Vauva-arki :)

Ja jos tuntuu että mies ei meinaa innostua seksistä, niin kiskaiskaa housut kinttuun ja ottakaa muna suuhun, tuskin se mies siinä vaiheessa alkaa vastaan laittamaan! :grin
 
Eipä meilläkään mitään kummosia parisuhdejuttuja tässä olla harrastettu. Vauva vie niin täysin molempien huomion ettei vaan jää aikaa. Pusut ja halit ja siinäpä se. Toivottavasti sitä joskus ehtii sitten taas :)
 
Meillä parisuhde on yllättävänkin hyvin pysynyt entisellään.Johtunee ehkä siitä et molemmat on touhunnu omia juttujaan ja nähty välillä vaan iltaisin ja välillä ollaan koko päivä vietetty yhdessä. Nytkin annetaan molemmille useampi tunti aikaa tehdä omia juttuja ja sitten läpsystä vaihto et on toisen vuoro :grin Mies olisi hyvinkin halukas peitto heiluttaa,mutta itse edelleen jännitän,ehkäpä tänään sitä rohkenis jo kokeilee paikkojen kestävyyttä.

Meidän likalla kanssa päikkärirytmi vaihtelee. Yleensä nukahtaa 10-12 aikaa ja illemmalla pienet päikkärit ennen kun yöunille käy.Aiemmin nukahti itkuraivareiden jälkee,nyt pääosin ilman niitä,jos tulee niin kesto alle puol tuntia.Yöunille käynti kestää yleensä pisimpää,kattelee ja lusuttaa tuttia,keinuttelen kehtoa siinä sivussa jos käy kätisee.Yleensä on parin viikon ajan nukahtan ominee.Välillä tarvinu tissin tyynnyttävän voiman.
 
Meillä kanssa toi yöunille käyminen on kaikkein "työläin" vaihe. Eilen se kesti 45 minuuttia, jonka ajan tyttö makasi sohvalla, en tehnyt mitään vaan olin vaan lähistöllä. Mitään selkeää varsinaista rytmiä ei sinänsä vielä ole, tai nukahtamisjuttuja. Mutta ei kai niitä vielä 1,5 kk iässä tarvikaan olla. Siinä ollaan oltu aika varovaisia, että ei tehdä välttämättä mitään tiettyä juttua aina ennen yöunia (ei nukahda tissille, ei nukahda syliin tms.), kun niistä aika helposti tulee omalla tavallaan hyviä mutta myös huonoja tapoja (meidän mielestä). Hyviä tapoja sikäli, että nukahtaminen saattaa niitä noudattamalla olla helppoa. Mutta mitäs sitten, kun vaikka sitä tissiä ei ole siinä tai mobile on kotona ja itse ollaan mökillä tms.

Nyt tuo on vetänyt päiväunia yhtä soittoa 4,5 h. Alkaa jo menemään itsellä hermostumisen puolelle tämä :D ja mitä siitä illastakin tulee sitten...
 
Minäkään en haluais että on jotain tiettyjä nukkumisjuttuja. Mutta nyt huomaa että tytöstä on tullut sylissä nukkuja, kun iltaisin vaan huutaa ja mikään muu ei kerta kaikkiaan auta kuin se sylissä kanniskelu. Eilen aloitti huudon noin klo20 ja 22.50-23.20 nukahti Puol tuntia ja sit taas huusi 23.50 jolloin nukahti yöunille. Huoh.. välillä rauhoittuu kun antaa tissiä ja on sylissä mut välillä huutaa silloinkin. Enkä osaa sanoa että huutaa ko mahaansa vai onko se nyt sit sitä koliikkia.

Mäkin toivoisin enemmän läheisyyttä ja hellyyttä parisuhteessa. Ja kahdenkeskistä aikaa! Se ois aika luksusta mut ei ehkä ihan heti toteutettavissa ☺ meillä on ulkosauna jota tykätään lämmittää ja nyt eilenkin jouduttiin käymään vuorotellen siellä, ei enää yhteisiä ihania sauna hetkiä. Ja kun tulin saunasta niin mieheni veti kin mut syliinsä ja kysyi että milloinkohan saataisiin kahdenkeskistä aikaa, 20 vuoden päästäkö?! -Se oli vaan jotenkin niin söpöä.
 
