Kakkakeskustelua jatkaakseni, toisella tytöllä on usein ummetusta ja saa siihen levolacia "kuurinomaisesti" välillä (neuvolasta suosittelivat). Tästä huolimatta kakka on aina lähes mustaa ja papanamaista, vaikka tyttö ei edes "pönnäisi" pää punaisena. Kuuluukohan tuo edelleenkin ummetukseen vai mitähän?
Vauva-arki <3
- Ketjun aloittaja Mimael
- Aloituspäivämäärä
Meillä on ollut joku mustasukkaisuuden huippu nämä pari viikkoa ja jatkuu edelleen. Jos yhtään alan kävelyttämään toista päivällä (kun olen yksin), niin toinen alkaa itkemään jos edes autan toista. Harmittaa, kun ei voi tukea toisten kehitystä päivällä. Sitten molemmat haluavat seisoa juuri samassa pisteessä ja toista työnnetään pois. Molemmat haluavat olla sylissä samaan aikaan tai vaikkei haluaisi niin heti kun sisko niin minäkin..Mitään ei voi jakaa ja revitään toisten kädestä. Välillä tulee mieleen köydenveto. Phuuh. No, paljon hyvää on, mutta kirjoitanpa välillä "kääntöpuolesta".
Meilläkin asustaa pieni mustis,heti jos paijaan veljeä tai otan syliin tai mitä ikinä,niin neiti yrittää änkeä itsensä väliin ja joskus on yrittänyt repiä/työntää veljeä pois vaikka pitäisin molempia yhtaikaa sylissä,ja tällöin isi ei todellakaan kelpaa kummallekkaan
Ihana oli pitkäästä aikaa päästä lukemaan teidän kuulumisia 
mä en vaan oo kerennyt enää tänne 
Siis ensi viikolla on jo joulukuu ja vuosi sitten tuskailin oloa joka oli kuin hylje kuivalla maalla! Tosi nopeasti menee päivät, viikot ja tuntuu ettei kerkee muuta kuin mennä taaperon perässä. Joka paikkaan pitäisi päästä, kaikki tutkia, repiä alas, levitellä sinne sun tänne ja ah iltaisin-ihana-roikun-äidin-lahkeissa-vaihe yöt menee miten menee, monesti herään siihen että hän seisoo/istuu sängyssään (kyllä, sain hänet oppimaan nukkumaan omassa sängyssä! Jeih! ) välillä puoli unessa jotain ökisten, millon läpsii mua naamaan tai sit heittelee tuttia laidan yli jne jne..mutta on kyllä silti ihana rakkaus pakkaus! Niin paljon tapahtunut etten oikein edes tiedä mistä kaikesta kertoisin, jos nyt edes kettään kiinnostakaan Ihana oli lukea täältä kakkosten tulosta, kovasti onnea teille 
mullakin kamala vauvakuume, mutta järki pistää kapuloita rattaisiin. Hoitoon olisi tammikuussa jäbä laitettava, kauhistuttaa tilanne, mutta meinaan kyllä ottaa ilon irti "omista vapaa päivistä" = mennä rauhassa töihin! Joo ja kakkahuumori naurattaa täälläkin, edelleen, meillä tulee yleensä pönttöön kipattavia läjiä, mutta mahtuu kyllä kaikenlaatuista sorttia viikkoon ja paskahan haisee täällä meilläkin ihan paskalta 
Ruokailut sujuu hyvin, omalla lusikalla yrittää varmaan maailman ennätystä, että miten kauaksi ruokaa voi heittää 
vaipan vaihossa kontataan karkuun ja minä perässä, kaikenlaisia poikamaisia jekkuja tuntuu jo opettelevan Niin ihanaa kun tuon naperon kanssa onkin kaikkea uutta opetella niin kyllä tässä alkaa jo sitä omaa aikaa kaivata. Jos edes lähtis vaikka ihan yhdeksi päiväksi ja yöksi likkojen kans johkin nauttimaan aikuisten seurasta 
