Vauva, koti ja arki!

  • Ketjun aloittaja Ketjun aloittaja PiPaNat
  • Aloituspäivämäärä Aloituspäivämäärä
Kiitos! Nyt on oltu keskiviikosta mun vanhempien luona lahdessa, huomenna takas kotiin. Täällä ollut tosi luxusta käydä yksin kirpoarilla ja kaupassa kun vauva on nukkunut isovanhempien vahtimana. Samoin vessakäynnit, suihkut, saunat, syömiset.. että voi ne pienet hetket keskittyä siihen mitä on tekemässä. Mun vanhemmat on kyllä ihanan onnellisia tuosta pikkuisesta! :)
 
Viimeisen 26h aikana unta noin 3,5h ja 1,5h unien jälkeen valtava itkukohtaus, tällä äidillä nimittäin. Vauva päätti pysytellä hereillä 2,5h putkeen vaikka normaalisti jaksaa olla hereillä ehkä 30-60min kerrallaan ja senkin vain pari kertaa vuorokauden aikana. Mies meni maanantaina töihin ja koko viikon kaikki yösyötöt ja tietty kaikki muukin aika 24/7 on langennut mulle. Ei oo mitään valittamista siitä, ollaan ekoja kertoja vaunuiltu ja käyty mun työpaikalla ja vähän kaupoissakin ja mallikkaasti sujunut. Yötkin koko viikon tähän saakka mennyt todella helpolla, muutama edellinen yö syötöt klo 2 ja klo 6, vauva syönyt reippaasti ja jatkanut heti uniaan. Viikonlopulle silti elättelin toiveita, että saisin yhden pidemmän pätkän nukkua kun mies vapaalla, mutta se tietysti sairastui kauheeseen flunssaan ja on koittanut pitää etäisyyttä vauvaan ettei sairastuttaisi. Toissayönäkin nukkui 11h, jonka aikana ehdin mm syöttää ja vaihtaa vaipat 4x pätkissä itse nukkuen.. Viime yönä itse reilun tunnin vasta nukkuneena nousin ekaa kertaa syöttämään ja kun en vauvaa sitten saanut unille yli kahdessa tunnissakaan kaikista hyviksi havaituista kikoista, tempuista ja yrityksistä huolimatta vauvan itkua vaan tuhertaen tuli äidille isompi itku ja oli pakko herättää mies ja pyytää jatkamaan.. En olisi halunnut sitä herättää kun se oli niin sairas ja soimasin tietty siitäki itseeni. Niin kauhea väsy ettei itkusta meinannut tulla loppua - äidillä. Vauva hiljeni kuin sopimuksesta sillä sekunnilla kun mies otti syliin eikä päästäny enää ääntäkään.

Uusi aamu ja takuuvarmat päikkärit ohjelmassa tänään! Toivottavasti ens yö menee taas paremmin. Ei yöllä kauheasti miehen kanssa keskusteltu etten tiedä mitä sekin ajatteli mun totaalihajoamisesta, mutta ehkä sekin tajusi, että totaaliväsymys iski.
 
Voimia, nunnuliina! Joskus on vaikeampia jaksoja, ja jaksaminen on kovilla. Jos sulla on mahdollisuus pyytää joku auttamaan vaikka päivällä, et saisit nukuttua päiväunia? Yöunet on tosi tärkeät, mutta totuudenmukaisesti sanottuna tuskin kukaan äiti (tai isä), nukkuu lapsen ensimmäisten 3n elinkuukauden aikana montaa tuntia putkeen. Ja ainoa, millä voi lohduttautua, on se, et se on ohimenevää.. Tuo ajanjakso on äärettömän lyhyt, vaikka se tuntuu juuri siinä, läsnäollessaan, ikuisuudelta. Ja koita ainakin nukkua aina kun vauva nukkuu!
 
Ootteko lukeneet tota Kuinka kasvattaa Bebe -kirjaa? :)
Mulla se on hyllyssä osittain luettuna raskausaikana. Siellä on paljon juttua tosta nukuttamiesta yms. Lapsen tarpeisiin vastaamisesta. EN SIIS MISSÄÄN NIMESSÄ ALLEKIRJOITA KAIKKEA SIITÄ, mutta sieltä saa oikeasti hyviä vinkkejä ja ajatuksia kotona oloon. Tarviikin se kaivaa noiden liiketoiminnan kasvattamis-excellien jälkeen lukuun! :)
 
Mulla on Suuri Suomalainen vauvakirja jobka esikoisen aikaan hankin..se on ollut ihan hyvä/kiva luettava. Samoin miehelle ostin esikon aikaan Isä syntymässä kirjan jonka mies luki, tai osittain minä luin iltaisin miehelle. Molemmat olleet ihan tarpeellisia, varsinkin tuo miehen kirja selkeesti oli hyödyllinen miehelle sillon aikanaan..
 