Pippan, ootteko kokeillu koliikkikeinua? Se vissiin auttaa monilla. Meillä iltakitinä on sellaista, että taukoaa minuutiksi, on minuutin, taukoaa minuutiksi jne. Joskus on ollut kipuitkua ja silloin oli selkä karrella tauotonta huutamista 3h.

Mulle iski tänään ekaa kertaa tosissaan yksinäisyys. Kun mies on työmatkalla vielä sunnuntaihin asti eikä oikein ole ketää kenelle jutella. Kynnys lähteä niihin perhekahviloihin on mulle iso; toisaalta pelkään et niissä jutellaan vaan just kakan väristä ja toisaalta että mitä jos siellä ei oo ketään yhtään samantyylistä ihmistä.

Likka on ollu tosi kiva nyt, mutta ahistaa kun tuntuu että se on niin mussa kiinni koko ajan :(. Mut ei kai tätä aikaa sit niin kauan kestä...
 
Sanoja, i feel you! Mä oon ollut tämän päivän ihan yksin..tai siis vauvan jq koirien kans. Toki sulla on vielä eri asia kun oot useamman päivän yksin :| koitin miettiä päivällä et mihin lähden kyläileen mut kaikki oli töissä ja kun on perjantai niin kaikilla menoja illalla. En ees tiedä miten täällä meillä on perhekahviloita..maanantaisin on esikkoryhmän tapaaminen mutta en ole ainakaan vielä käynyt siellä. Koirat rajottaa aika paljon menemisiä kun niiden kuiteski pitää päästä pihallekin.
 
Meille ostettiin käytettynä se koliikkikeinu kun pojalla on niitä mahavaivoja ja itkuisuutta. Oon kuullut siitä paljon positiivisuutta mutta ainakaan toistaseks se ei oo ollut meillä mikään suuri menestys. Hetken aikaa poika siinä jaksaa olla jos joku on pitämässä koko ajan hänelle seuraa ja olisko 2 kertaa nukkunut siinä tunnin päikkärit.

Meillä kans mies tekee reissuhommia mutta on onneks ollut nyt paljon toimistolla vauvan syntymän jälkeen, vaan yksi kolmen päivän reissu oli niin että oltiin pojan kanssa kahdestaan. Kesäkuun puolella onkin sitten tulossa parin viikon reissu, se onkin sit jännää että kuinkahan selvitään :wideyed:

Mulla on nyt ekaa kertaa tissi rikki.. Päivällä ihmettelin kun liivinsuojassa oli pieni veritahra. Rintakumi on hangannut varmaankin. Täytyy alkaa rasvaileen.
 
Pikkumyy, meilläkin on toki noi koirat mut vähän alkaa olla jutut juteltu niille ja vauvalle... Oli niin paha mieli että tuli itku tuossa ton edellisen kirjotuksen jälkeen ja sit kun siitä toivuin niin totesin tytön sitteristä tuijottavan mua silmät suurina ja ymmällään. Ryhdistäydyin sitten ja päätin et tänään on kylpypäivä. Käytiin yhessä iltapesuilla, minä suihkussa ja tyttö kylvyssä. Tykkää siitä kovasti. Nyt ootellaan syömisen jälkeen unta sohvalla.

On niitä hyviä päiviä ja on huonoja, tänään on huono. En oo viittiny miehelle laittaa viestiin surkuttelua, menee muuten silläkin ilta pilalle reissun päällä. Rikkana rokassa iloitsin siitä että sain myytyä ne äitiysfarkut niin ostaja ilmotti äsken ettei ostakaan. Mua vituttaa tommonen, itellä kun on tapana pitää sanani mut tää oli jo viides kerta kun tehään oharit.
 
