Voi kun pystyisikin ottamaan tämän uuden, 2-lapsisen, perhearjen stressittömästi ja rennosti. Tulee vaan stressattua varmaan ihan turhaan käytännön asioista (esim. Miten saa laitettua ruokaa, jos vauva haluaa imeä putkeen koko aamupäivän, ei nukahda eikä jää rauhassa pois sylistä, eikä käsipuolessakaan sitä yksinkertaisesti jaksa kantaa koko ajan, etenkään, jos samalla pitäisi yhdellä kädellä osata læittaa ruokaa. Tai että mitä tapahtuu jos lähden lasten kanssa kilometrin päähän puistoon tänä (tiheän?) imun kautena ja vauvalle iskee nälkäitku perillä, mutta tissiäkään ei voi kylmässä esille vetäistä, kun menee kipeäksi vedosta?).
Ehkä tämä tästä helpottuu, kun tottuu tähän arkeen. Ja kun vauvan imettäminen harvenee vähän. Tähän mennessä vauva ei ole onneksi itkeskellyt liiemmin. Ei mitään säännönmukaisia tuntien iltaitkuja ainakaan(toisin kuin esikoisella oli tässä vaiheessa, 4-viikkoisena). Tai siis itseasiassa Tänään vauva alkoi kyllä päivällä melko nopeasti itkeä, kun laskin pois sylistä, mutta syliin rauhoittui. Tällaista syliin-sisärattaisiin-syliin-sitteriin-syliin-sänkyyn... -rumbaa oli koko päivän. Kainalossa haluaisi olla koko ajan.
Mut siis ihailen kyllä teitä, jotka rennosti hoitelette "suurperheittä".
Ehkä tämä tästä helpottuu, kun tottuu tähän arkeen. Ja kun vauvan imettäminen harvenee vähän. Tähän mennessä vauva ei ole onneksi itkeskellyt liiemmin. Ei mitään säännönmukaisia tuntien iltaitkuja ainakaan(toisin kuin esikoisella oli tässä vaiheessa, 4-viikkoisena). Tai siis itseasiassa Tänään vauva alkoi kyllä päivällä melko nopeasti itkeä, kun laskin pois sylistä, mutta syliin rauhoittui. Tällaista syliin-sisärattaisiin-syliin-sitteriin-syliin-sänkyyn... -rumbaa oli koko päivän. Kainalossa haluaisi olla koko ajan.
Mut siis ihailen kyllä teitä, jotka rennosti hoitelette "suurperheittä".


pitää vissiin hommata kantoreppu