mä en vaan oo kerennyt enää tänne Siis ensi viikolla on jo joulukuu ja vuosi sitten tuskailin oloa joka oli kuin hylje kuivalla maalla! Tosi nopeasti menee päivät, viikot ja tuntuu ettei kerkee muuta kuin mennä taaperon perässä. Joka paikkaan pitäisi päästä, kaikki tutkia, repiä alas, levitellä sinne sun tänne ja ah iltaisin-ihana-roikun-äidin-lahkeissa-vaihe yöt menee miten menee, monesti herään siihen että hän seisoo/istuu sängyssään (kyllä, sain hänet oppimaan nukkumaan omassa sängyssä! Jeih! ) välillä puoli unessa jotain ökisten, millon läpsii mua naamaan tai sit heittelee tuttia laidan yli jne jne..mutta on kyllä silti ihana rakkaus pakkaus! Niin paljon tapahtunut etten oikein edes tiedä mistä kaikesta kertoisin, jos nyt edes kettään kiinnostakaan Ihana oli lukea täältä kakkosten tulosta, kovasti onnea teille mullakin kamala vauvakuume, mutta järki pistää kapuloita rattaisiin. Hoitoon olisi tammikuussa jäbä laitettava, kauhistuttaa tilanne, mutta meinaan kyllä ottaa ilon irti "omista vapaa päivistä" = mennä rauhassa töihin! Joo ja kakkahuumori naurattaa täälläkin, edelleen, meillä tulee yleensä pönttöön kipattavia läjiä, mutta mahtuu kyllä kaikenlaatuista sorttia viikkoon ja paskahan haisee täällä meilläkin ihan paskalta Ruokailut sujuu hyvin, omalla lusikalla yrittää varmaan maailman ennätystä, että miten kauaksi ruokaa voi heittää vaipan vaihossa kontataan karkuun ja minä perässä, kaikenlaisia poikamaisia jekkuja tuntuu jo opettelevan Niin ihanaa kun tuon naperon kanssa onkin kaikkea uutta opetella niin kyllä tässä alkaa jo sitä omaa aikaa kaivata. Jos edes lähtis vaikka ihan yhdeksi päiväksi ja yöksi likkojen kans johkin nauttimaan aikuisten seurasta
Meijän vauvalla on suhteessa samankokoinen pupilli kun mulla,en ole koskaan kiinnittänyt huomiota aiemmin isohko pupilli voi tarkoittaa huonoa näköä,itselläni on miinus näköä ja jos olen ilman laseja tai piilareita niin silloin pupillit laajenee. Mutta en tosiaan osaa sanoa kuuluuko sen tässä vaiheessa olla minkä kokoinen 
isohko pupilli voi tarkoittaa huonoa näköä,itselläni on miinus näköä ja jos olen ilman laseja tai piilareita niin silloin pupillit laajenee. Mutta en tosiaan osaa sanoa kuuluuko sen tässä vaiheessa olla minkä kokoinen 
Hanskimus
Näppärä viestien naputtelija
Meidän pojalla on vuoden pahin nuha. Nenä valuu veden näköistä limaa ihan solkenaan ja nenä on tukossa. Pari yötä herättiin puolen tunnin välein. Viime yöksi laitoin puolikkaan sipulin sängyn alle ja se auttoi vähän. Saatiin nukuttua jopa parituntisia pätkiä. Kuume ei ole noussut.
2 viikon nuha. Juuri paranemaan päin. Kunnes taas yhtäkkiä alkaa vuotaa uudelleen!
Pupillit: Esikoisen kanssa ollaan vauva- ja taaperoikäisenä käyty silmäpolilla siksi, että toinen pupilli pysyi suurena eikä reagoinut valoon kuten toinen pupilli. Olivat siis jatkuvasti eri suuruisia. Mitään vikaa ei lopulta löytynyt. Lääkäri sanoi, että on nyt sitten vaan luonnollisesti eri kokoiset. Sanoi myös, että jos kouluiässä alkaa haitata esim. että ei näe lukea, niin sitten uudestaan tutkimuksiin. Poika myös karsasti väsyneenä. Sekin vika korjaantui itsestään kasvun myötä.
