Vauva, koti ja arki!

Ei varmaankaan ainakaan itsellä ole heti ensimmäisenä mielessä vauvan synnyttyä, mutta näin etukäteen tulee mietittyä, että miten pian sitä uskaltaa palata "arkisiin asioihin" kuten kaupassa käyntiin? :grin Luulen, että itse olen niin väsynyt ja uuvuksissa, ettei tee mieli vauvan kanssa liikkeelle lähteä, mutta onko jokin suositeltu aika? Tai vaikka vaan tavalliseen ulkoiluun.. Pakkasrajat tietysti on, mutta jos tällaista parin lämpöasteen talvea jatkuu vauvan synnyttyä..
 
Me käytiin kaupassa ekan kerran heti viime maanantaina kotimatkalla sairaalasta. Matkustettiinkin bussilla vaunujen kanssa ja käytiin lähikaupassa, jonka ohi ois jokatapauksessa kuljettu.. Sen jäälkeen oon käynyt kaupassa jo pari kertaa ja sunnuntaina oltiin itiksessä mammatreffeillä kahvilassa ja kierrettiin useampi vauvakauppa :) Hienosti on mennyt! On matkattu jo bussilla, metrolla ja spåralla, käyty 3 kertaa neuvolassa yhden metropysäkin päässä, käyty mun terapiassa ja kerran ravintolassa lounaalla. Kotona oltu nyt siis 8päivää.. eli aika samantien oon jatkanut normielämää. Tosin mullei oo ketään joka hoitais asiat mun puolesta... ja myönnän että kotona sit ollaankin aikalailla sohva/sänkylinjalla, vauva rinnalla tai kainalossa..
 
Oletan, että kun mulla on mahdollisuus, niin ekan 1-2 viikkoa olen vauvan kanssa kotona ennen kuin mennään ihmisten ilmoille. Vaunuissa vauva ei nyt kauheasti altistu pöpöille, mutta luulen etten itse ole haluamassa heti ulos jos ei ole tarvetta. Jos olen siinä kunnossakaan, että pääsen liikkeelle.

Pakolliset asiat toki hoidan, jos sellaisia on (jos pitää sairaalassa käydä tarkistuksilla tm. )
 
Ja jos on tosi kovia pakkasia niin ainakin harso vaunujen edessä pitäisi pitää, että ei oo pienelle niin kova rasite. Ite veikkaan että viikko selvitään kotosalla max. Sen verran ollaan huonoja oleen neljän seinän sisällä.
 
nyt loistava yö takana ilman ylimääräisiä kähinöitä! :D

Mites mammat, milloin ootte käyttäny pientä ekan kerran vaunukävelyllä? Meinaan nyt sellaista ulkona piipahtamista, ns. lenkki postilaatikolle ja takaisin? :)
 
Me käytiin eka kerran ulkona kun vauva oli 6vrk. Vauva oli vaunuissa ja ulkoilu aika oli ehkä noin 15-20min. Sit jotain autoreissuja. Tänään ( vauva 20pv) niin vauva nukkui ulkona 40min ja sit toin sisälle jatkamaan unia itkuhälyn päähän ja jäätiin esikoisen kans ulos. Nyt kun on lisää luvattu näitä suojakeli päiviä niin nukutan varmaan joka pv ulkona, aina vähän pidemmän ajan.

Olisihan sitä aikaisemminkin voinu ulos viedä, mutta oon ollu vähän laiska pukemaan kahta toppavaatteisiin :rolleyes: Eikös se suositus ole se 2 vkoa ennenkuin ainakaan kauppoihin yms paikkoihin ei olis hyvä viedä. Ja ulos säiden mukaan
 
Ja kyllähän nykyään vaunut on tosi suojaisia paikkoja, varsinkin jos harson laittaa vielä kuomun eteen,ettei sisään tuule! Lenkillä vaan :grin Mä en noita tuplarattaita jaksa tuolla lumessa lykkiä!
 
Täällä alkaa vissiin okditosiinit vähenemään kropassa, kun uupumus alkaa todella tuntumaan eikä vauvan kitinät ja raivarit enään jatkuvasti hymyilytä.. Ihanahan tuo on enkä tätä vauva-aikaa halua missata, mutta on tää tosiaan haasteellista. Kun on ihan yksin tuon kanssa ja se on tyytyväinen vaan kun on ihokontaktissa. Koita tässä sit käydä suihkussa, siivota, syödä kunnolla, nukkua rennosti yms..

