voi saada saman rahan jos lasten ikä ero alle 3v? Vaikka sitten vain äitiyspäivärahan. Kerrankin jotain hyvää systeemissä!!
Olen luullut, että moni haluaa sen kolmen vuoden ikäeron kun kotona voi hoitaa lasta siihen kolmeen ikävuoteen.

Vaikka perhepedissä on huonotkin puolensa, niin eiköhän samalla systeemillä mennä toisenkin kanssa. En minä jaksa yöllä nostella lasta sänkystä ja tissille nukahdetaan molemmat!
Tuttia ei ollut tytöllä, enkä opeta toisellekaan. Pärjättiin loistavasti ilman. Isompana vasta leikeissään syönyt.

Mutta pulloon yritän opettaa. Tällä kertaa ajoissa! Vaikka sitten joutuu lypsämään ja se tuntuukin pahalta... Pääsisi isäkin syöttöhommiin ja äiti ehkä joskus jonnekin! Siis puutarhaan mylläämään...minnekäs muualle puutarhahullu menisi...!
 
Täällä ollaan jo sovittu, että toinen tiitiäinen saa kyllä nukkua omassa punkassa alusta asti. Mulla meni niiiiiiiiiin jumiin selkä kun olin yöt aina jäykkänä yhdessä asennossa ekan kanssa, kun en uskaltanu liikkua ettei neiti herää. Hää oli todella huono nukkuja pitkään, kunnes omassa sängyssä alkoi nukkua paremmin puolen vuoden iässä, unikoulun myötä. Ja toivon ja rukoilen että tää seuraava olis parempi nukkuja. Mut nyt kyllä jos ei sitten ole, niin miehen kanssa vuorotellaan, opetan kans pullolle jos tarvii, niin pumppaa sitten pulloihin sitä evästä. Meinas päässä naksua ekan kanssa kun meni siihen, että heräsi 12 krt per yö, valvoin muutaman kuukauden. 

Ja lohdullista kuulla, että muillakin telkkari pauhaa pitkin päivää viihdyttämässä. Mulla olot on kans pahenemaan päin, joten ei yhtään jaksais melskaa neidin kanssa lattioilla... Mut onneks ei tunnu häntä haittaavan vaikka välillä pötkötänkin soffan pohjalla naama vihreenä... Vielä kun ukko taas ymmärtäisi ettei kotityöt oo ihan niin juhlaa tässä tilassa =D Mut ei se kyllä tajunnu viimekskään vaikka koitin sanoa. Hip hei!
 
totoro: voi siis saada sekä äitiys-, että vanhempainrahan sen saman. :)

Meille on tulossa jo viides, mut aattelin nyt tännekki jorista ko kuitenki monenlaista samaa fiilistä täällä..;)

Raskaana oleminen pelottaa, ei niinkää tää alkuraskaus, vaikka väsyttää, oksettaa ja hermostuttaa,mut ennenkaikkea loppuraskaus, sit ko maha alkaa olla iso, on huonoja muistoja varsinki edllisestä raskaudesta, jäätävät kivut kokoajan! Vuodelepo ja kaikki muu..huoh. 

Synnytys ei oikeestaan pelota, viime synnytys oli aika helppo, kätilö sano että kroppa alkaa jo muistaa mitä tässä pitää tehä, osaa olla rennompi ja tehä hommat "oikeen" niin se sujuu kivuttomammin ja helpommin. Eka ja toka synnytys oli vaikeita, käynnistykset teki niistä ihan sairaan kipeitä, kolmatta ei käynnistetty niin sekin kai vaikutti ettei ollu niin kipeä. Se tietenki pelottaa että jos joutuu pian sektioon, viime synnytys ko oli muuten ihan täydellinen, mutta sitten toinen kaksosista piti leikata. Sata kertaa mieluummin alatiesynnytys ko sektio, oli se toipuminen niin perseestä..