Mä en oo ite lukenu tuota Bebe kirjaa mutta olen läheltä seurannut perhettä joka kasvattaa lastaan melko ehdottomasti sen oppien mukaan. Toki siellä voi olla jotain kivoja vinkkejä joita voi hyödyntää, jos osaa poimia sieltä ne oleelliset. En osaa varmasti sanoa tästä ystävä perheen lapsesta mikä on persoonaa ja mikä on Bebesin kasvatusmetodien tekosia mutta tämä 1,6v lapsi on aika riiviö. Käsittääkseni siellä lapsi kasvatetaan "olemaan omillaan" ihan syntymästä lähtien. Öisin ei syötetä ( lapsen annetaan huutaa eikä siihen puututa) lapsen pitää ite saada tutkia paikat ja oppia sitä kautta ( eli lapsen kanssa ei leikitä) ja kaikkea muuta mukavaa.. Pitäis varmaan ihan mielenkiinnosta itsekin lukee se kirja et tietäis tarkemmin mistä puhuu, mutta mun suhde koko Bebesiin on niin negatiivinen etten ole sitä halunnut lukea! Varsinkin vanhemmille, jotka eivät tiedä mitään lapsista ennen omaa lasta saattaa kirja olla minun mielestä vähän vaarallinen! Ellei tosiaan osaa osaa poimia niitä pikku kikkoja sieltä. Sehän on mm. Ranskalaisten suosima kasvatus suuntaus ja niillähän äidit palaa töihin kun lapsi on 3kk. Ei ihme että lapsi pitää kasvattaa yksin pärjääväksi jo syntymästä.

Ugh, olen puhunut :grin
 
Nunnuliina, mä niin tiedän ton tunteen! Mulla tuli esikoisen kanssa 2vkon jälkeen eka tuollainen totaali väsymys-repeäminen ja toinen tuli jotain 2kk iässä. Kyllä ne miehet yllättävästi ymmärtää siinä vaiheessa kun näkee et nyt mammalla on oikeesti tosi kyseessä :Heartred
 
Sitäpä, sieltä pitää osata poimia kikat. En missään nimessä allekirjoita siitä suurtakaan osaa. Mutta esimerkiksi tuo nukkumisosa siinä mielessä, että jos lapsen inahdukseen reagoi välittömästi, eikä anna hetkeäkään huutaa (lasken hetken minuuteissa, muutamana...) niin lapsi tottuu siihen välittömään reagointiin. Itse ainakin huomasin kun tuon esikoislikan itkuihin vauvana reagoin heti, että nyt tulevan kanssa odotan edes hetken. Meillä likka on hyvin malttamaton edelleen. Toki suuri osa siitä on luonnetta, mutta oma käyttäytymiseni on varmasti ohjannut myös.
 
Nunnuliina, mä niin tiedän miltä susta tuntuu. Meillä samanlainen repeäminen toissapäivänä kun lapsella tiheän imun päivä ja yö takana. Ja sit illalla äiskä ei vaan enää jaksanut ja alkoi vollata. Ja eihän siitä meinannut loppua tulla lainkaan, väsy mikä väsy. Mut nyt taas jo näyttää aurinkoisemmalta, kuten eilenkin :)
 
Mä luin kesällä sekä ton kuinka kasvattaa bebe, että bebe päivä päivältä ja lisäksi todella saman tyylisen miksi ranskalaiset lapset syövät ihan kaikkea? -ja kyllä ne herätti paljon ajatuksia, sieltä löytyi hyviä vinkkejä tulevaan, mutta en mäkään todellakaan kaikkea allekirjoita! Sitä paitsi jokainen lapsi/vanhempi/perhe on yksilöitä eikä niitä voi verrata keskenään. Toisilla hyvin toimivat keinot ei todellakaan toimi kaikilla! Mutta suosittelen lukaisemaan, oli ihan viihdyttäviä ja tosiaan mietteitä herättäviä :)
 
