Vauva numero 2

  • Ketjun aloittaja Ketjun aloittaja JoLi
  • Aloituspäivämäärä Aloituspäivämäärä
J

JoLi

Oman äänensä löytänyt
Heipähei!

Ajattelin tällaista aihetta aloitella josko itsellä tai muilla tulee mieleen alkaa jorista nimenomaan pikkukakkosen saapumisesta. Ja varmasti avuja kaivataan heiltä, joilla on jo kolmas tai neljäs tai mones tulossa. :) Tervetuloa ketjuun jorisemaan!

Kerroimme pojallemme (2v) melkein heti, että äitin masussa on vauva. Hetkeäkään epäilemättä hän ojentui kohti ja muiskautti ison suukon mahalleni (löysän hyllyvälle sellaiselle vielä) ja sanoi vauva. En tiedä mistä keksi tehdä niin, mutta tajusin kuinka erilaiseen maailmaan toinen syntyy. Esikoisella oli vastassa vain minä ja mieheni. Nyt on sitten aktiivinen veli pelissä mukana.

Kirjoittelemisiin!


 
Kyllä on tosiaan ihan erilaista odottaa kakkosta. Ensinnäkin koko reaktio siihen raskaustestin plussaan oli erilainen. Jotenkin seesteisempi. Mä kun voin näin pahoin, niin eipä pysty vetää sikeitä koko päivää, kun on toinen kerran hoidettavana. Välillä tulee ihan huono omatunto, kun tuntuu että esikko jää äidiltä ihan heitteille kun en jaksa sen kanssa mitään. Kotona vaan ollaan ja mä makaan. Miestä täytyy ylistää, kun on hoitanut sitä ja käyny tytön päikkäreiden aikana koiran kanssa kun mä en vain pysty. Tehny ruoatkin ja vieny tyttöö hiekkalaatikolle. Nytkin lähtivät miehen siskon kolmikymppisille kaksistaan, kun musta ei oo juhlijaksi. Pahoin näyttää siltä, että tästä tulee yhtä karmiva raskaus kuin edellisestä. Saas nähä, kun loma loppuu..

On tosi ihanaa, kun syntyy pikkusisarukseksi. Tosi outoa, että meidän pikkuvauvasta tulee ISOsisko.  Meidän tyttö 1v. 3kk ei vielä ymmärrä, kun hälle kertoo, että äitin mahassa on pikkusisko tai -veli.
 
Aika samanlaiset fiilikset täälläkin on. Plussa tuli jollain tapaa vähän yllätyksenä, kun me ei kahta kiertoa enempää ehditty yrittää ja ei ollut yhtään sellainen fiilis, että olisi edes tärpännyt. Silloin tietysti riemuitsin ihan hirveästi, mutta plussan jälkeen olo on ollut paljon jotenkin rauhallisempi kuin esikoista odottaessa. Tietää kuitenkin mitä on edessä ja esikoinen pitää vauhdissa, joten ei ehdi tunnista toiseen miettiä kuinka päivät ja viikot kuluu niin hitaasti.

Mullakin on ollut aika paljon pahoinvointia ja lepäämään on joutunut paljon tavallista enemmän, mutten ole vielä onneksi kokenut, että se olisi ollut esikoiselta (tai koirilta) pois. Pahoinvointini on kuitenkin tällä kertaa aika hyvin hallittavissa säännöllisillä ruoka-ajoilla, joten syömisen jälkeen jaksaa onneksi lähteä lenkille ja ulos leikkimään.
 
On kyllä erilaista odottaa pikkukakkosta kuin esikoista. Mä pelkään synnytystä paljon enemmän nyt, kun mietin asiaa esikoisen kannalta. Esikoista odottaessa odotti vaan, että viikot menis nopsaa ja sais vauvan syliin. Pidin silloinkin raskaana olemisesta kovasti, joten nyt yritän muistaa nauttia ja lopettaa hötkyilyn. Voi olla, ettei meille tule enää lisää lapsia (toisaalta en kyllä vielä sano mitään). Nää ekat viikot vois kyllä mennä nopsaa, kun ei ole mitään varmuutta mistään. Odotan niin ensimmäistä ultraa!