Kerroin aamulla esikoiselle (3vee) vauvasta, nii se vaan kyseli kaikkea, miltä se näyttää ja minkäkokonen se on ja onko sillä jo käsiä ja mistä se tulee pois jne. Oli vaikee vastata kaikkiin kysymyksiin..;) kaksvuotias ei tainnu vielä paljo tajuta, sano vaan et vauva.. :D <3

Imettääkö tääl enää kukaan muu? Ite imetän vielä kaksosia ja en nyt oikeen tiiä et miten tuon jatkon kans. Maitoa tulee ja en oo ainakaa vielä kokenu sitä raskaaksi, mutta mutta..en oikeen tiiä mitä sen kans tekis. tuntuu vähä utopistiselta ajatukselta et jatkas vaan imetystä, sit ko vauva syntyy nii ois kolme tissitakiaista...

Pojat on sitte n 1,5v. ko vauva syntyy, pitäs varmaan koittaa sitä ennen pojilta enimmöt "vauvajutut" jättää pois, tutit, pinnasängyt, vaipat jne. että on sit helpompaa ko vauva syntyy nii ei tarvi sitte alkaa opettaa ja muutenki ettei pojat sit yhistä niitä vierotuksia jotenki kielteisisti vauvaan. Mut ei ihan vielä kuitenkaa!:) Onko muilla samansuuntasia ajatuksia?
 
totoro: joo saa saman rahan kunhan toinen syntyy ennen kuin edellinen on täyttänyt 3-vuotta :) Äitiyspäiväraha on siis pysyy samana kun edellisen aikana :)
On se perhepeti toisaalta tosi helppo, ja tykkäsin kun itelle oli ni helppoa imetyksen kanssa, mut sit kun aloin huomaamaan että ite vahinossa saatoin herättää vauvan niin siirrettiin omaan sänkyyn :)
RiikkaJ: toivttavasti sinne tulisi parempi nukkuja :) mä taas toivon että vauvan ei tarttisi kärsiä vattapuruista, kun esikoinen huus ensimmäiset 4kuukautta.. Sehän siinä on että mites tuon miehen saa hoksaamaan että ei kaikkea pysty tässä olossa tekemään niin ku yleensä..
Jeliina: vausti mikä perhe teillä <3 ja kaksosetkin! <3 :) Onhan se vaikeampi ja haasteellisempi ja riskialtiimpi kaksosraskaus, mut mä jotenkin salaisissa haaveissa haaveilen kaksosista :) mä oon näinki pöyröö, että en osaa etukäteen pelätä oikein mitään..

Loppuraskaus, tosiaan ne nivuskivut.. siis ihan itkua täyty vääntää ku yritti sängyssä kääntää kylkeä,, loppu raskauden nukuinkin istueltaan sohvalla! ja vielä laitokselta kotia tullessa nivuset oli ihan hellänä ettei päässy kunnolla ite kääntyy, vaan miehen oli pakko auttaa..

Synnytys: ei täälläkään pelota, tai no ainoastaan se ponnistus, se oli ihan järkky... kaikilta kuullut kuinka helpottavaa oli kun pääs ponnistamaan.. mutta pah.. sehän oli ihan kaameeta.. mut no nytpä tietää mitä tuleman pitää niin osaa paremmin valmistautua :)

Täällä ois tarkoitus ennen vauvan syntymää saaha esikoiselta poies tutti ja siirtää isojen sänkyyn.. :)  mitenhän hyvin vajaa 2 vuotias oppii kuivaksi?
 
vanilj: joo onhan meillä iso, ihana perhe..:D <3

Mulla kans ei ekassa synnytyksessä kyllä ponnistusvaihe tuonu mitää helpotusta, ihan kaamee se oli! Mut toisessa sain spinaalin niin ponnistusta ei juuri edes huomannu..;) Suosittelen siis spinaalia loppuvaiheessa synnytystä, vei multa ainaki kaiken kivun. Kolmannessa en saanu mitään puudutusta, mut vauva oli vaan vähä päälle 2-kilonen nii ei ollu mitenkää kauhee. :)

Kuivaksi oppiminen riippuu varmasti ihan lapsesta ja äidisätki tietysti siinä mielessä et miten hyvin kestää ne alun kastelut..Meillä on poika oppinu 1v9kk ja tyttö 1v7kk. Haluaisin nyt opettaa pojat ennen vauvansyntymää, mut ne on kuitenki sillon vasta 1v6kk että saa nähä jaksanko niin aikasin. Yritän, mutten ota stressiä! :)
 
Jeliina: Tuota spinaalia oonkin miettinyt että jos sitä koittais sit seuraavassa jos vaan mahollista. Viime synnytyksessä käytin ilokaasua ja sit kohdunkaulan puudutteen sain (mut ei se kyllä siihen kipuun tuntunut auttavan pätkääkään)  Että sulla spinaalista oli ihan oikeasti apua, tuliko siitä mitään sivuoireita? ja mites kauan se vaikuttaa? 