Sanoja, Se on vaikeaa olla mahakipuisen vauvan kanssa yksin ja jos osuu se huono päivä kohdalle. Onko sinulla ketään tukiverkostosta,joka voisi mahdollisesti tulla sinun avuksi?Viemään likkaa vaunulenkille tai muuta,että saisit omaa aikaa.
Mie muistan kun puoltoista kk:ta sitten,kun meillä noita mahakipuja oli päivittäin niin usko meinas loppua.Sit kun ei olis tallilta halunut lähteä kuuntelemaan sitä huutokonserttia,mutta oli pakko. Nyt on mahanpuruja ollut parin viikon aikana helpottaneet,ei tule edes päivittäin.Nykyisin aamuyöhön on nekin ähinät ja välillä kitinät painottunu,kunnes tulee pierumarssi ja sitä seuraa vatsan toimitus ja olo helpottuu.
Meillä likka heräs tänää puoli seittemän aikaa,syönnin jälkeen jäi meidän viereen,siinä se sit kujerteli,hymyili ja katteli ympärillee,käytii vaipan vaihdossa ja uudestaa hetken päästä ruokaa napaa,pienen väsymys itkun saattelemana nukahti hetki sitten.
 
Tosta parisuhteest... Meillä ollaan vaan tällä hetkellä isä ja äiti. Peittoa on kerran jaksettu heiluttaa ja synnytyksestä on se 2kk. Mä hoidan kodin, koirat ja lapset päivisin ja kun mies tul-ee töistä syödään yhdessä ja sit hän menee joko tekemään hommia tai sit touhuu esikon kanssa. Kun esikko menee 8-9 välillä nukkumaan ni katsotaan yhdessä telkkaria (eri tuoleissa) ja sit 10 sänkyyn, mies nukahtaa heti ja mä pääsen sit nukkumaan ku vauva on syöny ja nukahtanu. Pusut aina toisen lähtiessä vaihdetaan mut siihen se "romanttisuus" sitten jääkin. Ei me kyllä tapellakkaan, välillä pientä vittuilua, mä siitä kun on niin vähän lasten kanssa ja hän mun koiraharrastuksista mihin tahtoisin mennä ilman lapsia... Että näin meillä.
 
Aqqu, mun mielestä meillä ei noita mahakipuja ole tytöllä juurikaan. Nyt on iltaisin viihtynyt tissillä aika pitkiä aikoja, 45 minuuttia kerrallaan, sit puoli tuntia taukoa ja samanlainen rumba. Se on mulle rankkaa henkisesti, mutta jospa se vaihe menisi joskus ohi sitten. Eilen nukahti pitkän tyytymättömyyden jälkeen hetkessä sitten mun syliin pystyasentoon, edellisenä iltana sohvalle omassa rauhassaan, vaikka kestikin 45 minuuttia. Hirmu pitkiä aikoja tuo nukkuu ja se auttaa mua jaksamaan (viime yönä nukahti 22.30, söi 3.30, söi 6.30 ja noustiin 7.50).

Tänään me mennään ostelemaan tytölle uusia vaatteita, kun tosi paljon on jääny pieneksi jo. Ja yritän itselleni katsoa nimiäisjuhliin jotain vaatetta, nekin olisi 2 viikon päästä! Tänään on uusi päivä ja uudet kujeet. Onneksi noita totaalipaskoja päiviä ja hetkiä on kohtuullisen vähän ja niistäkin osa johtuu hormooneista. Nyt on vähän rankemapaa itselle vaan, kun on kokonaan yksin. Normaalisti mies päästää mut joka päivä tekemään jonkun jutun itse, se auttaa jaksamaan.
 