Mä olen esikoiselle kertonut, että äidin masussa on vauva. Neiti on nyt 1v 9kk. Tyttöä ei kyllä vielä ole oikein asia kiinnostanut, mutta saa nähdä miten ajan kanssa käy..
 
Täällä myös toinen tulossa :) Poika tällähetkellä reilu 9kk ikäinen. Kiva saada pojalle kaveri, toivottavasti on kiltti isoveli. Plussa tuli pienenä yllätyksenä, kaksi kiertoa kerkisi imetyksen lopettamisen jälkeen olemaan. Oli sovittu että kakkonen saa tulla kun on tullakseen, ei varsinaisesti yritetty. Mutta toivottu ja odotettu on <3

Väsy on hurja, pää ja vatsa välillä kipeitä. Pahoinvointia ei näkyvissä *koputtaa puuta* esikoisen odotuksessa ei ollut ollenkaan, toivotaan että menisi yhtä hienosti.
 
 Toinen raskaus todellakin tuntuu erilaiselta kuin ensimmäinen. Osa oireista on samoja kuin ensimmäisessä: hirveä finnibuusti naamaan alkuraskaudessa, turvotus... mut pahoinvointia ei ole vielä tullut eikä rinnat ole kipeät (turvonneet kyllä)... ainakaan vielä.

Mut suurin ero taitaa olla tämä "henkinen puoli". Mun fiilikset plussaamisen jälkeen oli "jee meille tulee vauva" ja heti perään "VITTU mää olen taas raskaana". Eli vaikka toinen lapsi on toivottu niin en ole mitenkään "liekeissä" tästä raskaana olemisesta. Jotenkin raskasta kun kroppa ei ole taas "omassa käytössä". Ja todellakin myös synnytystä pelkään huomattavasti enemmän kuin ensimmäisellä kerralla.  Ja toki jännitän jo etukäteen miten selviän kahden lapsen kanssa joilla on näin pieni ikäero (esikoinen on nyt vajaa 13kk) kun yrittäjämies ei pysty pitämään mitään isyyslomia tms ja isovanhemmista ei ole kauheasti hoitoapua (ei asuta samassa kaupungissa jne).  Eli samalla kun odottaa vauvaa niin tietää että se ensimmäinen vuosi on aika raskas...

Mut sellasta. Ajatuksia voisi kuvitella todellakin seesteisemmiksi, realistisemmiksi ja se että on raskaana, ei ole koko ajan mielessä (ei muista todellakaan mitkä viikot on menossa tms). 
 
Juu voin yhtyä hyvin tuohon, että huippua kun vauva tulee, mutta miksi ihmeessä raskaana pitää olla.. olin kerenny just tottua siihen, että kroppa on taas oma, kun imetys esikoisella kesti melkein 2 vuotta. Nyt sit antaudutaan etovalle ololle, turvotukselle, kivuille, lisäkiloille...

Ovathan ne pieni haitta siinä, että vauva on tulossa maailmaamme. :) Mutta haitta silti. Synnytys oli minulla suunniteltu sektio ja se meni hyvin, mutta muistan kyllä sen huonot puolet vielä ja oksetuksen ja etomisen kun puudutus hävisi kehosta. Varmasti pientä synnytyskipujen rinnalla tosin. Olen siis periaatteessa ensisynnyttäjä jos ei mene taas sektioon. Poikamme ei ollut mahtunut kääntymään. Saa nähdä miten nyt käy.

Mulla tosin raskausviikot on aika tarkasti tiedossa :D Ollaan kuitenkin jo pidempään kuumeiltu kakkosta perheeseen.

Oireet on tosiaan erilaisia. Pitäis kaivaa jostain seaband-rannekkeet, joita käytin viime raskaudessa. Jospa niistä olis taas iloa tähän oloon. Väsymys valtaa ja aamumuumit katsottu. Palaamisiin!
 
NtiKesäheinä, ei olis voinu paremmin tätä fiilistä tiivistää! Ihanaa kun tulee vauva, mutta voi helvetti, että joutuu olee melkein vuoden taas raskaana. Argh.
 