Mutta päivä ja hetki kerrallaan, eikai tässä muukaan auta!
 
Tsemppiä Kolibri ♡♡ se tosiaan on vaativaa kun on toisessa niin kiinni koko aikaisesti.

Sen minkä oisin itse esikon kanssa halunnut "tajuta" jo ensi metreillä on se että vauvan kanssa ensimmäinen vuosi on täynnä pieniä erilaisia vaikeampia aikakausia, esim. kun tankataan tissillä, ei suostuta syömään, kiinteät ruoat ei suju, ei nukuta tmv. ja ne menee ohi nopeaan ja sitten helpottaa taas. Mä aina stressasin itseni hulluksi kun joku noista vaikeammista kausista alkoi että "tätäkö se nyt on, vauva ei syö ja kuihtuu" tmv. mutta vähitellen tossa esikon kasvaessa tajusi että ne tosiaan on vaan päivän tai viikon pari kestäviä kausia ja ne menee ohi. Sen sisäistäminen helpotti isännän ja minun oloa huomattavasti ja opimme ottamaan niiden tullen rennommin. Ja sitä joutuu joustamaan omista ajatuksista koska toteaa että ne ei sitten käytännössä toimikaan. Mulla yks oli öisin vieressä nukuttaminen, olin päättänyt etten sitä tee jotta lapsi oppisi nukkumaan yönsä hyvin!??pöh. Esikko nukkui parhaiten viekussa ekat kuukaudet ja sen jälkeen ensimmäisenä vuonna meillä on ollut kausia kun on nukkunut omassa sängyssä, nukutettu omaan ja meidän sänkyyn ja siirretty omaan, nukutettu tissille, pullolle ja syliin ym. Kaikesta tästä epäjohdonmukaisuudesta huolimatta likka nukkuu ja on nukkunut jo varmaan vuoden omassa sängyssään 12h yössä :D periaatteena on ollut vaan olla lähellä nukkumaan meno tilanteessa, muuten on menty aina niinkuin kukin kausi on vaatinut.

Se kai mitä halusin sanoa on että muistakaa ottaa rennosti siinä missä pystyy, kaikki on vain väliaikaista tässä vaiheessa kunhan perusjutut ja suhde on kunnossa♡

Luulen että tästä samasta syystä kakkosen vauva aika on ainakin siltä osin helpompi henkisesti kun muistaa että seuraava yö tai viikko onkin taas paaaaaljon helpompi :)
 
Meillä viime yö soudettiin ja huovattiin. Poika nukkuu kyllä, mutta vaan mun vieressä, aina kun siirrän omaan sänkyyn alkaa kähnyäminen.. Nyt väsyttää ja päiväunia yritin nukkua mutta eihän silloin uni tule..
 
Mä oon ihan suosiolla nukkunu poika kainalossa, kun hyvässä lykyssä saat sen just nukkuun ja sit siirrät omaan sänkyyn ja saat aloittaa nukuttamisen alusta. Jos vaan ite pystyy nukkuun mielenkiintoisissa asennoissa, niin siitä vaan. Kyllä se oman sängyn aikakin vielä tulee :)
 
varmaan hormoonit kiusaa mut jotenkin pelkään et toinen tukehtuu alle tai vastaavaa.. :sad001 kai sitä pitäisi vain relata :wink muuten tyytyväinen kaveri :Heartred
 
Kotimama ihan on ymmärrettävää että pelkää vauvan jäävän alle..Muistan itsekin sitä huolehtineeni mutta kun huomasin etten juuri liikahda pikkunen kun oli lähellä niin uskalsin sitten nukkua niin. Meillä onneksi oli ja on toi pinnis semmonen että saa laidan irti ja meidän sänkyyn kiinni niin esikko usein nukku muka mun vieressä vaikka omassa sängyssään, mulla käsi vaan painona päällä tai ympärillä..se oli kätevä systeemi! Pystyin itekin röhnöttämään siellä pinniksen puolella ja likka kun nukahti tissille niin siirryin itse vaan pikkusen kauemmas nukkumaan..
 