Parin tunnin päikkäreiden ja oman äidin valmiissa pöydässä ruokailu ja kummasti näyttää valoisammalta tämä touhu :happy:

Kyllä se vaan on melkoista tämä äitinä oleminen, tunnetilat vaihtelee aivan äärilaidasta toiseen päivän aikana. Kyllä tuo nukkuminen on tärkeää ja pakko kunnostautua noiden päiväunien suhteen, tyttö kun päivisin kuitenkin nukkuu hyvin niin pitää itsekin malttaa mennä nukkumaan eikä touhuta kaikkea muuta. Toki sitä "omaa hetkeä" kaipaa myös jollon voi rauhassa istahtaa lukemaan vaikka, tai olla tehokas vaimoke ja siivota/kokata ennen miehen töistä tuloa jolloin tietty ansaitsee kehuja kuinka reipas sitä on ollut... :angelic::joyful:

Kyllä se oma itkukohtaus aamulla kuuden aikaan sitten kahden tunnin unien jälkeen jo jaksoi hymähdyttään ja vauva kun tissi suussa unissaan väläytteli hampaatonta hymyä niin alkoi itseäkin naurattaa. On se vaan niin ihana ja rakas vaikka äitiä koetteleekin välillä :Heartpink
 
Niin ja tuosta nukuttamisesta ym. Vauvaa ei meillä joka inahduksesta syliin sängystä nosteta, välillä kevyessä unessa itkeskelee muutamia sekunteja/kymmeniä sekunteja tai ikäänkuin kokeilee pari kertaa pienen tauon kera kokeilla josko joku tulisi mutta tyytyy sitten useimmiten itsekseen unille. Ehdottomasti ajatus alusta saakka ollut ettei opeteta siihen että joka ikisestä pienestä inahduksesta reagoidaan. Jos meinaa itkua tihrustaa pidempään niin usein silittely ja ehkä pudonneen tutin takaisin suuhun laitto saattaa riittää. Ei syliä silti säästellä ja ei sitä aina henno sänkyyn edes viedä kun sylissä niin söpösti nukkuu, mutta jos aikoo jotain saada aikaiseksi päivän aikana niin pakko se välillä on viedä. Meillä siis ainakin nämä 4ekaa viikkoa (mihin aika on mennyt?!) vauvaa nukutettu omassa huoneessa omassa sängyssä mutta toki välillä torkut otetaan sylikkäin soffallakin :)
 
Kotiuduttiin tytön kanssa mummulasta ja tuotiin kissa tullessamme. Kissani on ollut siis toukokuusta vanhempien hoivassa, kun itse vietin suurimman osan ajastani kuntoutushoidossa. Totuteltiin 4 yötä kissan ja vauvan yhteiseloon vanhemmilla, mutta koska kissa ei osoittanut mitään stressin merkkejä uskalsin ottaa sen kotiin. Varuiksi kyllä laitoin feliway haihduttimen, onhan tää muutenkin taas jo iso muutos kun ympäristö muuttuu, varsinkin kun olen kissan poissaolessa vähän remppaillut ja uusinut osan huonekaluista.

Kotona meitä odotti kasa postia; kirje maistraatista, johon täytetään siis lapsen nimet, äidinkieli ja isän tiedot, kirje lastenvalvojalta, jossa aika isyydentunnustukseen/keskustelemaan lastenvalvojan kanssa ja sitten kirje silmäklinikalta, jonne kättärin pediatri laittoi siis lähetteen ennen kotiutusta -aika on jo huomenaamuna 8.30! Toisaalta hyvä että on jo nyt, eipä tarvii kauempaa stressata ja panikoida (oon lukenu kauhutarinoita vauvakaihista, kuinka 4kk ikäisten lasten silmiä on leikattu jne..) Nyt vaan peukut pystyssä, että kaikki on kunnossa!!! :thumleft

Huomenna myös neuvola ja punnitus -toivon tosiaan myös, että tytön paino noussut paremmin kuin tähän saakka! Ainakin maitoa menee jo hiukka enempi!
 
Miten monta unijaksoa päivässä teidän vauvoilla on? Kun olen yrittänyt muistella esikoisen osalta päivien rytmiä ja sitä miten pitkiä pätkiä vauva nukkui päivisin. Esikoinen kun tulee olemaan hoidossa sen osan viikosta niin hyödynnän (yritän) niinä päivinä jaotella päiväunet, lenkit ja kodin huolehtimisen vauvan päivärytmiin sopivaksi.
 