Mutinta: Oot tuolta fb:n kautta tuttu :) kirjoittelen vain eri nimimerkillä kuin viimeksi vau:ssa kirjoitellessani :)

Tää teki digi tekstin tänä aamuna, joten vielä vähän varovaisesti tuun kirjoittelemaan :)
täällä toista yritettiin se 10 kuukautta, ja viimeinhän se tärppi kävi. On ehtinyt siis jo hyvän tovin ikävöidä tuota vauva mahaa. mut toivon todella että ei tarvittisi oksentaa niin mahottomasti mitä esikoisen aikana.. 
Sattuu juuri kivasti toisen laskettu aika, esikoisen syntymäpäivälle :)
Sanoin esikoiselle (1v 3kk) että äidin masussa on vauva, niin esikoinen tuumas heti että "EIII" ja nauroi päälle.. :) on vielä niin pieni ettei ymmärrä <3
 
Jeps, täällä aamulla testi tehty ja odottelen varovaisen iloisena.
Ensimmäinen lapseni on nyt 1v 6kk ja tohinaa riittää. :)
Pikkukakkonen on ollut mielessä jo tovin. 
Nyt odottelenkin miestä kotiin että pääsen kertomaan uutisen. (Minä malttamaton kuitenkaan jaksa odottaa huomiseen, niin kerron puhelimessa) :D
JÄNNITTÄÄ <3
 
Täällä kans toinen tulossa. Samaa meininkiä, iloa uudesta tulokkaasta, tuskaa raskausoireista. Ei juuri muuta kun nyt on alkanut aika ankara pahoinvointi, jatkuvana. En oksentele vielä, mut kun koko ajan on siinä hollilla niin ei tää lystiä ole. Esikoinen on just kohta 13kk. Meno on aikamoista, mut oon koittanu järkkää asiat täällä kämpässä niin, että toi jatkuva inventaario ei oo kovin kriisi. Mut voi kun se eka raskaus oli siinä mielessä helppoo kun ehti makaa ja nukkuu ja jaja... Nyt aika hiljasta.
 
Väsymys ja mielialanvaihtelut vähän harmittaa esikoisen puolesta, kun äiti ei ole ihan oma itsensä nyt. Raskaanaolosta mä sen sijaan pidän niin on ihanaa olla taas raskaana :) Vähän haikeudella mietin meidän laatuaikaa esikoisen kanssa, vaikkei se tietenkään vauvan syntymään lopu.
 
Evelina: täällä myös harmittaa väsymys, kun ei jaksaisi toivottavasti helpottaisi pian :)
RiikkaJ: voi ei  toi pahoinvointi on inhottavaa :( toivottavasti ei tartte mahottomasti alkaa oksentaa..
Mamiks: mitäs miehes tuumasi uutisesta? :)

Täällä on selkeesti etova olo alkanut, toivottavasti ei kovin pahaksi yltyisi :)
 
Olen varmasti nyt enemmän innoissani raskaudesta kuin ekalla kerralla! Silloin tosin olinkin vasta tajunnut, että haluankin lapsia. Pelotti vaan niin paljon, että luulin etten halua.
Nyt olisin halunnut jo haamun jälkeen kertoa kaikille raskaudesta! Vaikka ihan ihan eka raskaus meni 8viikolla kesken... Ja on muutenkin kauhean malttamaton. Tekisi mieli jo ostella kaikkea!

Meidän 2v. on nyt kunnolla aloittanut kuivaksi harjoittelun. Aluksi tarjosin vain pottaa. Nyt saattaa rimpsutella päivän nakuna tai alkkareissa ja käy tarvittaessa potalla. Ihan itse! Vain yksittäisiä vahinkoja sattunut. Matkoille ja nukkumaan saa vaipan.

Isompi opettelu onkin sitten tuo nukkuminen! Vain minä saan nukahtamaan ja tietysti vain ihan viereen ja yöllä pyörii etsimään äitiä... Perhepedin huono puoli...
Oma sänky on kyllä käytössä, mutta siinä ei voi pyöriäisellä olla yhtä laitaa( pää ja jalat kolisee johon herää) ja siitä pääsekin pyörimään meidän puolelle.
Kun sais edes isän kanssa nukahtamaan!
Yökylään en ole yksin hopunnut, mutta jotenkinhan pitäisi se synnärille menokin selvitä...
 
