Vauva ja lemmikit

Mä menin nyt tilaamaan sellasen kissaverkon pinnikseen(on vielä matkalla). Vauva nukkuu kyllä vielä toistaseks mun kaa parisängyssä, mut jossain vaiheessa koitan alkaa siirtämään omaan sänkyyn. Mun äiti lähettelee mulle koko ajan sähköpostia millon mistäkin, mut yks toistuva aihe on sen huoli siitä et mun tyttökissa menee makaamaan vauvan päälle kun en huomaa. Ite en pidä tällä hetkellä kyseistä tapahtumaa todennäkösenä, mut äitiä rauhotellakseni päätin järjestää sen verkon. Mun kissat onnistunu jo raskausaikana pissimään pinnikseen jätettyyn äippälaatikkoon, sekä oksentamaan pinnikseen peitolle tässä viikko sit. Suojaa tuo verkko sitte ainaki näiltä hyökkäyksiltä.
 
Mistä noita verkkoja saa, mulla on vaan terassilla verkko ja se tähän käyttökelvoton kun joustaa niin paljon


Sent from my iPhone using Vau Foorumi
 
Täällä jännätään mitä maaliskuussa tulee tapahtumaan... 2v. terrieri jolla ei hirveästi vauvakontakteja saa tuolloin uuden tulokkaan "laumaansa". Voihan siitä soppa syntyä mutta totuttelua totuttelua.
Ihmeissään on ollut kun muutama vauva meillä on kylässä käynyt. Pikku sukkiakin piti vähän maistella. Taika kun ei osaa kommunikoida niiden kanssa vielä. Nekun ei puhu :wink

Sent from my GT-I9506 using Vau Foorumi mobile app
 
Mä tilasin kissaverkon täältä: http://www.babystyle.fi/index.php/clippasafe-kissaverkko-sankyyn.html
Mitään käsitystä ei ole kuinka kätevä tuo viritys on, mutta lienee sellasen 100 e metallikehikon lisäksi ainoa markkinoilla oleva viritys, tsekkasin myös että samanhintainen niissä muutamissa muissakin nettikaupoissa kun tuolla mistä tuli. Sunnuntaina tilasin, tänään tiistaina hain postista :)
 
Miten muilla koirallisilla on mennyt? Meidän uros käy välillä tökkimässä varovasti vauvaa, mutta muuten on aika välinpitämätön. Narttu edelleen jännittää tyttöä jonkin verran, ja uskaltautuu korkeintaan vähän haistelemaan. Useimmiten kumpikin välttelee tyttöä. Sinällään tosi helppoa, kun ei kummemmin tarvitse koiria vahtia, mutta toivottavasti ne pidemmän päälle ottaa tulokkaan vähän paremmin vastaan. Onhan tässä kuitenkin mennyt jo pari kuukautta!
 
Me onneksi luovuttiin koirastamme jo raskausaikana. Kuinka ironista, että luovuimme itkuisesta koirasta ja saamme itkuisen vauvan tilalle. Koira olis kyllä tullu hulluks tässä metelissä, että parempi näin. Eikä olis kyllä riittänyt virtaakaan toisen hoitamiseen.

Koirat osaa kyllä oikeesti tosi arvaamattomia. Siskoni mopsi(luonne näillä vekkuleilla on yleensä mitä lempein) hyökkäsi vauvaamme kohden ja puri pyllystä. Onneksi oli vaippa suojaamassa!! Ja vauva oli kuitenkin mun sylissä, mukamas turvassa..
 
Nojoo, onhan ne eläimiä. Mutta kyllä meidän tyttö tulee kasvamaan bullmastiffin kanssa, ja tulee jatkossa menemään kanssani tallille. Ehkä joskus hankitaan vielä oma hevonen.
Mulle on tärkeää, että lapsi oppii eläimistä ja mielestäni niillä on pienelle paljon annettavaa kun ajatellaan empatiakykyä ja vastuuntuntoa.
 