Hoksasin vasta nyt että viimevkon levottomuudet, unettomuus ja jatkuva syöminen johtu varmasti tiheän imun kaudesta. Luulin että seuraava olis ollu vasta 3kk tienoilla, mutta ilmeisesti 6vkosella on kans. Tilanne rauhottunu ja yöt menee 2 syötöllä ja neki kestää n.20min.
Eilen huomattiin ekan kerran vierastaminen! Pojun mummu (anoppi) tuli kylään ja meni sitterille juttelee ilosesti tapansa mukaan, tavannut käydä 2krtaa vkossa. Pojulla ilme meni hirveen totiseksi ja alahuuli ihan rullalle, itku meinas tulla. Lopulta sai kyllä nostaa syliin, hymyäki tuli. En tiennykkään että näin nopeesti pienet vierastaa
 
Hei vaan taas pitkästä aikaa smurffilasta! :hello

Tuo AadaEveliinan parisuhde-kommentti oli kyllä aika osuva.. heh. Meillä on aika heiveröinen silta sodan ja rauhan välillä. Hymyistä huutoon on yhtä lyhyt matka kun vauvoilla yhteinen uniaika. Seksikerrat on aika vähissä, mut onneks molemmat taitaa olla samoilla linjoilla sen asian suhteen - nyt ei jaksa mut kun sopiva hetki tulee niin koitetaan. Viimeks aloin vuotaa verta kun oli kai niin arat paikat pitemmän tauon jälkeen. Ei haitannu, oli kyllä sen arvosta! Ja aina ei ees oo niin järisyttävää kun edellisestä kerrasta on kauan, eikä kumpikaan jaksa panna parastaan sanan varsinaisessa merkityksessä. Mutta kiva on ollu huomata että halu ja taito on tallella, kunhan taas on aikaa ja virtaa niin kaikki on ennallaan. Mitään ei siis ole menetetty, nyt vaan on tämä kuuluisa pikkuvauva-vaihe joka menee ohi.
Univaje tekee kyllä ihan sekopäiseks. Tekis mieli vaan tempasta avokkaalla aina sitä kuka on äänessä. Miestä kun se syyttelee minuu kaikista ongelmista, esikoista kun piilottelee vauvojen tutteja, vauvoja kun ne vaan huutaa... Vaippaa vaihtaessa meinaa nukahtaa seisovilteen.
Aina kun tulee sellanen hetki, että huomaa hymyilevänsä ja ajattelevansa kuinka suloinen vauva on kun nukahti rinnalle tai suo minulle hymyn, ja haluaisi jäädä ihailemaan ja nauttimaan olosta, joko toinen vauva aloittaa huutokonsertin tai esikoinen. Tai mies kysyy v-mäisellä äänellä: meneekö vielä kauan? - sen lempi lause - tarkoittaen että pitäs olla tekemässä seuraavaa hommaa jo jos edellinen on valmis. Vauva-ajasta pitäs nauttia, mutta kun ei aika riitä!!!! Tahtois pitää vauvoja sylissä muulloinkin kun syöttäessä tai muita hoitotoimenpiteitä tehdessä, leikkiä esikoisen kanssaa ja antaa sillekin joskus syliaikaa, mutta ei vaan ehdi. Vaikka ollaan miehen kanssa vielä molemmat kotona, kotitöitä ja muuta hoidettavaa on joka tunnille. Tai jos mielenosoituksellisesti vain istuu alas eikä tee mitään, on riita päällä ja paska fiilis.:arghh::hungover:

Parasta kun joskus ehtii vaihtaa miehen kanssa hymyn ja sellaisen katseen että rakastan-vaikka-oon-väsyny-ja-kiukuttaa ja molemmat tietää että samassa suossa ollaan ja täältä vielä noustaan, ja kyllä me joskus vielä ehditään vaan olla kahdestaan.. joskus 10v päästä.. :eek::p Ja sitten kun suunnitellaan yhdessä hyvässä hengessä tulevan kauppareissun tai muun projektin pelitaktiikoita lasten ja syömisten suhteen ja tuntuu että ollaan samalla aaltopituudella. On kivaa huomata että ollaan kuitenkin samassa joukkueessa eikä suunnittelemassa erohakemusta. En voi tietää mutta toivon ja tahdon uskoa että tästä selvitään. Jotenkin.:smiley-angelic005 (aikamoinen sepustus tulikin tästä, kirjoittaessa syötin tyttövauvaa, röyhtäytin, juttelin esikoisen kanssa, vaihdoin pari kireää kommenttia miehen kanssa ja join tuopillisen vettä. :wink)
 
Kiva kuulla teistä Mammasmurffi, teidän arki on aika erilaista kuin meidän tän yhden tytön kanssa. Saat kaikki sympatiat kyllä sinne, on epäilemättä hyvin vaativaa aikaa. Kun tuntuu että tuon yhdenkin kanssa voi hetkittäin olla niin vaativaa että ei vaan jaksaisi.