Totoro: ymmärrän hyvin perhepeti-hankaluudet. Meillä se toimi 1vuoden loistavasti, sitten alkoi aika, kun meillä oli käytössä vain 120cm sänky ja oli pakko opetella pinnasänkyyn nukkuminen. Samoihin aikoihin poika alkoi olla aika touhukas nukkuja ja pyöri niin paljon, ettei itse saanut unta. Se oli raastavaa. Imetin kyllä vielä 2vuoteen asti, mutta eihän se enää siinä vuoden ikäisenä nukahda unilleen tissille (paitsi jos heräsi keskellä yötä). Hyrskyttelyä, kantamista, silittämistä, laulamista.... nyt menee jo hienosti itse oman sängyn puolelle "iso poika oma sänky" toteamisten kanssa.

Imetyksestä vielä sen verran, että oon hienosti suunnitellut tällä kertaa irrottavani otteen aina just ennen ku vauva nukahtaa ja sit aloitan silittelyn uneen. Huoh. Ei varmaan jaksa :) Mutta ajatus hyvä. Se assosiaatio tissistä ja unesta on niin vahva vauvalle ja siitä oppiminen pois oli työtä. Meillä venyi ja venyi yösyöpöttelyn loppuminen. Muistan, kun olin päättänyt että nyt loppuu niin makasin mahallani sängyllä ja poika oli kiivennyt keskellä yötä selkäni päälle ja yritti kaivaa tissit mahapuolelta karjuen ärtymyksestä kun palvelu loppui. Naurattaa nyt :) mutta silloin raastoi. Mutta se oli se yksi yö. Sen jälkeen poitsu on virnistellyt ja yrittänty mahdollisuuksien mukaan haukata kiinni suihkun jälkeen tms. Haaha! Ja eilen mummulassa löysi barbin ilman paitaa ja kokeili josko barbilta löytyisi maitoa....
 
En tykkää yhtään, ku makaan vaan ja keskityn minuutin kulumiseen kerrallaan, ku olo on niin kamee. Ja siis se suurin syy miks en tykkää on se, et tuo esikoinen joutuu touhuamaan kokoajan omiaan eikä äiti jaksa leikkiä tms.
Eipä se kauheesti sitä näyttäis just nyt haittaavan...
Telkkarikin on ollu auki paljon enemmän, ku yleensä=(
Toivottvasti tää olis pian ohimenevä vaihe...

Meillä tyttö ei oo koskaan nukkunu meidän välissä, ei vaan nukahda siihen vaikka välillä sen kokis niin helpoks.
Nyt ollaan siirrytty isojen tyttöjen sänkyyn ja yöt on menny hyvin, mut nukahtaminen vie aikaa, ku sieltähän pääsee ite pois. Illat meneekin siinä, et roudtaan tyttöä takas sänkyyn=) Ehkä ahkeruus palkitaan...

Mä rupesin laskeen, et paljonkos sitä rahaa saa kelalta ja perskule, ku nehän tulee nyt vuoden -11 verotuksen mukaan ja oon sillon ollu viel osan vuodesta kotona niin tulot ei tietenkään oo sitä tasoa mitä olis jos olisin ollu töissä. Jotta tulot lasketaan viimesen 6kk:n ajalta, pitää nousua olla 20%, mulla tulee joku 17-18%, kyllä ärsyttää...


 
Sartzuli: Sen äitiysrahan voi ottaa myös sen saman, joka oli edellisella äitiyslomalla, jos lapsilla ikäeroa tulee alle 3 vuotta. Tai siis mun muistaakseni se tulee automaattisesti se sama, jos ei itse halua valita verotuksen mukaan, mut tästä en nyt oo ihan varma..
 
Jeliina, juu noin menee. Mut siis ku oon ollu töissä välissä ja tulot on kuitenki noussu yleiskorotuksien yms. takia niin summa on vähän suurempi joka tapauksessa, ku edellisellä kerralla. 
 
You must log in or register to reply here.
Takaisin
Top