Nupu, mulla on myös toisinpäin paniikki. Esikoinen jää ihan vaille huomiota! Hän on vuoden vanha ja pääasiassa leikkii yksin päivät pitkät kun vauva on varsinkin nyt flunssaisena ollut melko itkuinen. Keskityn häneen täydellisesti vain ruokahetkinä ja päikkäreille laittaessa. Laulelen ja juttelen hälle kyllä lähes koko ajan, mutta pääasiassa mun keskittyminen on vauvassa.
Mutta joo, silloin kun vauva nukkuu tai on rauhallinen, alan heti miettimään mihin hänet lykkäisin, jotta a) esikoinen ei pääse "hellästi silittämään", tai b) voisin hetken keskittyä esikoiseen täysin.
Onneksi mies on toimistoajat töissä, joten joka ilta voimme antaa jakamatonta huomiota vuorotellen pojillemme. Päivisin olo on kyllä riittämätön! Mutta yritän ajatella, että läsnä olen ja teen parhaani. Luojan kiitos pojat nukkuvat päivisin yhtä aikaa vähintään tunnin (useimmiten kaksi tuntia), jolloin voin itsekin levätä. Mutta tänään vauva ei meinannut nukahtaa, joten mun oma aika on luultavasti noin 25 minuuttia, jonka senkin käytän puhelin kädessä.