Mulla on huoli molemmista.. Eilen juuri mietin, että kuopus ei saa nukkua sylissä ollenkaan niin kuin esikoinen aikanaan, joka ensimmäiset kuukaudet käytännössä nukkui kaikki unensa yötä lukuunottamatta sylissä tai rinnan päällä kenguruhoidossa. Aloin jo pohtia, että tuleeko kuopuksesta joku tunnevammainen poja kolttiainen isompana tuon vuoksi. No mies otti sitten pojan vikoille unille kanssaan kahdestaan sohvalle. Ja tulipa taas todistettua, että parhaiten hän kuitenkin nukkuu omassa rauhassa esim. vaunuissa. Ja tänään pohdin esikoista.. Kuinka paljon enemmän huomiota hän kaipaisikaan. Huoh tätä riittämättömyyden tunnetta.