Neuvolalääkärikin pystyy nuo pupillit katsomaan ja ainakin meidän neuvolassa on kuulunut ihan rutiinitarkastukseen. Kannattapi Citrus sieltä vielä kysellä, niin kuin varmaan teetkin :)
Pupillit: Esikoisen kanssa ollaan vauva- ja taaperoikäisenä käyty silmäpolilla siksi, että toinen pupilli pysyi suurena eikä reagoinut valoon kuten toinen pupilli. Olivat siis jatkuvasti eri suuruisia. Mitään vikaa ei lopulta löytynyt. Lääkäri sanoi, että on nyt sitten vaan luonnollisesti eri kokoiset. Sanoi myös, että jos kouluiässä alkaa haitata esim. että ei näe lukea, niin sitten uudestaan tutkimuksiin. Poika myös karsasti väsyneenä. Sekin vika korjaantui itsestään kasvun myötä.
Neuvolalääkärikin pystyy nuo pupillit katsomaan ja ainakin meidän neuvolassa on kuulunut ihan rutiinitarkastukseen. Kannattapi Citrus sieltä vielä kysellä, niin kuin varmaan teetkin :)
Hanskimus
Näppärä viestien naputtelija
2 viikkoa. 
Järki lähtee, jos tää kestää vielä viikkoja. Mut eipä voi mitään, jos bnäin on. Onko kukaan kokeillut Physiomerin merivesiliuosta nenän huuhteluun? Niistäminen ei meillä oikein toimi (raivokohtaus), joten ajattelin kokeilla pelkkää huuhtelua sit.
Raivareita on muuten alkanut olla nyt viime päivinä enemmän. Poika pyörittää päätään, polkee jalkaa ja huutaa kovaan ääneen, jos ei saa leikkiä jollain kieletyllä asialla (esim. Sähköjohto) tai jos meillään oleva puuhastelu täytyy keskeyttää. Käy melkein sääliksi pikkuista, kun ottaa niin raskaasti asiat. Olen halinut vähän ja sanonut jotain lohdullista ennen kuin päästän takaisin lattialle purkamaan kiukkua. Yhtä aikaa tuo on sekä huvittavaa että vähän huolestuttavaa. Toivottavasti ei ainakaan pahene iän myötä..
Järki lähtee, jos tää kestää vielä viikkoja. Mut eipä voi mitään, jos bnäin on. Onko kukaan kokeillut Physiomerin merivesiliuosta nenän huuhteluun? Niistäminen ei meillä oikein toimi (raivokohtaus), joten ajattelin kokeilla pelkkää huuhtelua sit. Raivareita on muuten alkanut olla nyt viime päivinä enemmän. Poika pyörittää päätään, polkee jalkaa ja huutaa kovaan ääneen, jos ei saa leikkiä jollain kieletyllä asialla (esim. Sähköjohto) tai jos meillään oleva puuhastelu täytyy keskeyttää. Käy melkein sääliksi pikkuista, kun ottaa niin raskaasti asiat. Olen halinut vähän ja sanonut jotain lohdullista ennen kuin päästän takaisin lattialle purkamaan kiukkua. Yhtä aikaa tuo on sekä huvittavaa että vähän huolestuttavaa. Toivottavasti ei ainakaan pahene iän myötä..
I-P
Puuhakas puhuja
Me on tota physiomerii käytetty ja on hyvää. Niistäminen saa aikaan sellasen tappelun, etten viitsi enää kokeilla edes. Ja joo, omaa tahtoa löytyy täältäkin. Just taisteltiin 30min tyyppiä päikkäreille. Huoh. Eilen väännettiin kättä siitä ettei hellaan saa koskea (saa väännettyä itse levyt päälle). Onks kellään vinkkejä hyvistä ja edullisista liesisuojista?