Kun tuota kuivaksi opettelua mietin että paremmin jaksaisin raskaana ollessa panostaa tuohon kuivaksi opetteluun kuin sitten kun on pieni vauva.. Tai no kun miettii esikoisen pikku-vauva aikaa niin se oli aika rankkaa kun toinen vain huuti vatsaansa yötä päivää.. mut josko tämä pikkukakkonen säästyis masuvaivoilta :) Tai suosista siirtäisi ensi kesään :)
 
vanilj joo spinaalista oli ihan mieletön apu! Kivut lähti aivan totaalisesti, ponnistaessa en tuntenu ollenkaa kipua, pientä painetta vain. Sivuoireina mulle tuli ihon kutinaa, se on kuulemma tosi yleistä ja sen kyllä kestää helposti ku kivut sai pois. :) En osaa kyllä sanoa tuosta kestosta, ite sain silloin sen aika loppuvaiheessa. 

Esikoisella sain silloin epiduraalin, se auttoi kyllä avautumisvaiheeseen, mutta ei enää ollenkaan ponnistusvaiheeseen, argh. Kolmas mentiin luomuna! Tällä kertaa haluan varmaan taas spinaalin, jos ei edisty yhtä helposti ja nopeasti kuin edellinen synnytys..
 
Hassu kysymys teiile konkareille: Tuntuuko teillä muilla ns herumistunnetta rinnoissa jo? En muista tätä tunteneeni viime raskaudessa, mutta eipä sitä olisi kai osannut tunnistaa ennenkuin oli imettänyt. Mutta kai kaikki tuntemukset on normaaleja.... Ootteko muuten muut ajatelleet miten isoveljelle/siskolle kerrotte tulevasta vauvasta. Meillä pieni mies on vähän hämmentynyt kun puhutaan siitä jostain ja hän ei ymmärrä mitään. Ajateltiin odottaa sitä np ultraa ja sitten vasta kertoillaan ukolle että vauva on tulossa. Yks ilta pikku-ukko kyllä jo näpräs mun mahaa ja sano että mikäs täällä on kuntää on niin iso ;D Suppi rv 6+3
 
Jeliina: eli ehottomasti spinaalin tahon :)

Suppi: mulla ei näin aikaisessa vaiheessa heru ainakaan vielä.. viime raskaudesta muistan että oisko ollut suurin piirtein puolessa välissä alkoi herumaan. uskoisin että ihan normaalia on :) mä mietin tuota kertomista, kun esikoinen on kuitenkin niin pieni.
mut sitä aattelin että onkohan satukirjaa missä ois että tulee pikkusisarus ? sitä vois sitten myöhemmin alkaa lueskeleen jos siitä ois apua :)
 
Hyvä idea vanilj! Löysin tällaisia netistä:
Heinähattu, Vilttitossu ja vauva (Sinikka Nopola, Tiina Nopola, Markus Majaluoma), Minäkin haluan siskon (Astrid Lindgren), Meillä on vauva ja Vauva kulta (Tammen kultaiset kirjat), Pikkukani ja uudet vauvat (Harry Horse).
Pitänee käydä kirjastossa tai kirjakaupassa etsimässä, kun netissä ei oikein löytynyt oikeaa  hakusanaa...