Meillä ainakin vauva tirsaa niiiiiin vaihtelevasti. Riippuu ihan siitä missä on (lämpimään syliin on niin paljon helpompi nukahtaa kuin vaikka sänkyyn), paljonko on syönyt (mitä ei tietysti osaa arvioida kun tissiä imee....) ja tietysti siitäkin että mitä ympärillä tapahtuu, tai millainen päivä vauvalla sattuu olemaan (aikuisillakin on välillä nuutuneempiakin päiviä niin miksei vauvoillakin). Muistelisin että esikon päivärytmiin aloin varovasti puuttumaan siinä kolmen kuukauden iässä ja siihen asti mentiin täysin vauvantahtisesti niin syömisten, kuin valveillaoloaikojenkin kanssa. Kokolailla samaa systeemiä aion noudattaa nytkin, paitsi että tietysti ite ei voi nukkua ihan milloin sattuu kun on esikoinen hoideltavana, mutta jos molemmat sattuu nukkumaan samaan aikaan niin yritän muistaa että sellasina hetkinä äidin tehtävä ei oo olla mahdollisimman tehokas, vaan levätä niin paljon kuin pystyy.....
 
Meillä typykkä täyttää nyt viikon! Viime yönä laskin, että viimeseen viikkoon olen nukkunut n. 12h pienissä pätkissä. Tänään neuvolan kotikäynti ja tämä mamma näyttää tooooosi väsyneeltä. Osasin kyllä odottaa että tämä alku on ihan helvettiä, mutta tuo yöllinen tissiralli kyllä on yllättänyt. Typy on ilmeisesti yökyöpeli, kun herää klo1 nälissään, sitten syödään ja vähän torkutaan ja taas syödään, kunnes 4-5 maissa nukutaan. Päivällä riittää kyllä lyhyet evästauot 3h välein. Jospa sitä oppii itsekin nukkumaan päivällä ennen pitkää. Onpa muuten hyvä ketju tämä, ei ole enää niin paha fiilis viimeyön jäljiltä kun jaksoin tätä lueskella
 
Miten voikaan piristää kauppareissu <3 heitettiin koko perheen voimin reissu ruokakauppaan ja meni hyvin. Stressasin kyllä kaikesta mutta poika nukkui hienosti :)
 
Meillä meni kaks edellistä yötä tosi hyvin. Vauva heräs vain 2 kertaa syömään ja esikoinen nukku heräämättä koko yön. Viime olikin sit katastrofi! Vauva valvo 23-1:45 ja itkeskeli kokoajan. Tissitin varmaan viis kertaa kun siinä se oli hiljaa. Täällä mun vanhemmilla kun ollaan kylässä niin nukutaan kaikki samassa huoneessa ja esikoinen on aika herkkä uninen kun on tottunut nukkumaan omassa huoneessa!

Noh, pojat sit itki vuoronperään ja välillä yhtäaikaa! Siinä 1:30 myös äitillä tais tulla itku... Klo 6:50 oli sit kokonaan herätys ja siinä välissä vielä yks syöttö vauvalle :eek:

Eli meillä ei ainakaan ole vielä minkäänlaista rytmiä vauvalla. Enkä kyllä vielä ajatellutkaan alkaa yrittää siihen puuttumaan! Pitää vaan ite nukkua aina kun siihen on päivällä mahollisuus! Onneks ollaan nyt täällä mummun ja papan luona niin äiti saa levätä ja nukkua rauhassa! :rolleyes: Sen mitä vauva syömiseltään antaa!
 
Nyt vähän pelottaa ensi viikolla alkava kotona olo vauvan kanssa.. toisaalta olisi niin ihana jo kotiutua, mutta syötöistä tulee rankkoja ja hitaita kun tytöllä todettiin tänään huonon syönnin syyksi suulakihalkio :( Onneksi toiseksi lievin muoto eikä jääne mitään vaikutusta.. leikkausta ei vain tehdä kuin vasta n. 9 kk iässä.. joten jollei syöminen parane niin edessä tuon ajan melkoinen syöttötaistelu 24/7 :(
 
Miten ne nyt vasta sen huomas? Eikö kätilön pitäis kokeilla heti suu sormilla kun vauva syntyy!? Meillä ainakin on molemmilla tutkittu heti kun vauva synty!
 
You must log in or register to reply here.
Takaisin
Top