Meillä kävi lauantiana kylässä mun vanha opiskelukaveri miehensä ja viikon vanhan tyttövauvan kanssa. Hitsi se oli pieni! :) Varsinkin kun oli ns. normaalikokoinen eli 3,2 kg, kun toi meidän typy oli sen 4,4 kg syntyessään niin vähän eri sarjassa painivat. Oli tosi piristävää, kun sai jutella jonkun kanssa täysin tuoreista kokemuksista synnytyksestä ja vauvasta jne. Sovittiin että kunhan heidän tyttö vähän kasvaa, mennään kesällä satamaan kahville. Samalla tuli tuosta vauvojen kokoerosta sellainen olo, että eihän toi meidän tyttökään enää ole ihan vastasyntynyt (vaan huikeat 1,5 kk).
 
Meillä on ollut paskat 3-4 päivää. Ensinnäkin, rytmi on muuttunut niin että poika ei nukukkaan enää niitä ihania 5h pätkiä, vaan heräilee parin tunnin välein. Iltaitkut alkavat kasin-ysin aikaan ja huutaa niin paljon et nukahtaa sitten syliin.. Nyt niitä huutoja tehostaa ilmavaivat jotka ovat ihan kauheita. Piereskelee koko yön raukka :( mä oon vissiin syönyt jotain sopimatonta. Mietin pähkinöitä??
Onneksi ei yöllä itke..et saadaan nukuttua. Mutta jos alan vaipanvaihtoon niin huuto tulee.

Sitten poika on alkanut lussuttamaan kättänsä. Siis vaikka olisin just imettänyt ja se nukahtaa tissille, josta nosta pojan sänkyyn. Onko kyse siitä että olis nälkä vai että imemisen tarve vaan on niin suuri? Tutti ei pysy suussa vaikka sitä mielellään imeskelee.

Pelottaa jo valmiiksi taas ilta :|
 
Kiva kuulla mammasmurfin kuulumisia, kovasti jaksamisia sinne teille kaikille!

Pikkumyy, meilläkin poika on alkanut työntää nyrkkiä/käsiään suuhunsa. Mä luin jostain et se on ihan normaalia tässä parin kuukauden kohdilla kun vauva ns. löytää kätensä ja saa siten esim. rauhoitettua itseään. Vauvoilla alkaa myös hampaat pikkuhiljaa kehittymään niin ikenet saattaa kutista. Siksikin käden lussuttaminen on tavallista kun se auttaa siihen kutinaan.
 
Mä herään yölläkin siihen lussuttamiseen :D ja otan sitten pojan tissille. Siihen herää kun ääni on aika kova. Noh, nälkä tai ei niin maito maistuu kun sitä tarjoan tuolloin.. Mutta tuota tosiaan olen miettinyt että miksi lussuttaa vaikka juuri olen syöttänyt pojan. Enpä edes osannut arvata että hampaista vois olla kyse tuossa iässä.
 
Nodde,ootko tarjonnu syötävää?Mie niin pystyn tuntee ton tuskan,kun meillä oli eka kuukaus tuota huutoa ja itkua ja mikään ei kelvannu vaan nukahti itkun saattelemana. Nyt kk myöhemmin homma on helpottan ja ihanaa kun vauva pääsääntöisesti nukahtaa ilman huutoa.Kujertelee omiensa siihen asti kunnes nukahtaa.Tuttia tykkää nukahtaessaan lussuttaa..Ja tuon nyt löytänyt myös,sitä syytää päivittäin,tutti ei kelpaa väliin vaan se sylkästää pois ja nyrkki takas suuhun. Oon olettanu johtuvan käden löytymisestä ja purukaluston kehittymisestä.
 
You must log in or register to reply here.
Takaisin
Top