Minä taasen toivon voivani synnyttää taas mahdollisimman vähällä puuttumisella synnytykseen. Siis mahdollisimman luomuna. Ilokaasukin vei keskittymisen täysin,eikä silloin auttanut. Enkä tiennyt milloin ponnistaa, kun pää oli ihan höttöä...
 
tottoro:kiitos noista kirjanimistä, täytyy käydä kirjastossa kattomas, millaisia sieltä löytyis :)

Mä en saanut enää ilokaasua ponnistus vaiheessa ollenkaa, just sen takia että oon itte paremmin mukana siinä ponnistuksessa. ihan hyvä niin. mut kyllä se ponnistuskipu mut peljäytti kiitettävästi että nyt ehdottomasti haluan jonkun spinaalin tai vastaavan mikä auttaa nimen omaan siihen ponnistuskipuun. Voi olla että tahon käydä pelkopolillakin ennen h-hetkeä sen verran karmaseva kokemus oli toi loppu vaihe. Mut noi supistuksen koitan sit kestää luomuna, tai mahollisimman vähällä ilokaasulla.. :) 
 
Synnytyksestä.. Mä sain viimekerralla pudendaalipuudutuksen (kohdunkaulanpuudutuksen tapainen, mut eri kohtaan kun kohdunkaulaa ei ole enää jäljellä) ja se auttoi supistuskipuihin juuri ennen h-hetkeä. Oli ihana saada pieni levähdys ennen ponnistusta koska mulla supparit oli ne helvetillisimmät. Se vei kylläkin tunnon mun ponnistuslihaksista joten ponnistusvaihetta varten piti odottaa et vaikutus lakkas. Tällä kertaa pidän prikulleen huolta että saan epiduraalin hyvissä ajoin supistuskipuihin, enkä sen jälkeen kun oon huutanut ja itkenyt siellä monta tuntia että tarviin kivunlievitystä. Niin ja sillon oli liian myöhästä enää epiduraalia saadakkaan. Joo.. siellä oli yövuorossa joku ärsyttävä hoitaja joka halus kiduttaa mua mutta sitten kun aamuvuorolainen vaihtu niin katto heti et paikat onkin jo 8cm auki ja synnytyssaliin kiidätti mut sängyllä. Eli - tällä kertaa epiduraali. Heti.

Vauvasta kertomisesta.. Meiän esikoinen on vielä niin pikkunen että eipä sille oikein voi selittää että tulee vauva.. :') Kyllä sille on sanottu että susta tulee isosisko ja se siitä aina on niin innoissaan, mutta eipä taida tajuta et mitä me ees hehkutetaan. :D Oon ostanut sellasen "meille tulee vauva" -kirjan kirjaston poistosta, sitä on varmaan ihan kiva lueskella varsinkin sit kun vähän ymmärrystäkin on enemmän. :)

Kuivaksi harjoittelusta.. Meidän esikoinen on käynyt potalla jo pitkään, mutta vaippoja käytetään kans. Vaippaan lirahtaa välillä, eli pitäs vaan aktivoitua ottamaan ne vaipat pois niin eiköhän kuivaks harjottelu onnistu ennen vauvan tuloa. :)


Itsenäisemmin vois oppia syömään maaliskuuta ennen kans. Nokkamukista osaa juoda itse ja välillä harjoitellaan lusikän käyttöä, ja harjotellaan pikkuhiljaa enempi sit. :)

Omaan sänkyyn pitäis siirtää esikoinen. On nyt siis nukkunut meidän välissä joka yö, vaikka pinnistä on kyllä yritetty. Mut se ei vaan onnistu. Silloin tällöin onnistun pinnikseen päikkäreille saamaan, mut yöunille ihan mahdottomuus. Se vaan herää heti kun sinne laitetaan ja jos ei, niin herää kohta sen jälkeen. Jos ei niinkään, niin pyörii ittensä huonoon asentoon ja herää. Et tähän siis pitäs miettiä jotain muuta ratkaisua. 1v. 7kk tuskin voi nukku vielä lastensängyssä jossa olis reunat, vai...? Ja samassa sängyssäkään ei oikein viittis nukkua.. vai viittiskö.... :D
 
Ja imetyksestä piti vielä sanoa! Olin aikasemminkin ajatellut lopettaa imetyksen siinä tienoilla, kun tyttö alkaa juomaan tavallista maitoa. Vaikka haikeeta se onkin.. Nyt imetykset on vähentynyt jo max. 5 kertaan päivässä, vain ruokailujen jälkeen ja joskus sillonkin unohtuu. Aikasemmin kun annoin siis tissiä vähän joka välissä. Tästä sit vähennetään vaan pikkuhiljaa ja aletaan piakkoin maistelemaan lehmän maitoa. :)
 
Meillä esikoinen nukkui 6kk ikään asti välissä ja se toimi meillä hyvin. Seuraavan kanssa oon ajatellut myös tehdä niin kuin hyvältä tuntuu :)

Olisi kyllä mainiota, jos esikko oppisi edes päiväkuivaksi ennen vauvan syntymää. En kuitenkaan ota mitään stressiä asiasta, eihän noita lapsia siihen voi pakottaa :)

Mua kyllä pelottaa synnytys ja pahasti. En pelkää sitä kipua tms vaan sitä, että kuolen. Mulla siis tehtiin suunniteltu sektio joten ei ole kokemusta alatiesynnytyksestä.
 