Vauvan ja kolmen koiran yhteiselo sujuu meillä hyvin. Suoraan sanottuna,koiria ei kiinnosta enää ollenkaan. poika jos alkaa itkeä sitterissä ni vanhempi poikakoira menee kyllä siihen viereen ja poika onnellisena hypistelee korvasta. Sit jos huuto ei lopu ni tulee "pyytää apua" eikä tosiaan oo koirat hetkeäkään pojan lähellä jos en ole paikalla. makkarin ovella portti niin sinne eivät pääse lainkaan. Tuntuu suorastaan kuin tuo cockeripoika antas miulle ruokatauon kun viihdyttää pikkujätkää
 
Meille ois tarkoitus ottaa koiruli, kunhan pääsemme muuttamaan tuonne maalle. Eli joskus ens vuoden puolella. Mikä ois sellainen lapsiystävällinen rotu? Ja josta ei kauheasti karvaa irtoaisi (inhoan siivoamista) :)
 
villakoiristahan pitäs irrota karvaa vaal leikkaamalla. Miulla on amerikancockereita, tosin nyt lyhyessä turkissa. Selkäturkkia kun "raappaa" siihen tarkotetulla välineellä, trimmausveitsellä ni se ei sit juuri puota karvaa, pitkän turkin karvatkaan ei samanlailla irtoa kun monilla muilla roduilla, lähinnä just leikkaamalla
 
Miten huihuihuin kissaverkko on toiminut?

Sent from my HTC One using Vau Foorumi mobile app
 
Noh tossa paketissa ei viel ihan kauheen hyvin :grin Mä otin yks ilta sen verkon tohon pöydälle ikäänku lähtöasetelmiin, niin tyttökissa oli niin ovela, et meni ja otti verkon kynsiinsä ja alko raatelemaan sitä hampaillaan! Eihän se voi tajuta mikä se on.. Se verkko on sellanen yhtenäinen ja pyöreä, niinku jättimäinen suihkumyssy ja reunoista joustava, sit siinä on neljässä kohtaa sitomisnarut, se ei siis oo sen kummempi tai monimutkasempi. Mä teen tm-testin tuota pikaa, lupaan ja julkasen tulokset sit täällä (mulla kun ei vauva ole viel omassa sängyssä ni en oo aikaillu asian kaa :grin).
 
Mie en tiedä mitä pitäs tehdä ton koiran kanssa: mul on tunteet muuttunu koiraa kohtaan ihan täysin. Meidän 5v ennen meidän vauva ja niin lutunen on nyt tosiaan koira eikä mikään vauva enää. Hermostun sille tosi herkästi kun aiemmin oon ollu sen kanssa ihan superkärsivällinen. En tunne sellaista rakkautta siihen kuin ennen. Se on nyt niin iso möhkäle verrattuna aikaan ennen tyttöä. Tuntuu siltä. Miks tää meni tälläseksi sen kanssa. Tosi paha mieli sen puolesta että tuo koira ansaitsisi nyt paljon enemmän kuin mitä pystyn sille antamaan. Kuvittelin et se ois ollu edelleen yksi osa tätä perhettä mutta koko ajan vaan loitonnan sitä. Mitään pahaa ei ole tehnyt. Tyttöä haistelee ja nuolee varpaita, tulee kertomaan meille jos typy itkee... Täytyy jutella miehen kanssa. Onhan koira ollut ennen enemmän mun hoidettava. Nyt täytyy miehen ottaa ainakin aluksi enemmän vastuuta siitä. Pitää varmaan kokeilla mennä lenkille pelkästään koiran kanssa jos saisin siihen uudestaan positiivisen kontaktin. Saa nähdä... Huono koiranomistajafiilis!

Sent from my GT-S7710 using Vau Foorumi mobile app
 
tuttuja tunteita muruska!
olin itse oikein henkenjavereen koiranomistaja ennen lapsia..ja kaikki muutti kyllä hyvin nopeasti vauva-aikana. sekylä sattaa muuttua takaisinpäin kun lapsi kasvaa, mutta on se pitkä aika odottaa jossei koiralla ole "muuta virkaa" kun seura. meillä koira nyt ihan 98% miehen vastuulla, mua ei kiinnosta yhtään, vaikka muita eläimiä kyllä mielellään hoidan. mutta koira on nyt jotenkin liian riippuvainen otus..
ja tiedän jo valmiiksi että kun meillä ei vauvoja/taaperoita jonain päivänä enää talossa ole, haluan hellittävä jokapaikkaan mukanatulevan koiran:p..sitä odotellessa..
 