Viimeiset kolme viikkoa ovat olleet todella raskaita henkisesti. Vaikka lapset leikkivät keskenään ja touhuavat yksin, niin edelleenkään en voi olla yli metriä kauempana heistä ja jos nousen ylös että tekisin jotain, niin heti tulee itkupotkuraivarit. Koko ajan pitäisi kävelyttää molempia samaan aikaan tai kannella ja pitää sylissä..ruokaa pitäisi tarjota mutta sekin saa itkun aikaan, kun äiti laittaa lapsilleen ruokaa. Kirjaimellisesti mitään en voi tehdä kun ovat valveilla.
Toinen saa vielä niin älyttömiä raivareita, että kopauttaa lähes poikkeuksetta päänsä aina lattiaan tai seinään. Phuuh. Tietysti kuuluvat tähän ikään ja tunteiden hallintaan...mutta kyllä aika hurjia ovat nuo toisen raivarit..Lähtisivät jo kunnolla kävelemään. Toisella taito riittää (menee jo muutamia askelia), mutta uskallus puuttuu. Toisella taas tahtoa enemmän kuin taitoa, kuvittelee osaavansa kävellä itse...kops kops.
Toki on ihanaa kun auttavat ja tarjoavat omia ruokaan, saan jo syödä sentään rauhassa ja hoksaavat eri asioita yms.yms.mutta kyllä sitä joskus toivoo, että
Saisipa joskus nukkua vaikka edes aamu 7.asti...tai tehdä asioita rauhassa. Suihkussa käyminenkin on sitä, että lapset ovat mukana.
Toinen saa vielä niin älyttömiä raivareita, että kopauttaa lähes poikkeuksetta päänsä aina lattiaan tai seinään. Phuuh. Tietysti kuuluvat tähän ikään ja tunteiden hallintaan...mutta kyllä aika hurjia ovat nuo toisen raivarit..Lähtisivät jo kunnolla kävelemään. Toisella taito riittää (menee jo muutamia askelia), mutta uskallus puuttuu. Toisella taas tahtoa enemmän kuin taitoa, kuvittelee osaavansa kävellä itse...kops kops.
Toki on ihanaa kun auttavat ja tarjoavat omia ruokaan, saan jo syödä sentään rauhassa ja hoksaavat eri asioita yms.yms.mutta kyllä sitä joskus toivoo, että
Saisipa joskus nukkua vaikka edes aamu 7.asti...tai tehdä asioita rauhassa. Suihkussa käyminenkin on sitä, että lapset ovat mukana.
Anjuska86
Sanaisen arkkunsa ammentaja
Löytyykö sulla lähipiiristä apua? Jos tosta sanois kavereille yms. ääneen, ja kysyis suoraan, niin tulisko joku paristi viikossa vaikka viemään naperot rattaissa lenkille ja saisit paristi viikossa olla tunnin ihan itsekses kotona tms.? Kuulostaa mun korvaan ihan kauheelta. Kun eivät muistaakseni vetele kolmen tunnin päiväuniakaan...
'
Mä meinaan aina ihmettelin isoon ääneen ennen lapsia että miksei tyypit pyydä apua lasten kanssa. Niin moni haluaa kuitenkin viettää aikaa söpöjen pikkuisten kanssa, muttei osaa tarjota apua, mutta riemusta kiljuen auttaisivat kun pyytäisit konkreettisesti jotain.
Nyt kun on oma vauva, ihmettelen asiaa edelleen. Tää mun tapaus on niin helppo, eikä mitään tollasta takiais-tasoa, joten en oo kaivannu apua päiviin. Mutta jos olis, niin todellakin kysyisin! Viime viikolla kun olin kipeä, mun isä hoiti ruuat, lapset ja siivos ja mä vaan makasin sängyssä. Ja isä oli niin iloinen kun sai olla hyödyksi!