Ja ku nostaa sen vieressä nukkuvan vauvan tarpeeksi "korkealle" pään tasolle, niin ei ainakaan kropalla pääse aiheuttamaan vaaratilanteita. Ite olin aika tarkka esikoisen kanssa koska mies nukkuu sikeesti. Välillä kuitenkin otin likan ohuelle tyynylle meidän väliin nukkumaan. Vaikka tiedän että tyynyt ei ole hyväksi, mutta se oli niin jämäkkä etten tulehtumisvaaraan uskonut.
 
Niin ja hei, mä ostin kans sellasen kovahkon kiilatyynyn joka helpotti esikon refluksivaivaa niin nukkui sen kanssa mun vieressä just sillai kasvojen korkuudella. Ja meilläkin useimmiten mun ja oman sängyn välissä, jos nukkui isimiehen ja mun välissä niin laitoin tyynyt iskän ja vauvan väliin ettei satu vahinkoa..mies kun vähitellen taas rupesi nukkumaan aika sitkeästi. Se mistä itse olin tarkka oli etten tissittelyyn nukahtanut koska mulla maitoa tuli välillä aivan valtoimenaan ja pelkäsin että likka tukehtuu siihen jos en seuraa..imetin samasta syystä useimmiten siis makuuasennossa
..
 
Meidän vauvalla on ensimmäinen junareissun takana. Tulin pohjoiseen yöjunalla lasten kanssa ja yllättävän hyvin meni yö kolmestaan siinä junan pikku sängyssä :rolleyes: Pojat nukku aika normisti ja äiti valvo :grin kun ei oikeen ollu tilaa ja pelkäsin et tukehdutan jomman kumman..

Tää meidän pikkumies osoittaa pahasti elkeitä, että haluaa nukahtaa aina syliin! Eihän se olis niin iso ongelma jos hän olisi ainoo lapsi... Ja ne yösyömiset! Ensin imetään toinen tissi, sit röyhtäilyt ja sänkyyn. Hetki hiljaista että äiti jo ehtii toivoa, että nyt nukahdettin. Sit ähinää, puhinaa, kätinää ja sit itku jos ei ole vielä päässyt syliin. Itku loppuu kuin seinään ja voin kuvitella kun vauva mielessään hymyilee et "pääsinpä syliin" . Sit joko nukahtaa siihen ja siirrän sänkyyn tai annan toisen tissiin ja nukahtaa tissille ja siirrän sänkyyn.. Toinen tissi ei kelpaa heti toisen perään. Koko ruljanssiin menee sit se puol tuntia. Huoh! Missä on ne oppikirja vauvat et "imetä, laita sänkyyn ennen kuin nukahtaa että oppii nukahtamaan yksin" Mä en ainakaan itketä uneen, varsinkaan näin pientä! ( plus meillä siihen heräs mies ja esikoinen ja yö oliskin sit siinä :eek: )
 
Eka yö kotona takana! Ihanan jämpti tyttö meillä: puoliltaöin ennen nukkuunmenoo imetin, kolmelta neiti heräs isin kaa pullolle ja kuudelta taas tissille. Kasin aikaan me hiivittiin isompien tyttöjen kaa kahvinkeittoon ja kun sain aamupalan syötyä niin sain rauhassa istahtaa imettään - kello aika tarkka ysi! :)

Oon nyt näistä ensihetkistä yllättyny. Kuvttelin että meillä alkaa välittömästi hirvee pelaaminen kaksvuotiaan kans. Tiedän että se on vielä tulossa mutta luulin et se alkais vä-lit-tö-mäs-ti, ottaen huomioon että olin kuitenkin esikista erossa su-pe! Enemmänkin huolehtii siitä että jos vauva itkee niin jonkun pitää tehdä asialle jotain tai esikoinen hätääntyy ja alkaa itekin itkeen. Muutenkin haluaa kovastk hoivata ja huolehtia pikkusiskosta. ♡
 
Meillä on Lila ihan samanlaista esikoisen kanssa! Hän on meidän elävä itkuhäly: heti jos vauva äännähtää niin hän juoksee vauvan luo katsomaan mikä hätä :Heartred Jos pikkuisen itkee niin hän tulee repimään minun paitaa kauluksesta ja sanoo " nam nam" ( jos vaikka äiti ei ymmärrä et vauva tarvii ruokaa). Ja jos vauva itkee kovaa tai vähän pidempään niin esikoisellakin tulee itku! Edelleen halailee ja pussailee vauvaa! :Heartred Toivottavasti säilyykin tällaisena!
 
You must log in or register to reply here.
Takaisin
Top