Täällä samaa.. meidän vanhus on jotenkin aika stressaantunut, se kusee yöllä verhoihin ja haukkuu kaikelle kun mies on poissa. Olen niin kypsä siihen, ja niin on mieskin. En odottanut että tunne muuttuu näin paljon. Mies nuo aika pitkälti hoitaa tällä hetkellä.

Varmaan kyllä vaikuttaa sekin paljon, kun ei helteiden takia olla käytetty näitä metsässä, kun meidän farmarissa ei toimi ilmastointi. Se on nimittäin mielestäni koiranomistamisen parasta antia kun katsoo miten ne nauttii vapaana olemisesta.

Sent from my GT-I9195 using Vau Foorumi mobile app
 
Kuten sanoit Muruska, kannattaa ehkä viedä se koira itsekseen lenkille jos se on sitä mistä yhdessä nautitte ennen vauvaa! Tai se voi olla leikkimistä, treenausjuttuja mitä vaan mistä yhdessä nautitte, mikä saa sinutkin hyvälle tuulelle. Jos lenkkeily tuntuu pakkoraolta, anna suosiolla miehesi hoitaa se. Vauva on sinulle se ykköshoidettava tällä hetkellä, ruokinta kun on täysin sinun vastuullasi.
Itse ainakin odotan innolla sitä aikaa, kun tyttö kasvaa ja osoittaa kiinnostusta koiraan. Sitten voidaan ottaa koirakin mukaan meidän juttuihin :) Uskon siis että kuhan tyttösi kasvaa ja se superäitistressi mistä puhuit toisaalla hälvenee, voi tunteet muuttua. Itse kuitenkin tiedät parhaiten mitä tulevaisuus voisi tullessaan tuoda. Voimia ja toivottavasti pääsette miehenne kanssa yhteisymmärrykseen hauvan hoidosta :Heartred
 
Erehdyin eräs ilta katselemaan youtubesta dogs + babies videoita.. Voi että sitä ihanuuden määrää mutta kyllä siellä niitä tollojakin tapauksia oli! Koira vetää vauvaa pitkin lattiaa lahkeesta repien, kauheata räksyttävää vahtimista ettei vanhempi pääse lähelle? Onneksi suurinosa pätkistä oli kyitenkin näitä ällösöpöjä kohtaamia, joten hyvä mieli jäi päällimmäiseksi :)
Kai sitä pitää olla iloinen että oma on välinpitämätön vauvaa kohtaan. Ehkä jopa pelkää.. Vaikka toivoin ällösöpöyttä! silti elättelen toiveita että näistä tulee parraat kaverukset kun vauva kasvaa :grin
 
Mä sillo raskausaikana pelkäsin miten käy noiden kissojen kanssa, kun ne ei oikeen lapsista tykkää. Nyt kuitenkin nuo suhtautuu hienosti poikaan. Yks kissoista tykkää käydä nuolemassa pojan päätä ja yks kisu nukku tänää päikkärit pojan vieres (mun valvovan silmän allaa).
 
Nyt on sit yks kissa alkanu osottaan mieltänsä vauvasta.. ei suostu kunnolla syömään, vaikka ennen on syöny muidenkin ruuat. Laihtunutkin paljon (tosin pitiki laihtua, kun oli ylipainonen), onneks raakaruokaa suostu nyt syömään kun tajuttii sitä testata, ei pystyny vastustaan raakaa lihaa.
 
Ootko ihan varma et johtuu vauvasta? Kissahan ensimmäiseksi osoittaa kipua tai huonoa vointia syömättömyydellä. Toivottovasti ohimenevää, oli sitten syy missä hyvänsä.

Sent from my SM-T310 using Vau Foorumi mobile app
 
You must log in or register to reply here.
Takaisin
Top