'
Mä meinaan aina ihmettelin isoon ääneen ennen lapsia että miksei tyypit pyydä apua lasten kanssa. Niin moni haluaa kuitenkin viettää aikaa söpöjen pikkuisten kanssa, muttei osaa tarjota apua, mutta riemusta kiljuen auttaisivat kun pyytäisit konkreettisesti jotain.
Nyt kun on oma vauva, ihmettelen asiaa edelleen. Tää mun tapaus on niin helppo, eikä mitään tollasta takiais-tasoa, joten en oo kaivannu apua päiviin. Mutta jos olis, niin todellakin kysyisin! Viime viikolla kun olin kipeä, mun isä hoiti ruuat, lapset ja siivos ja mä vaan makasin sängyssä. Ja isä oli niin iloinen kun sai olla hyödyksi!
Hei kiitos. Monen muunkin mielestä lapseni ovat takiaisia. Saavat ainakin rakkautta ja läheisyyttä, mikä tukee psyykkistä kehitystä. Ei se ole huono asia lapsen kannalta. Vanhemman ehkä välillä.
Kyllä mulla on tapana puhua asiat suoraan lähimmäisille. Isovanhemmat ottavat tyttöjä välillä hoitoon, mutta ovat todella väsyneitä sen jälkeen - eivät sano, mutta näen sen. Enkä halua heitä liikaa kuormittaa. Ovat kuitenkin korvaamattoman suureksi avuksi! Yksittäiselle kaverille en jätä, enkä sellaiselle jolla on muita lapsia...ainakaan tässä vaiheessa. Harva kun oikeasti tajuaa, milaista on olla kahden samanikäisen vauvan kanssa.
Oikeastaan olen tosi huono ottamaan apua vastaan enkä luota lapsiani juuri kenenkään hoitoon.
Kyllä mulla on tapana puhua asiat suoraan lähimmäisille. Isovanhemmat ottavat tyttöjä välillä hoitoon, mutta ovat todella väsyneitä sen jälkeen - eivät sano, mutta näen sen. Enkä halua heitä liikaa kuormittaa. Ovat kuitenkin korvaamattoman suureksi avuksi! Yksittäiselle kaverille en jätä, enkä sellaiselle jolla on muita lapsia...ainakaan tässä vaiheessa. Harva kun oikeasti tajuaa, milaista on olla kahden samanikäisen vauvan kanssa.
Oikeastaan olen tosi huono ottamaan apua vastaan enkä luota lapsiani juuri kenenkään hoitoon.
Satru
Sukkela juttelija
Citrus: en nyt muista missä asuskelet, mutta esim. Keravalla on tarjolla kotiapua http://www.kerava.fi/palvelut/sosiaalija-perhepalvelut/lapsiperheiden-kotipalvelu. Mun ystävä on itseasiassa siellä töissä ja on kertonut, että asiakkaina on paljon äitejä joiden jaksaminen on sitten yhtäkkiä loppunut vaan kun viimeiseen asti yritetään itse. Kun saavat omaa aikaa edes hetken, niin jaksaminen on palautunut. Kannattaa katsoa, löytyykö sinun kunnasta samanlaista palvelua ja ota rohkeasti yhteyttä.
Mä tiedän mitä se on, kun koko ajan joku roikkuu ihossa kiinni..tosin mulla roikkuu vaan yksi. Siltikin se on tosi raskasta, ettei oikeen mitään pysty tekemään paitsi silloin kun toinen nukkuu tai iskä hoitaa/vie ulos.
Mä tiedän mitä se on, kun koko ajan joku roikkuu ihossa kiinni..tosin mulla roikkuu vaan yksi. Siltikin se on tosi raskasta, ettei oikeen mitään pysty tekemään paitsi silloin kun toinen nukkuu tai iskä hoitaa/vie ulos.