Pakko oli käydä kurkkaamassa vähän tätä muiden vauva-arkea, kun juuri tänään mietin että "hitsi, kun ei tästä mitään arkea ole vielä ehtinyt viettämään..."

Siis ihmettelen miten se mielikuva arkipäivästä ei tod ole vielä totta. No, eipä varmaan ole koskaan, kun tuntuu että noita erinäisiä juttuja tulee ihan koko ajan, mitä pitää hoitaa.
Me ei olla käyty vaunulenkillä yhtään kertaa! Olin alkuun monta viikkoa kipeänä ja muutenkin on jäänyt hankkimatta semmoinen seisomalauta, että esikoinen vois olla siinä. Meillä kun ei ole kevyenliikenteen väyliä niin ei pysty lähtemään kahen lapsen kanssa tuonne ajotielle... eli vaunut on käyneet just postilaatikolla n. 200 m päässä tänään eka kerran kun tähän mennessä olen vain pykännyt lapsen kuistille vaunuissa tai korkeintaan takapihalle kärrännyt

samalla kun esikoisen kanssa mennään ulos.
Meni vähän aikaa et huomasin et kärryssä on yks rengaskin tyhjänä... en tiedä työnsinkö niitä kauppakeskuksessa siis tyhjällä renkaalla, ihan pihalla kun välillä ajatus tästä maailmasta... Sainpa syyn huollattaa rungon ja nyt kyllä rullaa hyvin.
Ja päivärytmi on melko lailla iltaan/yöhön kallellaan, ei siitä mihinkään pääse.
Tämä oma aika on sitten just näin kello kolmelta yöllä, ei vaan pysty menemään heti nukkumaan kun saa vauvan yöunille! Onneksi molemmat lapset on äitinsä tavoin iltaihmisiä, eli saan aamupäivästä nukkua. Vauva normaalisti nukkuu n. 6-8 h jo putkeen (peukut pystyssä tästä yöstä) ja aamumaitojen jälkeen vielä 1-2 h. Joskus 11 maissa noustaan ja esikoinenkin nukkuu pitkään kun ei suostu illalla nukkumaan ajoissa. On siirtynyt nimittäin meidän sänkyyn eikä halua yksin sinne jäädä :P Mies ei oikein ota tuosta esikoisen nukkumaan "saamisesta" suurta vastuuta, eli esikoinen menee nukkumaan kun mies lopulta "suostuu" sänkyyn menemään. Minä ja vauva jäädään kukkumaan telkkarin äärelle tissitellen vielä.
Nyt kun mies on viikon poissa niin onhan tää kahen kanssa puljaaminen melkosta... joka hommasta muistuu mieleen joku toinen juttu, mikä pitäis tehdä ja hyvä että ehtis ite sitten siinä syömään... olisi pitänyt jättää tänäänkin yrittämättä kaikki tää: siivoaminen, pyykit, pihan haravointi, esikoisen kanssa nukketeatterin rakentaminen (!!!). Äitiysvaatteiden pakkaaminen laatikkoon jäi alkuunsa, kun totesin, että tää ei oo nyt tän päivän juttu, kun vauva taas itki sitterissä, että mihin se äiti taas hävisi.
Ruokaa ei sentään tänään tarvinnut tehdä, kun syötiin eilisiä.
Jotenkin tuntuu, että se ajatus ns. normiarjesta on vielä vähän hakusessa ja varsinkin ruuan laittaminen esikoiselle ja itselle on ihan kertakaikkisen vaivalloista, kun ei keksi mitä tänään (taas) vois tehdä. Olen yrittänyt tehdä jotain ruokalistaa, mutta pitäis siellä kaupassakin sitten muistaa, mitä aikoo tehdä. Olen todennut, että ei nuo aivot ihan täysillä kyllä pyöri ei