Cilmi: mä sain tuon saman puudutteen, mut mulla se ei toiminut.. inhottava hoitaja on kyllä sun kohdalle sattunut kun et pyynnöstä huolimatta saanut epiduraalia. :/
Voihan hyvin nukkua lasten sängyssä ja voi jopa samassa sängyssä nukkua, kunhan toinen aikuisista on sitten vauvan ja esikoisen välissä :)
Evelina: se on ihan hyvä että ei ota ressiä :) asiat tapahtuu ajallaan ja omalla painollaan :) jos saa kysyä niin millälailla tai missä tilanteessa pelkäät että kuolet? siis lähinnä että tuossa alatie synnytykksessä vai sektiossa? ja miten sulla meni sektio? pelkopolille kannattaa kysellä aikaa , moni on kehunu sitä tosi hyväksi :)
 
Cilmi: Onpa hirveä kätilö sattunu sun kohdalle, piten voi tollasia olla edes!!!:O Huh, jospa saisit seuraavaksi paremman. :) Voi ihan hyvin 1v7kk ikäisen laittaa lasten sänkyyn, meillä no isommat on siirtyny about 1v2kk iässä ja hyvin menny. :) Siis vau, teillähän on etevä tyttö ko nyt jo pottailee! :) Mää kans imetän vielä muutaman kerran päivässä, enkä varmaan ihan heti lopetakkaa jos ei pojat ite halua tai tuu raskauden kans ongelmaa. Pojat juo jo lehmänmaitoa, meille neuvolassa sanottiin et voi siinä 10kk iässä alkaa antaa.
 
Vanilj: Mies otti uutisen hyvin. :) Nyt kauheasti työkiireitä ja arjen pyörittämistä,  niin ei ole kerennyt rauhassa iloita, mutta kyllä sitä kerkee. Tosi nopeasti kakkonen ilmoitti tulostaan kun aateltiin että aletaan nyt kokeileen, jos vaikka puolenvuodenpäästä saisi plussaa. Eihän siihen mennyt kun 2 kk :D
Huono-olo alkoi nostaa täälläkin päätä ja huimausta on ollut. Ei auta kun pitää naposteltavaa ja juomista lähellä. :)

Meillä tyttö kans tosi mustis toisista lapsista ja meillä nyt onkin muutenkin menossa tämmöinen "äiti vaihe". Eli kaikkeen kelpaa vain äiti... saa nähä missä vaiheessa voidaan alkaa harjoittelemaan vaipattomuutta ja käytäis viemässä tutti oraville. :D
Ja isompaa asuntoa varmaan pitäis sitten alkaa etsimään :)

Vanilj: Oletko kokeillut kestovaippaa? Moni on sanonut että kun vaihtaa kertakäyttöisestä kestovaippaan niin lapsi alkaisi käymään mielellään potalla, kun se märkävaippa alkaa inhottamaan. :)
 
vanilj Mä pelkään kuolevani komplikaatioihin, oli synnytystapa kumpi tahansa. Tiedän, että se on harvinaista mutta jotenkin se vaan pelottaa. Varsinkin esikoista ajatellen, kun joutuisi elämään ilman äitiä ja kuitenkin muistaisi mut. Enkä mäkään sitten näkisi kun tyttö menee kouluun, saa itse lapsia ja menee naimisiin. Sektiossa mulla romahti verenpaineet tosi alas nopeasti ja verta menetin 1,6l. Toipuminen sen sijaan sujui hyvin, vaikka kivut oli tietty kovat. Täytyy pyytää päästä pelkopolille.
 
You must log in or register to reply here.
Takaisin
Top